Te, joilla alkoi synnytys supistuksilla, mistä tiesitte, että nyt on aika lähtä sairaalaan?

tule vasta kun kipu on semmoista ettet meinaa kestää sitä. no minähän odottelin ja odottelin kotosalla ja 5 minuuttia sairaalaan saapumiseen jälkeen meni vedet ja lapsi syntyi 1,5h myöhemmin.

Supistukset olivat epäsäännöllisiä, mutta lähdin silti. Supparit alkoivat n. klo 03 ja n.07 lähdettiin sairaalaan. Sisälle saliin päästiin aika pian, poika syntyi sitten iltapäivällä.

Kun kivut olivat niin kovat, etten enää kestänyt lähdettiin sairaalaan ja lapsi syntyi tunnin kuluttua.

Tosin en ole ensisynnyttäjä ja aikaisemmatkin synnytykset ovat olleet nopeita.

Ekan kanssa minä mietin/pelkäsin samaa, että millon pitää lähteä enkä uskonut kun kaikki hokivat, että kyllä sen sitten tietää kun se hetki koittaa.

Mutta sinulle annan neuvoksi, että kyllä sen sitten tietää kun se hetki koittaa :)

ja sairaalaan päästyäni oli 4 cm auki. Ottivat sisään.

Sitä ennen supistuksia 5min välein n.8 tuntia.

Eivät siitä voimistuneet vielä sairaalassakaan vaan tippaa jouduttiin laittamaan.



Kannattaa tosiaan soittaa sinne synnärille.

tuntu että sattu helevetisti ja väliki oli sitä mitä sairaalassa ohjeisti, silti meni toista vuorokautta...toisen ja kolmannen kohdalla sit tiesi et täyttyy sattua HELEVETIN HELEVETISTI ennenkuin kannattaa vaivautua! Sit sairaalassa ei tartte olla synnyttämässä 3-1tuntia.



Mut nää on yksilöllisiä, juttuja...

Mulla supistukset kun alkoivat niin tulivat heti viiden minuutin välein. Lähdettiin sitten kun kipu oli sellaista, ettei mitään pystynyt enää suppareiden aikana tekemään ja tuntui, ettei pysty enää kotona olemaan

Samana päivänä olimme olleet valmennuksessa ja siellä kyselin, että miltä ne oikeat supistukset oikein tuntuvat. Sain vain vastauksen, että " kyllä sen sitten tietää" . Laskettuun aikaan oli vielä kaksi viikkoa, ja en ollut todellakaan tuntenut mitään ennakkosupisteluja.



Samana iltana sitten jämähti ensimmäinen iso supistus. Jo ensimmäisen aikana arvasin, että nyt se on sitten menoa. En kuitenkaan sanonut miehelle vielä mitään. Parissa tunnissa olivat supistukset lisääntyneet ja säännöllistyneet niin, että passitin miehen ottamaan torkut ennen sairaalaan lähtöä. Tuosta meni vielä pari tuntia, ennen kuin alkoi tuntua siltä, että oli pakko lähteä sairaalaan (n. 10 km matka).



Sairaalassa olimme n. 4 tuntia ennen vauvan syntymää.



Mitenkään en olisi osannut ennakoida, että synnytys oli noin lähellä. Lapsivedetkin tulivat vasta kalvojen puhkaisemisen jälkeen.

Onneksi suostuin lähtemään:)

silti sairaalassa meni ensimmäisellä kerralla vielä 15h ja toisella 10h ennen kuin lapsi syntyi... meillä sairaala vieressä, että sen puoleen voi ihan rauhassa odotella kotona, jos vaan pystyy.

Luulin että supparit on tosi kovia, kun sairaalaan pääsimme, mutta papereissa synnytys on kirjattu alkaneeksi vasta 4 h siitä kun saavuimme sairaalaan.. ja poika siis syntyi n. 14 h siitä, kun olimme synnärillä - en ollut kuin sormelle auki noiden " tosi kovien" alun supistusten seurauksena.. ja selvisihän se siinä sitten tulevien tuntien aikana, etteivät ne koviksi luulemani supistukset mitään kovia olleetkaan.. ;) Seuraavaa pääsen pykäämään ulos 8 viikon sisällä, ja taidan tällä kertaa malttaa pysytellä kotona vähän pidempään.. :)

supistukset ovat muuttuneet selkeästi erilaisiksi kuin ne aikaisemmin ovat olleet eli ovat olleet paljon napakampia, tiukempia ja ihan selvästi synnytyssupistuksia harjoitussupistusten sijaan.



itse en ole ollut vielä NIIN kipeä kun ollaan lähdetty matkaan, supistukset ovat olleet kivuliaita mutta kipu on ollut vielä siedettävää. silti on kohdunsuu ollut auki viitisen senttiä. äkkiä ne kivut ovat sitten siitä lisääntyneet ja lääkitystä olen tarvinnut pian sairaalaan saapumisen jälkeen. kannattaa siis ajatella sitäkin että matkaan menee oma aikansa eikä siellä sairaalaan ovella olla epiduraalipiikki pystyssä odottamassa vaan helposti menee tunti tai enemmänkin ennenkuin kipulääkkeen saa. jos kärvistelee kotona ihan viimeiseen asti ja lähtee vasta kun oikeasti_tarvitsee_kipulääkettä niin saa kyllä jonkun hetken kärvistellä lisää ennenkuin helpotus tulee...

Lähdimme melkein heti sairaalaan, ja lapsi syntyikin ekasta supistuksesta 4 tunnin kuluttua.

klo 23 soitin synnärille ja kysyin neuvoja joka oli: olet ensisynnyttäjä, vedet ei ole menneet voit pysyä kotona niin kauan kuin tunnet että kestät ilman kivunlievistystä. Pistin miehen nukkumaan ja sanoin että herätän kun pitään lähteä. Kärvistelin sitten siinä tihentyvissä suppareissa aamuun asti kunnes alkoi tuntua ettei kestä enää. Vähän vaille 6 aamulla saavuimme sairaalaan (piti jo ääneen puhkua ja valittaa kun koski niin), olin tutkimuksessa 3 cm auki ja päästiin heti saliin ja sain heti epiduraalin (taivas aukesi :o)). Epiduraali hidasti suppareita niin että poika syntyi vasta klo 20.20 illalla (oksitosiinitippa meni koko ajan), mutta ei haitannut kun lapsi voi koko ajan hyvin ja olin lähes koko ajan kivuton, vain ponnistusvaihe oli sitten tuskaa...