3 kk seurustelua ja naimisiin. Onko järkeä vai ihan hullua?

Ikä vaikuttaa paljon. Yli 30 v ovat jo toisella kierroksella ja syyt ovat aina olleet mustasukkaisuus tai narsismi, kun ovat haluneet heti naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itse parhaiten itseni ja keskustelemme avoimesti tyttöystävän kanssa mieleen tulevista asioista. Emme aio heti hankkia lasta naimisiin mentyämme mutta haluaisimme lapsen viiden vuoden sisään. Mikä olettamus suhteelle ja liitolle asuntolaina on? Olemme onnekkaita koska asun jo valmiiksi omistamassani kodissa ilman lainaa ja tyttöystävä muuttaa luokseni häiden jälkeen.

Alapeukut varmaan sille, että muutatte vasta häiden jälkeen yhteen. Minä en pidä tuota huonona asiana. Monet tuntuvat uskovan, että avioliittoa voisi jotenkin testata avoliitossa, mutta ei sitä voi. Avioliitto on ihan eri asia. Eikä yhdessä asuminen ennen häitä ole mikään edellytys onnistuneelle liitolle.

Minäkin muutin miehen luokse vasta naimisiinmenon yhteydessä. Tarkkoja jos ollaan, niin päivää ennen naimisiinmenoa (käytännön syistä) enkä näe tässä ongelmaa. Nuorempana menin naimisiin kahden vuoden seurustelun (josta yksi vuotta yhdessä asumista) jälkeen ja erosin kahden vuoden päästä. Vähän alle kolmekymppisenä menin naimisiin 8kk seurustelun jälkeen ilman avoliittoa ja yhdessä on oltu se 19 vuotta (kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun). Ei ole mitään yhtä reseptiä mikä toimii. Avoliitto ennen avioliittoa ei takaa mitään eikä se, että muuttaa yhteen vasta häiden jälkeen myöskään tarkoita, että liitto olisi tuhoon tuomittu, kun ihmiset eivät muka tunne toisiaan. Yhteiset arvot (riittävässä määrin, ei mekään samaa puoluetta äänestetä tai samaa uskontoa tunnusteta) ja yhteinen tahtotila avioliiton puolesta ja yhteen hiileen puhaltaminen on ehkä ne tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä heti naimisiin? Mihin on sellainen hoppu? Nopeasti alkavat suhteet usein näyttäisi myös päättyvän nopeasti, poikkeuksiakin toki on mutta taitavat olla vähemmistöä ne.

Avioliitto tuo turvaa ja haluamme olla yhdessä, koska olemme oikeat toisillemme. Kosimisella ei sinällään ole kiire mutta ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta. En halua ketään toista naista elämääni.

Tuo "ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta" pisti hiukan silmään. Olisiko tämän pikaisesti roihahtaneen naimisiinmenoinnostuksen taustalla pikemminkin se, että romantisoit ideaa avioliitosta ja heijastat sen nyt tähän tyttöystävääsi? Entäpä millaisena vaimona tyttöystäväsi kuvittelet? Onko kuva ollenkaan linjassa sen kanssa, millainen hän on oikeasti ihmisenä?

Hyviä pohdintoja mutta rakastumisesta huolimatta olen järkevä enkä elä pilvilinnoissa. Olemme varmoja suhteesta ja yhdessä pysymisestä joten esittelimme toinen toisemme vanhemmille. Olemme molemmat romanttisia ja kunnioitamme toistemme lisäksi vanhoja perinteitä mutta en yliromantisoi suhdettamme. Avioliitto toisi turvaa ja voimme olla yhdessä vapautuneemmin sekä yhdessä samassa maassa ilman että toisen joutuu poistua kotimaahan kolmen kuukauden välein. Aviomiehenä olen samanlainen kuin parisuhteessa eli rakastava, hellä ja suojeleva ja tyttöystävä on kiltti, rakastava ja ahkera. Kaikki on linjassa siihen mitä olen nähnyt joka kerta kun olemme yhdessä.

Montako kertaa olette tavanneet tämän 3 kuukauden aikana? Hyvä että olette ihan aikuisen ikäisiä ja siten tunnette ainakin oman itsenne paremmin. Ja sinulla on kiire naimisiin tietysti tuon selibaatin takia, mutta eikö sinua tai tyttöystävää yhtään jännitä kohtaavatko tarpeenne tuossa osiossa? Kannattaa ehkä jutella avoimesti toiveistaan ja tarpeistaan sängyn puolella ennen avioliittoa, vaikka ette mitään konkreettista tekisikään. Ettehän muuten voi yhtään tietää haluaako toinen kerran vuodessa vai joka päivä ja oletko sinä valmis näkemään vaivaa vaimon tyytyväisyyden eteen. Kiinnostaa myös, miksi ette menisi naimisiin Suomessa, kun kerta kahdestaan sen tekisitte ja molemmat asutte täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itse parhaiten itseni ja keskustelemme avoimesti tyttöystävän kanssa mieleen tulevista asioista. Emme aio heti hankkia lasta naimisiin mentyämme mutta haluaisimme lapsen viiden vuoden sisään. Mikä olettamus suhteelle ja liitolle asuntolaina on? Olemme onnekkaita koska asun jo valmiiksi omistamassani kodissa ilman lainaa ja tyttöystävä muuttaa luokseni häiden jälkeen.

Alapeukut varmaan sille, että muutatte vasta häiden jälkeen yhteen. Minä en pidä tuota huonona asiana. Monet tuntuvat uskovan, että avioliittoa voisi jotenkin testata avoliitossa, mutta ei sitä voi. Avioliitto on ihan eri asia. Eikä yhdessä asuminen ennen häitä ole mikään edellytys onnistuneelle liitolle.

Minäkin muutin miehen luokse vasta naimisiinmenon yhteydessä. Tarkkoja jos ollaan, niin päivää ennen naimisiinmenoa (käytännön syistä) enkä näe tässä ongelmaa. Nuorempana menin naimisiin kahden vuoden seurustelun (josta yksi vuotta yhdessä asumista) jälkeen ja erosin kahden vuoden päästä. Vähän alle kolmekymppisenä menin naimisiin 8kk seurustelun jälkeen ilman avoliittoa ja yhdessä on oltu se 19 vuotta (kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun). Ei ole mitään yhtä reseptiä mikä toimii. Avoliitto ennen avioliittoa ei takaa mitään eikä se, että muuttaa yhteen vasta häiden jälkeen myöskään tarkoita, että liitto olisi tuhoon tuomittu, kun ihmiset eivät muka tunne toisiaan. Yhteiset arvot (riittävässä määrin, ei mekään samaa puoluetta äänestetä tai samaa uskontoa tunnusteta) ja yhteinen tahtotila avioliiton puolesta ja yhteen hiileen puhaltaminen on ehkä ne tärkeimmät.

Minä taas olen tästä eri mieltä. Avoliitossa ehtii nähdä millainen toinen on arjessa, miten kotityöt ja raha-asiat järjestyvät (suurimmat riidan aiheuttajat terveissä parisuhteissa) ja kun lopulta menee naimisiin, voi varmuudella luvata rakastaa loppuelämänsä.

T. 3 vuotta seurustelua, 3 vuotta avoliittoa ja 15 vuotta avioliittoa yhä rakastuneina

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tyttöystävä haluaa mennä kiireessä naimisiin. Häiden järjestämiseen menee aikaa, vaikka pitäisikin vain pienet häät. Ja rahaa menee pukuun, ruokailuun, valokuvaukseen jne. Siinä voi olla kohta ensimmäinen koetinkivi suhteessa.

Tyttöystävän kanssa olemme jutelleet ja hänkin haluaa naimisiin. En aio kosia summa mutikassa vaan kaikki täytyy olla suunniteltu hyvin ajankohtaa ja paikkaa myöten sekä minun on oltava varma että tämä on se oikea. Jotenkin tuntuu että luot mielessäsi meille ongelmia mutta arvostan asioiden esille tuomista - emme aio järjestää häitä ainakaan näin aluksi vaan karkaamme vihille ja pidämme hääjuhlat sitten myöhemmin sukulaisten ja ystävien kesken. Raha ei ole ongelma suhteessamme vaikka tulotasomme ovat erilaiset.

Minua kiinnostaisi tietää mikä se kotimaasi ja kulttuurisi on? Kirjoitat erittäin hyvää suomea, olet ilmeisesti ollut täällä kauan? Onko sinulla kaksoiskansalaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä heti naimisiin? Mihin on sellainen hoppu? Nopeasti alkavat suhteet usein näyttäisi myös päättyvän nopeasti, poikkeuksiakin toki on mutta taitavat olla vähemmistöä ne.

Avioliitto tuo turvaa ja haluamme olla yhdessä, koska olemme oikeat toisillemme. Kosimisella ei sinällään ole kiire mutta ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta. En halua ketään toista naista elämääni.

Turvaa miltä? Naimisissa oleminen tuskin on erityisen romanttista. En käsitä naimisiinmenon kiirehtimistä, voihan yhdessä olla avoliitossakin. Mun näkökulmasta tuo kiire alkuhuumassa avioliittoon vaikuttaa lapselliselta ja naiivilta. Ei toista tunne tuossa vaiheessa kunnolla.

Joka toinen avioliitto päättyy tilastollisesti eroon Suomessa mutta siitä huolimatta näen avioliitossa pelkkää hyvää. Molempien vanhemmat ovat olleet yhdessä 30-40 vuotta ja pyrimme samaan kunnes kuolema meidät erottaa. Ensinnäkin avioliitto tuo taloudellista turvaa, yhteenkuuluvuutta ja arjen jakamista. Romantiikka voi luoda arkeenkin pienin teoin eikä siihen tarvita välttämättä timantteja tai miljoonia euroja. Emme halua emmekä voi olla avoliitossa ja pitkät kihlajaiset aiheuttaisivat liikaa huonoa puhetta meistä pariskuntana. Arvostan erilaista näkemystäsi mutta olen kasvanut erilaisessa kulttuurissa joten sinulle tämä saattaa kuulostaa omituiselta - en sanoisi kuitenkaan lapselliseksi koska meidän mielestä avoliitto ilman lupausta avioliitosta on naiivia.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan varmaa, ettei kumpikaan teistä sairasta kaksisuuntaista mielialahäiriötä?

Mikä on olettamuksesi kysymykseesi? Kumpikin on terve eikä sairasta bipolaarihäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni ja tyttöystävä tuntuu oikealta. Haluaisin kosia mutta odotanko vielä? Onko kukaan palstalaisista mennyt pikaisesti naimisiin?

Minä, kuukauden tuntemisen jälkeen kihloihin ja puolen vuoden päästä naimisiin. Olin 19 mies 22, olemme olleet aviossa 45 v ja rapiat. Onhan tässä ollut aikaa tutustua ja oppia toisen tuntemaan, voi käydä niinkin,että kun kauan seurustelee,oppii näkemään toisen huonomman puolen ei enää vihille haluakkaan. Liiton aikana ei mitään sellaista ole eteen tullut,että ois erosta ees puhuttu. Kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Me muutimme yhteen kun olimme seurustelleet 3 viikkoa. Naimisiin mentiin kyllä vasta 4 vuoden avoliiton jälkeen. Nyt yhteisiä vuosia on 28.

Miksi heti pitäisi mennä naimisiin? Avoliitto? Kihlat?

Haluamme olla yhdessä ja rakastaa toisia niin myötä kuin vastamäessä. Kumpikaan ei halua elää susiparina avoliitossa ja pitkiin kihlajaisiin emme usko. Se on kaikki tai ei mitään ja huvin vuoksi en ketään rakasta saati mene naimisiin.

Mikä kiire? Muuttakaa nyt aluksi yhteen, ja asukaa yhdessä ainakin vuosi ellei kaksi. Sitten kun rakastumishormonit ovat haihtuneet, näkee paremmin onko suhteella tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

TOSI uskovaisilla ei ole seksiä ilman papin aamenta joten siksi kiire. 

Voihan se noinkin olla tai sitten on käynyt hyvä tuuri, löytänyt sopivan ja haluaa sitoutua vakavissaan. Ei seksistä pidättäytyminen ole pelkästään uskovaisten juttu koska tiedän ateistipariskunnan joka odotti viisi vuotta ennen avioon astumista eikä heillä ollut minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä ennen sitä. (Varma tieto) Ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisia joten on parasta tietää mitä itse haluaa ja tavoitella sitä yhdessä kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

9/10 tapauksissa ero tulee yhtä nopeasti 🤔

Juu. Tänne toki tulee kertomaan kaikki nämä 1/10 -tapaukset. Ja joka tapauksessa aloittaja näyttää päätöksensä tehneen ja olevan varma kannastaan. Monet on suhteen alkuvaiheessa varmoja. Eräskin tuntemani pariskunta, molemmat erosivat edellisistä liitoista, mentiin yhteen ja lapsikin tuli aikalailla heti - noin vuoden päästä jo erosivat. Vaikka oltiin niin hirveen varmoja että tässä se onni ja autuus ja suuri rakkaus nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voisi olla aitoa rakkautta? Meillä ainakin oli ja on yhä nyt 28 vuotta myöhemmin.

Joskus sen vaan tietää. Ja jos ei uskalla ja on kyyninen niin voipi jäädä ilman.

Tiedän sydämessäni että kyseessä on aito rakkaus. Maailmassa on valmiiksi liikaa negatiivisuutta joten suhtaudun rakkauteen positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, miksi kiire.

Jos olisi kiire olisin jo kosinut. Luen ketjun kaikki viestit ja alan suunnitella kosintaa. En usko että löydän ketään toista tai parempaa kuin tyttöystäväni.

Chansit 50/60.

Varmaa avioliiton onnistumista ei olekkaan, kukaan ei pysty ennustamaan kuinka loppupeleissä käy,oli seurusteltu puoli vuotta tai viis. Jokainen tekee ihan itte omat ratkaisunsa,en ees lähtis muiden mielipiteitä kyselemään .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä juoksisin karkuun, jos kolmen kuukauden päästä kosittaisiin. 

Miksi ihmeessä juosta karkuun kun rakkaus kolkuttaa ovelle? Ymmärrän jos haluat elää sinkkuna etkä halua avioliiton auvoiseen satamaan. Vai oletko kenties moderninainen ja haluat itse kosia miestäsi?

Siksi juoksisin että usein noin toimivat ihmiset on jokseenkin epävakaita ja ailahtelevia. Toinen ei tuntisi minua kunnolla, voisi olla rakastunut mielikuviinsa joita en sitten oikeasti vastaisikaan ja pian olisi edessä ero kun ailahdettaisiin toiseen reunaan sieltä hullaantumisesta. Itse en ole erityisen kiinnostunut avioliitosta, naimisiin meneminen ei ole mikään juttu mulle. Miksi heti pitäisi mennä naimisiin?

En ole ailahtelevainen enkä epävarma ja tiedän että haluan naimisiin. En suunnittelisi kosintaa jos olisin epävarma tai ailahtelevainen kyllä - ei persoona. En usko että avioliitto muuttaa minua ihmisenä huonompaan suuntaan vaan vahvistaa ja tuo turvaa elämään. Niin elämässä kuin avioliitossakin on hyviä ja huonoja päiviä mutta emme ole luovuttajia ja ongelmat on ratkaistavissa yhdessä. Ei suhde eikä avioliitto toimi jos pari ei jaa samanlaisia arvoja ja tue toinen toistaan niin myötä kuin vastamäessä.

En menisi heti naimisiin, ellei ole joku taloudellinen tai juridinen syy.

Miksi kyselet täällä, jos olet noin varma? Ei mekään miehen kanssa kyselty palstoilla vaan mentiin vihille, kun siltä tuntui.