Pieni jatkuva kuittailu
alkaa oikeasti pikkuhiljaa ärsyttää.
Minä vastaan meidän ruokahuollosta arkisin ja toissapäivänä puoliso toivoi tiettyä ruokalajia. Työpäivän jälkeen väsyneenä sen valmistin ja syötyämme odotin hänen olevan iloinen asiasta. Kommentti oli että onhan se kiva että edes kerran kuukaudessa saa perunoita ja jauhelihakastiketta.
Voi olla että menee vuosi ennekuin meillä on sitä seuraavan kerran. Voisko joskus olla vilpittömästi tyytyväinen ja onnellinen toisen vaivannäöstä? Ei paljon lisää motivaatiota panostaa toisen iloksi.
Kommentit (15)
Mitä mies sanoi, kun keskustelitte asiasta?
Niin, kun arvostus loppuu, ei olla enää kaukana rakkauden loppumisesta.
"Täytyypä tehdä useammin, kulta!"
Perunat, jauhelihakastike ja puolukkahillo.
On kyllä herkkua!
Hyvä ruoka-parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoi, kun keskustelitte asiasta?
Hänhän on tuollainen huumoriveikko, kyllä minun pitää ymmärtää ettei hän tarkoita pahaa. Hän vaan ei näe omissa puheissaan mitään väärää, vika on yksinomaan mun sieraimissa joihin herneet tarttuu niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun arvostus loppuu, ei olla enää kaukana rakkauden loppumisesta.
Niin, itseasiassa vaikea sanoa kumpi loppuu ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Niin makaa kun petaa
Ihan hyvin petaan, yleensä vasta aamukahvin jälkeen että vuode ehtii tuulettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun arvostus loppuu, ei olla enää kaukana rakkauden loppumisesta.
Niin, itseasiassa vaikea sanoa kumpi loppuu ensimmäisenä.
Totta. Onkohan kukaan koskaan onnistunut enää saamaan asioita korjattua siinä pisteessä?
Ehdottomasti tuomittavaa käytöstä mieheltäsi.
Sano hänelle miltä mikin tuntuu, niin ei ainakaan johdu tietämättömyydestä.
Sinä siis vastaa ruoanlaitosta arkisin, entäpä viikonloput? Mikä estää miestä tekemästä perunoita ja jauhelihakastiketta silloin?
Tuo on itse asiassa todella yleistä. Ei osata kiittää eikä kehua vaan verhotaan kaikki sanomiset v*ttuilulta kuulostavaan "huumoriin". Että vaikka sanoja olisi ihan tyytyväinen olosuhteisiin, silti ilmaisee itseään tyyliin, joka kuulostaa naljailulta. Ärsyttävää.
Mikäänhän ei estä miestä valmistamasta lempiruokiaan itse...
Vierailija kirjoitti:
Tuo on itse asiassa todella yleistä. Ei osata kiittää eikä kehua vaan verhotaan kaikki sanomiset v*ttuilulta kuulostavaan "huumoriin". Että vaikka sanoja olisi ihan tyytyväinen olosuhteisiin, silti ilmaisee itseään tyyliin, joka kuulostaa naljailulta. Ärsyttävää.
"Kyllähän tätä ennemmin syö ku selekäänsä ottaa." Ihastuttava kohteliaisuus, josta ruuan tarjoajalle tulee hyvä mieli. Tai sitten ei.
No miksi et valmista miehen lempiruokaa ? Kyllä minäkin loukkaantuisin, jos puolisoni tietää, mistä pidän eikä valmista sitä kuin harvoin. Kyllä tuokin on ap kettuilua sinulta, ettet huomioi tarpeeksi.
Niin makaa kun petaa