Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveys taitaa tulla tiensä päähän
21.02.2019 |
En meinaa selviytyä enää pienistäkään arjen haasteista. Öisin näen painajaisia ja päivisin mieli on ihan tyhjä.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on hakeuduttava hoitoon.
Soita terveyskeskukseen, josta saat lääkäriajan, josta pääset mielenterveyspuolen hoitoon.
.
En minäkään jaksaisi mitään, en päivää, yötä, iltaa aamusta puhumattakaan, mutta onneksi on lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Sinun on hakeuduttava hoitoon.
Soita terveyskeskukseen, josta saat lääkäriajan, josta pääset mielenterveyspuolen hoitoon.
.
En minäkään jaksaisi mitään, en päivää, yötä, iltaa aamusta puhumattakaan, mutta onneksi on lääkitys.
Itse asiassa viime keväänä kävin ja sain Brintellix-reseptin. En kuitenkaan aloittanut sitä silloin ja jotenkin pärjäsin taas tähän asti.
En oikein osaa sanoa mitään rohkaisevaa, itselläkin niin musta mieli nyt. Mutta ehkä sun kannattaisi antaa niille lääkkeille mahdollisuus. Ne voi tosin alkuun viedä mielialan hetkellisesti huonompaan suuntaan, joten erityinen tuki ja jopa rauhoittavat voi olla silloin tarpeen. Oletko saanut ikinä terapiaa/keskusteluapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onko ketään läheisiä ihmisiä, vai yksinkö vedät rekeä?
En. On tässä yks Petteri mukana vetämässä rekeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa sanoa mitään rohkaisevaa, itselläkin niin musta mieli nyt. Mutta ehkä sun kannattaisi antaa niille lääkkeille mahdollisuus. Ne voi tosin alkuun viedä mielialan hetkellisesti huonompaan suuntaan, joten erityinen tuki ja jopa rauhoittavat voi olla silloin tarpeen. Oletko saanut ikinä terapiaa/keskusteluapua?
Niinpä. Sitä mä just pelkään, että lääkkeet pahentaa oloani ja lisäksi jään riippuvaiseksi niistä. Olen joskus käynyt traumaterapiassa ja sen jälkeen vielä uudestaan terapiassa, mutta joku aikaraja oli siinä tulossa vastaan ja kiireessä en valinnut kovin sopivaa terapeuttia. Sitä kesti muutaman kuukauden, ja olihan terapeutista juttuseuraa kyllä, mutta ei paljon muuta hyötyä. Nyt en sitten ole jaksanut enää ajatella edes asiaa uudelleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
onko ketään läheisiä ihmisiä, vai yksinkö vedät rekeä?
Yksin! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua auttaa usko Jeesukseen. Siunausta!
Kiitos ja sulle myös (?) Tuntuu että olen liian huono Jeesukselle, enkä pysty siirtymään uskoon tai en halua sitä tarpeeksi. Ehkä jonain päivänä. Ap
Ap, me eletään vain tämän yhden kerran ja sen jäljeen meitä ei enää ole. Eletään se täysillä ja luovutaan ikävistä ajatuksista.
Näin mulle on sanottu ja olin ihan stanan vihanen, kunnes tajusin mitä se tarkoitti.
Anna hyvää mieltä ja tee asioita, jotka tekee sut onnelliseksi ja saat sen kaiken moninverroin takaisin.
Sairaus ei hallitse meitä, vaan me sairautta. Näinkin mulle on sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa sanoa mitään rohkaisevaa, itselläkin niin musta mieli nyt. Mutta ehkä sun kannattaisi antaa niille lääkkeille mahdollisuus. Ne voi tosin alkuun viedä mielialan hetkellisesti huonompaan suuntaan, joten erityinen tuki ja jopa rauhoittavat voi olla silloin tarpeen. Oletko saanut ikinä terapiaa/keskusteluapua?
Niinpä. Sitä mä just pelkään, että lääkkeet pahentaa oloani ja lisäksi jään riippuvaiseksi niistä. Olen joskus käynyt traumaterapiassa ja sen jälkeen vielä uudestaan terapiassa, mutta joku aikaraja oli siinä tulossa vastaan ja kiireessä en valinnut kovin sopivaa terapeuttia. Sitä kesti muutaman kuukauden, ja olihan terapeutista juttuseuraa kyllä, mutta ei paljon muuta hyötyä. Nyt en sitten ole jaksanut enää ajatella edes asiaa uudelleen. Ap
Tuo on kyllä paskamaista, että oikean terapeutin löytämiseksi pitää jaksaa nähdä kamalasti vaivaa, aikaraja on tiukka ja parantumistakaan ei välttämättä tapahdu. En viitsi yrittääkään laittaa tähän nyt mitään tekopositiivista lässytystä, mutta ihan tosissani toivon sinulle parempaa huomista. Nukutaan taas yksi yö eteenpäin ja koitetaan jaksaa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, me eletään vain tämän yhden kerran ja sen jäljeen meitä ei enää ole. Eletään se täysillä ja luovutaan ikävistä ajatuksista.
Näin mulle on sanottu ja olin ihan stanan vihanen, kunnes tajusin mitä se tarkoitti.
Anna hyvää mieltä ja tee asioita, jotka tekee sut onnelliseksi ja saat sen kaiken moninverroin takaisin.
Sairaus ei hallitse meitä, vaan me sairautta. Näinkin mulle on sanottu.
En keksi mitään, mikä tekisi mut onnelliseksi. Enkä ole tähän mennessä saanut hyvää mieltä hyvän tekemisestä, vaan puukkoa selkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa sanoa mitään rohkaisevaa, itselläkin niin musta mieli nyt. Mutta ehkä sun kannattaisi antaa niille lääkkeille mahdollisuus. Ne voi tosin alkuun viedä mielialan hetkellisesti huonompaan suuntaan, joten erityinen tuki ja jopa rauhoittavat voi olla silloin tarpeen. Oletko saanut ikinä terapiaa/keskusteluapua?
Lääkkeet ovat vasta viimeinen keino. Keskusteluapu on tärkeämpää ja riittävän pitkään jatkuessaan poistaa lääkkeiden tarpeen.
Jaksamisia sinulle ❤!
Itse olen jo niin sekaisin rakkaudettomuudesta ja yksinäisyydestä, että flippailen vain netissä.
Koitetaan pyristellä tämä elämä loppuun.
Sinä olet tärkeä 👍🌞!
Lääkkeet auttaa sua siinä, että pääset juttelemaan.
Juttelu parantaa ja lääkkeet auttaa sua juttelemaan.
Kun oot juttelut jutellut, oot valmis lopettamaan lääkityksen.
Ei niihin jää koukkuun niin helposti.
Alue: Aihe vapaa
😕 ❤ 👍