Vauva vuodelle 2020-21

Kiitos Äitykkä vinkistä ❤️ Minunkin kkm todettiin Perhe-artessa ja heidän ohjeensa eivät tosiaan olleet kovin selkeitä - tai sitten olin sellaisessa shokkitilassa että hyvät ohjeet menivät täysin ohi.

Soitin nyt sun viestin rohkaisemana suoraan Naistenklinikalle ja sain ajan ilman lähetettä. 🙏 Ajan sain vasta ensi viikolle, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Ikäneito ja Aadastella: paljon tsemppiä ja voimia teille molemmille 😞

Täällä edelleen ovistesti näytti eilen hailuraa viivaa. Saa nähdä vahvistuuko tänään. Viime kierrossa tuli positiivinen kp 14, joka on huomenna. Eli vielä en huolestu asiasta, koska vahvistui viimeksikin niin nopeasti parin päivän aikana.

Korona on vienyt kyllä aika paljon ajatuksia muualle, eli ei olla oikeastaan edes ehditty ottaa paineita yrittämisestä. Tallettelut ollaan toki aloitettu, ollaan harvennettu tässä kierrossa välit joka toiseen päivään, että mies ehtisi "palautua" välissä 😄 katsotaan onko siitä apua tässä kierrossa. Toivottavasti, vaikka kyllä pieni huoli on herännyt yrittämisestä tässä tilanteessa 😐

Aadastella, kiva jos olin avuksi, kovasti toivon sinulle voimia tilanteeseen ja sen läpikäymiseen ❤️

Naistenklinikalla saat purkaa mieltäsi ja sinne saa soittaa aina, lisäksi antavat monistenipun mukaan jossa kaikki oleellinen on myös kirjattuna, koska puhuttu asia ei välttämättä pysy mielessä

Perhe-Artella tosiaan neuvoivat minuakin odottamaan sen pari viikkoa, mutta se tuntui itsestä niin kovin omituiselta ohjeistukselta etten ihan purematta halunnut niellä.

Jos sinulla ei tyhjennys ala nyt itsestään, niin varmasti saat cytotecit sinäkin, odotuttamaan eivät jätä.

Te ketkä ootte kokenut menetyksen, mä olen todella pahoillani❤️ Itteä autto paljon kun sai purkaa sitä surua, ikävää, pettymystä ja vihaa ammattiauttajan luona. Se ei tietysti tunnu kaikista hyvältä. Koittakaa löytää elämästä jotain mikä lohduttaa. Se on pääasia.

Villahuivi, piti ihan käydä flosta kattomassa omat oireet ennen plussaa ja mulla oli aika koviakin kipuja ovulaation aikoihin ja siitä aina sinne 7. raskausviikolle asti. Tuntu että menkat alkaa ja mulla itseasiassa oli alkuraskauden vuotoakin. Suht kovia kramppeja ja ne tuntu selän puolellakin. Toivotaan että teillä tärppi käy❤️

Taas mieli maassa.. Miehen sperma ei ole priimaa. Huono liikkuvuus. :( Minulla ei ovulaatiota taaskaan.

Ei tästä taida tulla mitään. Tuntuu että elämä pilalla, en jaksa enää näit huolia ja jatkuvaa itkemistä. Koko alkuvuosi mennyt päin vttua eikä viime vuosikaan helppo ollut kun sairastuin.

Kaiken kukkuraksi ystäväni soitti syntymäpäivänäni (luulin että onnittellakseen minua) että hän on raskaana. Ekasta kerrasta tärppäsi. Ei osaa olla onnellinen toisen puolesta. Voitte arvata missä merkeissä synttäripäivä jatkui. Eikä hän edes muistanut syntymäpäivääni. :(

Koronan takia kaikki lapsettomuustutkimukset/hoidot on kuulemma peruttu julkisella puolella. Tämän vuoksi meillä on huomenna videopuheluaika yksityiselle. Katsotaan mitä sieltä kuuluu ja mitä ehdotuksia  lääkäri antaa.

Minäkin käyn täällä nykyään vaan valittamassa. Anteeksi kaikki :) Johonkin tätä oloa pitää purkaa.

Tryout, voi miten ikävä uutinen! Toivottavasti saatte apua sen videopuhelun myötä. Tuntuu tosi epäreilulle myös ystäväsi uutinen; varsinkin sen ilmoituspäivä. Tietääkö hän, että toivotte vauvaa? Tsemppiä ja myötätuulta elämääsi ❤

Nias, kiitos tsemppauksesta. Täällä nyt viikko eletty menkkatuntemusten kanssa, rinnatkin alkaneet kipeytyä. Terolut loppui ja oireet menkkojen tulosta vain pahenee. Toivon niin paljon että on tärpännyt, mutta jotenkin usko siihen et vauva meille siunattais, alkaa loppua...

Villahuivi, se tässä eniten ärsyttääkin, että hän tietää kaikki terveysongelmat ja että vauvaa on yritetty jo yli vuosi...

Kiitos myötätunnosta <3

Tänään ultrassa tilanne ei ollut muuttunut, joten sain lääkkeet tyhjennystä varten. Tällä kertaa sain vastaanotolla Mifogynen tehostamaan Cytotecin vaikutusta. Se lopettaa keltarauhasen toiminnan. En tiedä johtuiko lääkkeestä kun äsken tuntui oikean munasarjan kohdalla kohtalaisen kovaa kipua. Cytotecit otan ylihuomenna. Nykyään ne otetaan suun kautta, joten toivottavasti tällä kertaa ei tarvitse mennä kaavintaan. 

Kovasti plussatuulia kaikille <3. Jään toistaiseksi sivummalle.

Tryout kirjoitti:

Villahuivi, se tässä eniten ärsyttääkin, että hän tietää kaikki terveysongelmat ja että vauvaa on yritetty jo yli vuosi...

Tässä tapauksessa voisin sanoa, että ystäväsi harkintakyky on pettänyt pahasti.

Itse varmasti laittaisin hänelle viestin, jossa kertoisin mille tilanne on itsestäni tuntunut. Olen muutenkin herkkä huomauttamaan, jos koen tulleeni kohdelluksi väärin. Toki saan palautetta ystäviltäni myös omasta käytöksestäni välillä, mutta asioista on hyvä keskustella riitelemättä.

Toivon teille pientä nyyttiä syliin asti ❤ itseä hirvittää oma olotila, pelottaa ja jännittää ja silti on jotenkin epätoivoinen olo 😔 mutta eikö me vielä yhdessä tästä nousta, Tryout! Virtuaalinen hali sinne ❤

Ikäneito: Minulla ohjeistus oli nimenomaan laittaa cytotecit molemmilla kerroilla emättimeen, koska vuotoa ei ollut ja toisella kierroksella oli niukkaa.

Jos vuoto olisi ollut runsasta niin sitten olisi 2 tablettia laitettu kielen alle 20 minuutiksi vaikuttamaan, otettu pois ja seuraavat 2 tbl 20 minuutiksi vaikuttamaan. Niellä niitä ei saanut.

Ja kirjallisessa ohjeessa oli myös että emättimen kautta ensisijaisesti.... Hassua että näin erinäisiä ohjeita annetaan 🙄🤔

Voi, kovasti lohdutusta kaikille ikävien asioiden äärelle 😥💔

Täällä jo 29/29, ei menkkaränkkätuntoja. Rinnat edelleen turvonneet ja kipeät... 😬

Paljon voimia murheiden äärelle.

Villahuivi, esikoisen raskauden alussa muistelen, ettei ollut mitään oireita ennen plussatestiä. Kaikissa yrityskierroissa aina kuvittelen tuntevani jos mitäkin nippailuja ja kuumia aaltoja ja vaikka mitä, mutta tuo ainoa plussakierto oli oireeton.

Päädyin nyt siihen että se mun vajavainen First Response oli kuitenkin plussa, hyvin hailurainen sellainen, koska hormonia oli tuossa vaiheessa niin vähän. Seuraava testi olikin jo selvä nega, joten luultavasti kemiallinen tässä kierrossa. Odottelen huomiseksi kiertopäivää 1.

Voi miten surullisia uutisia täällä oli, paljon jaksamista ❤️

Villahuivin kyselyyn menkkojen alkamispäivästä en osaa vastata kuin omalla kokemuksella: mun kohdalla meni viime kierrossa niin, että luteaali kesti 14vrk ja kaksi päivää Terolutien jälkeen alkoi vuoto. Vaikea sanoa kumpi vuodon alkamishetken määritellyt, oma kroppa vai terolut. Tässä kierrossa en saa ottaa teroluteja joten selviää sitten luteaalivaiheenkin pituus..

Omaa napaa: Eilen oli ovulaatio selvästikin, kun oli niin järkyttävät alavatsakivut. Töissäkin meinasin välillä pudota tuolilta kesken lauseen kun repäisevä/pistävä kipu iski jommalla kummalla puolen alavatsaa, enemmän oikealla jossa follikkelikin ultrassa nähtiin. Illalla alavatsa aivan ilmapalloturvoksissa ja nännit kipeytyi, tätä oiretta ei olekaan vielä ollut joten ehkä ovis todella nyt vasta ekan kerran tapahtunut?

Piinailijoille tsempit! Testikuvia ja oirekertomuksia tänne sitten! 😊

Kylläpä tuntuu, että elämä potkii nyt yhdellä jos toisella. Perutaan koko 2020, kattellaa joskus toiste.

Täällä kans kp 1 (alkoi 34/30). Ei kovin yllättävää. Juttelin miehen kanssa ja sovittiin, että hankin niitä ovistestejä nyt seuraavaksi. Pistäkääs naiset vinkit parhaista? Yk 4 alkaa nyt.

Jotenkin tämä koronahässäkkä vie voimia, vaikka ei valtavasti mun arkeen edes vaikuta. Mut extratarkkana täytyy olla. Olisin ihan loman tarpeessa jo, mutta en voi/halua lomapäiviä nyt käyttää kun ei voi mitään kivaakaan tehdä. Olis jo kesä. Olis jo raskaana. Haluaisin nyt vaan skipata tän tylsän epätietoisuuden vaiheen kaikessa.

tititü: "Olis jo kesä. Olis jo raskaana."

Jep. Tuttu tunne. Olisimpa ko raskaana, pääsisin äitiyslomalle hetkeksi hengähtään työelämästä. Miettimään, mitä haluan elämältä tulevaisuudessa.

Juuri nyt eturintamassa taistelemassa koronaa vastaan omalta osaltani, vaikka tilanne meillä onkin eri, kuin vaikkapa isolla kirkolla. Silti, kaiken tämän häslingin keskellä mietin ja ihmettelen, toivon että raskaus alkaisi. Saisin aikaa miettiä haluanko isona olla tässä työssä.

Tänäänkin olen itkenyt väsymystä, kipuja, pahaa mieltä ja surrut sitä että menkat tuntuvat alkavan. Että tästäkään ovulaatiosta ei saatu pientä alulle. Puolisoni lohduttaa ja toteaa usein, että kyllä se vielä tulee. Vauva.

Tuleeko? Mistä sen tietää? Miksi en vain onnistu tässä ihan luomusti niin kuin naiset kautta aikojen? Miksi minulle tämä annettiin ristiksi?

Voi Villahuivi, olen niin pahoillani. 💔 Olette kestäneet ja jaksaneet niin paljon, olisi jo aika hyville uutisille kyllä.

Hei kaikille, kirjoittelin viimeksi marraskuussa. Tässä välissä ei olla kunnolla päästy yrittämään työmatkojen ja muun sellaisen vuoksi, mutta nyt ollaan molemmat kotona ainakin kesään asti ("kiitos" viruksen), joten päästään molemmat sata lasissa vauvaa tehtailemaan. 

Kovasti tsemppiä jokaiselle ja jaksamista vaikeuksia kohdanneille. Lämmin halaus <3

Täällä ensimmäistä lasta yritetään.

Terolutia syöty 5kk kuukautiskiertoa säännöllistämään e-pillereiden lopetuksen jälkeen, yritystä takana reilu vuosi kokonaisuudessaan.

Nyt kp 24, ja tässä kuussa päätin jättää terolutit syömättä ja katsoa josko menkat tulisi luonnostaan. Nyt ollut n. viikon ajan epämääräisiä tuntemuksia alavatsassa mutta voi olla pms-oireilua vaan..

En yleensä kummemmin oireile missään kierron vaiheessa, ja ovulaatiokaan ei ole fyysisten oireiden perusteella havaittavissa. En myöskään ole saanut ovista tikutettua koskaan, mutta en olekaan kuin kahdessa kierossa jaksanut tikutella kun ei testiin selkeää viivaa tullut.. eikä tosiaan mitään ovislimoja ole näkynyt PAITSI heti e-pillereiden lopettamisen jälkeen seuraavassa kierrossa oli selkeä lima mutta silloin ei osunut yhdynnät oikeaan aikaan..

Onko muilla teroluteja syöneillä voimistuneet pms-oireet kuurin lopettamisen jälkeen?

Entä onko ketään joka ovuloi ilman selkeitä fyysisiä merkkejä? En uskalla tehdä raskaustestiä ettei joudu pettymään. Koko ajan silti miettii voisiko vatsan turvotus, vihlaisut ja lievä nännien arkuus viitata iloiseen yllätykseen.

Niiiina, paljon on ollut vastamäkeä tämän asian suhteen, totta. Joskus tuntuu, että Jumala on ihan eri mieltä kuin minä, enkä osaa tyytyä osaani. Sitten taas nousee se toivonkipinä, pieni mutta sitkeä toivo. Se joka luo valoa ja iloa ympärilleen. Se samainen toivo, joka kantaa harmaan arjen yli. Siihen yritän turvata nytkin, vaikka välillä ahdistaakin.

Dpo9, niin kipeä vatsa ja alaselkä, itkuinen olo. Rintojen turvotus on alkanut; jos siitä pitää jotain hyvää löytää niin juuri nyt pidän rintojani kauniina 🤭 hmph, kaikkea sitä tulee mieleen 🤣 toisaalta nämä oireet voisi sopia raskauteen, mutta samat oireet on aina ennen menkkoja. Ja tänään on ensimmäinen päivä Terolutin jälkeen. Progesteronin vastauskin viipyy missä lie, vaikka se maanantaina otettiin.

Millä mielellä sinä olet Niiiina tänään?

Jos mulla ois kaikki valta maailmassa mä antaisin kaikille lapsia jotka niitä haluaa. Kaikki ansaitsee olla vanhempia. Jos mulla ois kaikki valta maailmassa mä palaisin takasin ajassa ja pitäisin mun lasta sylissä hetken pidempään. 3,5kg. Vaaleat enkelinkiharat. Täydellinen pieni vauva. Miksi helvetissä mun pitää antaa mun lapsi pois? Mä tiedän että se on paremmassa paikassa ja mä vielä nään sen, mutta mua tarvitaan vielä hetki täällä. Mä olen aidosti niin pahoillani kaikkien niiden puolesta ketkä joutuu käymään läpi menetyksiä. Kaikki menetykset on vaikeita ja niitä ei voi, eikä ikinä pidä vertailla. Jos mulla olis kaikki valta maailmassa kenenkään ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan. Muistakaa että sillon kun kaikki näyttää pahalta ja tulevaisuutta ei enää nää, niin sieltä pystyy nousemaan. Ihan varmasti. Miettikää seuraavan kerran kun näette jonkun raskaana, että silläkin voi olla jotakin kamalaa taustalla. Valtavasti menetyksiä, niin kun monella rohkealla naisella täällä. Joka kerta kun mä omien vaikeuksien keskellä näin jonkun raskaana, mä hiljaa rukoilin että ”kunpa hän osais olla onnellinen lapsestaan. Kunpa hän nauttisi ajasta minkä saa lapsensa kanssa viettää. Kunpa hän olisi aidosti onnellinen.” Ja kun me saatiin meidän maanpäällinen esikoinen, mä yhä toivon niin. Vaikka mä olen kokenut oman elämäni hirveimmän helvetin, mä joka päivä muistutan itseäni että mun pitää osata olla myös muiden tukena. Mun ystävät on saaneet keskenmenoja, ja mun menetys ei ole yhtään isompi koska mä olin raskaudessa pidemmällä kun ne. Mun kipu ei ole yhtään isompi kuin niiden.

Meidän esikoinen joka elää taivaassa, suojelee meidän esikoista joka elää maan päällä. Mua on siunattu omalla suojelusenkelillä.

Pysykää naiset vahvoina ja ettikää niitä onnen hetkiä. Koittakaa löytää se olkapää mihin nojata. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Samat asiat uudelleen ja uudelleen. Niin kauan että ette jaksa enää puhua. Muistakaa että te ette ole yksin❤️