Lue keskustelun säännöt.
Mistä nainen saa sen hyvän itsetunnon joka ei riipu ulkonäöstä ja kaikesta mahdollisesta osaamisesta?
22.02.2019 |
Mistä saa sen kelpaavuuden tunteen joka näyttää olevan miehille tavallista? Miestä ei haittaa tulla verratuksi toiseen mieheen mitä tulee ulkonäköön. Itse en kestä sitä. En kestä muuta kuin ajatuksen, että olen ulkonäöllisesti lähes täydellinen, luonteeltani ja kykyprofiililtani mahdollisimman täydellinen ja aivan paras kaikessa.
En tajua miten jotkut ihmiset jotka ovat vaatimattoman näköisiä, normaaliälyisiä ja muutenkin aivan tavallisia voivat olla niin itseensä uskovia ja rautaisia itsetunnoltaan, että heissä on karismaa ja itse on usko olevani yhtään mitään jos en ole kaikkea mahdollista. Miksei mikään koskaan siis riitä? Hitto miten kateellinen olen tuollaisille jotka ovat tyytyväisiä itseensä noin vain. Tuleeko se lapsuudesta vai mistä? Itse jos onnistun jossain se on hetkellistä ja taas on kohta kohta joku uusi kriisi päällä.
Kommentit (74)
Olen ollut lapsesta asti ruma ankanpoikanen eikä minusta kuoriutunut joutsenta aikuisenakaan. Itsetuntoni ei ole siis rakentunut miltään osin ulkonäön varaan, koska sillä olisi ollut ihan turha kilpailla.
Ehkä ap:n kannattaisi miettiä sitä, miksi hän haluaa olla hyvä kaikessa. Sehän on täysin epärealistinen tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla pahemman sortin itsetunto-ongelmaa? Jos on niin sitten pitäisi mennä terapiaan.
Ai vähän niin kuin Angela Merkel
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kauniilla naisilla on hyvä itsetunto noin 40-vuotiaaksi asti. Sitten rupsahtaessa etenkin miesten varaukseton kauniin naisen osaamisen ja taitojen ihailu loppuu niin täysin, että nainen vihdoin tajuaa mille kaikki palvonta on perustunut.
Ap jatkaa. Olin mukana politiikassa. Siellä näkyi selvästi miten osaamisella, kyvyillä yms. ei ollut niinkään väliä vaan ehdokkaan kauneudella. Kaunis ja siihen päälle älykäs sai järjettömästi ääniä. Tavis sai tehdä heihin verrattuna järjettömän työn eikä ollut silti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lapsesta asti ruma ankanpoikanen eikä minusta kuoriutunut joutsenta aikuisenakaan. Itsetuntoni ei ole siis rakentunut miltään osin ulkonäön varaan, koska sillä olisi ollut ihan turha kilpailla.
Ehkä ap:n kannattaisi miettiä sitä, miksi hän haluaa olla hyvä kaikessa. Sehän on täysin epärealistinen tavoite.
Ulkonäöllisesti haluan olla lähes täydellisen kaunis, koska hyvä ulkonäkö suojelee huonolta kohtelulta.
Ammatillisesti haluan olla mahdollisimman osaava, koska ensiksi mainittu ulkonäkö rapistuu ajan myötä.
Haluan olla varakas, koska se antaa mahdollisuuksia huoltaa kahta ensimmäistä ja tuo huolettomuutta. Lisäksi ihmisarvo mitataan nykyään hyvin pitkälti varallisuustason mukaan.
Älykkyyttä minulla sinänsä on kai aika paljonkin muttei mitään keinoja suunnata sitä kun ajatukseni ovat tunkkaiset katkeruudesta.
Harrastuksiakin on. Olen lukenut paljon kirjoja. Niistä ymmärsin ihmisen raadollisuuden eikä lukeminen tehnyt elämästä parempaa.
Juon itseni usein tillin tallin kun en vain kestä todellisuutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai vähän niin kuin Angela Merkel
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kauniilla naisilla on hyvä itsetunto noin 40-vuotiaaksi asti. Sitten rupsahtaessa etenkin miesten varaukseton kauniin naisen osaamisen ja taitojen ihailu loppuu niin täysin, että nainen vihdoin tajuaa mille kaikki palvonta on perustunut.
Ap jatkaa. Olin mukana politiikassa. Siellä näkyi selvästi miten osaamisella, kyvyillä yms. ei ollut niinkään väliä vaan ehdokkaan kauneudella. Kaunis ja siihen päälle älykäs sai järjettömästi ääniä. Tavis sai tehdä heihin verrattuna järjettömän työn eikä ollut silti mitään.
No ei, olen kaunis Merkeliin verrattuna. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin hyvän itsetunnon olevan luottamusta omaan kykyynsä pärjätä arkielämässä ja tarvittaessa myös arjesta poikkeavissa tilanteissa.
Minua ei tyttönä kasvatettu pitämään ulkonäköä ykkösjuttuna, pikemminkin minua kasvatettiin yhtenä poikana. Kiipeilin puissa, leikin pyssyleikkejä ja saatoin painiakin välillä. Leikin toki myös "tyttöjen leikkejä". Murrosiässä en pitänyt itseäni kovin erikoisen näköisenä. Minua se ei vaan nujertanut, koska päätin sen sijaan kehittää aivojani. Luin todella paljon kirjoja.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulle olisi kasvanut teräksinen itsetunto. Ehei. Jouduin sen ihan itse kasvattamaan nuorena aikuisena ja vähän vanhempanakin yrityksen ja erehdyksen kautta. Se tuli kuin itsestään selvittyäni erinäisistä vastoinkäymisistä. En ehkä täysin ehjänä, mutta toimintakykyisenä ja elämänhaluisena. Nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan.
Vinkkini: ole valmis heittämään pois kaikki, mikä vaikuttaa sinuun negatiivisesti: uskomukset, ihmiset, tavat, tavarat, harrastukset... Ja lue. Lue paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lapsesta asti ruma ankanpoikanen eikä minusta kuoriutunut joutsenta aikuisenakaan. Itsetuntoni ei ole siis rakentunut miltään osin ulkonäön varaan, koska sillä olisi ollut ihan turha kilpailla.
Ehkä ap:n kannattaisi miettiä sitä, miksi hän haluaa olla hyvä kaikessa. Sehän on täysin epärealistinen tavoite.
Ulkonäöllisesti haluan olla lähes täydellisen kaunis, koska hyvä ulkonäkö suojelee huonolta kohtelulta.
Ammatillisesti haluan olla mahdollisimman osaava, koska ensiksi mainittu ulkonäkö rapistuu ajan myötä.
Haluan olla varakas, koska se antaa mahdollisuuksia huoltaa kahta ensimmäistä ja tuo huolettomuutta. Lisäksi ihmisarvo mitataan nykyään hyvin pitkälti varallisuustason mukaan.
Älykkyyttä minulla sinänsä on kai aika paljonkin muttei mitään keinoja suunnata sitä kun ajatukseni ovat tunkkaiset katkeruudesta.
Harrastuksiakin on. Olen lukenut paljon kirjoja. Niistä ymmärsin ihmisen raadollisuuden eikä lukeminen tehnyt elämästä parempaa.
Juon itseni usein tillin tallin kun en vain kestä todellisuutta. Ap
Kuulostaa siltä, että sinä ansaitset itse oman hyväksyntäsi itseltäsi täyttämällä nuo tavoitteet ja siksi ajattelet, ettet kelpaa toisenlaisena muillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tärkeintä on itsemyötätunto. Jokaisessa meissä on pieni lapsi, joka kaipaa omien vanhempiensa rajatonta rakkautta. Tätä on kuitenkin mahdoton löytää muista ihmisistä, koska silloin antaisit koko elämäsi ja onnellisuutesi muiden käsiin ja yrittäisit löytää onnea miellyttämällä muita. Rakkauden kaksoiskäskyyn on minusta piilotettu se, että jokaisen pitää olla itselleen, tuolle omasta sisimmästään löytyvälle lapselle, se rajattomasti rakastava vanhempi. Jos pidät itsestäsi ja rakastat itseäsi juuri sellaisena kuin olet, itsetuntosi kasvaa terveellä tavalla ja tämän jälkeen voit mennä epämukavuusalueellesi ja tavoitella uusia asioita, kuten yksi aiemmista kommentoijista kehotti.
Varsinaisesti en tarkoittanut ulkonäköäsi vaan yli 40 vuotiaan naisen taitojen arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vähän niin kuin Angela Merkel
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kauniilla naisilla on hyvä itsetunto noin 40-vuotiaaksi asti. Sitten rupsahtaessa etenkin miesten varaukseton kauniin naisen osaamisen ja taitojen ihailu loppuu niin täysin, että nainen vihdoin tajuaa mille kaikki palvonta on perustunut.
Ap jatkaa. Olin mukana politiikassa. Siellä näkyi selvästi miten osaamisella, kyvyillä yms. ei ollut niinkään väliä vaan ehdokkaan kauneudella. Kaunis ja siihen päälle älykäs sai järjettömästi ääniä. Tavis sai tehdä heihin verrattuna järjettömän työn eikä ollut silti mitään.
No ei, olen kaunis Merkeliin verrattuna. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin hyvän itsetunnon olevan luottamusta omaan kykyynsä pärjätä arkielämässä ja tarvittaessa myös arjesta poikkeavissa tilanteissa.
Minua ei tyttönä kasvatettu pitämään ulkonäköä ykkösjuttuna, pikemminkin minua kasvatettiin yhtenä poikana. Kiipeilin puissa, leikin pyssyleikkejä ja saatoin painiakin välillä. Leikin toki myös "tyttöjen leikkejä". Murrosiässä en pitänyt itseäni kovin erikoisen näköisenä. Minua se ei vaan nujertanut, koska päätin sen sijaan kehittää aivojani. Luin todella paljon kirjoja.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulle olisi kasvanut teräksinen itsetunto. Ehei. Jouduin sen ihan itse kasvattamaan nuorena aikuisena ja vähän vanhempanakin yrityksen ja erehdyksen kautta. Se tuli kuin itsestään selvittyäni erinäisistä vastoinkäymisistä. En ehkä täysin ehjänä, mutta toimintakykyisenä ja elämänhaluisena. Nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan.
Vinkkini: ole valmis heittämään pois kaikki, mikä vaikuttaa sinuun negatiivisesti: uskomukset, ihmiset, tavat, tavarat, harrastukset... Ja lue. Lue paljon.
Olen lukenut pienen kirjaston verran kirjoja eikä se ole muuta kuin lisännyt tuskaani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin hyvän itsetunnon olevan luottamusta omaan kykyynsä pärjätä arkielämässä ja tarvittaessa myös arjesta poikkeavissa tilanteissa.
Minua ei tyttönä kasvatettu pitämään ulkonäköä ykkösjuttuna, pikemminkin minua kasvatettiin yhtenä poikana. Kiipeilin puissa, leikin pyssyleikkejä ja saatoin painiakin välillä. Leikin toki myös "tyttöjen leikkejä". Murrosiässä en pitänyt itseäni kovin erikoisen näköisenä. Minua se ei vaan nujertanut, koska päätin sen sijaan kehittää aivojani. Luin todella paljon kirjoja.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulle olisi kasvanut teräksinen itsetunto. Ehei. Jouduin sen ihan itse kasvattamaan nuorena aikuisena ja vähän vanhempanakin yrityksen ja erehdyksen kautta. Se tuli kuin itsestään selvittyäni erinäisistä vastoinkäymisistä. En ehkä täysin ehjänä, mutta toimintakykyisenä ja elämänhaluisena. Nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan.
Vinkkini: ole valmis heittämään pois kaikki, mikä vaikuttaa sinuun negatiivisesti: uskomukset, ihmiset, tavat, tavarat, harrastukset... Ja lue. Lue paljon.
Minäkin olin poikatyttö ja samaistun tähän.
Hyvä itsetunto ei ole sitä että perustaa itsensä sen varaan kuinka paljon voi antaa tai tarjota muille, kauneudelle, rahalle, statukselle, erityisille taidoille, tms. vaan siihen että on tarpeeksi hyvä omana itsenään ihan "riisuttuna". Jokainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lapsesta asti ruma ankanpoikanen eikä minusta kuoriutunut joutsenta aikuisenakaan. Itsetuntoni ei ole siis rakentunut miltään osin ulkonäön varaan, koska sillä olisi ollut ihan turha kilpailla.
Ehkä ap:n kannattaisi miettiä sitä, miksi hän haluaa olla hyvä kaikessa. Sehän on täysin epärealistinen tavoite.
Ulkonäöllisesti haluan olla lähes täydellisen kaunis, koska hyvä ulkonäkö suojelee huonolta kohtelulta.
Ammatillisesti haluan olla mahdollisimman osaava, koska ensiksi mainittu ulkonäkö rapistuu ajan myötä.
Haluan olla varakas, koska se antaa mahdollisuuksia huoltaa kahta ensimmäistä ja tuo huolettomuutta. Lisäksi ihmisarvo mitataan nykyään hyvin pitkälti varallisuustason mukaan.
Älykkyyttä minulla sinänsä on kai aika paljonkin muttei mitään keinoja suunnata sitä kun ajatukseni ovat tunkkaiset katkeruudesta.
Harrastuksiakin on. Olen lukenut paljon kirjoja. Niistä ymmärsin ihmisen raadollisuuden eikä lukeminen tehnyt elämästä parempaa.
Juon itseni usein tillin tallin kun en vain kestä todellisuutta. Ap
Kuulostaa siltä ap, että elämästäsi puuttuu merkityksellisyys. Onko sinulla riittävästi hyviä, läheisiä ihmissuhteita, perhettä? Yhteenkuuluvuuden tunnetta muihin ihmisiin? Onko työsi merkitysellistä tai elämässäsi muita sellaisia rooleja, jotka palkitsevat? Usein pinnalliset, materialistiset arvot väistyvät, kun löytää elämäänsä syvemmän tarkoituksen, kuin näyttää joltakin joillekin.
Anita Moorjanin videoista ja/tai kirjoista voisi olla sinulle apua. Suosittelen testaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lapsesta asti ruma ankanpoikanen eikä minusta kuoriutunut joutsenta aikuisenakaan. Itsetuntoni ei ole siis rakentunut miltään osin ulkonäön varaan, koska sillä olisi ollut ihan turha kilpailla.
Ehkä ap:n kannattaisi miettiä sitä, miksi hän haluaa olla hyvä kaikessa. Sehän on täysin epärealistinen tavoite.
Ulkonäöllisesti haluan olla lähes täydellisen kaunis, koska hyvä ulkonäkö suojelee huonolta kohtelulta.
Ammatillisesti haluan olla mahdollisimman osaava, koska ensiksi mainittu ulkonäkö rapistuu ajan myötä.
Haluan olla varakas, koska se antaa mahdollisuuksia huoltaa kahta ensimmäistä ja tuo huolettomuutta. Lisäksi ihmisarvo mitataan nykyään hyvin pitkälti varallisuustason mukaan.
Älykkyyttä minulla sinänsä on kai aika paljonkin muttei mitään keinoja suunnata sitä kun ajatukseni ovat tunkkaiset katkeruudesta.
Harrastuksiakin on. Olen lukenut paljon kirjoja. Niistä ymmärsin ihmisen raadollisuuden eikä lukeminen tehnyt elämästä parempaa.
Juon itseni usein tillin tallin kun en vain kestä todellisuutta. Ap
Kuulostaa siltä ap, että elämästäsi puuttuu merkityksellisyys. Onko sinulla riittävästi hyviä, läheisiä ihmissuhteita, perhettä? Yhteenkuuluvuuden tunnetta muihin ihmisiin? Onko työsi merkitysellistä tai elämässäsi muita sellaisia rooleja, jotka palkitsevat? Usein pinnalliset, materialistiset arvot väistyvät, kun löytää elämäänsä syvemmän tarkoituksen, kuin näyttää joltakin joillekin.
Ystäviä ei avopuolison lisäksi juuri ole ja se on syy miksi ylipäänsä kirjoitan täällä. En kai tänne muuten kirjoittelisikaan. Päämääriä minulla joskus oli, mutta ei enää. Perhe on. Elämässäni ei ole enää oikein mitään roolia. Vaikka olen ollut työelämässä yms. vuosiin en ole kokenut millään olevan mitään erityistä merkitystä. Ap
Et sinä saa ystäviä sillä, että hiot itseäsi täydelliseksi vaan sillä, että kohtaat toiset ihmiset ja annat heille aikaasi ja osan itsestäsi. Täydellisyydentavoittelu on luotaantyöntävää.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että huomion suuntaamisella johonkin muuhun kuin itseen. Ymmärtämällä että itse on vain hyttysen kakka valtameressä, ei yhtään enempää, ja ymmärtää ettei kukaan muukaan ole mitään muuta kuin kakkeli itsekin valtameressä. Arvon antaminen kaikelle, ja kaikille, tietysti myös itselle, koska itse on ihan sama kuin kaikki muukin, ei enempää, ei vähempää. En lähtisi siis ollenkaan mistään peilin edessä rakastan sinua-hokemisesta, vaan ihan perusasioista. Jostain syystä se oma itsetunto vääristyy ajattelemaan itsestä pahaa, vaikka itsehän on oman itsen kumppani, ja se jonka kanssa loppuelämänsä viettää. Kannattaa siis olla hyvässä seurassa itsensä kanssa. Myös sen taakse piiloutuminen että Lapsuus tai nuoruus tai eksä VEI itsetuntoni kannattaa unohtaa.
En vertaa itseåni muihin, mutta vertaan elämän perusteita toisiin katsomuksiin. Raamatussa sanotaan (Psalmissa) "Minä olen ihme". Ei "minä olen hyttysen kakka". Ja vaikka olisi kuinka kieli poskessa ja vertauskuvana sanottu, en voisi elää tällaisten esiolettamusten kanssa.
Toisaalta, mitä tulee heikkouksiin, sanotaan samoissa Psalmeissa (jotka ovat runoutta) että "hän muistaa minut tomuksi", Jumala ei vaadi täydellisyyttä minultakaan. Mutta olen hänen luomuksensa. Olet, kaikki olemme. Ihmeitä. Se riittää toistaiseksi. Aivan käsittämätön kannattelu pitää elämää yllä. Jos selkätukena on tällainen ei uskonto vaan suhde, kaikki muu asettuu kohdilleen niissä kehyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä saa ystäviä sillä, että hiot itseäsi täydelliseksi vaan sillä, että kohtaat toiset ihmiset ja annat heille aikaasi ja osan itsestäsi. Täydellisyydentavoittelu on luotaantyöntävää.
Olen antanutkin, mutta väärille ihmisille. He kiittivät hylkäämällä. Ap
Vai, että on tunkkaista älykkyyttä. Kyllä täällä moni on pihalla, kun asioita mitataan ulkoisella menestyksellä.
Ymmärrättekö, että kuka tahansa voi koska vain sairastua vakavasti ja sen jälkeen se ulkoinen menestys on ikuisesti mennyttä. Eli se olikin vain harhaa.
Sinccis
Ap tule kanssani kylpyyn
Sinccis
Trallailallla llaa..
Siitä kun saa työpaikan ja pystyy itse elättämään itsensä, ei väliä vaikka olisi ns. ´ paskaduuni ´.