Vauva vuodelle 2020-21

Äh, siis mulla AMH 2,7 ja mun papereissa viitearvot vain 40-44- vuotiaille. Tällainen vanhus, kun olen.😬

Kannustan sua miettimään sitä, että raskauteen ei kuitenkaan tarvita kuin yksi munasolu! Jotkut on matalillakin amh-arvoilla raskautuneet eikä käsittääkseni sun amh sentään hälyttävän matala ainakaan ole. Toivottavasti kilpirauhanen rauhoittuu pian! 💚

Tiiättekö sen tunteen kun tekis mieli huutaa ja kirota...ja kovaa?

Mun vuoto kestiki sitten ihan puoli vuorokautta 😠 ja taas odotetaan milloin taas tuhrutaa.

Täytyy ensi viikolla miettiä josko gynelle varais ajan jälkitarkastuksen tiimoilta, ei tää nyt mee niinku strömsössä ja kohta taas korvienväli on kovilla.

Mutta matka jatkuu Keski-Suomesta kohti Pohjois-Karjalaa lumisateessa ❄️

Toivottavasti Tähdellä vahvistuu ja kaikille muille valtavasti tsemppiä! Vielä tulee se parempi huominen, ongelmat väistyvät ja kaikki saavat ansaitsemansa plussan <3

Mua hävettää mainita täällä omista ongelmista kun täällä on monella muulla niin paljon suurempia... Mutta tässä viimeaikoina on iskenyt niin kauhea kuivuuskausi, että ruusu nuupahtaa. Voiskohan tämä johtua näistä minipillereistä? Kuivuus ei ole listalla, mutta jostain luin että jos menkat jää niin monesti hormonitoiminta laantuu ja sitä kautta vaikuttaa kosteuteen. Kumit on perseestä, mutta sitäkin enemmän on kuivuus. Mieskin tavallista enemmän haluillaan niin on kurjaa kun homma toimii vähän puolitehoilla...

Laitoin toki jo tuonne paikalliseen ehkäisyneuvolaan viestiä ja odottelen vastausta sieltä, mutta olisi mukava kuulla jos jollakin olisi kokemusta tästä. Jos tämä on näiden pillerien vika tai ne on mukana vaikuttamassa tähän tilanteeseen niin kyllä nämä vois jättää vaikka heti pois.

Tryout sulla on tosi hyvä AMH ei huolta! Mun käsityksen mukaan yli 1,0 AMH on hyvä. Mulla on 0,6 mikä on tosi matala ja siksi edetään nopeasti hoitoihin, vaikka lääkäri ei ollut niidenkään suhteen kovin toiveikas. Oon kuitenkin kuullut yhdestä joka onnistui lopulta hoidoilla vaikka AMH oli 0,2 en siis suostu vielä heittämään kirvestä kaivoon. Tietysti luovutettu munasolu on sitten seuraava vaihtoehto..

Nez kirjoitti:

Toivottavasti Tähdellä vahvistuu ja kaikille muille valtavasti tsemppiä! Vielä tulee se parempi huominen, ongelmat väistyvät ja kaikki saavat ansaitsemansa plussan <3

Mua hävettää mainita täällä omista ongelmista kun täällä on monella muulla niin paljon suurempia... Mutta tässä viimeaikoina on iskenyt niin kauhea kuivuuskausi, että ruusu nuupahtaa. Voiskohan tämä johtua näistä minipillereistä? Kuivuus ei ole listalla, mutta jostain luin että jos menkat jää niin monesti hormonitoiminta laantuu ja sitä kautta vaikuttaa kosteuteen. Kumit on perseestä, mutta sitäkin enemmän on kuivuus. Mieskin tavallista enemmän haluillaan niin on kurjaa kun homma toimii vähän puolitehoilla...

Laitoin toki jo tuonne paikalliseen ehkäisyneuvolaan viestiä ja odottelen vastausta sieltä, mutta olisi mukava kuulla jos jollakin olisi kokemusta tästä. Jos tämä on näiden pillerien vika tai ne on mukana vaikuttamassa tähän tilanteeseen niin kyllä nämä vois jättää vaikka heti pois.

Apteekista saa monia hyviä valmisteita kuivuusongelmaan! Ilman reseptiä on vaikka mitä öljyjä ja liukasteita joista varmasti löydätte passelin! Minä käytän niitä toisinaan jos vähänkään tuntuu että liian kuivaa on.

Varaani kirjoitti:

Tämä ketju on kaiken kaikkiaan kyllä herättänyt siihen, että ikinä ei tiedä miten kukin lähipiirissä, työpaikalla, jne. painii näiden asioiden kanssa. Ja itse ei pidä ottaa mitään tulevaisuudessaan itsestäänselvyytenä. Ei sillä, etteikö saisi olla optimistinen... 😊

Onnekkaita yrityksiä kaikille!

Varaani kiitos, tervetuloa mukaan ja jospa sinulla tärppäisi pian❤

On tämä niin monenkirjava alue, kun kaikilla on vielå omat toiveet, sekä pelot. Työpaikoillakin tosiaan ei tiedä mitä toiset käy sisimässä lävitse, eikä omia raskaushaaveita oikein hyödytä puhua tässä yhteiskunnassa, kun asiaan suhtaudutaan monesti negatiivisesti.

Mä kamppailin vuosia sen asian kanssa, kun työkaverit jäi äitiyslomille jokainen vähän vuorollaan. Meillä ei ollut suunnitteilla vielä vauvaa, vaikka vauvakuumetta olikin. Silloisella pomollani oli ennakkoasenne, että seuraava vauva saaja olen minä ja kerran hän tuli minulle ihan kysymäänkin, että olenko nyt raskaana, kun olin viikon flunssassa. Pomo oli vähän pöllämystynyt, kun tokaisin, että meillä ei ole vielä miehen kanssa vauvaa suunnitteilla! Siinä vähän nietin, että miksi tällaisia asioita tuumaillaan, koska ne on jokaisen omia asioita. Tosin työsopimusta tehdessä pomo sanoi, että ainakaan ensimmäiseen vuoteen ei lapsia oikein sovi hankkia.

Nyt kun on jo ehtinyt koluta läpi monen monta työpaikkaa, niin kaiken kaikkiaan on ehtinyt törmätä monenlaisiin asenteisiin perheen perustamista kohtaan. Suurimmassa osassa naiset haluaisivat lapsia, mutta työnantajat eivät ja työsuhteet on epävakaampia, sekä pätkittäisiä sen vuoksi. En sanoisi tätä yhteiskuntaa kovin lapsimyönteiseksi ja tilastotkin sitä kertoo.

Nykyinen (kohta entinen) työnantaja suhtautui mun raskausuutiseen ristiriitaisesti. Muistan, että pomo meni totaali mykäksii, näytti suorastaan kiukkuiselta ja oli pitkään täysin puhumatta. Sitten hän sanoi raskausuutisen olevan kyllä iloinen asia, mutta lisäsi, että vauva ei oikein sovi tänne liikemaailmaan.

Mua silloin riipaisi, että oma työyhteisö ei halunnut iloita raskaudestani, jota olin haaveillut koko elämäni ja vihdoin siitä oli tullut todellista viime metreillä!

Lisääntymisen tulisi olla enemmän luonnollinen asia työpaikoilla, eikä mitään salatiedettä, että arvuutellaan koska on kenenkäkin vuoro ja pidetään naisia epätasa-arvoisissa työsuhteissa sen vuoksi. Pyöritellään ihmisiä, kuin korttipakkaa. Uskalla siinä sitten hankkia lapsia, kun koskaan ei ole työn puolesta sopiva aika lapselle.

Tulihan vuodatus😑

Tervetuloa uusille ja paljon tsemppiä ja plussatuulia teille! 

Täällä tosiaan on ihanaa kun on ihmisiä niin eri vaiheissa, kaikki on tervetulleita mukaan ja varmasti saa tukea oli missä tilanteessa vaan.

itsellä kp12, pitäisi varmaan aloitella talletteluja mutta oma flunssa hieman vähentää haluja. Ja ei olla oltu huolissaan koronasta tämän yrityksen tiimoilta, enemmänkin se että meillä olisi matkalle lähtö parin viikon päästä, sitä ollaan vuosi odotettu ja tuskailtu että sopiiko aikatauluihin jne, ja nyt näyttää siltä ettei päästäkään :( en itse ole koskaan ollut missään lämpimässä lomalla, saati muutenkaan pystynyt lomia oikein pitämään, niin tuo viikon tauko kaikkeen olisi todella tarpeellinen. mutta saa nähdä miten käy. 

rintojen kipuilusta yms oireista: itselle tuli yllätyksenä miten voimakkaasti keho reagoi kierron eri vaihessa hormooneihin. Söin yli 15v pillereitä, joten kaikki on ihan uutta ollut. Mutta huomasin että itsellä ainakin rinnat on todella kipeät sen pari kertaa kierrossa, oviksen aikoihin ja vähän ennen kuukautisia. Nyt toivottavasti siihen alkaa sen verran "tottua", ettei taas kuvittelisi olemattomia raskausoireita... (joo niin varmaan, parin viikon päästä olen varmaan taas ihan tulisilla hiilillä ja kuvittelen ties mitä :D )

Tähti: Minä kävin eilen työhaastattelussa. Tuli aika syyllinen olo mennä raskaana työhaastatteluun. En oikein tiedä, miten kokoaikatyö onnistuisi. Työmatka kyseiseen paikkaan olisi reilu tunti suuntaansa. Olen käytännössä yksinhuoltaja ja sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Entinen mies on elämäntapapummi ja on löytänyt itselleen uuden elättäjän toisesta kaupungista. Esikoista tapaa harvakseltaan ja epäsäännöllisesti. Lisäksi kohta lapsella alkaa säännölliset psykologikäynnit, jolloin vastuu jokaviikkoisesta käynnistä on minun harteillani. Olen miettinyt jonkinlaista kevytyrittäjyyttä ja/tai alihankintaompeluhommaa.

Ihanaa, että joillakin elämä on ns. valmis jo parikymppisenä ja kaikki valmiina lapsen tulla. Meillä vanhuksilla lapsi otetaan vastaan silloin kun se tulee, vaikka kaikki ei olisikaan muussa elämässä täydellistä ja valmista. Luotan mummoni sanontaan, että lapsi tuo leivän tullessaan <3

Hei "pitkästä aikaa". Olen kyllä käynyt välillä vähän lukemassa ja kovasti ollut henkisesti mukana niin positiivissa kuin negatiivissa tilanteissa, mutta itse ei ole oikein tässä kierrossa jaksanut olla jotenkin aktiivisesti läsnä koko vauva-asian kanssa. Kiitos Villahuivi ja Kaneli kuulumisten kysymisestä <3.

Tryout kysyi AMH:sta. Minulla se on 2.1, joka on hyvin normaali ainakin 36-vuotiaalle eikä itsessään aiheuta mitään kiirettä lapsettomuushoitojen suhteen. Löysin tällaisia raja-arvoja:

Naiset 25-29v 0.9 - 9.9µg/l

Naiset 30-34v 0.6 - 8.1µg/l

Naiset 35-39v 0.1 - 7.5µg/l

Naiset 40-44v 0.03 - 5.5µg/l

Ilmeisesti tuo yläpuoliskolla oleminen ei ole kovinkaan tavallista, vaikka raja-arvo sinne asti meneekin.

Yksi teistä uusista (tervetuloa minunkin puolesta kaikille!) kyseli yrityksen aloittamisesta ja peloista liittyen siihen. Se on kovinkin tuttua minullekin. Ehkä se voi olla hiukan eri asia sellaiselle, joka on aina halunnut äidiksi, mutta itse kuulun heihin, jotka edelleen empii koko asiaa. Ei niin, etten haluaisi lasta sinänsä, vaan enemmänkin pohdin sitä, miten elämä muuttuu ja mitenköhän sitä itse sitten jaksaa. Joku mainitsi olevansa introvertti ja nauttivansa siitä kun saa lapsiperhekyläilyn jälkeen mennä omaan rauhalliseen kotiinsa. Minulla on aivan sama tilanne. Kun käyn sisareni perheen luona kylässä pari päivää niin palautuminen kestää viikon, heh. Se syö kaiken energiani ja vaikka rakastankin heitä niin olen aina myös onnellinen kun pääsen kotiin, sulkemaan ovet maailmalta ja ladata rauhassa akkujani.

Mutta sitten totean aina myös sen, että tuo ei ole minun arkeani ja siksihän se tuntuu rankalta, ei ole minun omia rutiinejani. Jos se lapsi jonain päivänä tulisikin niin siihen kasvaa pikkuhiljaa siihen omanlaiseen arkeen, omine rutiineineen jne. Ja jotenkin ajattelen myös, että koska sekä mieheni, että minä ollaan rauhallisia ja introverttejä tyyppejä, niin on hyvin mahdollista, että lapsemmekin on edes hiukan samanlainen. Ei mene päivät pitkät päin seiniä jne. Ja toisekseen, aina kun käyn lapsiperheessä kylässä niin sekään tilanne ei ole heidän oikeaa arkea. Tiedän esim. että veljenlapset pistävät aina shown pystyyn kun tulen kylään, menevät kierroksilla.

Täällä nyt vissiin meneillään yk15 ja kp23/28-31. En tikuttanut ovulaatiota, joten en tarkalleen tiedä koska se oli, nyt ehkä dpo 7-9. En tosiaan jaksanut yhtään miettiä mitään tärppiäpäiviä ja seksikertoja tässä kierrossa ja olemmekin tässä kierrossa harrastaneet seksiä vain kaksi kertaa yhteensä. Kerran lähellä mahdollista ovulaatiota. Joten en usko, että tässäkään kierrossa oli tärppi käynyt. Nännit ovat todella kipeät eilisestä lähtien ja parin päivän ajan jo ollut todella ahdistunut olo ja sellainen kykenemättömyys keskittyä, eli perus PMS minulle. Paha henkinen PMS tekee useimmiten sen, etten osaa edes iloita ajatuksesta mahdollisesta plussasta, vaan tuntuu, että sitä silloin epäilee kaikkea ja kaikkia. Haluaisi vaan paeta maailmaa ja miestäkin ja olla ihan omissa oloissa jossain bunkkerissa. Vauva? EI KIITOS. Ehkä se voi jopa olla ihan hyvä asia, koska menkkojen alkaminen on tämän takia usein jopa helpotus, :).

Jatkuu...

Joku puhui myös vuorotyön aiheuttamista ongelmista ja sitähän meillä myös on. Tämän kierron harvat seksikerrat liittyvät osittain juuri tähän, meillä menee vuorot täysin ristiin. Kun toinen on vapailla, toinen on töissä ja 12-tunnin vuorot tekevät sen, ettei kotiin tullessa oikein jaksa yhtään mitään. Pahimmat ovat ne 1.5 viikon jaksot kun ensin toinen on yövuoroissa ja kun tämä toinen pääsee vapaille on toisen vuoro tehdä samanlainen putki. Yövuoroputkissa ei tee seksiä mieli YHTÄÄN. Sitä on kokoajan krapulaisissa fiiliksissä ja pää aivan sumussa.

Mutta, juuri nyt pidän jotenkin henkisellä tasolla taukoa kaikesta tästä vauvahaaveilusta. Se ei tunnu edes enää konkreettiselle asialle omassa elämässä. Sellainen todellinen "tulee jos on tullakseen"-meininki. Täytyy sitten syksyllä miettiä palikoita uudestaan, ellei siihen mennessä ole tapahtunut mitään edistystä. Täytän kuitenkin 37 loppuvuodesta, joten sit ehkä pitää vaan jaksaa mennä lisä-kopeloitavaksi mikäli haluaa lapsen. Toivon, ettei se menisi siihen.

Kovasti tsemppiä ja onnea ja jaksamista ja mahdollisimman kepeää mieltä ihan kaikille teille. Tämä prosessi on kaikinpuolin aaltoilevaa ja olen huomannut, että pitää vaan nauttia niistä hetkistä kun se meno tuntuu kepeälle ja hyvälle. Aina se synkkä hetkikin saapuu, mutta sekin väistyy aina loppujen lopuksi. Itse olen alkanut jopa löytämään hyviä puolia siinä, että tärppi on viivästynyt, sitä on jotenkin eri tavalla saanut pohtia asioita ja myös lopettaa tiettyjen asioiden pohdinnan. On kuin olisi enemmän &quot;valmis&quot; jollain tasolla, enemmän &quot;go with the flow&quot;-asenteella liikkeellä ja uskon ja toivon, että tämä siirtyisi myös sitten siihen mahdolliseen vauva-arkeenkin. Tai ehkä siinä kävisi päinvastoin... Hahaa.

Heippa tuolla aikasemmin oli puhetta koronasta nii minun on pakko sanoa et oon tosi huolissani, kuulun ite riskiryhmään ja työskentelen ihmisten parissa, myös turistien. Kyllä tämä mietityttää myös tätä vauvaprojektia ajatellen, en tiedä onko nyt paras aika alkaa yrittään edes. Ärsyttää ihan hirveesti ku oon just saanu vihdoin miehenkin mukaan hommaan. Toki teen kaiken minkä ite voin estääkseni tartunnan, käsidesiä kuluu ja töissä luutu heiluu. En vaan oikein tiedä 🤔 jos seurais hetken mitä tuon viruksen kanssa alkaa tapahtuu.

Tuosta koronasta puheen ollen, olin itse pitänyt jotenkin kai itsestäänselvyytenä ettei se vaikuttaisi meidän yritysaikatauluun, mutta mies onkin erimieltä ☹️ tänään noita mammavitamiineja tilaillessani mies heitti kommentin jotenkin tähän tyyliin "eivät kai ole nyt ajankohtaisia kun on tää koronahelvetti meneillään". Täytyy sanoa että tuli kyllä mulle paha mieli ja sellainen olo että vedetään mattoa jalkojen alta, vaikka tuskin hän tota mitenkään pahalla sanoi...

Täytyy kai siitä yrityksen aloituksesta käydä vielä lisää keskustelua nyt toi saakelin viruskin huomioiden ☹️ itse en vaan nää että se olis mikään este nyt tähän hommaan, kun ei kumpikaan kuuluta riskiryhmäänkään.

Mutta sit vähän positiivisempaa! On ollut ihana lukea kommentteja siitä että monella ollut samanlaisia jännityksiä kuin mullakin ja niin moni on myös rohkaissut aloittamaan tämä yritys 😊. On tullut itselle tämän myötä paljon varmempi olo asiasta ja rauhallisempi mieli ❤️

Juulia kirjoitti:

Heippa tuolla aikasemmin oli puhetta koronasta nii minun on pakko sanoa et oon tosi huolissani, kuulun ite riskiryhmään ja työskentelen ihmisten parissa, myös turistien. Kyllä tämä mietityttää myös tätä vauvaprojektia ajatellen, en tiedä onko nyt paras aika alkaa yrittään edes. Ärsyttää ihan hirveesti ku oon just saanu vihdoin miehenkin mukaan hommaan. Toki teen kaiken minkä ite voin estääkseni tartunnan, käsidesiä kuluu ja töissä luutu heiluu. En vaan oikein tiedä 🤔 jos seurais hetken mitä tuon viruksen kanssa alkaa tapahtuu.

Juulia, jos kuulut riskiryhmään, koita välttää ihmiskontakteja. Minua on alkanut myös huolestuttamaan tämä korona, ihan siksi, koska sitä ei ole saatu kuriin tuolla Euroopassa ja se miten nopeasti se levisi Kiinasta jokapuolelle maapalloa. Täälläkin luvut lisääntyvät joka päivä.

Nyt parina viime päivänä on ruokakaupoissa ollut ihan ennen näkemätön ruuhka ja ruokatavarat loppu, siis kuivatavara, säilykkeet, myös kananmunat, jauheliha ja leivät! Sekä wessapaperi...

Minua huolestuttaa se, että kuinka vakavs virus tämä on, koska kaikki eivät lukujen mukaan selviä siitä....huolestuttaa, että miten monelle tämä vielä tarttuu😥 Huolestuttaa se, että miten kaikki täällä sitten saavat hyvää hoitoa, koska hoitajista ja lääkäreistä on pulaa ilman mitään epidemiaakin.

Mutta liian isoon paniikkiin ei kuitenkaan kenelläkään liene syytä!👏

Ikäneito kirjoitti:

Tähti: Minä kävin eilen työhaastattelussa. Tuli aika syyllinen olo mennä raskaana työhaastatteluun. En oikein tiedä, miten kokoaikatyö onnistuisi. Työmatka kyseiseen paikkaan olisi reilu tunti suuntaansa. Olen käytännössä yksinhuoltaja ja sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Entinen mies on elämäntapapummi ja on löytänyt itselleen uuden elättäjän toisesta kaupungista. Esikoista tapaa harvakseltaan ja epäsäännöllisesti. Lisäksi kohta lapsella alkaa säännölliset psykologikäynnit, jolloin vastuu jokaviikkoisesta käynnistä on minun harteillani. Olen miettinyt jonkinlaista kevytyrittäjyyttä ja/tai alihankintaompeluhommaa.

Ihanaa, että joillakin elämä on ns. valmis jo parikymppisenä ja kaikki valmiina lapsen tulla. Meillä vanhuksilla lapsi otetaan vastaan silloin kun se tulee, vaikka kaikki ei olisikaan muussa elämässä täydellistä ja valmista. Luotan mummoni sanontaan, että lapsi tuo leivän tullessaan <3

Ikäneito, toivon, että työpaikka järjestyy!👍 Sinuna en vielä kertoisi raskaudesta näin alussa, Hyvää odotuksen jatkoa!❤

Äitykkä-77 kirjoitti:

Tiiättekö sen tunteen kun tekis mieli huutaa ja kirota...ja kovaa?

Mun vuoto kestiki sitten ihan puoli vuorokautta 😠 ja taas odotetaan milloin taas tuhrutaa.

Täytyy ensi viikolla miettiä josko gynelle varais ajan jälkitarkastuksen tiimoilta, ei tää nyt mee niinku strömsössä ja kohta taas korvienväli on kovilla.

Mutta matka jatkuu Keski-Suomesta kohti Pohjois-Karjalaa lumisateessa ❄️

Äitykkä-77, voi että.....ei!😑...jospa varuiksi gynelle varaat ajan.

Mä tiedän tunteen kun tekisi mieli huutaa kovaa!😥🤣 Tiedän...tiedän...tiedän!😥🤪

Pääsittekö hyvin perille Karjalaan? Onko siellä sukulaisia? Hyvää viikonloppua!❤

Hei kaikki!👋



Olen malttanut ja en ole testannut, koska pelkään liian paljon kemiallista plussaa, joka näkyy hetken. Huomenna dpo14, aion tehdä raskaustestin.

Olo on kummallinen, ei ehkä raskaanaoleva. Nenä vuotaa ja on hieman lämpöä 37.4c...rinnat edelleen arat.

.



Dpo 13

Pumpulipilvi kirjoitti:

Tuosta koronasta puheen ollen, olin itse pitänyt jotenkin kai itsestäänselvyytenä ettei se vaikuttaisi meidän yritysaikatauluun, mutta mies onkin erimieltä ☹️ tänään noita mammavitamiineja tilaillessani mies heitti kommentin jotenkin tähän tyyliin "eivät kai ole nyt ajankohtaisia kun on tää koronahelvetti meneillään". Täytyy sanoa että tuli kyllä mulle paha mieli ja sellainen olo että vedetään mattoa jalkojen alta, vaikka tuskin hän tota mitenkään pahalla sanoi...

Täytyy kai siitä yrityksen aloituksesta käydä vielä lisää keskustelua nyt toi saakelin viruskin huomioiden ☹️ itse en vaan nää että se olis mikään este nyt tähän hommaan, kun ei kumpikaan kuuluta riskiryhmäänkään.

Mutta sit vähän positiivisempaa! On ollut ihana lukea kommentteja siitä että monella ollut samanlaisia jännityksiä kuin mullakin ja niin moni on myös rohkaissut aloittamaan tämä yritys 😊. On tullut itselle tämän myötä paljon varmempi olo asiasta ja rauhallisempi mieli ❤️

Pumpulipilvi, toivotaan sinne pikaista plussaa🤗❤

Mutta täytyy todeta, että tämä epidemia vaikuttaa meilläkin yritykseen......ja siihen, että koska taas yritetään(?)....toivottavasti säilytään terveinä.

Tämä on aika huono juttu, sillä aika kuluu....se tikittää....onnistumisen aika on jo muutenkin tosi vähissä..... että...onnistuuko enää...lykätä ei voi😑

Toivottavasti kaikki täällä säilymme tästä terveinä❤

Nez kirjoitti:

Toivottavasti Tähdellä vahvistuu ja kaikille muille valtavasti tsemppiä! Vielä tulee se parempi huominen, ongelmat väistyvät ja kaikki saavat ansaitsemansa plussan <3

Mua hävettää mainita täällä omista ongelmista kun täällä on monella muulla niin paljon suurempia... Mutta tässä viimeaikoina on iskenyt niin kauhea kuivuuskausi, että ruusu nuupahtaa. Voiskohan tämä johtua näistä minipillereistä? Kuivuus ei ole listalla, mutta jostain luin että jos menkat jää niin monesti hormonitoiminta laantuu ja sitä kautta vaikuttaa kosteuteen. Kumit on perseestä, mutta sitäkin enemmän on kuivuus. Mieskin tavallista enemmän haluillaan niin on kurjaa kun homma toimii vähän puolitehoilla...

Laitoin toki jo tuonne paikalliseen ehkäisyneuvolaan viestiä ja odottelen vastausta sieltä, mutta olisi mukava kuulla jos jollakin olisi kokemusta tästä. Jos tämä on näiden pillerien vika tai ne on mukana vaikuttamassa tähän tilanteeseen niin kyllä nämä vois jättää vaikka heti pois.

Tsemppiä Nez!👍❤

Neuvoisin, jos osaisin....tsemppiä ja nopeaa plussaa!❤

Mulla on kuumeinen olo, mutta kuumemittari näyttää vain 36.0c(?)

Menkat varmaan lähestyy...

Dpo13

Aurinkoista huomenta kaikille! :)

Kiva kuulla kuulumisia, Portland. Osin samaistunkin, kun välillä tuntuu, että oon jo irti tästä raskauden yrittämisestä ja jatkan elämää, mutta se vaihtelee kovasti. Voimia sinne vuorotyöhön ym. 🤗

Tähti, olet säkin kyllä kaikenlaista joutunut kokea. Kauhealta taas kuulostaa se kohta entinen pomo. 😑 Ansaitset parempaa!

Kysyisin vuorostani labratulosasiaa. Eilen kävin siis mm.progesteronin mittauksessa ja se oli taas, kuten loka-marraskuussakin, 47,9. Silloin lapsettomuuslääkäri yllätyksekseni sanoi, että ehkä se on lähtenyt jo laskemaan.

Mä olin luullut ton olevan hyvä, koska viitteet on 8,58 - 68,4. Minkälaisia arvoja te muut, joilta se on mitattu, olette saaneet ja mitä lääkärit on teille sanoneet?

Mulla kävi ekaa kertaa niin, ja vielä juuri kun luulin meneväni mittauttamaan progesteronin dpo7, että fertility friend ilmoitti eilen aamulla, että koska kaava tai joku muuttui, niin ovulaatio merkitäänkin päivän myöhemmäksi. Ilmeisesti liittyy siihen, että mulla nous lämmöt entisestään ke tai to. Tiedä noista, eihän noihin sovelluksiin ikinä täysin voi luottaa. Nyt siis dpo7. Tai 8. 🙄😅

Villahuivi,mietinkin ovisaikana, että pyörittelenkö hulavanteilemalla vaan siittiöt ulos itsestäni. 😅 Kiinnittymiseen oon toivonut sen auttavan, vaikka kyllä mä olen miettinyt sitäkin, että entäs jos se onkin ihan päinvastoin.. mitä olet mieltä? Anteeksi, että aiemmassa viestissä jäi vastaamatta tähän.

Rentoa ja aurinkoista lauantaita kaikille! 😍

Vaihdoin nimimerkkiä Hiliperistä Hileen.

Ei me olla edes ajateltu että koronan takia siirrettäs yritystä, tuntuu että jokainen kierto on liian arvokas tuhlattavaksi! Syrjässä asutaan, että ehkä siinä etunsa nyt.

Siis tämä ikähomma on hassu, täälläkin monta +30 ja +40 ikäistä, ja itekkin 33 vuotiaana ei enää nuorimmasta päästä ensisynnyttäjäksi ois.. mutta kun sitä tuntee itsensä niin nuoreksi 😀 nyt vasta tuntuu että on henkisesti ja fyysisesti (hyvä kunto ja huolehtii itsestään) niin valmis kun voi olla. Kymmenen vuotta sitten oisin ollut ihan paniikissa ajatuksesta. Niin jotenki väärin rakennettu tämä ihmiskeho, kun sitten hedelmällisyys kuitenkin alkaa laskemaan niin "aikaisin"...

Tästä kierrosta on hyvä tunne, on ehkä kuitenkin ajoitettu tallettelut oikein vaikka haasteita oli.

Kuitenki takaraivossa on aina fiilis, että ei tämä lapsihaavekkaan tule ihan suosiolla toteutumaan. Itselläkin ollut elämässä erilaisia haasteita, niin tuntuu että tuskin tämäkään suosiolla menee.

Nyt muutama vuosi ollut todella hyvää ja rauhallista aikaa, olen ollut ällöttävän onnellinen elämässä ja parisuhteessa. Voisiko tämä onni kuitenkaan jatkua ja täydentää vauvalla? Voisko sitä kaikkea antaa enää tämän onnellisuuden päälle?