Vauva vuodelle 2020-21
Juttukaveria, vauvakuumeilijoita, yrittäjiä, vertaistukea?
Taustatietoa, ollaan nuoripari 22-24 joilla molemmilla ammatit ja työ taskussa sekä asunto, johon mahtuisi kolmaskin meidän lisäksi.
Meillä vauva-asia alkaa olla ajankohtainen - ollaan ympäripyöreästi sovittu ehkäisyn (kondomi) pois jättäminen heinä-elokuussa. Se hetki alkaa lähestyä ja jännitys pulppuaa ja tekisi mieli puhua jokaiselle, mutta toisaalta en halua muiden tietävän yrityksestä tarkkaan. Moni asia jännittää ja jo perussairauteni (kilpirauhasen vajaatoiminta) vuoksi ensimmäinen konkreettinen asia raskautumisen eteen on käydä lääkärissä kontrollissa jotta lääkitys saadaan kohdalleen. Tämä täytyy siis jo tehdä noin 3 kk ennen raskauden yritystä, eli lääkäriin tulisi asian tiimoilta mennä jo sitten huhtikuussa!
Onko muita? Mitä te huomioitte ennen yrityksen aloittamista?
Kommentit (6611)
Hopeison, myös tuulimunaraskaudessa hcg nousee. Mutta käsittääkseni arvo pysyy matalampana kuin normi raskaudessa (korjatkaa jos olen väärässä)
Se, pystyykö noilla raskaustesteillä tekemään päätelmiä, en osaa vastata. Itse en siihen ryhtyisi ihan jo oman vilkkaan mielikuvitukseni vuoksi.
Ja no, tuttavallani todettiin hetki sitten kohdunulkoinen raskaus ja siinä hcg vastasi viikkoja, vaikka arvot olikin viitearvojen alarajoilla....että olisiko tuulimunassa sama juttu 🤔
Tais mennä väärin päin mutta what ever. Tänään hymyilyttää. 🙂
Heips, sivusta seuraillut mut kirjautuminen aina tökkii niin en jaksa monestikaan ite kirjoitella. Mut nyt jos koskaan osaan samaistua muitten juttuihin, nyt kunnolla yritys alkanut ja tosiaan tämä piinailu on ihan hullua 🙈 vaikka kuinka tein itseni kanssa päätöksen että otan ihan iisisti ja ainakin puoli vuotta en ala tikuttelemaankaan et katotaan tapahtuuko mitään. No ei ihan näin menny..
Pakkohan se oli koittaa selvittää onko ovulaatio siinä missä arvelen mut jotenki sössin sen tikuttelun tai sitten mulla ei vaan tullu ovulaatiota 😑 Voiko tosiaan olla että käykin niin et ovulaatiopäivänä tikku ei aamulla näytä sitä mut illalla vois näkyä? Ite tein aamulla aina joskus 9-10 aikaan muutamien päivien ajan ja mulla jäi aina haaleaksi viiva.
Seksiä oli kyllä mutta ei varmasti tarpeeksi 😩 minkä verran on tarpeeksi ees? ite haluaisin jotenkin et luonnollisesti tapahtuisi, toki tein itse aloitteita mutta en halua silloin väkisin seksiä kun näkee että toinen ihan väsynyt tai kipee.
No vaikka en saanut ovulaatiota ees tikulla ja seksiäkään ei varmaa ollu tarpeeksi, nii nyt silti oon muka tuntenu kaiken maailman raskausoireet 🙈 tiiän et nää ei oo todellisia et todennäköisesti ihan menkkaoireita vaan joihin en normaalisti niin kiinnittäisi huomiota!
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Juulia, minä olen tikuttanut ovista kahdessa kierrossa ja molemmissa lh-piikki on tullut näkyville alkuillan tikutteluun, tosin on vielä näkynyt seuraavan aamunkin tikussa. Mutta toisilla lh-huippu voi laskea jo 12 tunnin kuluessa, eli periaatteessa kerran päivässä tikuttaminen ei riitä kaikilla.
Yhdyntöjä kai pitäisi olla joka toinen päivä, että maksimoisi mahdollisuuden, mutta onhan täälläkin jo todettu että vähemmän aktiivisessakin kierrossa raskaus on mahdollinen 🤗
Juulia, itse en tikuta, mutta seurailen ovislimaa ja kohdunnapukkaa 🙂 ilmeisesti myös nykyään tunnen ovulaatiot, kun pillereiden lopettamisen jälkeen oli nyt kolmas kerta (yk3 menossa), kun kunnon vihlaisu/pakotus tuntu toisen munasarjan kohin. Kahdella kerralla kolmesta on vihlaisu tuntunut vasta illasta 🙂
N 28v., M 33v. | Lievä endometrioosi | Esikoinen haaveissa |
Yritys aloitettu 3/20
Taas tuli tää "mitä nyt pitää tehdä". 😁
Eilen talleteltiin. Tänään ovistestiin +.
Kannattaako talletella vielä tänään, vai mieluummin pitää välipäivä ja talletella huomenna (töiden jälkeen eli 16 jälkeen..)?
Oliko liian tiheästä tulemisesta jotain haittaa? Menee vissiin myöhäiseksi jos huomenna illalla vasta tallettelee..
Juulia kirjoitti:
Heips, sivusta seuraillut mut kirjautuminen aina tökkii niin en jaksa monestikaan ite kirjoitella. Mut nyt jos koskaan osaan samaistua muitten juttuihin, nyt kunnolla yritys alkanut ja tosiaan tämä piinailu on ihan hullua 🙈 vaikka kuinka tein itseni kanssa päätöksen että otan ihan iisisti ja ainakin puoli vuotta en ala tikuttelemaankaan et katotaan tapahtuuko mitään. No ei ihan näin menny..
Pakkohan se oli koittaa selvittää onko ovulaatio siinä missä arvelen mut jotenki sössin sen tikuttelun tai sitten mulla ei vaan tullu ovulaatiota 😑 Voiko tosiaan olla että käykin niin et ovulaatiopäivänä tikku ei aamulla näytä sitä mut illalla vois näkyä? Ite tein aamulla aina joskus 9-10 aikaan muutamien päivien ajan ja mulla jäi aina haaleaksi viiva.
Seksiä oli kyllä mutta ei varmasti tarpeeksi 😩 minkä verran on tarpeeksi ees? ite haluaisin jotenkin et luonnollisesti tapahtuisi, toki tein itse aloitteita mutta en halua silloin väkisin seksiä kun näkee että toinen ihan väsynyt tai kipee.
No vaikka en saanut ovulaatiota ees tikulla ja seksiäkään ei varmaa ollu tarpeeksi, nii nyt silti oon muka tuntenu kaiken maailman raskausoireet 🙈 tiiän et nää ei oo todellisia et todennäköisesti ihan menkkaoireita vaan joihin en normaalisti niin kiinnittäisi huomiota!
Olen ennen testannut vaan liuskoilla kerran päivässä. En ole montaa ovista bongannut. Nyt kahteen kiertoon testannut aamupissasta (klo 7) liuskalla ja iltapäivällä (14-15) digitestillä.
Viime kierrossa aamulla ei näkynyt liuskassa kuin haalea toinen viiva. Iltapäivän digitesti oli hymynaama ja viivat olivat tasavahvat.
Tässä kierrossa aamulla tuli liuskatestiin jo tasavahvat viivat (eilen oli vielä ihan hailakka) ja iltapäivällä digitestiin hymynaama.
Pakko siis tästä lähtien testata kahdesti! Minulle ei vissiin riitä tuo kerran päivässä testaus..? Ja tosiaan testit eivät ole pariin päivään mitenkään ennustaneet ovista kun viivat ovat olleet ihan olemattomat eli tää tuli vähän kuin "puskista" vaikka ajankohta täsmäsikin viime kiertoon.
Portland, ehkä tämä aihe on aikalailla tabu. Moni voi pelätä kysyä, koska siihen voi liittyä kipua ja se on niin henkilökohtainen asia. Itse mainitsin kerran yrittämisestä. Sanoin keskustelun jälkeen, että en halua siitä puhuttavan enää. Tätä on kunnioitettu. Minulle ei ole koskaan tullut edes halua tai tarvetta puhua aiheesta kellekään ulkopuoliselle. Veikkaan, että kerron sitten joskus jos siltä tuntuu.
Tässäkin asiassa olemme kaikki niin erilaisia, siksi toisaalta parempi pelata varman päälle ja olla kyselemättä. Ehkä monet siis lähtökohtaisesti odottavat, että henkilö itse ottaa nämä asiat esille ja näin antavat luvan puhua ja kysellä😊
Alavatsaa on nipistellyt tänään. Veikkaanpa, että mieli tekee taas kepposia.
Vajaa 30v / ensimmäinen toiveissa
Itsellä ovis tuntui vain vasemmalla puolella, ja useamman päivän ajan. Saattoi hyvinkin kestää 3-6 päivää kivut. Ja nämä alkoi siis kun lopetin pillerit melkein 20v käytön jälkeen. Melkein joka toinen kk ei sitten tuntunutkaan lähes mitään jos ovuloi oikealta.
Luulin jo että en välttämättä ovuloi ollenkaan oikealta, mutta plussa tuli juuri tälläisessä "oireettomassa" kierrossa 😁
Limoista lähinnä pongasin ovista Ovia-applikaation lisäksi, kertaakaan en tikuttanut mutta aikeissa oli aloitella se nyt kesän aikana...
36v pariskunta, ensimmäistä lasta yritetään
yk 10 -> la 2/21
Tryout kirjoitti:
Taas tuli tää "mitä nyt pitää tehdä". 😁
Eilen talleteltiin. Tänään ovistestiin +.
Kannattaako talletella vielä tänään, vai mieluummin pitää välipäivä ja talletella huomenna (töiden jälkeen eli 16 jälkeen..)?Oliko liian tiheästä tulemisesta jotain haittaa? Menee vissiin myöhäiseksi jos huomenna illalla vasta tallettelee..
Meille lapsettomuuslääkäri sanoi, että saa harrastaa seksiä vaikka joka päivä ja monta kertaa, koska miehellä niin runsas siittiömäärä ja hyvä laatu, että ei tarvitse miettiä sitä että siemennesteen laatu heikkenisi liian tiheästä tulemisesta. Miehellä oli testissä 150 miljoonaa siittiötä 1 millilitrassa. Toisaalta myös sanoi että joka toinen päivä riittää. Ovisplussapäivänä hyvä vielä talletella, jos huomenna sulla ovis niin on sitten siittiöt ehtineet jo munasolua vastaan 😉
Tryout!! Täälläkin hymyilyttää! Olen niin onnellinen, kp18 ja tosiaan aamulla oli vilkkuva hymynaama vielä, mutta päivällä tuli kipuja vasemmalle alavatsalle niin oli pakko tuhlalta toinenkin testi tälle päivälle. Kyllä kannatti! Ja ei ole kahden aiemman letroilla aikaansaadun oviksen aikana ollut noin vahva tuo testiviivakaan! Toisaalta hyvä että ovis pitkittyi koska viikko sitten kohdun limkalvo oli vasta 3mm paksuinen, jospa ovis odotteli että se on ehtinyt kasvaa tarpeeksi. Riemuitaan täällä miehen kanssa ovisplussan takia! 😂
Olipas tullut päivän aikana monta viestiä 👍😊
Tänään kp7, eilen jo aloitettiin tän kierroksen yritykset 😊 Nyt yk3 menossa kierukan poiston jälkeen.
Äitikoo mikä kierukka sulla oli? Mulla mirena, ehti olla melkein 7v.Ollut mirena aiemminkin ja poiston jälkeen raskaus alkanut alle kuudessa kuukaudessa. Tosin silloin olen ollut alle 30 v.
Edelleen toivon paljon plussa uutisia ❤️Laskureiden mukaan ovis olis ensi viikon alussa👍 Viimeksi oli ainakin tosi selvät oireet
Iltatähti toiveissa ❤️ ya 4/20
Ärrä kirjoitti:
Juulia, itse en tikuta, mutta seurailen ovislimaa ja kohdunnapukkaa 🙂 ilmeisesti myös nykyään tunnen ovulaatiot, kun pillereiden lopettamisen jälkeen oli nyt kolmas kerta (yk3 menossa), kun kunnon vihlaisu/pakotus tuntu toisen munasarjan kohin. Kahdella kerralla kolmesta on vihlaisu tuntunut vasta illasta 🙂
Mullakin aiemmin kyllä tuntunut ja juurikin niihin aikoihin kun oon olettanut ovulaation olevan, mutta nyt en luota enää omiin tuntemuksiin kun tuntuu että kroppa ja mieli keksii jo ihan omiaan 🙈
Kohdunnapukasta piti ihan googlettaa 😄 en ollut tiennyt et siitäki voi ovulaatiota koittaa tunnistaa. no aina oppii uutta
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Tryout kirjoitti:
Juulia kirjoitti:
Heips, sivusta seuraillut mut kirjautuminen aina tökkii niin en jaksa monestikaan ite kirjoitella. Mut nyt jos koskaan osaan samaistua muitten juttuihin, nyt kunnolla yritys alkanut ja tosiaan tämä piinailu on ihan hullua 🙈 vaikka kuinka tein itseni kanssa päätöksen että otan ihan iisisti ja ainakin puoli vuotta en ala tikuttelemaankaan et katotaan tapahtuuko mitään. No ei ihan näin menny..
Pakkohan se oli koittaa selvittää onko ovulaatio siinä missä arvelen mut jotenki sössin sen tikuttelun tai sitten mulla ei vaan tullu ovulaatiota 😑 Voiko tosiaan olla että käykin niin et ovulaatiopäivänä tikku ei aamulla näytä sitä mut illalla vois näkyä? Ite tein aamulla aina joskus 9-10 aikaan muutamien päivien ajan ja mulla jäi aina haaleaksi viiva.
Seksiä oli kyllä mutta ei varmasti tarpeeksi 😩 minkä verran on tarpeeksi ees? ite haluaisin jotenkin et luonnollisesti tapahtuisi, toki tein itse aloitteita mutta en halua silloin väkisin seksiä kun näkee että toinen ihan väsynyt tai kipee.
No vaikka en saanut ovulaatiota ees tikulla ja seksiäkään ei varmaa ollu tarpeeksi, nii nyt silti oon muka tuntenu kaiken maailman raskausoireet 🙈 tiiän et nää ei oo todellisia et todennäköisesti ihan menkkaoireita vaan joihin en normaalisti niin kiinnittäisi huomiota!
Olen ennen testannut vaan liuskoilla kerran päivässä. En ole montaa ovista bongannut. Nyt kahteen kiertoon testannut aamupissasta (klo 7) liuskalla ja iltapäivällä (14-15) digitestillä.
Viime kierrossa aamulla ei näkynyt liuskassa kuin haalea toinen viiva. Iltapäivän digitesti oli hymynaama ja viivat olivat tasavahvat.
Tässä kierrossa aamulla tuli liuskatestiin jo tasavahvat viivat (eilen oli vielä ihan hailakka) ja iltapäivällä digitestiin hymynaama.
Pakko siis tästä lähtien testata kahdesti! Minulle ei vissiin riitä tuo kerran päivässä testaus..? Ja tosiaan testit eivät ole pariin päivään mitenkään ennustaneet ovista kun viivat ovat olleet ihan olemattomat eli tää tuli vähän kuin "puskista" vaikka ajankohta täsmäsikin viime kiertoon.
Juu täytyy siis minunki alkaa testaileen pari kertaa päivässä niin jospa se sitten löytyisi kunnon viivakin 👍🏼
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Tilasin tänään raskaustestin koska kaupasta oli kaikki loppunut. ( miten on mahdollista) :D tulee vaan sellainen tunne että aina kun pitää testata niin huono onni tulee matkaan ja testaaminen siirtyy... tänään on tullut pientä vuotoa mutta erittäin niukkaa, ei vieläkään menkkoja. Mulla on vaan jotenkin jännä olo onnellinen olo tai tiiän että oisin raskaana olo. Onko kellään muulla samanlaista tunnetta? Vai kuvittelenko koko asian.
Chard kirjoitti:
portland: nuo ovat niin yksilökohtaisia juttuja, että varmaan jokainen toivoo lapsettomuutensa kohdattavan omalla tavallaan ja sitä on taas muiden vaikea tietää, että miten suhtautuisi. Jotkut loukkaantuvat kyselemisestä ja myötäelämisestä ja jotkut sitten taas kyselemisen ja myötäelämisen puutteesta. Ehkä paras olisi tehdä läheisille selväksi, että toivoo heiltä silloin tällöin oma-aloitteista huomiota asialle tai sitten että ei toivo mitään huomiota, jos kokee asian siten <3
Itse tykkäsin siitä, että kukaan ei kysellyt, vaan sain itse puhua silloin jos tuntui siltä. Meillä exän aikoihin tiesi aika moni läheinen ystävä sekä kummankin perheet yrityksen toivottomuudesta ja nollamahdollisuuksista luomusti. Joskus alussa tilitin äidille tai silloiselle anopille hoitokierron vaiheita ja vain pari kaveria pidin joskus ajantasalla hoidoista, yleensä en. Koska inhosin sitä tunnetta, että minua "kytätään" ja odotetaan päivityksiä tai uutisia. Kun vihdoin saatiin pysyvä plussa esikoisesta (keskenmenot ym. alla) niin taisin kertoa omalle äidilleni vasta rv 7+, kun oltiin käyty alkuraskauden ultrassa toteamassa syke. Samoin kuopuksesta, kukaan ei tiennyt kai, että lähdetään hoitoihin edes ja vanhemmille kerrottiin vasta seitsemännellä viikolla, kun oltiin käyty ultrassa ekan kerran.
Äitikoo, pahoittelut :(
Piipari, tuo vihjailu on kyllä niin tökeröä. Muistan kun oltiin yritetty eksän kanssa jo pari vuotta ja saatu se tuomiokin, että luomusti ei mitenkään mahdollista saada lapsia, niin oma mummoni naureskeli, että hänellä oli minun iässään jo kolme lasta, mutta minulle ei osaisi kuvitella kyllä ensimmäistäkään vielä. Se viilsi ja syvältä. Muutenkin jäänyt niin ikävästi mieleen kaikki vyötärön vaivihkaiset mittailut häiden jälkeen, autonvaihdon yhteydessä kuullut "mahtuu sitten ne lastenvaunutkin sinne" -letkautukset ynnä muut kivat jutut. Itse en ikinä puutu kenenkään lapsisuunnitelmiin millään tavalla.
Onhan se just noin, että on niin yksilöllistä ja kuten nuttura sanoi, asia on myös tabu. Yllätyin vähän itsekin siitä omasta reaktiosta. Tosin ihmettelen myös, että miksi juuri tämä asia yhtäkkiä on sellainen, ettei kysellä, kun puhutaan äidin ja kahden kaverin kanssa aivan kaikesta ja avoimesti. Puhutaan seksistä ja ahdistusongelmista ja lääkityksistä ja parisuhdeasioista ja ja. Ollaan tunnettu yli 30v, tsempattu toisiamme lapsuudesta asti kaiken läpi. Ja äitin kanssa ollaan myös tosi läheisiä.
En vaan tässä kontekstissa tajua mikä tekee tästä asiasta yhtäkkiä jutun, josta ei voi kysyä tai puhua, kun itse olen avannut aiheen ja tehnyt sen hyvinkin avoimesti.
Toinen asia mikä on jännää oli, että lapsettomien lauantaina rohkaistuin laittamaan instan stoorien puolelle lyhyen tekstin, jossa käytännössä kerroin kuuluvani tähän porukkaan ja yritys on pitkittynyt. Noin sata ihmistä näki sen, tunnen heidät kaikki. Yksi ainoa reagoi siihen, laittamalla pari sydäntä. Yksi sadasta. Se hämmensi. Ei sillä sinänsä ole väliä, en minä sääliä tms kaipaa eikä se reaktio ollut perimmäinen tarkoitus, mut en vaan ole ihan tajunnut kuinka vaikeaa ihmisten on reagoida siihen, että joku kertoo, että lasta halutaan, mutta sitä ei näy.
Onko se vaan sitä, että asiasta ei puhuta, että se on omanlainen tabu? Se pitää kyllä rikkoa ja kuopata, koska meitä on niin niin monta, jotka joutuvat käymään pitkän tien tässä asiassa. Siitä puhuminen pitää olla ok ja normaalia (aivan kuten hiljaakin oleminen tietenkin).
Yleisesti ottaen niin silloin alussa kerroin innoissani aika monellekin yrityksestä. En meinannut pysyä nahoissani. Mitä pidemmäksi on mennyt, sen hiljaisemmaksi olen muuttunut ja tosiaan, koko tämän ajan olen puhunut täysin avoimesti vain kolmen läheisen kanssa. Nyt alkaa ilmeisesti seuraava vaihe, jossa en enää välitä vaan haluan tehdä tästä arkea ja tavallista, koska se on minun arkea ja tavallista. Riittää jo tämä hyssyttely. Mutta minä prosessoin asioita puhumalla ja sanallistamalla, kuten näistä mun pitkistä kirjoituksista huomaa. Siksi tämä iso suru on liian raskas kannettavaksi sisäisenä tunteena. Sen pitää tulla ulos osana tarinaani.
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
Portland, sulla on niin sana hallussa. Oon täysin samaa mieltä edellisen viestisi kanssa, ja ihmettelen myös miten siskon ja perheiden kanssa tästä asiasta on vaikeinta keskustella. Kavereille ollaan avoimia asiasta ja jos vähänkään joku kyselee jotain niin ollaan kerrottu. Miehen perhe ei tiedä asiasta eikä kukaan kysele mitään. Luulen että eivät kysy koska haluavat olla hienotunteisia ja odottavat että kerrotaan kun on kerrottavaa. Ystävistä huomaan että ne ei kysele asioiden etenemisestä mutta kerron omatoimisesti kuulumiset jotta saan purettua uutisia heillekin. Suurin osa ystävistä osaa silloin aina keskustella, tukea ja kysellä lisää, mutta spontaanisti eivät kysele varmaan just siks että jos olisikin tärpännyt ja jos en haluiskaan heti paljastaa tms... Näin itse ajattelin kun ystäväni yritti lasta. Vaikeita asioita myös keskustelun toiselle osapuolelle, että kuinka olla kiinnostunut mutta ei loukkaava. Simpukkaviikolla oli näitä lausahduksia "älä kysele toisten lapsihaaveista", mutta itse olen sitä mieltä, että kyselkää vain, kunhan olette valmiita kuuntelemaan vastauksen ja keskustelemaan aiheesta. Välillä vaivun siihen olotilaan että ketään ei kiinnosta nämä asiat, muut vain saa lapsia ja tekisi mieli huutaa koko maailmalle "tässä syön hormonipillereitä ja teen kusitestejä ja saan vaihdevuosioireita" yms, kun muut sen sijaan kertoilee vauvan kakan koostumuksesta ja synnytyksistä ja vatsalihasten erkaumista. Mielestäni yhtä normaaleja asioita, etenkin nykypäivänä kun tahaton lapsettomuus on niin yleistä.
Olipas meitä monta hymynaamaa täällä samaan aikaan 😁 Toivottavasti monelle on onni myötä tässä kierrossa. mulla on ollut tänään sellaiset paineet ja jomotukset tuolla alavatsalla että oksat pois. Mutta mahdoton sanoa onko ovis tulossa, päällä vai ohi. Eilen tuli plussa ja hymy illalla, tänään tuli vielä vahvempi plussa aamulla, mut lasken eilisen dpo - 1 koska digi hymyili jo silloin. Talleteltiin eilen just ennen ku totesin lh-huipun testillä. Jos jaksetaan niin tänään vielä yöllä mut epäilen oviksen jo tapahtuneen. Talleteltiin siis 3 päivää peräkkäin innoissamme 🙈 jos vielä tänään niin se on sit neljäs peräkkäinen päivä.
N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22
Ihanaa, että on monta piinailukaveria täällä sitten 😊❤️ Onnea kaikille tasapuolisesti, toivottavasti uusi plussapuhuri iskee!
portland: nuo ovat niin yksilökohtaisia juttuja, että varmaan jokainen toivoo lapsettomuutensa kohdattavan omalla tavallaan ja sitä on taas muiden vaikea tietää, että miten suhtautuisi. Jotkut loukkaantuvat kyselemisestä ja myötäelämisestä ja jotkut sitten taas kyselemisen ja myötäelämisen puutteesta. Ehkä paras olisi tehdä läheisille selväksi, että toivoo heiltä silloin tällöin oma-aloitteista huomiota asialle tai sitten että ei toivo mitään huomiota, jos kokee asian siten <3
Itse tykkäsin siitä, että kukaan ei kysellyt, vaan sain itse puhua silloin jos tuntui siltä. Meillä exän aikoihin tiesi aika moni läheinen ystävä sekä kummankin perheet yrityksen toivottomuudesta ja nollamahdollisuuksista luomusti. Joskus alussa tilitin äidille tai silloiselle anopille hoitokierron vaiheita ja vain pari kaveria pidin joskus ajantasalla hoidoista, yleensä en. Koska inhosin sitä tunnetta, että minua "kytätään" ja odotetaan päivityksiä tai uutisia. Kun vihdoin saatiin pysyvä plussa esikoisesta (keskenmenot ym. alla) niin taisin kertoa omalle äidilleni vasta rv 7+, kun oltiin käyty alkuraskauden ultrassa toteamassa syke. Samoin kuopuksesta, kukaan ei tiennyt kai, että lähdetään hoitoihin edes ja vanhemmille kerrottiin vasta seitsemännellä viikolla, kun oltiin käyty ultrassa ekan kerran.
Äitikoo, pahoittelut :(
Piipari, tuo vihjailu on kyllä niin tökeröä. Muistan kun oltiin yritetty eksän kanssa jo pari vuotta ja saatu se tuomiokin, että luomusti ei mitenkään mahdollista saada lapsia, niin oma mummoni naureskeli, että hänellä oli minun iässään jo kolme lasta, mutta minulle ei osaisi kuvitella kyllä ensimmäistäkään vielä. Se viilsi ja syvältä. Muutenkin jäänyt niin ikävästi mieleen kaikki vyötärön vaivihkaiset mittailut häiden jälkeen, autonvaihdon yhteydessä kuullut "mahtuu sitten ne lastenvaunutkin sinne" -letkautukset ynnä muut kivat jutut. Itse en ikinä puutu kenenkään lapsisuunnitelmiin millään tavalla.
N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22