"Luokan hyväkäytöksiset tytöt". Heh. Piilokoulukiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ratkaisua asiaan? Kaikki ovat kutakuinkin yhtä mieltä, että tuo on väärin, mutta mitä sille voi tehdä?

No esimerkiksi jos huomaa jotain omituista ryhmädynamiikassa, oppilaiden rooleissa tai käytöksessä, niin laittaa jonkun "nollatilanteesta tulevan" koulupsykologin tai kuraattorin (ei tuttu oma ope) vaivihkaa seuraamaan ja tarkkailemaan luokkalaisten käytöstä esim välituntisin, ruokailutilanteissa, ennen koulun alkua koulunpihalla jne.

Luuletko, että koulupsykologi tai kuraattori olisi aina niin puolueeton taho? Etteikö usein oltaisi juuri niiden väärintekijöiden puolella, syystä tai toisesta? (Yhteiskunnallisista rakenteista johtuen) Toki oikeudenpuolustajiakin on, mutta heidätkin voidaan vaientaa ja painostaa olemaan tiettyä mieltä, eli uhria vastaan tai heidän oikeanlaiset yritykset eivät tuota toivotunlaista tulosta, kun enemmistö on oikeutta vastaan. Onhan niitä (kai) hyviäkin loppuja, mutta liian usein ei ole.

Kyllä näiden vääryyksien korjaamiseksi tarvittaisiin kaikkinaista asenteiden korjaamista ja ymmärrystä siitä, mitä toisen hyvä kohtelu oikeasti tarkoittaa. Suurin osa ihmisistä siis voisi vähän miettiä niitä asenteitaan kanssaihmisiä kohtaan, eli ollaanko esim. inhimillisiä vai ei. (Ohiksena, tarkoittaen siis muitakin kuin ns. vihapuheen lietsojia. Vääryyden kokemuksistahan se vihapuhekin monesti kumpuaa, eli omassa elämässä koetaan jatkuvaa vääryyttä ja eriarvoisuutta, mikä sitten purkautuu vääriinkin ihmisiin ja väärällä tavalla.) Ja rahan ei pitäisi merkitä kaikkea elämässä ja ratkaista kaikkea viime kädessä, mitä ei voi sanoa kovin inhimilliseksi piirteeksi.

Ja jos epähuomiossakin kohtelee toista jotenkin väärin, niin aina voi pyytää anteeksi ja korjata käytöstään, ja mahdollisesti hyvittää asia, riippuen vahingon laadusta ja tahallisuuden asteesta riippuen, minkä ei pitäisi olla mikään häpeä kenellekään, koska kukaanhan ei kai virheetön täysin ole. Toki täytyy ensin tiedostaa, että on tehnyt väärin, muutenhan muutosta ei tapahdu ja täytyy itsekin haluta sitä muutosta. Itse ainakin arvostan suuresti sellaisia ihmisiä, jotka osaavat myöntää asioita, pyytävät anteeksi ja korjaavat käytöstään.

Jos tuolle linjalle lähtee, ettei keneenkään voi ikinä luottaa, niin kyllä aika hankalaksi menee.

Mitäs parempia, konkreettisia, ehdotuksia sulla olikaan tarjota?

Eihän kaikki voikaan luottaa kehenkään? Eikä kaikilla käy asiat niin onnellisesti, että kiusaamisten jälkeen menestystä riittäisi. Satuitko esim. lukemaan muidenkin kokemuksia kiusaamiseen puuttumisesta ym. Aamulehden kommenttiosiossa? Tai muiden kokemuksia tässä kommenttiketjussa, mitkä saattavat poiketa omista kokemuksistasi? Etkö tiedä, että kiusaaminen ja syrjintä (traumat, joita henkinen väkivalta aiheuttaa) jättää mahdollisesti pysyvät jäljet luottamuksessa muihin ihmisiin? Toistan vielä sen, että luitko ollenkaan muidenkin kokemuksia, miten asioihin saatetaan puuttua, ja muidenkin erilaisia mielipiteitä esim. Aamulehden kommenttiosiossa? Ne kokemukset eivät ole yhtään sen epätodempia kuin sun mahdolliset kokemukset, vaikka erilaisia ovatkin. Niin kuin aikaisemminkin totesin, hyviäkin loppuja on, mutta näin ei aina ole, vaan esim. kiusaaminen ja syrjintä jatkuu mahdollisesti myös aikuisiällä, mihin kukaan ei puutu.

Mutta konkreettisempia keinoja asioiden muuttamiseksi (jos puhe ei siis auta), on vaikka draaman keinoin, eli esim. vuorotellen esitetään kiusattua ja kiusaajia, niin ehkä kyky asettua toisen asemaan kehittyy sitä kautta. (Siis nämä asiathan pitäisi viimeistään opettaa päiväkodissa ja ala-asteella.) Voit lukea lisää ehdotuksia muiden kommenteista :). Mutta esim. kehulappujen kirjoittaminenkin on jakanut mielipiteitä, ja ihan oikeutetusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gdxvb kirjoitti:

Itse Ok varakkaasta perheestä, mutta rauhallinen ja ns. Perustyytyväinen luonne. Auta armias mitä kurmuutusta sai köyhempien lapsilta! Ja sitä halveksunnan määrää... sitä ei lapsena ymmärtänyt miksi kostettiin pelkän olemassaolon vuoksi. Omaan edelleen saman luonteen ja voin sanoa, että helppo luonne on aikamoinen etu aikuisten maailmassa. Vaikka kyllä sieltäkin löytyy näitä kateellisia ja pahansuopia kostajatyypin ihmisiä.

Minä ihmettelen todella miksi tätä alapeukutetaan? Samalla kuin päinvastaisia ns. omien sanojensa mukaan "huonoista perheistä" tulleiden kokemuksia sympataan??

Eikö kiusatun kokemukseen tule suhtautua ihan tasa-arvoisesti riippumatta uhrin perhetaustasta? Vai ettekö edes usko, että varakkaampien perheiden lapsia kiusataan?

Ohis

 

Johtuisiko siitä, että tekstistä syntyy mustavalkoinen mielipide jonka mukaan köyhät kamalat kiusaajat kateuksissaan kiusaavat ja ilkeilevät "hyväluonteisille rikkaille"? Ihan varmasti näinkin tapahtuu, mutta myös toisinpäin.

Omassa koulussa opettajan puheista kuuli, että hän arvosti oppilaita eri tavalla näiden vanhempien statuksen perusteella. Hänellä oli pari inhokkia, joiden syyksi hän heti oli laittamassa kaikki rikkeet ja vahingonteot välittömästi. Itse olin kiltti oppilas ja seurasin vain suurin silmin sivusta, kuinka opettaja ei ollut ollenkaan sellainen oikeudenmukainen ja rehti ihminen, millaisia meillä kotona (keskiluokkaisessa) perheessä ja suvussa pyrittiin olemaan. Minusta oli hirvittävän väärin, että hän leimasi nämä köyhien perheiden pojat (jep, kyse oli pojista) alimpaan kastiin ilman mitään epäilyjä. Niissä yrittäjien ja pamppujen pojissakin oli ilkeämpiä, mutta he eivät koskaan olleet ykkösepäiltyjä.

Ja tämän sun kokemuksen perusteella voikin päätellä, ettei varakkaiden perheiden lapset joudu kiusatuiksi?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen rikoslakiin:

Henkinen väkivalta tai fyysinen väkivalta. Rikoksista saisi ala-ikäisenä tuomion, esim. sakko ja vahingonkorvaus.

Sama työpaikoille. Kiusaamisesta rikos, kyllä se panisi miettimään.

Nyt kiusaaja saa opettajilta ja esimiehiltä hiljaisen oikeutuksen tähän vastenmieliseen toimintaan, joka invalidosoi uhrit.

Periaatteessa ok, mutta tässä tullaan sitten siihen, että pitää todistaa rikos. Tiedän nimittäin työelämästä tapauksia, joissa muita piinannut ihminen väitti muiden kiusaavan häntä. Sekä tapauksen, jossa kukaan ei tiennyt mitään ennen kuin heille kerrottiin, että yksi heistä oli "paljastanut" kuinka "kaikki" kiusaavat häntä törkeästi ja nyt selvitetään asia perinpohjin.

Koulupsykologi ja koulukuraattori eivät riitä, oikeasti!

Joka kouluun oma nimikko-poliisi, jonka tehtävänä olisi puuttua kaikkeen kiusaamiseen. Myös auttaa lapsia muissa ajankohtaisissa haasteissa.

Kyllä poliisin olemus ja virkapuku antavat toisen viestin opettajille ja kiusaajille. Koulukuraattorit ja -psykologit ovat usein nuoria naisia, eikä auktoriteetti riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gdxvb kirjoitti:

Itse Ok varakkaasta perheestä, mutta rauhallinen ja ns. Perustyytyväinen luonne. Auta armias mitä kurmuutusta sai köyhempien lapsilta! Ja sitä halveksunnan määrää... sitä ei lapsena ymmärtänyt miksi kostettiin pelkän olemassaolon vuoksi. Omaan edelleen saman luonteen ja voin sanoa, että helppo luonne on aikamoinen etu aikuisten maailmassa. Vaikka kyllä sieltäkin löytyy näitä kateellisia ja pahansuopia kostajatyypin ihmisiä.

Minä ihmettelen todella miksi tätä alapeukutetaan? Samalla kuin päinvastaisia ns. omien sanojensa mukaan "huonoista perheistä" tulleiden kokemuksia sympataan??

Eikö kiusatun kokemukseen tule suhtautua ihan tasa-arvoisesti riippumatta uhrin perhetaustasta? Vai ettekö edes usko, että varakkaampien perheiden lapsia kiusataan?

Ohis

 

Ei tietenkään voi. Pointti oli kertoa, miten opettaja voi olla epäoikeudenmukainen ja puolueellinen.

Johtuisiko siitä, että tekstistä syntyy mustavalkoinen mielipide jonka mukaan köyhät kamalat kiusaajat kateuksissaan kiusaavat ja ilkeilevät "hyväluonteisille rikkaille"? Ihan varmasti näinkin tapahtuu, mutta myös toisinpäin.

Omassa koulussa opettajan puheista kuuli, että hän arvosti oppilaita eri tavalla näiden vanhempien statuksen perusteella. Hänellä oli pari inhokkia, joiden syyksi hän heti oli laittamassa kaikki rikkeet ja vahingonteot välittömästi. Itse olin kiltti oppilas ja seurasin vain suurin silmin sivusta, kuinka opettaja ei ollut ollenkaan sellainen oikeudenmukainen ja rehti ihminen, millaisia meillä kotona (keskiluokkaisessa) perheessä ja suvussa pyrittiin olemaan. Minusta oli hirvittävän väärin, että hän leimasi nämä köyhien perheiden pojat (jep, kyse oli pojista) alimpaan kastiin ilman mitään epäilyjä. Niissä yrittäjien ja pamppujen pojissakin oli ilkeämpiä, mutta he eivät koskaan olleet ykkösepäiltyjä.

Ja tämän sun kokemuksen perusteella voikin päätellä, ettei varakkaiden perheiden lapset joudu kiusatuiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gdxvb kirjoitti:

Itse Ok varakkaasta perheestä, mutta rauhallinen ja ns. Perustyytyväinen luonne. Auta armias mitä kurmuutusta sai köyhempien lapsilta! Ja sitä halveksunnan määrää... sitä ei lapsena ymmärtänyt miksi kostettiin pelkän olemassaolon vuoksi. Omaan edelleen saman luonteen ja voin sanoa, että helppo luonne on aikamoinen etu aikuisten maailmassa. Vaikka kyllä sieltäkin löytyy näitä kateellisia ja pahansuopia kostajatyypin ihmisiä.

Minä ihmettelen todella miksi tätä alapeukutetaan? Samalla kuin päinvastaisia ns. omien sanojensa mukaan "huonoista perheistä" tulleiden kokemuksia sympataan??

Eikö kiusatun kokemukseen tule suhtautua ihan tasa-arvoisesti riippumatta uhrin perhetaustasta? Vai ettekö edes usko, että varakkaampien perheiden lapsia kiusataan?

Ohis

Ei tietenkään voi. Pointti oli kertoa, miten opettaja voi olla epäoikeudenmukainen ja puolueellinen.

Johtuisiko siitä, että tekstistä syntyy mustavalkoinen mielipide jonka mukaan köyhät kamalat kiusaajat kateuksissaan kiusaavat ja ilkeilevät "hyväluonteisille rikkaille"? Ihan varmasti näinkin tapahtuu, mutta myös toisinpäin.

Omassa koulussa opettajan puheista kuuli, että hän arvosti oppilaita eri tavalla näiden vanhempien statuksen perusteella. Hänellä oli pari inhokkia, joiden syyksi hän heti oli laittamassa kaikki rikkeet ja vahingonteot välittömästi. Itse olin kiltti oppilas ja seurasin vain suurin silmin sivusta, kuinka opettaja ei ollut ollenkaan sellainen oikeudenmukainen ja rehti ihminen, millaisia meillä kotona (keskiluokkaisessa) perheessä ja suvussa pyrittiin olemaan. Minusta oli hirvittävän väärin, että hän leimasi nämä köyhien perheiden pojat (jep, kyse oli pojista) alimpaan kastiin ilman mitään epäilyjä. Niissä yrittäjien ja pamppujen pojissakin oli ilkeämpiä, mutta he eivät koskaan olleet ykkösepäiltyjä.

Ja tämän sun kokemuksen perusteella voikin päätellä, ettei varakkaiden perheiden lapset joudu kiusatuiksi?

Ei tietenkään voi. Pointti oli kertoa, miten opettaja voi olla epäoikeudenmukainen ja puolueellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen rikoslakiin:

Henkinen väkivalta tai fyysinen väkivalta. Rikoksista saisi ala-ikäisenä tuomion, esim. sakko ja vahingonkorvaus.

Sama työpaikoille. Kiusaamisesta rikos, kyllä se panisi miettimään.

Nyt kiusaaja saa opettajilta ja esimiehiltä hiljaisen oikeutuksen tähän vastenmieliseen toimintaan, joka invalidosoi uhrit.

Periaatteessa ok, mutta tässä tullaan sitten siihen, että pitää todistaa rikos. Tiedän nimittäin työelämästä tapauksia, joissa muita piinannut ihminen väitti muiden kiusaavan häntä. Sekä tapauksen, jossa kukaan ei tiennyt mitään ennen kuin heille kerrottiin, että yksi heistä oli "paljastanut" kuinka "kaikki" kiusaavat häntä törkeästi ja nyt selvitetään asia perinpohjin.

Puhutaan sitten ainakin oikeilla termeillä, jos mitään ei ole tehtävissä.

Kiusaaminen on huono sana.

Kyse on väkivallasta. Vallasta, joka satuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologi ja koulukuraattori eivät riitä, oikeasti!

Joka kouluun oma nimikko-poliisi, jonka tehtävänä olisi puuttua kaikkeen kiusaamiseen. Myös auttaa lapsia muissa ajankohtaisissa haasteissa.

Kyllä poliisin olemus ja virkapuku antavat toisen viestin opettajille ja kiusaajille. Koulukuraattorit ja -psykologit ovat usein nuoria naisia, eikä auktoriteetti riitä.

Tosi hyvä idea!

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen ehdotus: opettaja kertoo luokalle havainneensa että ryhmässä tapahtuu kiusaamista. Ei kerro nimiä. Kuvailee tilanteen. Sitten antaa jokaiselle oppilaalle tehtäväksi kirjoittaa essee siitä että miten ongelma tulisi ratkaista. Sen jälkeen opettaja järjestää sopivalla ajalla yksityisen keskustelutilaisuuden jokaisen oppilaan kanssa jossa he saavat kertoa oman osuutensa asiaan. Taustamateriaalina käytetään oppilaan kirjoittamaa esseetä. Opettaja tekee selväksi että koko luokalla on nyt yhteinen ongelma jonka selvittämiseen kaikki saavat osallistua. Siihen asti luokkaretket yms kivat jutut on jäissä. Jos ei homma etene niin sitten otetaan vanhemmat mukaan keskusteluihin.

Voitko levittää tätä ideaa opettajien keskuudessa ihan valtakunnallisesti? En ole ikinä kuullut kenenkään toimivan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gdxvb kirjoitti:

Itse Ok varakkaasta perheestä, mutta rauhallinen ja ns. Perustyytyväinen luonne. Auta armias mitä kurmuutusta sai köyhempien lapsilta! Ja sitä halveksunnan määrää... sitä ei lapsena ymmärtänyt miksi kostettiin pelkän olemassaolon vuoksi. Omaan edelleen saman luonteen ja voin sanoa, että helppo luonne on aikamoinen etu aikuisten maailmassa. Vaikka kyllä sieltäkin löytyy näitä kateellisia ja pahansuopia kostajatyypin ihmisiä.

Minä ihmettelen todella miksi tätä alapeukutetaan? Samalla kuin päinvastaisia ns. omien sanojensa mukaan "huonoista perheistä" tulleiden kokemuksia sympataan??

Eikö kiusatun kokemukseen tule suhtautua ihan tasa-arvoisesti riippumatta uhrin perhetaustasta? Vai ettekö edes usko, että varakkaampien perheiden lapsia kiusataan?

Ohis

Ei tietenkään voi. Pointti oli kertoa, miten opettaja voi olla epäoikeudenmukainen ja puolueellinen.

Johtuisiko siitä, että tekstistä syntyy mustavalkoinen mielipide jonka mukaan köyhät kamalat kiusaajat kateuksissaan kiusaavat ja ilkeilevät "hyväluonteisille rikkaille"? Ihan varmasti näinkin tapahtuu, mutta myös toisinpäin.

Omassa koulussa opettajan puheista kuuli, että hän arvosti oppilaita eri tavalla näiden vanhempien statuksen perusteella. Hänellä oli pari inhokkia, joiden syyksi hän heti oli laittamassa kaikki rikkeet ja vahingonteot välittömästi. Itse olin kiltti oppilas ja seurasin vain suurin silmin sivusta, kuinka opettaja ei ollut ollenkaan sellainen oikeudenmukainen ja rehti ihminen, millaisia meillä kotona (keskiluokkaisessa) perheessä ja suvussa pyrittiin olemaan. Minusta oli hirvittävän väärin, että hän leimasi nämä köyhien perheiden pojat (jep, kyse oli pojista) alimpaan kastiin ilman mitään epäilyjä. Niissä yrittäjien ja pamppujen pojissakin oli ilkeämpiä, mutta he eivät koskaan olleet ykkösepäiltyjä.

Ja tämän sun kokemuksen perusteella voikin päätellä, ettei varakkaiden perheiden lapset joudu kiusatuiksi?

 

Ei tietenkään voi. Pointti oli kertoa, miten opettaja voi olla epäoikeudenmukainen ja puolueellinen.

Niinhän täällä olevista kirjoittajistakin suurin on! :D Kun köyhän perheen lapsi kirjoittaa olevansa kiltti ja tulleensa kiusatuksi varakkaan perheen lapsen toimesta, kaikki symppaavat! Kun sanomaltaan täysin samanlainen viesti oli toisinpäin, niin peukut menivät toisinpäin. Etsi itse ne tästä ketjusta. Niissä ei ollut merkityseroa ollenkaan. Molemmissa todettu osapuolten taustat.

Jollain oli edes hieman yritystä perustella jollain mustavalkoisuudella (tosin on päivänselvää viestikäyttäytymisen perusteella, ettei tämä ole ihan näin) mutta osa on väittänyt suoraan, että vain alempien sos. luokkien lapsia kiusataan ja sillä selvä.

Älkää viitsikö. Kyllä täälläkin suurimmalla osalla on ennakkoasenteita ja -luuloja. Teot eivät merkitse vaan se, kuka tekee (tai kenen oletetaan tekevän) Joidenkin kiusaaminen on tuomittavampaa kuin toisten.

Vierailija kirjoitti:

Joka aamu vaihtuu pari, se päivä istutaan ja ollaan uuden luokkakaverin vieressä ja jutellaan hänelle, myös välitunnilla. Seuraavana aamuna uusi pari. Tätä koko lukuvuosi. Näin ryhmäytin luokkani tosi tiiviiksi, kaikki tekivät töitä kaikkien kanssa. Toki siellä oli suosittuja lapsia, mutta ketään ei jätetty yksin. Heillä oli oma whatsup-ryhmä, johon kaikki kuuluivat. Minä sain lukea viestejä joskus ja joskus yhdessä mietimme, miten joku pulma ratkaistaan. Eräs luokkakaveri kuoli ja yhdessä surimme sitäkin. Se kasvatti heitä todella paljon ja pikkuriidat näyttivät turhilta.

Me myös näyttelimme paljon. Yritimme löytää aina hyvää palautetta jokaisesta ja sanoimme perjantaisin hyviä asioita toisistamme. Luimme kirjallisuutta ääneen. Aika ajoin juttelin kahden kesken jokaisen kanssa ja joskus sieltä paljastui jotakin, joka hoidettiin.  Sain opettaa heitä kuusi vuotta.

Ryhmäyttäminen, hyvän itsetunnon kasvattaminen, empatian opettaminen näytelmien ja kirjallisuuden keinoin ja yhteiset projektit (meillä oli näytelmäiltoja vanhemmille). Oppilaantuntemus tietysti myös kasvoi kuuden vuoden aikana.

Kiva juttu. Mikset voinut olla mun ope:(.........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gdxvb kirjoitti:

Itse Ok varakkaasta perheestä, mutta rauhallinen ja ns. Perustyytyväinen luonne. Auta armias mitä kurmuutusta sai köyhempien lapsilta! Ja sitä halveksunnan määrää... sitä ei lapsena ymmärtänyt miksi kostettiin pelkän olemassaolon vuoksi. Omaan edelleen saman luonteen ja voin sanoa, että helppo luonne on aikamoinen etu aikuisten maailmassa. Vaikka kyllä sieltäkin löytyy näitä kateellisia ja pahansuopia kostajatyypin ihmisiä.

Minä ihmettelen todella miksi tätä alapeukutetaan? Samalla kuin päinvastaisia ns. omien sanojensa mukaan "huonoista perheistä" tulleiden kokemuksia sympataan??

Eikö kiusatun kokemukseen tule suhtautua ihan tasa-arvoisesti riippumatta uhrin perhetaustasta? Vai ettekö edes usko, että varakkaampien perheiden lapsia kiusataan?

Ohis

Ei tietenkään voi. Pointti oli kertoa, miten opettaja voi olla epäoikeudenmukainen ja puolueellinen.

Johtuisiko siitä, että tekstistä syntyy mustavalkoinen mielipide jonka mukaan köyhät kamalat kiusaajat kateuksissaan kiusaavat ja ilkeilevät "hyväluonteisille rikkaille"? Ihan varmasti näinkin tapahtuu, mutta myös toisinpäin.

Omassa koulussa opettajan puheista kuuli, että hän arvosti oppilaita eri tavalla näiden vanhempien statuksen perusteella. Hänellä oli pari inhokkia, joiden syyksi hän heti oli laittamassa kaikki rikkeet ja vahingonteot välittömästi. Itse olin kiltti oppilas ja seurasin vain suurin silmin sivusta, kuinka opettaja ei ollut ollenkaan sellainen oikeudenmukainen ja rehti ihminen, millaisia meillä kotona (keskiluokkaisessa) perheessä ja suvussa pyrittiin olemaan. Minusta oli hirvittävän väärin, että hän leimasi nämä köyhien perheiden pojat (jep, kyse oli pojista) alimpaan kastiin ilman mitään epäilyjä. Niissä yrittäjien ja pamppujen pojissakin oli ilkeämpiä, mutta he eivät koskaan olleet ykkösepäiltyjä.

Ja tämän sun kokemuksen perusteella voikin päätellä, ettei varakkaiden perheiden lapset joudu kiusatuiksi?

 

Ei tietenkään voi. Pointti oli kertoa, miten opettaja voi olla epäoikeudenmukainen ja puolueellinen.

Niinhän täällä olevista kirjoittajistakin suurin on! :D Kun köyhän perheen lapsi kirjoittaa olevansa kiltti ja tulleensa kiusatuksi varakkaan perheen lapsen toimesta, kaikki symppaavat! Kun sanomaltaan täysin samanlainen viesti oli toisinpäin, niin peukut menivät toisinpäin. Etsi itse ne tästä ketjusta. Niissä ei ollut merkityseroa ollenkaan. Molemmissa todettu osapuolten taustat.

Jollain oli edes hieman yritystä perustella jollain mustavalkoisuudella (tosin on päivänselvää viestikäyttäytymisen perusteella, ettei tämä ole ihan näin) mutta osa on väittänyt suoraan, että vain alempien sos. luokkien lapsia kiusataan ja sillä selvä.

Älkää viitsikö. Kyllä täälläkin suurimmalla osalla on ennakkoasenteita ja -luuloja. Teot eivät merkitse vaan se, kuka tekee (tai kenen oletetaan tekevän) Joidenkin kiusaaminen on tuomittavampaa kuin toisten.

Kiusaaminen yhdistää ihmisiä. On me ja ne. Tämä on syväänjuurtunut ihmisyyden sairaus, joka ei koulukuraattorilla selviä. Ihminen on toiselleen susi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologi ja koulukuraattori eivät riitä, oikeasti!

Joka kouluun oma nimikko-poliisi, jonka tehtävänä olisi puuttua kaikkeen kiusaamiseen. Myös auttaa lapsia muissa ajankohtaisissa haasteissa.

Kyllä poliisin olemus ja virkapuku antavat toisen viestin opettajille ja kiusaajille. Koulukuraattorit ja -psykologit ovat usein nuoria naisia, eikä auktoriteetti riitä.

Tosi hyvä idea!

No kun juuri ei ole. Eikö ongelmana ollut nimenomaan piilokiusaaminen? Mitä näkyvämpi "auktoriteetti" on partioimassa, sitä ovelammin kiusaaminen piilotetaan. Poliisi toimii kyllä sellaisen kiusaamiseen, joka tehdään näkyvästi esim poikien välkkämatseissa tms. kun mätetään toista turpaan. Mutta nuo pirulliset manipuloijat olikin nyt se ongelma. Ne, jotka näyttää kiltisti ja sievästi leikkivän jossain ja pään sisällä raksuttaa mitä kamalampia suunnitelmia ja juonikuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Sitä usein uskotaan, kellä on eniten karismaa ja parhaat sos. taidot (kyllä, kiusaajilla usein on). Kiusattu ei taas ei välttämättä osaa olla niin ovela. Katsoo kiusaajaa muiden nähden vihaisesti, kun kiusaaja osaa esittää viatonta. Niinpä muiden silmiin kiusattu saattaa näyttää pahemmalta.

Lapseni on muutaman kerran reagoinut kiusaamiseen luokassa ja opettaja on moittinut häntä. Kiusaaja on ollut selin opettajaan, eikä opettaja ole nähnyt tilannetta. Arvatkaapa, minkä viestin antaa kiusaajalle? Kiusattu häiritsee luokkaa itkemällä!!!

Kirjoittaja kutsuu kiusaajia fiksuksi. Osoittaa olevansa narsistisika.

Gdxvb kirjoitti:

Itse Ok varakkaasta perheestä, mutta rauhallinen ja ns. Perustyytyväinen luonne. Auta armias mitä kurmuutusta sai köyhempien lapsilta! Ja sitä halveksunnan määrää... sitä ei lapsena ymmärtänyt miksi kostettiin pelkän olemassaolon vuoksi. Omaan edelleen saman luonteen ja voin sanoa, että helppo luonne on aikamoinen etu aikuisten maailmassa. Vaikka kyllä sieltäkin löytyy näitä kateellisia ja pahansuopia kostajatyypin ihmisiä.

Alapeukkuja ropisi vaikka kyllä se köyhäkin osaa ilkeä olla. Ei se katso varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen ehdotus: opettaja kertoo luokalle havainneensa että ryhmässä tapahtuu kiusaamista. Ei kerro nimiä. Kuvailee tilanteen. Sitten antaa jokaiselle oppilaalle tehtäväksi kirjoittaa essee siitä että miten ongelma tulisi ratkaista. Sen jälkeen opettaja järjestää sopivalla ajalla yksityisen keskustelutilaisuuden jokaisen oppilaan kanssa jossa he saavat kertoa oman osuutensa asiaan. Taustamateriaalina käytetään oppilaan kirjoittamaa esseetä. Opettaja tekee selväksi että koko luokalla on nyt yhteinen ongelma jonka selvittämiseen kaikki saavat osallistua. Siihen asti luokkaretket yms kivat jutut on jäissä. Jos ei homma etene niin sitten otetaan vanhemmat mukaan keskusteluihin.

Voitko levittää tätä ideaa opettajien keskuudessa ihan valtakunnallisesti? En ole ikinä kuullut kenenkään toimivan näin.

Kyllä tämä tapa on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Osallistaminen ongelman ratkaisuun.  Tosin lapsilla on yleensä hyvin julmia vaihtoehtoja ratkaisuksi, mutta usein tulee hyviäkin. Verso eli vertaissovittelu on vähän tämän tyylistä pikkuongelmien ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Sitä usein uskotaan, kellä on eniten karismaa ja parhaat sos. taidot (kyllä, kiusaajilla usein on). Kiusattu ei taas ei välttämättä osaa olla niin ovela. Katsoo kiusaajaa muiden nähden vihaisesti, kun kiusaaja osaa esittää viatonta. Niinpä muiden silmiin kiusattu saattaa näyttää pahemmalta.

Tämä on se ydinongelma. Kiusattu ei saa apua, eikä uskalla sitä paljastaa. Ne, jotka reagoivat kiusaamiseen suuttumalla, leimataan kiusaajiksi, kun nämä viatonta ja ystävällistä näyttelevät kiusaajat tekevät kaiken opettajan selän takana "piilossa".

Voiko opettaja todellakin olla tietämätön piilokiusaamisesta? Nyt opet, käsi sydämellä, miten se voisi jäädä opettajalta huomaamatta? Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologi ja koulukuraattori eivät riitä, oikeasti!

Joka kouluun oma nimikko-poliisi, jonka tehtävänä olisi puuttua kaikkeen kiusaamiseen. Myös auttaa lapsia muissa ajankohtaisissa haasteissa.

Kyllä poliisin olemus ja virkapuku antavat toisen viestin opettajille ja kiusaajille. Koulukuraattorit ja -psykologit ovat usein nuoria naisia, eikä auktoriteetti riitä.

Tosi hyvä idea!

No kun juuri ei ole. Eikö ongelmana ollut nimenomaan piilokiusaaminen? Mitä näkyvämpi "auktoriteetti" on partioimassa, sitä ovelammin kiusaaminen piilotetaan. Poliisi toimii kyllä sellaisen kiusaamiseen, joka tehdään näkyvästi esim poikien välkkämatseissa tms. kun mätetään toista turpaan. Mutta nuo pirulliset manipuloijat olikin nyt se ongelma. Ne, jotka näyttää kiltisti ja sievästi leikkivän jossain ja pään sisällä raksuttaa mitä kamalampia suunnitelmia ja juonikuvioita.

Todennäköisesti se poliisi pyörittelis kiusaajalle hyppynaurua, että tämä voisi hyppiä rauhassa kun ensin on käynyt karjaisemassa jollekin urheilevalle poikalaumalle jotain.

Yksi konkreettinen ratkaisu voisi olla se,että opettaja jakaisi ryhmät ryhmätöihin ja joukkueisiin. Johdonmukaisesti ja säännöllisesti alaluokilta yläasteen loppuun. Niin, että tottuisi tekemään töitä kaikkien kanssa. Ei todellakaan mikään täydellinen ratkaisu,mutta ainakin välttyisi siltä kauhealta tunteelta kun kukaan ei halua omaan ryhmään.

Itselläni kaikkein hirveimpiä tilanteita oli ne helkkarin joukkuejaot liikunnan tunneilla,joissa yksi valitsee joukkueen jäsenet. Voiko joku asiantuntija kertoa,mikä helvetti niiden funktio oli? Oikeasti, pohdin asiaa jo silloin.