Lue keskustelun säännöt.
mies ei halua koskea minuun raskauden jälkeen
mikä auttaisi
20.02.2019 |
raskauden puolivälin jälkeen mies ei halunnut koskea minuun ja alkoi torjua aloitteitani. luulin että tilanne palaisi normaaliksi vauvan tultua. vauva on 6kk ja mies ei edelleenkään koske minuun, mitään fyysisyyttä ei ole. mies sanoo olevansa väsynyt. mies tuntuu kireältä kun halaan häntä. yritin ehdottaa että lähtisimme lomailemaan, mies ei suostunut ja sanoi että ei ole onnellinen arjessamme. en tiedä mikä on muuttunut ja tunnen oloni todella avuttomaksi. johtuuko tämä siitä että näkee minut äitini, ei naisena ja mitä voin tehdä asialle? milloin teillä seksi palasi normaaliksi raskauden jälkeen?
Kommentit (163)
Mies tulee, mies panee, mies lähtee. Näitä geenejä on levitetty eniten ja nyt miesten pitäisi toimia vastoin omaa luontoaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Vierailija kirjoitti:
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Mies tajuaa vasta kolmannen lapsen kohdalla, ettei hänestä ole isäksi, vai?
Mun nähdäkseni on sivuseikka se, että nainen sai lapsen - sen kolmannen - ellei se nyhverö äijä sitten ollut sitä vastaan, muttei vain saanut sanotuksi. Miehen kyllästyminen ja onnettomaksi tuleminen vain sattui samaan aikaan. Olis varmaan tullut ilman lastakin onnettomaksi, mutta lapsi saattoi sitä taakkaa kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Mies tajuaa vasta kolmannen lapsen kohdalla, ettei hänestä ole isäksi, vai?
Mun nähdäkseni on sivuseikka se, että nainen sai lapsen - sen kolmannen - ellei se nyhverö äijä sitten ollut sitä vastaan, muttei vain saanut sanotuksi. Miehen kyllästyminen ja onnettomaksi tuleminen vain sattui samaan aikaan. Olis varmaan tullut ilman lastakin onnettomaksi, mutta lapsi saattoi sitä taakkaa kasvattaa.
No ehdin lukea vain aloituksen verran ennen kirjoittamista. Nyt tosin olen lukenut yli puoli ketjua ja on käynyt erittäin selväksi seuraavanlainen seikka:
Mies ei ole kolmatta lasta halunnut missään vaiheessa, joten häntä todennäköisesti ärsyttää, että joutuu tämänkin kasvattamaan tai ylipäätään elättämään. Typerää mieheltä sen osalta, ettei ole vasektomiaa itselleen käynyt tekemässä, jos kerran ei lisää lapsia halua, mutta seksi kyllä maistuu, vaikkakaan ei tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti näen miehen menettäneen luottamuksensa sinuun ap, kun olet päättänyt pitää kolmannen lapsen, vaikka miehesi on ilmeisesti tehnyt selväksi, ettei hän halua kolmatta palloa jalkaansa. Olet pettänyt miehesi luottamuksen ja en yhtään ihmetele miehesi nykyistä olotilaa. Ero on tulossa halusit tai et ja nyt olen tästä varma.
M23
Kuinka paljon lihoit ja huolehditko ollenkaan ulkonäöstäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en usko miehesi pettävän sinua. Jos pettää, niin pettäminen on alkanut lapsen teon jälkeen. Muuten luottamuksen särkyminen ei tuntuisi miehestäsi noin kivuliaalta.
M23
Vierailija kirjoitti:
Ja en usko miehesi pettävän sinua. Jos pettää, niin pettäminen on alkanut lapsen teon jälkeen. Muuten luottamuksen särkyminen ei tuntuisi miehestäsi noin kivuliaalta.
M23
Mutta jos olemassa nyt on toinen nainen, miten pääsen naisesta eroon ja pidän perheen koossa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon lihoit ja huolehditko ollenkaan ulkonäöstäsi?
Olen samassa painossa kun ennen raskautta ja huolehdin ulkonäöstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Mies tajuaa vasta kolmannen lapsen kohdalla, ettei hänestä ole isäksi, vai?
Mun nähdäkseni on sivuseikka se, että nainen sai lapsen - sen kolmannen - ellei se nyhverö äijä sitten ollut sitä vastaan, muttei vain saanut sanotuksi. Miehen kyllästyminen ja onnettomaksi tuleminen vain sattui samaan aikaan. Olis varmaan tullut ilman lastakin onnettomaksi, mutta lapsi saattoi sitä taakkaa kasvattaa.
No ehdin lukea vain aloituksen verran ennen kirjoittamista. Nyt tosin olen lukenut yli puoli ketjua ja on käynyt erittäin selväksi seuraavanlainen seikka:
Mies ei ole kolmatta lasta halunnut missään vaiheessa, joten häntä todennäköisesti ärsyttää, että joutuu tämänkin kasvattamaan tai ylipäätään elättämään. Typerää mieheltä sen osalta, ettei ole vasektomiaa itselleen käynyt tekemässä, jos kerran ei lisää lapsia halua, mutta seksi kyllä maistuu, vaikkakaan ei tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti näen miehen menettäneen luottamuksensa sinuun ap, kun olet päättänyt pitää kolmannen lapsen, vaikka miehesi on ilmeisesti tehnyt selväksi, ettei hän halua kolmatta palloa jalkaansa. Olet pettänyt miehesi luottamuksen ja en yhtään ihmetele miehesi nykyistä olotilaa. Ero on tulossa halusit tai et ja nyt olen tästä varma.
M23
Mies kuitenkin suostui kolmanteen lapseen! Ns. meni mukaan siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Mies tajuaa vasta kolmannen lapsen kohdalla, ettei hänestä ole isäksi, vai?
Mun nähdäkseni on sivuseikka se, että nainen sai lapsen - sen kolmannen - ellei se nyhverö äijä sitten ollut sitä vastaan, muttei vain saanut sanotuksi. Miehen kyllästyminen ja onnettomaksi tuleminen vain sattui samaan aikaan. Olis varmaan tullut ilman lastakin onnettomaksi, mutta lapsi saattoi sitä taakkaa kasvattaa.
No ehdin lukea vain aloituksen verran ennen kirjoittamista. Nyt tosin olen lukenut yli puoli ketjua ja on käynyt erittäin selväksi seuraavanlainen seikka:
Mies ei ole kolmatta lasta halunnut missään vaiheessa, joten häntä todennäköisesti ärsyttää, että joutuu tämänkin kasvattamaan tai ylipäätään elättämään. Typerää mieheltä sen osalta, ettei ole vasektomiaa itselleen käynyt tekemässä, jos kerran ei lisää lapsia halua, mutta seksi kyllä maistuu, vaikkakaan ei tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti näen miehen menettäneen luottamuksensa sinuun ap, kun olet päättänyt pitää kolmannen lapsen, vaikka miehesi on ilmeisesti tehnyt selväksi, ettei hän halua kolmatta palloa jalkaansa. Olet pettänyt miehesi luottamuksen ja en yhtään ihmetele miehesi nykyistä olotilaa. Ero on tulossa halusit tai et ja nyt olen tästä varma.
M23
Mies kuitenkin suostui kolmanteen lapseen! Ns. meni mukaan siihen.
Mitä tarkoittaa "mennä mukaan"? Ei ehkäise eikä pihtaile? Vai tekemällä tekee ja jännittää plussaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Mies tajuaa vasta kolmannen lapsen kohdalla, ettei hänestä ole isäksi, vai?
Mun nähdäkseni on sivuseikka se, että nainen sai lapsen - sen kolmannen - ellei se nyhverö äijä sitten ollut sitä vastaan, muttei vain saanut sanotuksi. Miehen kyllästyminen ja onnettomaksi tuleminen vain sattui samaan aikaan. Olis varmaan tullut ilman lastakin onnettomaksi, mutta lapsi saattoi sitä taakkaa kasvattaa.
No ehdin lukea vain aloituksen verran ennen kirjoittamista. Nyt tosin olen lukenut yli puoli ketjua ja on käynyt erittäin selväksi seuraavanlainen seikka:
Mies ei ole kolmatta lasta halunnut missään vaiheessa, joten häntä todennäköisesti ärsyttää, että joutuu tämänkin kasvattamaan tai ylipäätään elättämään. Typerää mieheltä sen osalta, ettei ole vasektomiaa itselleen käynyt tekemässä, jos kerran ei lisää lapsia halua, mutta seksi kyllä maistuu, vaikkakaan ei tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti näen miehen menettäneen luottamuksensa sinuun ap, kun olet päättänyt pitää kolmannen lapsen, vaikka miehesi on ilmeisesti tehnyt selväksi, ettei hän halua kolmatta palloa jalkaansa. Olet pettänyt miehesi luottamuksen ja en yhtään ihmetele miehesi nykyistä olotilaa. Ero on tulossa halusit tai et ja nyt olen tästä varma.
M23
Mies kuitenkin suostui kolmanteen lapseen! Ns. meni mukaan siihen.
Mitä tarkoittaa "mennä mukaan"? Ei ehkäise eikä pihtaile? Vai tekemällä tekee ja jännittää plussaamista?
Kyllä se ihan riittää, että mies on antanut luvan olla ehkäisemättä. Kyllä kahden lapsen isä tietää mitä siitä seuraa. Mutta koko juttu taitaa olla provo, koska ap vain jankuttaa miten voisi syrjäyttää ns toisen naisen, eikä kukaan normaali itseään kunnioittava ihminen murehdi tuollaista ensisijaisesti. Ellei nyt mies satu olemaan George Clooney.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Mies tajuaa vasta kolmannen lapsen kohdalla, ettei hänestä ole isäksi, vai?
Mun nähdäkseni on sivuseikka se, että nainen sai lapsen - sen kolmannen - ellei se nyhverö äijä sitten ollut sitä vastaan, muttei vain saanut sanotuksi. Miehen kyllästyminen ja onnettomaksi tuleminen vain sattui samaan aikaan. Olis varmaan tullut ilman lastakin onnettomaksi, mutta lapsi saattoi sitä taakkaa kasvattaa.
No ehdin lukea vain aloituksen verran ennen kirjoittamista. Nyt tosin olen lukenut yli puoli ketjua ja on käynyt erittäin selväksi seuraavanlainen seikka:
Mies ei ole kolmatta lasta halunnut missään vaiheessa, joten häntä todennäköisesti ärsyttää, että joutuu tämänkin kasvattamaan tai ylipäätään elättämään. Typerää mieheltä sen osalta, ettei ole vasektomiaa itselleen käynyt tekemässä, jos kerran ei lisää lapsia halua, mutta seksi kyllä maistuu, vaikkakaan ei tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti näen miehen menettäneen luottamuksensa sinuun ap, kun olet päättänyt pitää kolmannen lapsen, vaikka miehesi on ilmeisesti tehnyt selväksi, ettei hän halua kolmatta palloa jalkaansa. Olet pettänyt miehesi luottamuksen ja en yhtään ihmetele miehesi nykyistä olotilaa. Ero on tulossa halusit tai et ja nyt olen tästä varma.
M23
Ai että ensin mies suostuu kolmanteen lapseen ja kun vaimo on raskaana niin pitäisikin tehdä abortti kun mies muutti mieltä. Älä viitsi, tässä tarinassa ukko on oman liemensä keittänyt eikä hänessä ole miestä kestämään valintojensa seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miehesihän sanojesi mukaan on kertonut, ettei ole onnellinen suhteessanne ja todennäköisesti petaa jo eroa. Ei hänkään välttämättä tiedä tarkemmin, miksei ole onnellinen, mutta voi tietysti olla, että tietää, muttei viitsi kertoa jos se vaikka loukkaakin sinua turhaan ja ero onkin väjäämätön kertomisesta huolimatta. Ehkä isyys v*tuttaa? Arkenne on muuttunut liikaa lapsen tullessa maailmaan tai alkaessa tulla maailmaan? Ehkä miehesi tajusi sinun viimeisilläsi ollessa, että ei hänestä ole isäksi ja meni paniikkiin tai menetti elämänilonsa? No joka tapauksessa teille tulee todennäköisesti ero, joten kannattaa ihan oikeasti hoitaa hommat siihen kuntoon, että kolhu siitä olisi mahdollisimman vähäinen.
Mies tajuaa vasta kolmannen lapsen kohdalla, ettei hänestä ole isäksi, vai?
Mun nähdäkseni on sivuseikka se, että nainen sai lapsen - sen kolmannen - ellei se nyhverö äijä sitten ollut sitä vastaan, muttei vain saanut sanotuksi. Miehen kyllästyminen ja onnettomaksi tuleminen vain sattui samaan aikaan. Olis varmaan tullut ilman lastakin onnettomaksi, mutta lapsi saattoi sitä taakkaa kasvattaa.
No ehdin lukea vain aloituksen verran ennen kirjoittamista. Nyt tosin olen lukenut yli puoli ketjua ja on käynyt erittäin selväksi seuraavanlainen seikka:
Mies ei ole kolmatta lasta halunnut missään vaiheessa, joten häntä todennäköisesti ärsyttää, että joutuu tämänkin kasvattamaan tai ylipäätään elättämään. Typerää mieheltä sen osalta, ettei ole vasektomiaa itselleen käynyt tekemässä, jos kerran ei lisää lapsia halua, mutta seksi kyllä maistuu, vaikkakaan ei tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti näen miehen menettäneen luottamuksensa sinuun ap, kun olet päättänyt pitää kolmannen lapsen, vaikka miehesi on ilmeisesti tehnyt selväksi, ettei hän halua kolmatta palloa jalkaansa. Olet pettänyt miehesi luottamuksen ja en yhtään ihmetele miehesi nykyistä olotilaa. Ero on tulossa halusit tai et ja nyt olen tästä varma.
M23
Ai että ensin mies suostuu kolmanteen lapseen ja kun vaimo on raskaana niin pitäisikin tehdä abortti kun mies muutti mieltä. Älä viitsi, tässä tarinassa ukko on oman liemensä keittänyt eikä hänessä ole miestä kestämään valintojensa seurauksia.
Ellei sitten mies olekin ollut autuaan tietämätön koko lapsisuunnitelmasta, mutta ap kääntänyt asian niin, että mies on "mennyt mukaan" kun ei ole kieltänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Oletettavasti tuli lapsi, siis myös miehen jälkeläinen.
Kyllä ja 3 lapsi. Mies ei käyttäytynyt näin kahden ensimmäisen raskauden jälkeen. Nyt torjunut minut eikä myöskään ollut iloinen siitä että tulin raskaaksi.
Niin miksi sitten piditte kolmannen lapsen, jos se ei ollut yhteistuumin haluttu?
Halusin vielä yhden ja hän meni mukaan siihen. Kuitenkaan ei ollut iloinen kun kerroin raskaudesta eikä ollut osallistuva raskausaikana. Sanoo että arki ei tuota hänelle iloa ja torjuu kun yritän tehdä aloitteen seksiin. Ei myöskään halua tehdä mitään tulevaisuudensuunnitelmia.
Huonot ja selvät merkit. Toinen nainen eikä rakasta sua enää. Hautoo eroa päässään. Aikoo lähteä.[/quot
Tai sitten vain väsynyt. Muista että mies käy töissä. Mies näkee että teillä on tulevaisuus mutta ei jaksa suunnitella sitä. On helpompi vain keskittyä arjesta selviämiseen.
Meillä oli kaikki hyvin. 5 vuotias esikoinen ja oltiin ihan onnellisia. Läheisyyttä ei puuttunut. Sitten toivottu toinen lapsi ilmoitti tulostaan ja kun rupesin pyöristymään ja tuli vaikka mitä vaivaa niin mies etääntyi ja etääntyi. Loppuraskaudesta ei enää halunnut kanssani seksiä ja muutti sohvalle nukkumaan. Lapsi oli todella haastava koliikkilapsi ja vuosi meni hyvin tiiviisti häntä hoivaten. Mies ei tukenut ollenkaan, viereen ei halunnut tulla, alkoi valitukset etten hoida kotia tarpeeksi hyvin ja alkoholia kului. Viisi vuotta jaksoin odottaa tulisiko muutosta. Ei tullut joten hain eroa.
Vaimoni synnytti mulle esikoispojan muutama kuukausi sitten. Olin mukana synnytyksessä, koska me molemmat haluttiin niin. Rakastan vaimoani yli kaiken ja haluan elää loppuelämäni sen ja perheeni kanssa.
Mutta.
Synnytyksen jälkeen en ole kyennyt rakastelemaan vaimoni kanssa, vaikka tunnetasolla kovasti tahtoisinkin. Synnytyksen, verisen alapään, jälkeisten ja kaiken sen muun sotkun näkeminen sai aikaan jonkinlaisen inho-reaktion naiseni sukuelimiä kohtaan.
Hellittely ja esileikki tuntuu yhtä hyvältä kuin ennenkin, mutta kun ollaan pääsemässä itse asiaan, näen mielessäni kaiken sen raadollisen sotkun ja verisen lapsen pään pusertumassa ulos naiseni alapäästä. Mielikuva on niin voimakas, etten pääse siitä irti, ja mulla lerpahtaa heti.
En voi tälle tunteelle mitään. Olen ylpeä vaimostani ja kiitollinen siitä, että hän synnytti mulle upean pojan: rakastan, tarvitsen ja arvostan vaimoani, mutta kuinka saisin itseni taas HALUAMAAN häntä? Tunnen itseni niin typeräksi ja turhautuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni synnytti mulle esikoispojan muutama kuukausi sitten. Olin mukana synnytyksessä, koska me molemmat haluttiin niin. Rakastan vaimoani yli kaiken ja haluan elää loppuelämäni sen ja perheeni kanssa.
Mutta.
Synnytyksen jälkeen en ole kyennyt rakastelemaan vaimoni kanssa, vaikka tunnetasolla kovasti tahtoisinkin. Synnytyksen, verisen alapään, jälkeisten ja kaiken sen muun sotkun näkeminen sai aikaan jonkinlaisen inho-reaktion naiseni sukuelimiä kohtaan.
Hellittely ja esileikki tuntuu yhtä hyvältä kuin ennenkin, mutta kun ollaan pääsemässä itse asiaan, näen mielessäni kaiken sen raadollisen sotkun ja verisen lapsen pään pusertumassa ulos naiseni alapäästä. Mielikuva on niin voimakas, etten pääse siitä irti, ja mulla lerpahtaa heti.
En voi tälle tunteelle mitään. Olen ylpeä vaimostani ja kiitollinen siitä, että hän synnytti mulle upean pojan: rakastan, tarvitsen ja arvostan vaimoani, mutta kuinka saisin itseni taas HALUAMAAN häntä? Tunnen itseni niin typeräksi ja turhautuneeksi.
Ei se liene harvinainen ongelma. Jonkinlaisia mielikuvaharjoitteita, joilla sais asian pysymään poissa mielestä?
Oma mieheni oli mukana synnytyksessä, mutta pysytteli pääpuolessa ja piteli kädestä, varmaan ihan itsesuojelutarkoituksessa. Ei halunnut tarjottua napanuoran leikkausta edes.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni synnytti mulle esikoispojan muutama kuukausi sitten. Olin mukana synnytyksessä, koska me molemmat haluttiin niin. Rakastan vaimoani yli kaiken ja haluan elää loppuelämäni sen ja perheeni kanssa.
Mutta.
Synnytyksen jälkeen en ole kyennyt rakastelemaan vaimoni kanssa, vaikka tunnetasolla kovasti tahtoisinkin. Synnytyksen, verisen alapään, jälkeisten ja kaiken sen muun sotkun näkeminen sai aikaan jonkinlaisen inho-reaktion naiseni sukuelimiä kohtaan.
Hellittely ja esileikki tuntuu yhtä hyvältä kuin ennenkin, mutta kun ollaan pääsemässä itse asiaan, näen mielessäni kaiken sen raadollisen sotkun ja verisen lapsen pään pusertumassa ulos naiseni alapäästä. Mielikuva on niin voimakas, etten pääse siitä irti, ja mulla lerpahtaa heti.
En voi tälle tunteelle mitään. Olen ylpeä vaimostani ja kiitollinen siitä, että hän synnytti mulle upean pojan: rakastan, tarvitsen ja arvostan vaimoani, mutta kuinka saisin itseni taas HALUAMAAN häntä? Tunnen itseni niin typeräksi ja turhautuneeksi.
Sun pitää treenata miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni synnytti mulle esikoispojan muutama kuukausi sitten. Olin mukana synnytyksessä, koska me molemmat haluttiin niin. Rakastan vaimoani yli kaiken ja haluan elää loppuelämäni sen ja perheeni kanssa.
Mutta.
Synnytyksen jälkeen en ole kyennyt rakastelemaan vaimoni kanssa, vaikka tunnetasolla kovasti tahtoisinkin. Synnytyksen, verisen alapään, jälkeisten ja kaiken sen muun sotkun näkeminen sai aikaan jonkinlaisen inho-reaktion naiseni sukuelimiä kohtaan.
Hellittely ja esileikki tuntuu yhtä hyvältä kuin ennenkin, mutta kun ollaan pääsemässä itse asiaan, näen mielessäni kaiken sen raadollisen sotkun ja verisen lapsen pään pusertumassa ulos naiseni alapäästä. Mielikuva on niin voimakas, etten pääse siitä irti, ja mulla lerpahtaa heti.
En voi tälle tunteelle mitään. Olen ylpeä vaimostani ja kiitollinen siitä, että hän synnytti mulle upean pojan: rakastan, tarvitsen ja arvostan vaimoani, mutta kuinka saisin itseni taas HALUAMAAN häntä? Tunnen itseni niin typeräksi ja turhautuneeksi.
Ei se liene harvinainen ongelma. Jonkinlaisia mielikuvaharjoitteita, joilla sais asian pysymään poissa mielestä?
Oma mieheni oli mukana synnytyksessä, mutta pysytteli pääpuolessa ja piteli kädestä, varmaan ihan itsesuojelutarkoituksessa. Ei halunnut tarjottua napanuoran leikkausta edes.
Tein samoin. Ei palanneet halut, koska ei myöskään vaimon paino muuttunut juuri lapsen synnyttyä.
Meillä on ollut viimeksi seksiä 2,5 vuotta sitten, kun kuopus sai alkunsa. Eipä mitään muutakaan läheisyyttä. Että silleen.