Vauva vuodelle 2020-21

Helvi kirjoitti:

Ootteko empijät lukeneet Vauvattomuusbuumi-kirjaa? Itsellä oli paljon ajatuksia ja epäilyjä siitä haluanko lasta vai en, mutta tuon kirjan luettuani olen täysin varma että haluan. Siinä haastatellaan paljon elämäänsä tyytyväisiä lapsettomia ja kerrotaan tutkimustietoa siitä miksi nykyään suomalaiset lykkäävät lapsen tekoa. Kirjan avulla hahmotin paremmin mihin joukkoon itse haluan kuulua ja miksi, lapsettomiin vai perheellisiin.

Helvi, en tiedä opusta, mutta kuullostaa siltä, että ois hyvä ja suosittelisin sitä nimen perusteella varsinkin tuleville isille😙💖

Mutta hihh... millä miehiä saa lukemaan tällaisia😅(?)

Diddlina kirjoitti:

Minulla siis kaksi kroonista sairautta, jotka ovat kutakuinkin hoitotasapainossa, mutta hoitotasapainon järkkyessä voivat estää raskaaksi tulemisen, kärsin reilusta ylipainosta (vaikkakin harrastan säännöllisesti liikuntaa ja syön terveellisesti, kasvispainotteisesti) olen itse lapsettomuushoitojen tulos, joten näiden faktojen varjossa on oletettavaa, ettei raskautuminen kohdallani ole todellakaan lyhyt projekti.

Minulla myös reilusti ylipainoa, vaikka harrastan säännöllisesti liikuntaa ja syön suht terveellisesti. Nyt ollaan miehen kanssa kovalla kädellä puututtu ruokavalioon, lisätty kasviksia ja pyritty kumpikin lisäämään liikuntaa.

En tiedä, mitä ajattelet ylipainostasi raskaaksi tulemisen lähtökohdasta, mutta kaipaisin vertaistukea, niin kerron vähän omia ajatuksiani.😁 Olen paljon harmitellut sitä, että olen päästänyt itseni näin painavaksi. Mietin, että onko väärin toivoa raskautumista, jos ylipainoni vaikuttaakin negatiivisesti lapseen. Koen myös häpeää siitä, että yritämme tulla raskaaksi, vaikka olen lihava. Minusta tuntuu, etten kehtaa ostaa foolihappoa tai ovulaatiotestejä, koska ajattelen muiden ajattelevan tuomitsevasti, että miten tuo läski VOI yrittää raskautua. Välillä ajattelen, että onneksi en ollutkaan raskaana, kun sitten olisi pitänyt mennä neuvolaan haukuttavaksi ylipainosta. Asia ahdistaa minua paljon. Tietysti myös pelkään, että ylipainon takia en voi tulla raskaaksi tai että ylipainoni aiheuttaa jotain kauheita komplikaatioita raskauteen ja lapselle. Toivon lasta kuitenkin todella todella paljon, ikää alkaa olla jo enemmän kuin vähemmän ja siksi en haluaisi odottaa, että laihdun.. Ajattelen myös, että jos tulen raskaaksi, kehoni on sopiva lapsen saamiseen.

Myös muut saavat vapaasti kommentoida aihetta ylipainoinen odottaja/kuumeilija. Ajatteletteko, että reilusti lihava ihminen ei saisi yrittää raskautua ennen laihduttamista? Mitä ajatuksia lihavat odottajan teissä herättävät? Tuomitseeko maailma (ja neuvola) minut, jos vaikka raskaudunkin kilojeni kanssa?

Pingu kirjoitti:

kaipaisin vertaistukea, niin kerron vähän omia ajatuksiani.😁 Olen paljon harmitellut sitä, että olen päästänyt itseni näin painavaksi. Mietin, että onko väärin toivoa raskautumista, jos ylipainoni vaikuttaakin negatiivisesti lapseen. Koen myös häpeää siitä, että yritämme tulla raskaaksi, vaikka olen lihava. Minusta tuntuu, etten kehtaa ostaa foolihappoa tai ovulaatiotestejä, koska ajattelen muiden ajattelevan tuomitsevasti, että miten tuo läski VOI yrittää raskautua. Välillä ajattelen, että onneksi en ollutkaan raskaana, kun sitten olisi pitänyt mennä neuvolaan haukuttavaksi ylipainosta. Asia ahdistaa minua paljon. Tietysti myös pelkään, että ylipainon takia en voi tulla raskaaksi tai että ylipainoni aiheuttaa jotain kauheita komplikaatioita raskauteen ja lapselle. Toivon lasta kuitenkin todella todella paljon, ikää alkaa olla jo enemmän kuin vähemmän ja siksi en haluaisi odottaa, että laihdun.. Ajattelen myös, että jos tulen raskaaksi, kehoni on sopiva lapsen saamiseen.

Myös muut saavat vapaasti kommentoida aihetta ylipainoinen odottaja/kuumeilija. Ajatteletteko, että reilusti lihava ihminen ei saisi yrittää raskautua ennen laihduttamista? Mitä ajatuksia lihavat odottajan teissä herättävät? Tuomitseeko maailma (ja neuvola) minut, jos vaikka raskaudunkin kilojeni kanssa?

Pingu, en tiedä miten ylipainoinen olet, mutta minusta painolla ei ole niin suurta merkitystä, kuin siitä annetaan kuvaa. Ylipainoisen ei ole väärin yrittää vauvaa♥️ Sinun ei tarvitse hävetä yhtään mitään♥️

Itse olen yleensä ollut aika normipainoinen, mutta tosiaan neuvola suhtautui odotusaikana painon nousuun negatiivisesti. En ottanut sitä moksiskaan, mutta toki jäi harmittamaan, kun joka käynnin yhteydessä sanottiin, että painoa on liikaa!😪 Loppuraskaudessa bmi oli jo 29.

Minusta oli aivan luonnollista, että vatda kasvaa ja paino nousee, kun on raskaana...silloin annoin itselleni luvan syödä makean nälkään makeita, munkin jos toisen aina välillä.😁 En sen suuremmin kuunnellut neuvolatädin "moitteita" painon noususta🤪

Tsemppiä sinne!!👍👍👍 Minusta sinun ei tarvitse antaa ympäröivän maailman määritellä raskaushaaveitasi♥️

Pingu kirjoitti:

Diddlina kirjoitti:

Minulla siis kaksi kroonista sairautta, jotka ovat kutakuinkin hoitotasapainossa, mutta hoitotasapainon järkkyessä voivat estää raskaaksi tulemisen, kärsin reilusta ylipainosta (vaikkakin harrastan säännöllisesti liikuntaa ja syön terveellisesti, kasvispainotteisesti) olen itse lapsettomuushoitojen tulos, joten näiden faktojen varjossa on oletettavaa, ettei raskautuminen kohdallani ole todellakaan lyhyt projekti.

Minulla myös reilusti ylipainoa, vaikka harrastan säännöllisesti liikuntaa ja syön suht terveellisesti. Nyt ollaan miehen kanssa kovalla kädellä puututtu ruokavalioon, lisätty kasviksia ja pyritty kumpikin lisäämään liikuntaa.

En tiedä, mitä ajattelet ylipainostasi raskaaksi tulemisen lähtökohdasta, mutta kaipaisin vertaistukea, niin kerron vähän omia ajatuksiani.😁 Olen paljon harmitellut sitä, että olen päästänyt itseni näin painavaksi. Mietin, että onko väärin toivoa raskautumista, jos ylipainoni vaikuttaakin negatiivisesti lapseen. Koen myös häpeää siitä, että yritämme tulla raskaaksi, vaikka olen lihava. Minusta tuntuu, etten kehtaa ostaa foolihappoa tai ovulaatiotestejä, koska ajattelen muiden ajattelevan tuomitsevasti, että miten tuo läski VOI yrittää raskautua. Välillä ajattelen, että onneksi en ollutkaan raskaana, kun sitten olisi pitänyt mennä neuvolaan haukuttavaksi ylipainosta. Asia ahdistaa minua paljon. Tietysti myös pelkään, että ylipainon takia en voi tulla raskaaksi tai että ylipainoni aiheuttaa jotain kauheita komplikaatioita raskauteen ja lapselle. Toivon lasta kuitenkin todella todella paljon, ikää alkaa olla jo enemmän kuin vähemmän ja siksi en haluaisi odottaa, että laihdun.. Ajattelen myös, että jos tulen raskaaksi, kehoni on sopiva lapsen saamiseen.

Myös muut saavat vapaasti kommentoida aihetta ylipainoinen odottaja/kuumeilija. Ajatteletteko, että reilusti lihava ihminen ei saisi yrittää raskautua ennen laihduttamista? Mitä ajatuksia lihavat odottajan teissä herättävät? Tuomitseeko maailma (ja neuvola) minut, jos vaikka raskaudunkin kilojeni kanssa?

Ei kai sentään, siis kukaan tuomitse ylipainosta... tärkeintä lienee että äiti huolehtii voinnistaan ja kaikki me ollaan eri näkösiä joka suhteessa. Älä mieti sellaista, tuomitseeko joku. Sinulla on ihan yhtä lailla oikeus tulla äidiksi.

Pingu nostat esiin äärimmäisen hyvän aiheen -vaikeankin, mutta todella tärkeän.

Ei kai kukaan tuomitse ketään odottajaa lihavuudesta, tietenkin kaikilla on oikeus raskautua?! höpsö :) Riskejä on, mutta niin on esim. kilppariongelmaisillakin omat riskinsä jne. Itsellä saattaa käydä mielessä vain, että onpa onni heillä käynyt, että raskaus on onnistunut. En paljon lihavia odottajia ole nähnyt (tai sitten en vaan ole kiinnittänyt huomiota lainkaan).

mielenkiintoinen aihe

Kiva kuulla sinusta Nemi, tässä yhtenä päivänä mietinkin että mitenkähän siellä sujuu 🤗

Meillä tosiaan kävi huonosti, mutta olen ajatuksen saanut käännettyä niin että tämän vauvan ei ollut aika eikä tarkoitus meille tulla, ja kun mitään ei itse kuitenkaan oltaisi voitu toisin tehdä että menetys olisi vältetty.

Katseet käännetty kohti tulevaa, ja jos ei uutta raskautta enää meille suoda niin ollaan onnellisia ja kiitollisia tuosta meidän yhteisestä lapsesta ja tietenkin minun jo isoista lapsukaisista.

Todella suuri apu ollut oma mies, joka on kulkenut tämän ryteikön läpi rinnalla, tukien ja kannustaen, antaen tilaa ja luvan kiukuta, olla surullinen, vihainen, katkera ja auttanut löytämään sen toiveikkuuden uudestaan. Tänään viimeksi kerroinkin hänelle kuinka rakas ja tärkeä hän on ❤️

Olisiko teidän kiertonne nyt? Ja Villahuivin oirehdinta kuulostaa kyllä myös niin lupaavalta, että toivon koko sydämestäni että se plussa piirtyy vahvana testiin ensi viikolla ja kantaa mukanaan sinne marrraskuulle 🙏

Pingu, sanon samaa,, kuin Katti76. Tärkeintä lapselle on äiti, joka jaksaa olla äiti ja huolehtii voinnistaan♥️

Kaikki me ollaan eri näkösiä joka suhteessa. Älä mieti sellaista, että tuomitseeko joku. Sinulla on ihan yhtä lailla oikeus tulla äidiksi♥️

Ja kyllä kaikilla ihmisillä painokin voi vaihdella vuosien aikana....

Nyt tähän tulkintaan viielä lisään, että tuo oma 3-vuotias pienokainen ei tosiaan katsele minua ÄITINÄ ollenkaan sillä silmällä, että miltä äiti näyttää.

Toki hän katsoo tarkemmin, ellen hymyile🤔

Täällä ainakin lapsi on kiinnostunut siitä, että miten paljon me olemme yhdessä♥️.....miten paljon leikimme yhdessä♥️.....mitä teemme yhdessä ja keskustelemme♥️.....luemmeko kirjaa...soitamme soittimia...käymme leikkikentällä.....ja syömme yhdessä ja syliin pääsee aina♥️ Yöllä äidin viereen pääsee aina... Turvallisuus ja koti.

Äidin paino ei määrittele yhtäkään näistä asioista ...ei..ei...ei😚

Oviksen metsästys päättyi kahteen vahvaan viivaan ovistestissä 🙂 olo on iloinen.

Tuolla aiemmin keskusteltiin miehelle puhumisesta niin ehkä meidän tilannetta kuvaa parhaiten se, että mies on ladannut itselleen flo:n, josta seurailee kiertoani 😂 hän siis kestää minulta kaikki hössötykset ja ovistestitkin tulkittiin yhdessä. Tämä on kuitenkin yhteinen juttu ja meidän salainen projektimme. Emme halunneet ulkopuolista painetta esim perheiltämme, sillä ihmisten innostuttua he saattavat luoda niitä huomaamattaan. Siksi on tärkeää, että teemme tiimityötä 😄

Äitykkä-77 kirjoitti:

Kiva kuulla sinusta Nemi, tässä yhtenä päivänä mietinkin että mitenkähän siellä sujuu 🤗

Meillä tosiaan kävi huonosti, mutta olen ajatuksen saanut käännettyä niin että tämän vauvan ei ollut aika eikä tarkoitus meille tulla, ja kun mitään ei itse kuitenkaan oltaisi voitu toisin tehdä että menetys olisi vältetty.

Katseet käännetty kohti tulevaa, ja jos ei uutta raskautta enää meille suoda niin ollaan onnellisia ja kiitollisia tuosta meidän yhteisestä lapsesta ja tietenkin minun jo isoista lapsukaisista.

Todella suuri apu ollut oma mies, joka on kulkenut tämän ryteikön läpi rinnalla, tukien ja kannustaen, antaen tilaa ja luvan kiukuta, olla surullinen, vihainen, katkera ja auttanut löytämään sen toiveikkuuden uudestaan. Tänään viimeksi kerroinkin hänelle kuinka rakas ja tärkeä hän on ❤️

Olisiko teidän kiertonne nyt? Ja Villahuivin oirehdinta kuulostaa kyllä myös niin lupaavalta, että toivon koko sydämestäni että se plussa piirtyy vahvana testiin ensi viikolla ja kantaa mukanaan sinne marrraskuulle 🙏

Ihana asenne sinulla ja varsin huippua kun on tukea sekä ymmärrystä antava kumppani, kaikkea parempaa teille❤️ omakin ajatusmaailma on aina pyrkinyt ajattelemaan, että kaikella on jokin tarkoitus vaikka jotkut asiat tuppaa satuttaa niin perrrhanasti eikä halua nähdä valoa siihen risukasaan eikä ymmärtää miksi näin käy. Usein toki yllättäen sitä toivoa vain tahtoo sitten päästä taas elämään kun antaa aikaa, Onneksi. ☀️

nuttura kirjoitti:

Oviksen metsästys päättyi kahteen vahvaan viivaan ovistestissä 🙂 olo on iloinen.

Tuolla aiemmin keskusteltiin miehelle puhumisesta niin ehkä meidän tilannetta kuvaa parhaiten se, että mies on ladannut itselleen flo:n, josta seurailee kiertoani 😂 hän siis kestää minulta kaikki hössötykset ja ovistestitkin tulkittiin yhdessä. Tämä on kuitenkin yhteinen juttu ja meidän salainen projektimme. Emme halunneet ulkopuolista painetta esim perheiltämme, sillä ihmisten innostuttua he saattavat luoda niitä huomaamattaan. Siksi on tärkeää, että teemme tiimityötä 😄

Eikä ihana, onnea ovisplussasta ja nyt toivottavasti nappaisi ❤️

Huvittavaa ja ihanaa kun mies on flon ladannut 🙈☺️❤️ Meilläkin tämä salainen yhteinen projekti siinä arjen rinnalla, haaveillaan. Tosi ihanaa kun ymmärtäväinen kumppani ja mieskin paljon kysellyt että mitä missäkin kierron vaiheessa yleensä tapahtuu jne. Koska ei kovin usein miehet asiaan ole perehhtyneet. Omakin kuvitteli että nainen raskautuu ihan minä päivänä vain ja että se käy helposti 😅

Plussatuulia paljon 🥰

Pingu: En ole aiemmin oikeastaan edes ajatellut asiaa. Itse en koe, että toisen ylipaino on kenenkään muun asia. En myöskään ymmärrä niitä, jotka kommentoivat toisen painoa heti, jos kärsii lapsettomuudesta. Tähän törmää varsinkin netissä aika usein. En myöskään ajattele ylipainoisesta raskaanaolevasta naisesta sen enempää kuin normaalipainoisesta. Mieleeni tulee vain pienenpieni kateus ja mietintä, että millon saan itse sen vatsan kasvun kokea 😄

Meitä on monenlaisia ja monen eri kokoisia eikä se määrittele millainen ihminen tai esimerkiksi äiti on.

Ja ymmärrän kyllä tuon, että helposti miettii mitä muut ajattelee. Olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja kärsin siitä edelleen ajoittain. Itselleen ei kannata olla liian ankara ja ajatella mitä muut miettii (esim juuri ostoksia tehdessä). Siinä hajoaa vain oma pää ja aika usein ihan syyttä. Se on vaikeaa olla ajattelematta muiden mielipiteitä, mutta kaikilla on yhtälailla oikeus yrittää raskautua oli ylipainoinen tai ei ☺️

Pingu kirjoitti:

Minulla myös reilusti ylipainoa, vaikka harrastan säännöllisesti liikuntaa ja syön suht terveellisesti. Nyt ollaan miehen kanssa kovalla kädellä puututtu ruokavalioon, lisätty kasviksia ja pyritty kumpikin lisäämään liikuntaa.

En tiedä, mitä ajattelet ylipainostasi raskaaksi tulemisen lähtökohdasta, mutta kaipaisin vertaistukea, niin kerron vähän omia ajatuksiani.😁 Olen paljon harmitellut sitä, että olen päästänyt itseni näin painavaksi. Mietin, että onko väärin toivoa raskautumista, jos ylipainoni vaikuttaakin negatiivisesti lapseen. Koen myös häpeää siitä, että yritämme tulla raskaaksi, vaikka olen lihava. Minusta tuntuu, etten kehtaa ostaa foolihappoa tai ovulaatiotestejä, koska ajattelen muiden ajattelevan tuomitsevasti, että miten tuo läski VOI yrittää raskautua. Välillä ajattelen, että onneksi en ollutkaan raskaana, kun sitten olisi pitänyt mennä neuvolaan haukuttavaksi ylipainosta. Asia ahdistaa minua paljon. Tietysti myös pelkään, että ylipainon takia en voi tulla raskaaksi tai että ylipainoni aiheuttaa jotain kauheita komplikaatioita raskauteen ja lapselle. Toivon lasta kuitenkin todella todella paljon, ikää alkaa olla jo enemmän kuin vähemmän ja siksi en haluaisi odottaa, että laihdun.. Ajattelen myös, että jos tulen raskaaksi, kehoni on sopiva lapsen saamiseen.

Myös muut saavat vapaasti kommentoida aihetta ylipainoinen odottaja/kuumeilija. Ajatteletteko, että reilusti lihava ihminen ei saisi yrittää raskautua ennen laihduttamista? Mitä ajatuksia lihavat odottajan teissä herättävät? Tuomitseeko maailma (ja neuvola) minut, jos vaikka raskaudunkin kilojeni kanssa?

Pingu, mikä on reilu ylipaino? Onko se terveydenhuollon määrittämä vai itsesi? En näe ongelmaa raskauden ja ylipainon välillä, jos odottava äiti liikkuu ja ei elä pelkällä sokerihötöllä. Toki onhan se aina riskitekijä, mutta seurannassa tuskin ongelma. Suomen neuvolajärjestelmä on huippulaatua, jos ongelmia tulee, niihin kyllä puututaan. Itsellä BMI mukaan yli 10kg ylipainoa, "lievä ylipaino", mutta gyne on kirjoittanut papereihini "hoikka nainen". Eli pelkkään BMI:hin ei ole luottamista, sillä en todellakaan ole ylipainoinen noin paljoa. Eipä sillä, että välittäisin painostani. Riittää, ettäminulla on hyvä olla.

Mikä minä olen tuomitsemaan ylipainoista äitiä? On olemassa sairauksia, jotka lihottavat vaikka tekisit mitä. Ollaan armollisia toisillemme! Ja mitä neuvolan haukuttavana olosta olen mieltä: jos tätitättähäärä haukkuu, vaihtaisin välittömästi neuvolan tätiä. Tsemppiä Pingu! ❤

Nyt Villis pidän kyllä sulle niin kaikkia peukkuja pystyssä ja ristissä ja mitälie! Vaikka toivon kovasti kaikille täällä sitä plussaa niin sinun plussasta tulisin oikein erityisen iloiseksi.

Ehkä tällä kertaa tärppää!

(Itse en ole jaksanut edes miettiä enkä kovin yrittääkään. Tallettelut on ollut mitä on tässä kierrossa, alku paremmin, viimeinen viikko surkeasti. Nyt odottelen vaan kuukautisia että pääsen verikokeisiin. Kp 18/29, joten vielä kestää odotella)

Samaistun kyllä teidän kokemuksiin miehen käytöksen osalta! Mun poikaystävä tuntuu myös olevan jotenkin jännittynyt tästä aiheesta, ei saada semmoista kunnon keskustelua aikaiseksi. Ja meilläkin on sen suuntaisia merkkejä ollut, että vauva olisi ok, mutta minä olen se, joka sitä aktiivisesti toivoo. Tuo toinen vaan roikkuu mukana näin karrikoidusti sanottuna 🤣

Pelkään jo nyt tosi paljon keskenmenoa, vaikka en raskaana olekaan. Luulen, että kun joskus sitten plussaan, niin heti tulee ne pelot, että kuitenkin menee kesken. Vaikka ei se huolehtiminen auta mitään, se tilanne on yhtä paha oli sitä etukäteen murehtinut tai ei. Onko muilla samanlaisia pelkoja, ja miten olette pystyneet elämään niiden kanssa? Kun keskenmenot on kuitenkin tosi yleisiä...

Nuttura, voi miten kiva uutinen! Plussatuulta teille! 🌬➕

Äitykkä, jospa se tosiaan olisi meidän kierto nyt 🥰 kiitos kun jaksat tsempata omasta vaikeasta tilanteestasi huolimatta! Toivon teille ihanaa kevättä ja toiveidenne täyttymistä ❤🌬➕

SiBi kirjoitti:

Nyt Villis pidän kyllä sulle niin kaikkia peukkuja pystyssä ja ristissä ja mitälie! Vaikka toivon kovasti kaikille täällä sitä plussaa niin sinun plussasta tulisin oikein erityisen iloiseksi.

Ehkä tällä kertaa tärppää!

(Itse en ole jaksanut edes miettiä enkä kovin yrittääkään. Tallettelut on ollut mitä on tässä kierrossa, alku paremmin, viimeinen viikko surkeasti. Nyt odottelen vaan kuukautisia että pääsen verikokeisiin. Kp 18/29, joten vielä kestää odotella)

Kiitos SiBi❤ kyllä ollaan kaikkemme tehneet, että raskaus alkaisi, mutta Luojan käsiin on viimeinen silaus jätettävä. Näin uskon, että ei se ihmisen käsissä ole vaan Luojan. Mutta erityisen iloinen olen jo siitä ovisplussasta, antaa toivoa että tämä joskus vielä tuottaa sen parhaimman palkinnon; oman pienen nyytin syliin asti 🤱 hassua, miten sitä jännittää näin paljon, pientä viivaa tikussa. Jos minä saan plussan, niin saat sinäkin! Usko pois! Kaiken tämän jälkeen mitä olen kokenut, uskon vahvasti että saatte vielä oman vauvan jota ihastella ja rakastaa ❤ tsemppiä SiBi! On aina niin mukava kuullasä sinusta!

Pieni_mutta_pippurinen/ kirjoitti:

Pelkään jo nyt tosi paljon keskenmenoa, vaikka en raskaana olekaan. Luulen, että kun joskus sitten plussaan, niin heti tulee ne pelot, että kuitenkin menee kesken. Vaikka ei se huolehtiminen auta mitään, se tilanne on yhtä paha oli sitä etukäteen murehtinut tai ei. Onko muilla samanlaisia pelkoja, ja miten olette pystyneet elämään niiden kanssa? Kun keskenmenot on kuitenkin tosi yleisiä...

Pieni_mutta_pippurinen, haluaisin loduttaa sinua♥️ En tiedä miten yleisiä ovat, mutta ei tullut mieleenkään pelko ja koko raskaus meni täysin loistavasti ilman mitään ongelmia♥️ Synnytin esikon 43-vuotiaana. Raskausaika oli elämäni parasta aikaa😀 Oli virtaa, kuin pienessä kylässä ja mieli oli niin seesteinen....toki yllätyin tästä, koska olin pelännyt ihan muuta.

Toivon sinulle samaa ja älä murehdi etukäteen, se menee hyvin♥️

Villahuivi, mä en malta odottaa että teet testin!! ja ihailen sun pitkää pinnaa ettet oo "sortunut" jo testaamaan! Nyt kun itsellä vasta ehkä dpo3, alan jo kääntyä sen puoleen että testaan jo dpo 10 😂 Ihan vaan että ehdin sulatella mahdollisen negan ennen lomareissua. Aloitin nyt terolutin loppukiertoon. Lapsettomuuspoliltakin oli soiteltu tänään, mutten päässyt vastaamaan. Toivottavasti sinne tulisi aika pian jos ei heti eka letrokierto tuo toivottua tulosta ❤️

Kiitos ihan tosi paljon kaikille ihanista kommenteista ylipainoon liittyen!

Itsevarmuuden puute ja häpeä lihomisesta aiheuttavat tällaista pohdintaa ja ahdistusta. Paino on aina ollut minulle ongelma, en todellakaan ole mikään siro vaan vankkarakenteinen. Teininä olin siellä anoreksian partaalla, kun olin koko lapsuuteni kuunnellut sitä saarnaa siitä, että painan liikaa. Kukaan ei edes ihmetellyt, kun lakkasin syömästä ja laihduin kasvuaikana valtavasti. Mutta tämän taustan takia en uskalla lähteä mihinkään näännytysdiettiin, koska se menee helposti överiksi. Syömishäiriö on viimeinen asia, jonka haluan.

Olen siis reilusti ylipainoinen, niin bmin kuin ulkomuodonkin puolesta tällä hetkellä. Olen kuitenkin terve, aktiivinen, syön terveellisesti ja monipuolisesti(suurimman osan ajasta). Ehkä annan itselleni armoa ja annan itseni haaveilla ihan kuin olisin kuka vaan. ☺️

Pingu kirjoitti:

Kiitos ihan tosi paljon kaikille ihanista kommenteista ylipainoon liittyen!

Itsevarmuuden puute ja häpeä lihomisesta aiheuttavat tällaista pohdintaa ja ahdistusta. Paino on aina ollut minulle ongelma, en todellakaan ole mikään siro vaan vankkarakenteinen. Teininä olin siellä anoreksian partaalla, kun olin koko lapsuuteni kuunnellut sitä saarnaa siitä, että painan liikaa. Kukaan ei edes ihmetellyt, kun lakkasin syömästä ja laihduin kasvuaikana valtavasti. Mutta tämän taustan takia en uskalla lähteä mihinkään näännytysdiettiin, koska se menee helposti överiksi. Syömishäiriö on viimeinen asia, jonka haluan.

Olen siis reilusti ylipainoinen, niin bmin kuin ulkomuodonkin puolesta tällä hetkellä. Olen kuitenkin terve, aktiivinen, syön terveellisesti ja monipuolisesti(suurimman osan ajasta). Ehkä annan itselleni armoa ja annan itseni haaveilla ihan kuin olisin kuka vaan. ☺️

Jahas tekstini hävisi 🙃

Mutta siis olin sanomassa että anna ihmeessä armoa itsellesi, syöt terveellisesti ja olet aktiivinen ja eikös tämä ole se yksi tärkein pilari vauvahaaveissa sekä itse raskaudessakin. Ei ylipaino kerro heti, että ihminen mässäisi 24/7 roskaruokaa ja sohva paras kaveri. Olet upea ihminen ja nokka kohti apteekkiin ostamaan mitä tarvitset raskauden yrityksen puitteissa 🥰

Plussatuulia ❤️