Lastenpsykiatri varoittaa sukupuolineutraalista kasvatuksesta

Vierailija kirjoitti:

Rasittava sana tuo sukupuolineutraali. Jos kyse on nyt vain leluista niin eikö se voisi olla vaikkapa vapaavalintaisen leikin kasvatusperiaate. Sukupuolihan on se mikä on ja sitä pitäisi myös lapsen saada tuoda esiin. Lisäksi jokainen järkevä vanhempi nykypäivänä varmasti ymmärtää, että mielenkiinnon kohteethan voivat sitten olla mitä tahansa. Ei siihen mitään erityistä sanaa tarvita.

Se myös ärsyttää, että koetaan ongelmalliseksi hakeutuminen ns. perinteisiin naisten ja miesten ammatteihin. Jos joku nuori pelkästään sukupuolensa takia hakeutuu tietylle alalle niin eiköhän kasvatus on mennyt pieleen lähinnä itsetunnon rakentumisen kannalta ja se on taas ihan eri ongelma kuin tämä sukupuolisuus.

Ei se jä pelkästään lapsuuteen. Esimerkiksi bändissä soittava tyttö on nimenomaan bändissä soittava TYTTÖ, ei vain kitaristi tms. kuten poika on. Tai jos on pelkästään tyttöjen muodostama bändi, kuten Tiktak aikoinaan, mediassa korostetaan että TYTTÖbändi, poikien muodostama bändi on vain bändi (pl. poikabändeiksi kutsutut tanssipop-bändit). Sitten taas yleisesti tyttöjen harrastuksina pidetyissä kuvioissa korostetaan poikien sukupuolta. Tanssia harrastava tyttö on vain tanssiharrastaja, tanssia harrastava poika on tanssia harrastava POIKA.

Ihmiset, jotka väittävät, ettei lapsille tuputeta sukupuolistereotypioita eivät kovin tarkkaan kuuntele ja katsele ympäristöään. Lapset sen sijaan imevät ihan kaikki vivahteet. Yleisiä huomaamattomia lipsahduksia johdattelusta ovat esim. "Onpas Eino-Santeri rauhallinen pojaksi!" "Aika jännä, että taiteellinen Marja-Annikki tykkää kuitenkin jalkapallosta. Yleensä pojat on mieltyneet riehakkaampaan." "Tervetuloa Lilja-Mielikki, meidän nuket on täällä." Ja matkalla nukkejen luo kävellään pikkuautojen ja junaradan ohi tarjoamatta niitä leikkiin. "Keli on niin huono, että miehetkin jää jumiin kinoksiin." "Ihana letti! Tekikö äiti?"

Vierailija kirjoitti:

Aina näissä on nämä samat länkytykset. Kuinka h*lvetin yksinkertainen täytyy olla, jos luulee, että se olisi geeneihin koodattu totuus, että tytöt tulevat valitsemaan nuket ja pojat autot? Kuinka putkiaivoinen, kykenemätön laajaan ja intuitiiviseen ajatteluun täytyy olla, jos luulee niin?

Tottakai päiväkoti-ikäiset lapset, jotka muutenkin siinä iässä imevät vaikutteita ja mm matkivat kaikessa samaa sukupuolta olevaa vanhempaansa katsovat miten muut toimivat, ja tekevät itsekin niin. Siitä mainittiin artikkelissakin. Tämä on stereotypia. Sen lapsi oppii ja omaksuu jo siinä, että sen antaa katsoa televisiota. Mainoksissa on aina tyttö baby bornin kanssa, ja poika autojen kanssa. Lapsi ottaa vinkin että ahaa, nämä lelut painottuvat sukupuolen mukaan. Vaatii aikamoista päättäväisyyttä sen ikäiseltä toimia toisin, varsinkin kun ryhmässä ihmisluonto on sellainen, että erilaisia aletaan kiusata.

Näitä stereotypioita sukupuolineutraaliudella yritetään poistaa. Tytöt eivät välttämättä oikeasti halua nukkeja eikä pojat autoja, vaan he luulevat että heidän täytyy haluta. Ei tuon ikäiset lapset vielä tee päätöksiä mihin ympäristö ei vaikuttaisi.

Ja miksi se häiritsee minua, että esim lelut olisivat sukupuolen mukaan? No koska jos jo lapsille esim opetetaan, että tytöt leikkii nukeilla, pojat autoilla, se johtaa aikuisuudessa juuri siihen, että naiset hoitaa yksin lapset ja kaikki kotityöt, ja mies rassaa kaksi kertaa vuodessa auton kuntoon. Tämä siis vain yksi esimerkki sukupuolistereotypioiden vahingollisuudesta.

Jotkut toki vievät sukupuolineutraaliuden ihan kummallisiin äärimmäisyyksiin ja kieltävät vaikka tytöksi sanomisen. Sukupuolet ovat olemassa, se on fakta, mutta sukupuolistereotypiat ovat vain ihmisten keksintöä. Sen todistaa jo se, että esim villilapsissa on nähtävissä se, kuinka lapsi ei kehity mihinkään stereotypiaan tai muuhunkaan ihmisyyteen kun sitä ei ole toiset ihmiset sellaiseen opettamassa.

No tässä tapauksessa sinä olet se h...vetin yksinkertainen. Esität väitteitä oman pikku päättelysi perustella, jotka ovat ristiriidassa tutkimusten kanssa. Mutta niinhän fanaattiset tekevät, näkemykset perustuvat omaan uskoon ja sulkee silmät ja aivot tutkitulta tiedolta. Oheisessa uutisessa on myös linkit lähteisiin. 

https://yle.fi/uutiset/3-9378427

Ääripäistä kun tunnutaan paljon puhuvan, katsoin sellaisen dokkarin ruotsalaisperheestä jossa lapselta (oisko 5-vuotias) kysyttiin joka päivä mitä pronominia hän haluaa käyttää ja miten sukupuolensa tänään kokee. Lapsi oli selkeästi ahdistunut ja kysyikin, pitääkö aina valita.

Tuo on juurikin sitä ylikorostamista. Eilisessä Perjantai-ohjelmassa vieras sanoi hyvin, että pitäisi erottaa sukupuolineutraalius ja sukupuolisensitiivisyys toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraalius tarkoittaa sitä, että lapsi saa valita lelut, leikit ja vaatteet omien mieltymystensä eikä sukupuolen mukaan.

No eikö ne muka saa??

Ei varsinaisesti leikki, mutta peruskoulussa mun ei annettu mennä liikuntatunnilla pelaamaan jääkiekkoa, kun tyttöjen piti tehdä jäätanssi. Vaikka mulla oli hokkarit. Tämä oli joskus 2007 tienoilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt töitä noin 30 vuotta lasten kanssa. En muista että koskaan olisi kielletty tyttöjä leikkimästä autoilla ja poikia nukeilla. Mutta kyllä se vain niin on että jostain kumman syystä ne lapset valitsee useimmiten nää roolinsa ilman mitään ohjaamista tai kieltämistä.

Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Kotoa saatu malli vaikuttaa siihen, miten lapsi toimii päiväkodissa. Eli jos kotona on tarjottu lapselle vain tietynlaisia leluja, niin todennäköisesti hän valitsee niitä leluja päiväkodissakin. Kotona vallitsevat asenteet vaikuttavat myös lapseen. Jos kotona puhutaan, että "nuket ovat tyttöjen leluja" tai "kyllä pojat leikkii autoilla ja pyssyillä", niin todennäköisesti lapsi valitsee niitä "poikien leluja" päiväkodissakin.

Isompien lapsien ryhmässä ryhmäpaine alkaa vaikuttaa. Lapsilta alkaa tulla näitä "x on tyttöjen väri" tai "Ei pojat leiki nukeilla"-kommentteja. Lapsi saattaa taipua ryhmäpaineen mukaan, koska pelkää tulevansa naurunalaiseksi. Tai jos kaikki kaverit leikkivät tiettyjä leikkejä tai tietyillä leluilla, usein tehdään sitä mitä ne kaveritkin tekee, koska ei haluta jäädä yksin.

Alle 3-vuotiaiden ryhmässä taas huomaa, kuinka lapset sukupuolesta riippumatta leikkivät aika monipuolisesti, esim. junarata ja parkkihalli ovat suosittuja sekä tyttöjen että poikien keskuudessa, kotileikissä leikkivät tytöt ja pojat, samoin vauvanukeilla ja pehmoleluilla leikkivät yleensä molemmat.

Kyllä edelleen kuulee päiväkodin pihalla tällaista: vaaleanpunainen on tyttöjen väri. Oletko tyttö kun sinulla on vaaleanpunaista x?

Jos lapsi on poika, niin hän ei hyödy siitä että häntä kutsutaan tytöksi. Sama toisinpäin.

Mistä opittu? Vaaleanpunainen ei ole mitenkään biologisesti tyttöjen väri ja kulttuurisesti se on joinain aikoina ollut nimenomaan miesten väri.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on että pojat leikkivät autoilla?

Mitä vikaa siinä on että tytöt leikkivät autoilla? Lapset on lapsia, antaa niiden leikkiä.

Mikset tarjoa sitä autoa yhtä lailla tytölle kuin annat sen pojallekin, tai miksi et anna pojalle lahjaksi pölynimurinkorviketta?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina ollut melko poikamainen. Äitini kuitenkin näki minut aina itsensä jatkeena kuten isämme näki veljeni itsensä jatkeena. En saanut katsoa pojille suunnattuja piirrettyjä eikä minulle koskaan ostettu pojille suunnattuja leluja. Asentella, että eivät ne sinua oikeasti kiinnosta, kun eivät äitiänikään kiinnostaneet. Veljeni sai, mutta hän taas ei olisi saanut tehdä mitään tyttömäistä, jos olisi halunnut. Toisaalta sen äiti taas olisi hyväksynyt, kuten isäni hyväksyi poikamaisuuteni. Sukupuolineutraali kasvatus olisi sallinut minun olla sellainen kuin olin. Ja lesbo olen joka tapauksessa.

Itse tykkäsin kaikenlaisista leikeistä, en tykännyt lapsena likeroinnista ja että olisi poikien ja tyttöjen jutut. Tykkäsin silti myös hempeydestä ja prinsessaleikeistä vaikka olin vähän villinämpi tyttö, tykkäsin kiipeillä puissa, seikkailla metsissä ja rakentaa majoja. Isovanhempien luona sain toteuttaa itseäni, opettivat hakkaamaan halkoja, kaatamaan puita, kalastamaan, nikkaroimaan jne. Vanhempien luona oli selkeät roolit mitä voin tehdä, usein sain kuulla jonkun jutun olevan itselleni sopimatonta koska olen tyttö. Mm.harrastukset mitä olisin halunnut ja ajokortin hankkiminen. Ja luonteeni oli tietenkin vääränlainen.

Miesten kanssa olin nuoruuteni mutta kun ikää tuli lisää ja uskalsin olla vihdoin oma itseni, niin naiset on mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina ollut melko poikamainen. Äitini kuitenkin näki minut aina itsensä jatkeena kuten isämme näki veljeni itsensä jatkeena. En saanut katsoa pojille suunnattuja piirrettyjä eikä minulle koskaan ostettu pojille suunnattuja leluja. Asentella, että eivät ne sinua oikeasti kiinnosta, kun eivät äitiänikään kiinnostaneet. Veljeni sai, mutta hän taas ei olisi saanut tehdä mitään tyttömäistä, jos olisi halunnut. Toisaalta sen äiti taas olisi hyväksynyt, kuten isäni hyväksyi poikamaisuuteni. Sukupuolineutraali kasvatus olisi sallinut minun olla sellainen kuin olin. Ja lesbo olen joka tapauksessa.

Itse tykkäsin kaikenlaisista leikeistä, en tykännyt lapsena likeroinnista ja että olisi poikien ja tyttöjen jutut. Tykkäsin silti myös hempeydestä ja prinsessaleikeistä vaikka olin vähän villimpi tyttö, tykkäsin kiipeillä puissa, seikkailla metsissä ja rakentaa majoja. Isovanhempien luona sain toteuttaa itseäni, opettivat hakkaamaan halkoja, kaatamaan puita, kalastamaan, nikkaroimaan jne. Vanhempien luona oli selkeät roolit mitä voin tehdä, usein sain kuulla jonkun jutun olevan itselleni sopimatonta koska olen tyttö. Mm.harrastukset mitä olisin halunnut ja ajokortin hankkiminen. Ja luonteeni oli tietenkin vääränlainen.

Miesten kanssa olin nuoruuteni mutta kun ikää tuli lisää ja uskalsin olla vihdoin oma itseni, niin naiset on mun juttu.

Likeroinnista=lokeroinnista