Vauva vuodelle 2020-21

Tervetuloa Juulia! Kannattaa käydä ilmaisessa hedelmällisyysneuvonnassa mahdollisimman pian. Mulla siellä selvisi että on enää vähän munasoluja jäljellä, se yllätti täysin ja nyt suhtaudutaan paljon enemmän tosissaan koko projektiin.

Ootteko empijät lukeneet Vauvattomuusbuumi-kirjaa? Itsellä oli paljon ajatuksia ja epäilyjä siitä haluanko lasta vai en, mutta tuon kirjan luettuani olen täysin varma että haluan. Siinä haastatellaan paljon elämäänsä tyytyväisiä lapsettomia ja kerrotaan tutkimustietoa siitä miksi nykyään suomalaiset lykkäävät lapsen tekoa. Kirjan avulla hahmotin paremmin mihin joukkoon itse haluan kuulua ja miksi, lapsettomiin vai perheellisiin.

Äitykkä-77, halaus! Surullista ja raskasta, kiukku on tarpeen välillä! ❤ kirjoitat niin asiaa!!

Mulla on yksi tällainen yltiöpositiivinen kaveri, joka ei yhtään kestäis negatiivisia asioita. Sen huomaa mm.siitä, että ei osaa kohdata toisen tunteita, vaan alkaa tuputtaa jotain positiivista sen sijaan. Tää samainen kaveri on myös se, joka tästä raskausyrityksestä on aiemmin useasti sanonut "Älä stressaa!" Ja "Heti, kun lopetat stressaamisen tuut raskaaks!". Oli sitten pakko sanoa sille tossa jokin aika sitten, että viime vuoden kesällä lopetin stressaamisen eikä raskauden raskautta.. En pysty tällaisen ihmisen kaveri enää olla, tällaisten kanssa ei voi koskaan tulla aidosti kuulluksi, koska heidän on vaikea sietää näitä raskaita tunnelmia. Siihenkin voisi musta luottaa, että kyllä ne positiiviset tunnelmat aina sitten palaa itsestään. Ei pakottamalla. Ja pienistä asioista voi osata nauttia, vaikka ne ei aina puheissa kuuluisikaan.

Onko se tulehdusriskin takia niin, että ette voisi vielä alkaa yrittää, jos vuodat verta/tiputtelet? Toivottavasti menee äkkiä ohi ja pääsette harrastamaan hakuammuntaa! Sulla on muuten hauskoja sanontoja. 😃

Villahuivi, niin. Itselle vaikea sietää vain sellaista "valitusta", mikä toistuu ja mille "valittaja" ei itse yritä tehdä mitään. Toki kaikille asioille ei voi tehdä, sellaista en pidä edes valituksena. Tunteita on lupa purkaa.

Negatiivinen kehä on aika yleinen ilmiö ja varsin inhimillinen. Eri asia on kuitenkin esimerkiksi vaiheet, kun suree todellisia asioita. Jotkut suree ja käsittelee tunteitaan, toisilla ne alkaa sitten tulla psykosomaattisina oireina taikka iskevät jossain vaiheessa elämää isona kriisinä.

Sulla on niin jännät paikat, pidän peukut ja isovarpaatkin pystyssä!! Kunpa teillä nyt vihdoin onnistuisi. ❤

Mulla oli eilen aamulla papa-koe ja jostain syystä vuodan edelleen. Onneksi ovisaika alkaa aikaisintaan viikonloppuna, todnäk ensi viikolla. Nyt taitaa olla kp7. Huomasin eilen, että mulla vielä Teroluteja kaapissa ja päätin tässä kierrossa niitä syödä. Primolut noriin en koske enää pitkällä tikullakaan.😁

Mä olen yllättynyt osaltani siitä, miten avarakatseisia ja lämminhenkisiä täällä te kuumeilijat olette♥️ Se antaa mulle voimia jatkaa yrittämistä tässä kivisessä polussa ja kukaties täysin tuloksettomassa matkanteossa😥😪😪

Kuten Villahuivilla, mullakaan ei ole ketään kenelle kertoa. Ei ole lähipiiriä, koska sukulaiset ovat jo todella iäkkäitä ja kavereille en yrittämisestä puhu. Kavereita ei ole montaa, koska viihdyn enemmän itsekseni. Välillä on yksinäistä.

Työyhteisö oli ympärillä, mutta sitäkään ei nyt enää ole, kun työ loppui viimeviikolla ja ihmettelen tässä "tyhjänpäällä", että mistä uusi työ ja mitä seuraavaksi(?)😮

Mulla on ollut joskus vaikea hyväksyä itseässäni se, että en osaa uskoa asiosta sitä negatiivista puolta!😖 Mä näen sen kyllä, mutta välillä hakkaan päätäni seinään ja hoen itselleni, että "tajua nyt asioiden todellinen laita...tajua, tajua".....joskus onnistun olemaan murheellinen ja surullinen kokonaisen päivän verran, mutta taas aurinko paistaa risukasaan🌟

Tiedän, että tämä piirre saattaa ärsyttää joskus myös kanssaihmisiä. Nuorena ajattelin sen johtuvan "nuoruuden innosta", mutta näin kohta viiskymppisenä olen alkanut käsittää, että kyse on luonteenpiirteestä ja sitä on vaan hyväksyttävä itsensä sellaisena, kuin on💕

Kp 13 - ovista kohti😊

Kaneli, juurikin tulehdusriskin vuoksi haluamme odottaa että tiputtelukin loppuu. Kuitenkin kohdussa käytiin sinne kuulumattoman "instrumentin" kanssa ja varmasti limakalvotkin otti osumaa, normi kuukautisten aikaan pieni tiputtelu ei olisi esteenä. Ja vaikka sain antibiotit, niin haluan tässä kohtaa olla mieluummin vähän ylivarovainen.

No hakuammuntaahan tämä tulee olemaan, kun yhtään en ole kärryillä kierrostani ennenkuin kuukautiskierto palautuu 🙈

Minulla myös on vähän se tilanne etten kauheasti puhu näistä asioista kenellekään. Tuosta raskaudesta ja keskenmenosta tietää vain tytär, siskoni ja vauvan kummitäti. Olen viime vuosina joutunut jättämään taakseni muutamankin ystävyyssuhteen, jotka aiheuttivat vain pahaamieltä. Luotin ihmisiin jotka käyttivät luottamustani väärin ja perheemme arkojakin asioita puhuttiin ympäri maakuntia ihmisille joita emme edes tunne. Olen tullut äärimmäisen araksi asioiden avaamisessa oikein kenellekään. Täällä sen voi tehdä näin anonyymisti, muttta siltikin välillä mietin että entäs jos joku tunnistaakin minut ja se paskamyllytys alkaa uudestaan. Mutta yritän ne ajatukset työntää taka-alalle, koska minulle tämä on iso henkireikä niin hyvien kuin ikävienkin asioiden puhalteluun.

Anteeksi, käsitin väärin ton hakuammunnan.☹ Mä ajattelin, että meilläkin on hakuammuntaa, mutta siksi, että miehen siemennesteestä ilmeisesti vain 12%on vasta-aineista vapaata. Ja ylipäänsä, että koko raskauden yritys on hakuammuntaa. Mutta tuo on tosiaan eri asia, pahoittelut. Kuulostaa ihan järkevältä välttää riskejä. Voimia!

Kamalalta kuulostaa, mitä olet joutunut kokemaan! On vaikeaa kyllä enää luottaa, kun luottamus on tavalla tai toisella pahasti rikottu. Sama itselläkin, vaikka kokemukset eri. Todella epäreilua ja julmaa toi mitä sulle on tehty.

Enää en itsekään voi tästä raskausasiasta kellekään puhua, tai voisin, jos kestäisin sen vähättelyn ym., mutta en kestä. Tämä palsta on kullanarvoinen! Jatketaan siis kaikki täällä, tsemppiä.❤

Kaneli78 kirjoitti:

Mulla on yksi tällainen yltiöpositiivinen kaveri, joka ei yhtään kestäis negatiivisia asioita. Sen huomaa mm.siitä, että ei osaa kohdata toisen tunteita, vaan alkaa tuputtaa jotain positiivista sen sijaan. Tää samainen kaveri on myös se, joka tästä raskausyrityksestä on aiemmin useasti sanonut "Älä stressaa!" Ja "Heti, kun lopetat stressaamisen tuut raskaaks!". Oli sitten pakko sanoa sille tossa jokin aika sitten, että viime vuoden kesällä lopetin stressaamisen eikä raskauden raskautta.. En pysty tällaisen ihmisen kaveri enää olla, tällaisten kanssa ei voi koskaan tulla aidosti kuulluksi, koska heidän on vaikea sietää näitä raskaita tunnelmia. Siihenkin voisi musta luottaa, että kyllä ne positiiviset tunnelmat aina sitten palaa itsestään. Ei pakottamalla. Ja pienistä asioista voi osata nauttia, vaikka ne ei aina puheissa kuuluisikaan.

Onko se tulehdusriskin takia niin, että ette voisi vielä alkaa yrittää, jos vuodat verta/tiputtelet? Toivottavasti menee äkkiä ohi ja pääsette harrastamaan hakuammuntaa! Sulla on muuten hauskoja sanontoja. 😃

Villahuivi, niin. Itselle vaikea sietää vain sellaista "valitusta", mikä toistuu ja mille "valittaja" ei itse yritä tehdä mitään. Toki kaikille asioille ei voi tehdä, sellaista en pidä edes valituksena. Tunteita on lupa purkaa.

Negatiivinen kehä on aika yleinen ilmiö ja varsin inhimillinen. Eri asia on kuitenkin esimerkiksi vaiheet, kun suree todellisia asioita. Jotkut suree ja käsittelee tunteitaan, toisilla ne alkaa sitten tulla psykosomaattisina oireina taikka iskevät jossain vaiheessa elämää isona kriisinä.

Sulla on niin jännät paikat, pidän peukut ja isovarpaatkin pystyssä!! Kunpa teillä nyt vihdoin onnistuisi. ❤

Mulla oli eilen aamulla papa-koe ja jostain syystä vuodan edelleen. Onneksi ovisaika alkaa aikaisintaan viikonloppuna, todnäk ensi viikolla. Nyt taitaa olla kp7. Huomasin eilen, että mulla vielä Teroluteja kaapissa ja päätin tässä kierrossa niitä syödä. Primolut noriin en koske enää pitkällä tikullakaan.😁

Kaneli78, en kutsuisi tuota ystävää yltiöpositiiviseksi, vaan sellaiseksi, joka ei kuuntele. Toimiva ystävyys tarvitsee vuorovaikutusta!

Mun täytyy sanoa, että olen jättänyt myös tällaiset ystävät. Introverttina henkilönä en viihdy isoissa piireissä, enkä pidä mistään hälystä ja höpöttämisestä. Koen ystäväsi kaltaiset sutkautukset turhina, joissa toista ei kuunnella. Olen myös kohdannut sen, että minuun halutaan ripustautua ja kertoa pisimmätkin elämäntarinat ja tuntemukset, mutta sitten sitä vuorovaikutusta ei ole löytynyt, kun on itsellä ollut jokin asia(ikävä) kerrottavaksi.

Ystäväpiirini on pieni, mutta se koostuu henkilöistä, joita olen tuntenut pitkään ja joiden kanssa voi keskustella oikeista syvällisiäkin asioita vuorovaikutteisesti ja ymmärtäen💖

Uusia ystäviä on helppo saada, mutta en päästä kaikkia lähelle ollenkaan ja melko hiljaisena henkilönä, harva ulkopuolinen tietää minkälainen olen.

Kanel78, osaan ajatella, että ystäväsi käytös aiheuttaa sinulle turhautumista ja näinkin vaativa juttu, kuin lapsen yrittäminen ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan kaipaa enemmän olkapäätä♥️, kuin ajattelemattomia sutjautuksia.

Nez kirjoitti:

Juulia, kuulostaa niin tutulta! Mies vasta pitkien keskustelujen jälkeen päätyi siihen lopputulokseen että lapsi voi tulla. Toki aikaisintaan ens kevääksi. Tässä siis ehkäistään vielä 3kk. Ajattelin kans että täähän on itsestäänselvyys ja toki mieskin on aina puhunut että kyllä me lapsia hommataan. Mutta sitten kun siitä aloin vakavasti puhumaan niin sitten meinasi mennä sormi suuhun. Hänellä ei mikään paras lapsuus ollut joten tässä ollaan yhdessä purettu niitä traumoja pois pikkuhiljaa yhdessä. Nyt sitten kun ensimmäinen raskausuutinen tuli lähipiirissä niin mies otti askeleen eteenpäin ja sanoi että lapsi voi tulla. Toinen raskausuutinen alle viikon sisällä vielä pönkitti tätä ajatusta.

Kuukausi menee äkkiä, voin luvata!

Hei nez, mulla ärsytti ihan hirveesti ku joka paikassa toitotetaan esim et juu kyllä sen tuntee kehossaan kun on valmis raskaudelle ja sitten pitää heti vaan alkaa yrittämään yms. Ja aina kysytään äideiltä et milloin tiesit että on aika alkaa yrittämään ja multakin kysytty et milloin meinaat vauvahommiin alkaa...mutta eihän sitä helkutti yksin tehdä sitä vauvaa! Eka oli semmonen et tuntui et oon ainoa jolle näin käy et mies ei haluakkaan ja tunsin olon tosi petetyksi. Kun juttelin joidenkin läheisten kans asiasta niin selvis et aika monellaki ollut kunnon maanittelua et saa miehen innostuun asiasta. Luulen että meilläki miehen lähipiirissä olevien vauvauutiset vaikutti jonkin verran.

Oon myös yrittänyt kertoa faktoja et oikeesti voi tulla kaiken maailman vaikeuksia ja että ei se tapahdu saman tien et pam ja oot raskaana 🙈 kyllä aika tiukassa tuntu olevan se ajatus et se tapahtuu heti ja samantien.

Juulia, tervetuloa joukkoon! Mukava saada uutta väkeä tänne, keskustelut yleensä monipuolistuu kun on useita näkökulmia!

Äitykkä, surkea tilanne kun vuoto jatkuu! Itsekin olisin yltiövarovainen jos olisin samassa tilanteessa kuin sinä. Toivottavasti vuoto loppuu ja saisit aloittaa yrityksen uudelleen! Jospa keskenmenosta seuraisi suurta onnea, vaikka oma prosessinsa on surra menetystä. Eikä vauvan tulo korvaa keskenmennyttä, mutta tuo iloa ja onnea surun jälkeen. Halauksia sinulle ja kärsivällisyyttä matkaan, sitä varmasti tarvitset juuri nyt ❤ ihana, että uskallat täällä kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi!

Juulia kirjoitti:

Nez kirjoitti:

Juulia, kuulostaa niin tutulta! Mies vasta pitkien keskustelujen jälkeen päätyi siihen lopputulokseen että lapsi voi tulla. Toki aikaisintaan ens kevääksi. Tässä siis ehkäistään vielä 3kk. Ajattelin kans että täähän on itsestäänselvyys ja toki mieskin on aina puhunut että kyllä me lapsia hommataan. Mutta sitten kun siitä aloin vakavasti puhumaan niin sitten meinasi mennä sormi suuhun. Hänellä ei mikään paras lapsuus ollut joten tässä ollaan yhdessä purettu niitä traumoja pois pikkuhiljaa yhdessä. Nyt sitten kun ensimmäinen raskausuutinen tuli lähipiirissä niin mies otti askeleen eteenpäin ja sanoi että lapsi voi tulla. Toinen raskausuutinen alle viikon sisällä vielä pönkitti tätä ajatusta.

Kuukausi menee äkkiä, voin luvata!

Hei nez, mulla ärsytti ihan hirveesti ku joka paikassa toitotetaan esim et juu kyllä sen tuntee kehossaan kun on valmis raskaudelle ja sitten pitää heti vaan alkaa yrittämään yms. Ja aina kysytään äideiltä et milloin tiesit että on aika alkaa yrittämään ja multakin kysytty et milloin meinaat vauvahommiin alkaa...mutta eihän sitä helkutti yksin tehdä sitä vauvaa! Eka oli semmonen et tuntui et oon ainoa jolle näin käy et mies ei haluakkaan ja tunsin olon tosi petetyksi. Kun juttelin joidenkin läheisten kans asiasta niin selvis et aika monellaki ollut kunnon maanittelua et saa miehen innostuun asiasta. Luulen että meilläki miehen lähipiirissä olevien vauvauutiset vaikutti jonkin verran.

Oon myös yrittänyt kertoa faktoja et oikeesti voi tulla kaiken maailman vaikeuksia ja että ei se tapahdu saman tien et pam ja oot raskaana 🙈 kyllä aika tiukassa tuntu olevan se ajatus et se tapahtuu heti ja samantien.

Siis just tämä! Eihän tämmönen ole pelkästään naisen projekti vaan se on yhteinen! 😄 Jos multa ois kysytty pelkästään niin ehkäisy olisi loppunut jo alkutalvesta. Mutta kun tämä on yhteinen projekti niin se loppuu vasta 3 kk päästä. Ja siis mulle tuli kans pian häiden jälkeen semmonen petetty fiilis kun mies oli silleen että ehkä joskus 10 vuoden päästä jos sittenkään. Puheet onneksi lopulta johtui jännityksestä 😅 sit oon joutunut kans selittää että se määrä ei riitä vaan tarvitaan myös tuuria mukaan että osuu. Tuskin kerralla tapahtuu. Miehen mielestä jos ei muutamassa kuukaudessa tapahdu mitään niin se on vaan yrityksen puutetta 😁 vähän siis pitänee biologiaa vielä opettaa ettei sitten iske romahdus jos ei parissa kuukaudessa tapahdu mitään 😅

Ihanaa törmätä kohtalontoveriin☺️

Äitykkä-77, olen kanssa välillä kovasti pettynyt siihen miten ihmisiin ei voi luottaa ja siksi pitänyt asiat ihan ominani. Ainoa on oma aviomies, jolle kerron kyllä kaiken ja osaan luottaa pitkässä suhteessa♥️

Viimeisin pettymys tässä on pomo, joka toimi pitkään seläntakana. Esitti mukavaa, ymmärtävää ja samalla kaavaili fuduja. Eli työnantaja, joka käytti niin hyväkseen, lupailtiin kuuta taivaalta. Lopulta raadoin ylitöitä viimeiset viisi kuukautta ilman korvausta, kun alla oli varoituslappu, joka sitten peruttiin, mutta sitten puheet pyörrettiin ja työpaikka meni alta.

Kaikki tällainen vääryys saa minut hetkellisesti murheen syvimpään koloon, josta on sitten kivuttava ylös.

Olen usein pettynyt siihen, että ihmisten hyväntahtoisuutta ja luottamusta käytetään hyväksi. Aina sitä tahtoo ajatella parasta, olla auttavainen ja uskoa ihmisiin.

Monelta murheelta tosiaan säästyy, kun jättää asiat sanomatta ja jos kuulee jonkun juoruilevan, niin jättää asian sikseen, eikä osallistu. On ihmisiä, joiden elämäntehtävä suorastaan on naureskella muille ja juoruta asioita omilla mausteilla väritettynä toreille ja turuille. Todella alatyylistä, keskenkasvuista ja ties mitä....

Äitykkä, harmi, että olet kokenut tällaista ja hyvä että olet karistanut tällaiset ihmiset pois. Paljon tsemppiä eteenpäin♥️ Ja pikaista plussaa, kun uusi yritys alkaa♥️♥️♥️

Nez kirjoitti:

Juulia kirjoitti:

Nez kirjoitti:

Juulia, kuulostaa niin tutulta! Mies vasta pitkien keskustelujen jälkeen päätyi siihen lopputulokseen että lapsi voi tulla. Toki aikaisintaan ens kevääksi. Tässä siis ehkäistään vielä 3kk. Ajattelin kans että täähän on itsestäänselvyys ja toki mieskin on aina puhunut että kyllä me lapsia hommataan. Mutta sitten kun siitä aloin vakavasti puhumaan niin sitten meinasi mennä sormi suuhun. Hänellä ei mikään paras lapsuus ollut joten tässä ollaan yhdessä purettu niitä traumoja pois pikkuhiljaa yhdessä. Nyt sitten kun ensimmäinen raskausuutinen tuli lähipiirissä niin mies otti askeleen eteenpäin ja sanoi että lapsi voi tulla. Toinen raskausuutinen alle viikon sisällä vielä pönkitti tätä ajatusta.

Kuukausi menee äkkiä, voin luvata!

Hei nez, mulla ärsytti ihan hirveesti ku joka paikassa toitotetaan esim et juu kyllä sen tuntee kehossaan kun on valmis raskaudelle ja sitten pitää heti vaan alkaa yrittämään yms. Ja aina kysytään äideiltä et milloin tiesit että on aika alkaa yrittämään ja multakin kysytty et milloin meinaat vauvahommiin alkaa...mutta eihän sitä helkutti yksin tehdä sitä vauvaa! Eka oli semmonen et tuntui et oon ainoa jolle näin käy et mies ei haluakkaan ja tunsin olon tosi petetyksi. Kun juttelin joidenkin läheisten kans asiasta niin selvis et aika monellaki ollut kunnon maanittelua et saa miehen innostuun asiasta. Luulen että meilläki miehen lähipiirissä olevien vauvauutiset vaikutti jonkin verran.

Oon myös yrittänyt kertoa faktoja et oikeesti voi tulla kaiken maailman vaikeuksia ja että ei se tapahdu saman tien et pam ja oot raskaana 🙈 kyllä aika tiukassa tuntu olevan se ajatus et se tapahtuu heti ja samantien.

Siis just tämä! Eihän tämmönen ole pelkästään naisen projekti vaan se on yhteinen! 😄 Jos multa ois kysytty pelkästään niin ehkäisy olisi loppunut jo alkutalvesta. Mutta kun tämä on yhteinen projekti niin se loppuu vasta 3 kk päästä. Ja siis mulle tuli kans pian häiden jälkeen semmonen petetty fiilis kun mies oli silleen että ehkä joskus 10 vuoden päästä jos sittenkään. Puheet onneksi lopulta johtui jännityksestä 😅 sit oon joutunut kans selittää että se määrä ei riitä vaan tarvitaan myös tuuria mukaan että osuu. Tuskin kerralla tapahtuu. Miehen mielestä jos ei muutamassa kuukaudessa tapahdu mitään niin se on vaan yrityksen puutetta 😁 vähän siis pitänee biologiaa vielä opettaa ettei sitten iske romahdus jos ei parissa kuukaudessa tapahdu mitään 😅

Ihanaa törmätä kohtalontoveriin☺️

Mutta ihanaa et miehesi on jo ihan valmiina tosi toimiin ja kunnolla yrittämään 😄

En tiedä miten meillä tulee sujumaan kun ei olla ihan nuoria ja vastarakastuneita enää, silloin alussahan sitä oltiin toistemme kimpussa koko ajan mutta kyllä se vaan näin on et harvemmin ja harvemmin nykyään ollaan ihan kimpussa. Pelottaa myös et miten paineen alla hommat sujuu sitten 🤔

Oletteko muut kertoneet miehelle ihan et millon on ovulaatio ja milloin pitäis puuhastella?

Kiitos kaikille kun ootte toivottanut tervetulleeksi ❤️

Juulia kirjoitti:

Mutta ihanaa et miehesi on jo ihan valmiina tosi toimiin ja kunnolla yrittämään 😄

En tiedä miten meillä tulee sujumaan kun ei olla ihan nuoria ja vastarakastuneita enää, silloin alussahan sitä oltiin toistemme kimpussa koko ajan mutta kyllä se vaan näin on et harvemmin ja harvemmin nykyään ollaan ihan kimpussa. Pelottaa myös et miten paineen alla hommat sujuu sitten 🤔

Oletteko muut kertoneet miehelle ihan et millon on ovulaatio ja milloin pitäis puuhastella?

Kiitos kaikille kun ootte toivottanut tervetulleeksi ❤️

Itse olen kertonut, miestä ei tahdo vain saada silloin innostumaan... meillä on enemmänkin tämä vauvatoive minulla, miehelle sopii että vauva tulee mutta asialle ei saisi tehdä mitään "erityistä". Hän pelkää/jännittää isyyttä ja varmaan myös sitä, että miten pärjää isänä kun on enemmän erakkoluonne verrattuna minuun. En mainosta tekeväni testiä, mutta jos se on positiivinen, kerron sen. Ja kyllä mies on tukena ollut 4 keskenmenon kohdalla, vaikka ei aktiivisesti ole vauvaa toivonut. Tämän ovulaation kohdalla sanoi tosin, että "maksimoidaan vahinko", ja piti huolen että rakasteltiin ovulaation aikoikin usein. Hän puhuu kyllä kauniisti vauvoista ja lapsista, sisatustemme lapset pitävät hänestä kun jän niiden kanssa touhuaa. Kuitenkin hän ei osaa tarkemmin sanoa, mikä pelottaa/jännittää. Koen että se liittyy johonkin koettuun asiaan lapsuudessa ja omaan isäsuhteeseen.

Tänäänkin viimeksi hänelle sanoin, että ensi viikolla voisin tehdä positiivisen testin (jos siis nyt olen raskautunut), johon kyseli että milloin vauva sitten syntyisi. Eli mukana on, vaikka hieman epäröiden. Se riittää minulle, että hän on tukena jos vauvaa ei kuulu. Jos vauva ilmoittaa tulostaan, minä olen hänen tukena matkalla kohti vanhemmuutta. Olen pyytänyt häntä tekemään vauvalle kehtoa, jos joskus päästään turvallisille viikoille. Niitä turvallisia viikkoja ei meille ole vielä tullut, vaikka neljästi olen raskautunut. Niimpä kehtokin odottaa tekijäänsä.

Juulia kirjoitti:

Nez kirjoitti:

Juulia kirjoitti:

Nez kirjoitti:

Juulia, kuulostaa niin tutulta! Mies vasta pitkien keskustelujen jälkeen päätyi siihen lopputulokseen että lapsi voi tulla. Toki aikaisintaan ens kevääksi. Tässä siis ehkäistään vielä 3kk. Ajattelin kans että täähän on itsestäänselvyys ja toki mieskin on aina puhunut että kyllä me lapsia hommataan. Mutta sitten kun siitä aloin vakavasti puhumaan niin sitten meinasi mennä sormi suuhun. Hänellä ei mikään paras lapsuus ollut joten tässä ollaan yhdessä purettu niitä traumoja pois pikkuhiljaa yhdessä. Nyt sitten kun ensimmäinen raskausuutinen tuli lähipiirissä niin mies otti askeleen eteenpäin ja sanoi että lapsi voi tulla. Toinen raskausuutinen alle viikon sisällä vielä pönkitti tätä ajatusta.

Kuukausi menee äkkiä, voin luvata!

Hei nez, mulla ärsytti ihan hirveesti ku joka paikassa toitotetaan esim et juu kyllä sen tuntee kehossaan kun on valmis raskaudelle ja sitten pitää heti vaan alkaa yrittämään yms. Ja aina kysytään äideiltä et milloin tiesit että on aika alkaa yrittämään ja multakin kysytty et milloin meinaat vauvahommiin alkaa...mutta eihän sitä helkutti yksin tehdä sitä vauvaa! Eka oli semmonen et tuntui et oon ainoa jolle näin käy et mies ei haluakkaan ja tunsin olon tosi petetyksi. Kun juttelin joidenkin läheisten kans asiasta niin selvis et aika monellaki ollut kunnon maanittelua et saa miehen innostuun asiasta. Luulen että meilläki miehen lähipiirissä olevien vauvauutiset vaikutti jonkin verran.

Oon myös yrittänyt kertoa faktoja et oikeesti voi tulla kaiken maailman vaikeuksia ja että ei se tapahdu saman tien et pam ja oot raskaana 🙈 kyllä aika tiukassa tuntu olevan se ajatus et se tapahtuu heti ja samantien.

Siis just tämä! Eihän tämmönen ole pelkästään naisen projekti vaan se on yhteinen! 😄 Jos multa ois kysytty pelkästään niin ehkäisy olisi loppunut jo alkutalvesta. Mutta kun tämä on yhteinen projekti niin se loppuu vasta 3 kk päästä. Ja siis mulle tuli kans pian häiden jälkeen semmonen petetty fiilis kun mies oli silleen että ehkä joskus 10 vuoden päästä jos sittenkään. Puheet onneksi lopulta johtui jännityksestä 😅 sit oon joutunut kans selittää että se määrä ei riitä vaan tarvitaan myös tuuria mukaan että osuu. Tuskin kerralla tapahtuu. Miehen mielestä jos ei muutamassa kuukaudessa tapahdu mitään niin se on vaan yrityksen puutetta 😁 vähän siis pitänee biologiaa vielä opettaa ettei sitten iske romahdus jos ei parissa kuukaudessa tapahdu mitään 😅

Ihanaa törmätä kohtalontoveriin☺️

Mutta ihanaa et miehesi on jo ihan valmiina tosi toimiin ja kunnolla yrittämään 😄

En tiedä miten meillä tulee sujumaan kun ei olla ihan nuoria ja vastarakastuneita enää, silloin alussahan sitä oltiin toistemme kimpussa koko ajan mutta kyllä se vaan näin on et harvemmin ja harvemmin nykyään ollaan ihan kimpussa. Pelottaa myös et miten paineen alla hommat sujuu sitten 🤔

Oletteko muut kertoneet miehelle ihan et millon on ovulaatio ja milloin pitäis puuhastella?

Kiitos kaikille kun ootte toivottanut tervetulleeksi ❤️

Mä en aio kertoa, en aio myöskään erityisemmin itsekään seurailla. Toki oon vielä 22v ja luotan luonnon toimintaan vielä. Toki itsellä näkyy vahvasti kierto omassa käyttäytymisessä ja olen huomattavassa määrin halukkaalla tuulella ovulaation aikoihin. Mies huomaa sen aina ja jos ei ryhdy tuumasta toimeen niin viimeistään omalla käytökselläni saan provosoitua :D Koitetaan ottaa siis mahdollisimman rennosti tää projekti. Pyrin myös välttää testailua ennen kuin esimerkiksi menkat on ihan huolella myöhässä.

Jos lähtisin harrastamaan tiukkaa tarkkailua ja jatkuvaa testailua niin muuttuisin varmaan herkästi stressipalloksi ja pomppisin seiniä pitkin😅

Villahuivi kirjoitti:

Juulia kirjoitti:

Mutta ihanaa et miehesi on jo ihan valmiina tosi toimiin ja kunnolla yrittämään 😄

En tiedä miten meillä tulee sujumaan kun ei olla ihan nuoria ja vastarakastuneita enää, silloin alussahan sitä oltiin toistemme kimpussa koko ajan mutta kyllä se vaan näin on et harvemmin ja harvemmin nykyään ollaan ihan kimpussa. Pelottaa myös et miten paineen alla hommat sujuu sitten 🤔

Oletteko muut kertoneet miehelle ihan et millon on ovulaatio ja milloin pitäis puuhastella?

Kiitos kaikille kun ootte toivottanut tervetulleeksi ❤️

Itse olen kertonut, miestä ei tahdo vain saada silloin innostumaan... meillä on enemmänkin tämä vauvatoive minulla, miehelle sopii että vauva tulee mutta asialle ei saisi tehdä mitään "erityistä". Hän pelkää/jännittää isyyttä ja varmaan myös sitä, että miten pärjää isänä kun on enemmän erakkoluonne verrattuna minuun. En mainosta tekeväni testiä, mutta jos se on positiivinen, kerron sen. Ja kyllä mies on tukena ollut 4 keskenmenon kohdalla, vaikka ei aktiivisesti ole vauvaa toivonut. Tämän ovulaation kohdalla sanoi tosin, että "maksimoidaan vahinko", ja piti huolen että rakasteltiin ovulaation aikoikin usein. Hän puhuu kyllä kauniisti vauvoista ja lapsista, sisatustemme lapset pitävät hänestä kun jän niiden kanssa touhuaa. Kuitenkin hän ei osaa tarkemmin sanoa, mikä pelottaa/jännittää. Koen että se liittyy johonkin koettuun asiaan lapsuudessa ja omaan isäsuhteeseen.

Tänäänkin viimeksi hänelle sanoin, että ensi viikolla voisin tehdä positiivisen testin (jos siis nyt olen raskautunut), johon kyseli että milloin vauva sitten syntyisi. Eli mukana on, vaikka hieman epäröiden. Se riittää minulle, että hän on tukena jos vauvaa ei kuulu. Jos vauva ilmoittaa tulostaan, minä olen hänen tukena matkalla kohti vanhemmuutta. Olen pyytänyt häntä tekemään vauvalle kehtoa, jos joskus päästään turvallisille viikoille. Niitä turvallisia viikkoja ei meille ole vielä tullut, vaikka neljästi olen raskautunut. Niimpä kehtokin odottaa tekijäänsä.

Mullakin tunne että parempi jättää ehkä hössötys tänne ryhmään eikä miehelle kannata ehkä joka ikistä ajatusta möläyttää 😬 ehkä parempi kertoa tosiaan että nyt alkais oleen hyvät ajat puuhailla mutta ehkä en sen enempää, ja ovulaatio tikuttelut ehkä teen ihan itsekseni.

Mullakin mies enempi erakkoluonne ja lapsuuden traumoja riittää, hän ei vaan tosiaan ole hyvä puhumaan asioista enkä halua väkisin häntä siihen pakottaa. Itsestä olis vaan niin paljon helpompi kun voisi puhua kaikki pelot ja tunteet suoraan ja silloin myös helpottaisi.

Ehkä useimmat miehet ei vaan halua hössöttää, hyvä kuitenkin että sinunkin mies on mukana ja myös tukena vaikeina aikoina! Toivotaan että sulla olis tänne iloisia uutisia pian 😊

Juulia kirjoitti:

Mullakin mies enempi erakkoluonne ja lapsuuden traumoja riittää, hän ei vaan tosiaan ole hyvä puhumaan asioista enkä halua väkisin häntä siihen pakottaa. Itsestä olis vaan niin paljon helpompi kun voisi puhua kaikki pelot ja tunteet suoraan ja silloin myös helpottaisi.

Ehkä useimmat miehet ei vaan halua hössöttää, hyvä kuitenkin että sinunkin mies on mukana ja myös tukena vaikeina aikoina! Toivotaan että sulla olis tänne iloisia uutisia pian 😊

Voi että miten sama kun täällä! Haluaisin kans puhua kaikki läpi ja etenkin ne vaikeat asiat. Mutta kun pakottaa ei voi, niin näillä mennään.

Täällä alkanut voimakas pahoinvointi. Kahvi haisee. Kukat pöydällä haisee todella vastenmieliselle. Ruoka maistu aamupäivästä ihan *skalle. Liekö oikeasto pakasteperuna lllut pilalla sillä vain yksi niistä sai yökkäämään ja ruokailu loppu siihen.

Pahoinvoinnin en tosin usko raskauteen liittyväksi ennen positiivista testiä, ja sitähän tässä nyt odotellaan että päivät kuluu.. hiukan tpsin huolestuttaa, kun lempikukat haisee pahalle....

Mikä kukka muutenon teidän lempikukka? Onko teillä kukkia, minkälaisia? Milloin ostatte/saatte kukkakimpun? Itselle kukatovat tärkeitä, ja ympäri taloa löytyy viherkasveja. Keittiössä on tulppaaneja ja jaloleinikkejä juuri nyt. Ruukaan ostaa aina kimpun silloin, kun tuntuu itsestä sille että tarvitsen ympärilleni kauneutta.

Hei taas kaikki, olen hyvin saanut itseni pidettyä pois foorumeilta ja saanut ajatukset pidettyä lähes poissa yrittämisestä tässä kierrossa.

Hirveästi on tullut viestejä ja uusia joukkoon, tervetuloa jokaiselle ❤️

Plussiakin nähtävästi on saatu joten isot onnittelut ja paljon tarrasukkia mukaanne 🌠❤️

Lämmin halaus keskenmenneen kokeneille, ainakin bongasin sinut Äitykkä-77 ja voi että miten itku meinasi itselle tulla myös 😓❤️

Kaikkia viestejä en tarkkaan nyt selannut, mutta suurpiirteisesti ja nyt taas koitan aktiivisemmin lukea. ✌🏻

Oma kiertoni lähenee jälleen loppua ja tänään kp24! Ovulaation tunnistin viimeviikolla kp15 pienestä niukasta verisestä vuodosta. Sama kuin edellisellä kierrolla, mutta päivää aiemmin ja tuhrua kesti seuraavankin päivänä vielä.

Nyt eilen sitten oli alavatsa ihan tosi arkana ja turvonneena, tänä aamunakin vielä hellänä. Nyt kipu lievittynyt ja nännit aristuneet rinnoissa.

Odotukset ei ole kovin suuret, toki toiveikkaat.

Mutta tulen jännittämään loppukiertoani teidän pariin ja jakamaan kokemuksia sekä myötä elämään ☺️

Plussanneet kertokaa millaisia tuntemuksia oli ovulaation jälkeen? Tunsitteko mahdollisen kiinnittymisen?

Plussaonnea ja tsemppiä kaikille ❤️🌠

Juulia kirjoitti:

Oon myös yrittänyt kertoa faktoja et oikeesti voi tulla kaiken maailman vaikeuksia ja että ei se tapahdu saman tien et pam ja oot raskaana 🙈 kyllä aika tiukassa tuntu olevan se ajatus et se tapahtuu heti ja samantien.

Juulia, koin samaa!🙄 Taisi useampi vuosi vierähtää, kunnes mies uskoi, ettei lapsia ihan välttämättä niin vain helposti tule ja iälläkin on myös merkitystä.

Hän vetosi aina, ettei ole vielä valmis ja totesi, etteihän suvussa ole ollut mitään hedelmättömyys ongelmia, niin ei meilläkään niitä voi olla. Miehet ei selvästi tosiaan puhu aiheista samalla tavalla. Silloin mua harmitti🙄

Ja täälläkin mies todellakin luuli, että lapsi tulee siitä kerta laakista, eikä iälläkään ole lähes mitään väliä....mistä nämä päähänpinttymät, onkohan yhteiskunnan ehkäisyvalistus jotenkin liian voimakasta🙄

Itseasiassa kävi niin, että mies alkoi hieman hätääntyä, kun plussaa ei sitten kertalaakista (eikä edes 6kk:ssa) kuulunutkaan ja silloin vasta hän jotenkin alkoi ymmärtämään sitä todellista huolta ja faktaa, jota olin yrittänyt pitkään hänelle asiasta selittää🤣

Mua vähän harmittaa se, että mies oli niin vankka mielipiteessään, että annoin liikaa periksi, sillä aikaa vierähti.....eikä toista vauvaa enää taida ehtiä tulla😥

Mutta ehkä tää oli tarkoitettu näin ja onhan lapsonen maailman ihanin💖 Mies kysyi eilen, että vieläkö haaveilen toista, vaikka hän näkee nyt mahdollisuudet enää ihan nollana, niin vastasin, että KYLLÄ yhä haaveilen toisesta!💕💕💕

Minusta nämä lapsen hankinnat on silti niin kahden kauppa, että toki molempien pitää olla yhtä mukana ja samaa mieltä, että lapsi on tervetullut💖

Aadastella, miltä testi näytti tänään?♥️

[quote/]



Ihana Tähti, kun muistit minut, vaikka harvoin täällä kirjoittelen 🤗



Käyn kuitenkin usean kerran päivässä lukemassa teidän kuulumisia.

Kp 3 menossa. Ovistestit tilattu. Vauva-asiat mielessä koko ajan: luen kaikkia mahdollisia juttuja raskautumiseen liittyen. Tuntuu hullulta, sillä tosiaan 13 vuotta ollut siinä fiiliksessä, että me ei enää uutta vauvaa yritetä. Ja nyt oon yhtäkkiä ihan vimmassa asian suhteen. 😂🙊[/quote]



Yolene, kirjoittelehan lisää♥️

Nemi kirjoitti:

Hei taas kaikki, olen hyvin saanut itseni pidettyä pois foorumeilta ja saanut ajatukset pidettyä lähes poissa yrittämisestä tässä kierrossa.

Hirveästi on tullut viestejä ja uusia joukkoon, tervetuloa jokaiselle ❤️

Plussiakin nähtävästi on saatu joten isot onnittelut ja paljon tarrasukkia mukaanne 🌠❤️

Lämmin halaus keskenmenneen kokeneille, ainakin bongasin sinut Äitykkä-77 ja voi että miten itku meinasi itselle tulla myös 😓❤️

Kaikkia viestejä en tarkkaan nyt selannut, mutta suurpiirteisesti ja nyt taas koitan aktiivisemmin lukea. ✌🏻

Oma kiertoni lähenee jälleen loppua ja tänään kp24! Ovulaation tunnistin viimeviikolla kp15 pienestä niukasta verisestä vuodosta. Sama kuin edellisellä kierrolla, mutta päivää aiemmin ja tuhrua kesti seuraavankin päivänä vielä.

Nyt eilen sitten oli alavatsa ihan tosi arkana ja turvonneena, tänä aamunakin vielä hellänä. Nyt kipu lievittynyt ja nännit aristuneet rinnoissa.

Odotukset ei ole kovin suuret, toki toiveikkaat.

Mutta tulen jännittämään loppukiertoani teidän pariin ja jakamaan kokemuksia sekä myötä elämään ☺️

Plussanneet kertokaa millaisia tuntemuksia oli ovulaation jälkeen? Tunsitteko mahdollisen kiinnittymisen?

Plussaonnea ja tsemppiä kaikille ❤️🌠

Nemi, vihdoin kuulee sinusta!♥️ Kyllä tunsin nipistyksen kohdussa, ja siitä noin 2-3vrk, niin plussa jo testissä näkyi. Samassa tipahti lämmöt ihan totaalisesti ja sitten nousi ylös 37.4c...lämmöt pysyi ylhäällä siihen saakka, kunnes lapsi syntyi.

Jäädään kuulolle ja toivotaan, että plussa sieltä sinulle nyt pärähtää!!♥️♥️♥️