Miksi jotkut palstalla loukkaantuvat, jos toteaa että vanhempi on lapsen pomo, eli perheen hierarkiassa ylempänä kuin lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi on vanhempi. Pomo on eri asia. Se vanhemmuus implikoi perusteltua hierarkiaa ihan itsessään, turha sitä on saastuttaa kielenkäytöllä, joka ei siihen tilanteeseen kuulu.

Niin minä taas mieleni pahoitin.

Eihän edellinen muuta kuin ilmaisi perustellun eriävän mielipiteensä? Tuollainen pilkkaaminen pilaa keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi on vanhempi. Pomo on eri asia. Se vanhemmuus implikoi perusteltua hierarkiaa ihan itsessään, turha sitä on saastuttaa kielenkäytöllä, joka ei siihen tilanteeseen kuulu.

Ilmeisesti joidenkin mielestä vanhempi ei ole hierarkiassa lapsen yläpuolella. Joten pomo sanalla voi hyvin selventää asiaa.

Pomolla tarkotin ihan vain johtajaa, on se kumma jos joku ei sitä tajua.

ap

Itse miellän vanhemmuuden mieluumin kasvatusvastuun kuin vallankäytön ("hierarkia", "pomo") kautta. Kasvatus voi jäädä vähän yksipuoliseksi jos vanhempi näkee itsensä lähinnä pomona lapselleen. Kasvatukseen kun kuuluu muutakin kuin järjestyksenpito. Rajojen asettaminen on tietenkin tärkeää, mutta esimerkiksi sosiaalisen käyttäytymisen omaksumisessa esimerkin voima on paljon suurempi kuin suora pomottaminen.

Jos nykyvanhemmille mainitsee sanan kurinpito, niin ensimmäinen ajatus heillä on, että ei kai siitä aiheudu lapselle traumoja ja että mitä se tekee lapsen itsetunnolle.

Se on heiän mielestään poliittisesti epäkorrektia.

Lapsen pitää olla lapsen tasolla ja sanoittaa sen tunteet, muu on näiden ihmisten herneaivoissa "väkivaltaa".

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyvanhemmille mainitsee sanan kurinpito, niin ensimmäinen ajatus heillä on, että ei kai siitä aiheudu lapselle traumoja ja että mitä se tekee lapsen itsetunnolle.

Niinpä, mutta eiköhän toi joukko ole vain pieni marginaali vanhemmista, vaikka pitävätkin kovinta ääntä lapsiasioissa somessa ja mediassa.

Vierailija kirjoitti:

Se on heiän mielestään poliittisesti epäkorrektia.

Lapsen pitää olla lapsen tasolla ja sanoittaa sen tunteet, muu on näiden ihmisten herneaivoissa "väkivaltaa".

Siis vanhemman pitää olla lapsen tasolla, piti sanomani tossa. ^

Sana pomo lapsiperheessä ei ole sama asia, kuin työpaikalla tai hierarkia ei ole kuin vaikka työpaikalla. Perhedynamiikassa hierarkia/pomonimitys eivät ole niin mustavalkoisia, kuin vaikka töissä

Vierailija kirjoitti:

Itse miellän vanhemmuuden mieluumin kasvatusvastuun kuin vallankäytön ("hierarkia", "pomo") kautta. Kasvatus voi jäädä vähän yksipuoliseksi jos vanhempi näkee itsensä lähinnä pomona lapselleen. Kasvatukseen kun kuuluu muutakin kuin järjestyksenpito. Rajojen asettaminen on tietenkin tärkeää, mutta esimerkiksi sosiaalisen käyttäytymisen omaksumisessa esimerkin voima on paljon suurempi kuin suora pomottaminen.

Ei hyvä luoja.  Totta kai vanhemmuuteen kuuluu paljon muutakin, kuin johtaminen. Lapsen kanssa on myös hauskaa ja asioista päätetään myös yhdessä mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, MUTTA ei se sitä tosiasiaa poista että vanhempi on hierarkiassa lapsen yläpuolella, eli johtaja.

Naisilla harvemmin on alaisia ennen kuin itse niitä tekee.

Minkälaiset piiperöt takertuvat tohon pomo-sanaan noin tosikkomaisesti. Sehän on vain sana joka tässä tapauksessa kuvaa vanhemman asemaa lapseen nähden.

Kannattasko vähän löysätä pipoa ja myöntää tosiasiat sen semanttisen nillityksen sijaan.

Ei perheessä kuulu olla mitään pomoja.

En minä tuosta loukkaannu, mutta ehkä tyhmin vertaus ikinä. Mikset voi vain sanoa, että aikuisella on päätäntävalta perheen asioihin ja lapsilla ei juurikaan. Tuollainen esimiesvertaus viittaa nimenomaan johonkin vallankäyttöön ja siihen, että jompikumpi tekee työtä toiselle. Tuohan menee pieleen heti, kun mietit pientä vauvaa ja kumpi siinä tekee työtä ja kummalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi on vanhempi. Pomo on eri asia. Se vanhemmuus implikoi perusteltua hierarkiaa ihan itsessään, turha sitä on saastuttaa kielenkäytöllä, joka ei siihen tilanteeseen kuulu.

Lapset pyrkii pomottamaan vanhempiaan, aivan samallatavoin kuin koirat hakee laumahierarkiassa ylintä mahdollista asemaa.  Selkeä valta-aseman osoittaminen luo lapselle turvaa. 

Liian luonnollista ajattelua, ei sovi curlingvanhemmille. Siksi pöyristyvät.

Ihan turhaa löpistä jostain hierarkiasta kun tasoja on vain kaksi. Riittää kun ymmärtää että vanhemmat ovat auktoriteetteja lapselle eikä kavereita.

Tyylisi on niin yksioikoinen, että pakostakin ärsyttää. Vanhemmalla on viime kädessä valta ja vastuu, mutta lapseltakin voi kysyä mielipidettä monesta asiasta. Tiedän vanhempia, joiden mielestä lapsi ei saa koskaan "voittaa", ja sellainen vaikuttaa minusta lapselliselta asenteelta ja kertoo epävarmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset onnistuvat ilmaisemaan asian niin, että syntyy mielikuva vallanhimoisesta ja yliotteesta nauttivasta vanhemmasta.

Minusta on päivänselvää, että vanhemmat viime kädessä tekee perheessä isot ja tärkeät päätökset.

Mutta jos aletaan pohtia kielenkäyttöä. Vanhempi on lapsen pomo. Pomo-sanasta monelle tulee mieleen kyykytys. Pomot kyykyttävät alaisiaan, määräilevät. (Anteeksi, pomot, mutta tällaisia mielleyhtymiä sanaan liittyy.)

Vanhempi on siis lapsensa esimies. Hmm. Määrää lapselle työolosuhteet, työtehtävät, maksaa palkkaa, käy kehitys- ja palkkakeskustelut? Ei...

Pomo on ihan käypä sana. Tarkottaa johtajaa. Jos sanon että vanhempi on lapsensa johtaja, siitäkin joku nirppanokka vetää herneen nenään. Mikään ei kelpaa, aina on joku sinunkaltanen mielensäpahoittaja analysoimassa ja vääristelemässä yksinkertaista asiaa.

ap

SInä olet mielensäpahoittaja. Reagoit kuin pikkulapsi siihen että sait palstalla alapeukkuja.

Mene peilin eteen.

Tai lenkille miettimään, onko se nyt niin kauhean tärkeä vääntää jostain pomo-sanasta.

Nauran sulle!

Kysyt otsikossa, miksi "jotkut palstalla loukkaantuvat".. Ehkei kukaan ole loukkaantunut (paitsi sinä, koska olet heikko)

Jos sanot lapsellesi: "minä olen pomosi" niin sulla on hukassa vanhemmuus.

Jotkut suutuu kun muistuttaa että perheen koira on se kaikkein alempiarvoisin kotona. Ei vaan se (korjaan siis HÄN) on kuulemma samalla viivalla kuin lapset.