Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on alkaa asua toisella paikkakunnalla työn takia viikot?
23.02.2019 |
Mies ja lapset kotona, äiti toisella paikkakunnalla yksiössä ma-pe. Olen miettinyt sitä, ja se tuntuu jopa houkuttelevalta. Lapset ovat koululaisia, ei enää pikkulapsia.
Varmasti ikävä tulisi puolin ja toisin, mutta jotenkin ajatus kiehtoo että olisi yksin vaikka nyt kotonakin saa kyllä olla yksin ja tehdä mitä lystää.
Mutta ehkä se olisi virkistävää kun ei ole koskaan yksin asunut, opiskelijana oli vähintään kämppikset solukämpässä. Voisi sisustaa täysin naisellisesti ajattelematta että pitää sopia miehenkin kodiksi. Ei olisi tekemättömiä töitä kuten isossa talossa aina jossain nurkassa on, voisi hyvällä omalla tunnolla rentoutua illat. Mitä jos alkaisi käydä salilla ja syödä terveellisemmin?
Mitä se mahtaisi tehdä parisuhteelle? Alkaisiko mies arvostaa ja huomioida enemmän kun nähtäisiin vain viikonloppuisin, vai alettaisiinko etääntyä? Etääntyisikö lapset ja turvautuisivat aina vain isään?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole enää kotona asuvia lapsia ja asun toisella paikkakunnalla vain kausittain su/ma-to noin kuukauden kerrallaan. Tässä elämäntilanteessa ei vaikuta muuten kuin että v***ttaa. Olisi kiva aloittaa jo ensi kevään kylvöt ja muutenkinviettää arki-illat kotona nyt, kun kevättä kohti mennään, mutta vapaa-aikaa on vain perjantai-illasta sunnuntai-iltaan tai alkuiltaan (jos joudun lentämään työpaikkakunnalle jo sunnuntaina). Kaikki säännölliset harrastukset (jumpat, kansalaisopiston kurssit) on joutunut unohtamaan. Sen verran hyvä palkka kuitenkin, ettei ole ihan helppo vaihtaa vastaavaan työhön, johon ei kuuluisi matkustamista.
Miksi et harrasta siellä työpaikkakunnalla mitään? Ja kai ne kylvöt ehtii viikonloppuna tekemään?
Se on aina eri paikkakunta. Kylvöt ehtii tekemään, mutta niiden pitäminen hengissä on vaikeampaa, kun puoliso ei ole mikään viherpeukalo. Työpaikkakunnilla käyn kyllä elokuvissa, teatterissa, uimahallissa jne, mutta en tosiaan voi niilläkään sitoutua mihinkään jumppiin tai kursseihin. Ja yhdistän reissuihini mahdollisuuksien mukaan vierailuja vanhempieni luona eli esimerkiksi kun huomenna aamuvarhain lähden niin kotona käyn seuraavan kerran maaliskuun toisena viikonloppuna ja silloinkin vain torstain myöhäisillasta sunnuntain alkuiltaan.
Ok. No tuollainen matkustelu varmasti onkin rankkaa kun ei ole mitään omaa siellä työpaikkakunnalla.
ap
Kiitos ymmärryksestäsi! Se on tällä palstalla harvinaista :)
Nämä on vaikeita kysymyksiä elämässä. Hyvin yksilöllistä mm. mitä on valmis uhraamaan sen takia että saa hyvää palkkaa, sekin kun riippuu niin monesta tekijästä että mihin se raha tarvitaan. Kuten tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, on monenlaista katsantokantaa siihen että minkälaista olisi toisella paikkakunnalla ja miten perhe sen ottaisi. Mulla olis siinä mielessä ihanteellista että se toinen paikkakunta ei olisi täysin vieras eikä toisaalta ihan älyttömän kaukana, autolla kesäkelillä pari tuntia, talvella toki erittäinkin ikävä matka. Parasta toki olisi jos voisi vaikka junalla kulkea koko matkan halutessaan, siihä voisi matkalla tehdä kaikenlaista, vaikka työjuttuja tai vaan lukea kirjaa tai tehdä käsitöitä.
Täältä jotkut oikeasti pendelöikin junalla 300 km päähän, jo silloinkin kun ei nuo junat olleet vielä niin nopeita kuin nykyään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ymmärryksestäsi! Se on tällä palstalla harvinaista :)