Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?

Ei ollut mun moka, mutta kuitenkin kovin kiusallista ja yrityksen kannalta nolo moka: haastattelijoita oli kaksi ja heillä ei synkannut. Mulkoilivat toisiaan, olivat tympääntyneitä, töksäyttelivät toisilleen ja vähän mullekin. Vaikea tuossa tilanteessa antaa itsestään parastaan, kun aistii olevansa keskellä epäsopua ja jotain ihan asiaan liittymätöntä nokittelua.

Työkkäri käski hakemaan palkkatuella määräaikaista toimistovirkailijan paikkaa eräästä isosta yrityksestä. Kieltäytyä ei voinut.

Yrityksen toimiala oli minulle täysin vieras enkä ole koskaan tehnyt toimistotöitä - olenhan ammatiltani puutarhuri. Ennen haastattelua mut istutettiin tietokoneen eteen ja käskettiin kirjoittaa asiakashankintakirje jollekin potentiaaliselle alueelliselle yhteistyökumppanille... täh? Tajusin pelin olevan menetetty mutta runoilin jotain lapsuuden kirjeenvaihtoharrastuksen pohjalta.

Huomattavan ylipukeutunut toimitusjohtaja haastatteli minua kalliisti sisustetussa toimistossaan ja kehui, miten hyvin firmalla menee. Mainitsi kuitenkin, että tälle palkkatukipätkälle ei sitten ole mahdollisuutta saada jatkoa missään muodossa. Kun haastattelun lopussa oli minun vuoroni esittää kysymyksiä, minulla oli vain yksi: Jos teillä kerran niin hyvin menee, miksi olette palkkaamassa kertakäyttötyöntekijää puoleksi vuodeksi yhteiskunnan tuilla?

En saanut vastausta enkä paikkaakaan. Oliko tuo sitten moka vai henkilökohtainen voitto? Onneksi tuli kevät ja pääsin oman alan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut hyvin miesaltaista alaa, ja on ihan normaalia että hakemissani työpaikoissani jopa 90% miehiä.

Olin juuri lukenut jonkun artikkelin, että diversiteetti on voimavara. Kun minulta siis kysyttiin klassinen, miksi palkkaisimme juuri sinut kerroin mainospuheeni lisäksi myös sen, että toki naisena toisin tämän erään artikkelin mukaan myös toivottua monimuotoisuutta.

Noh, mieshaastattelija kutakuinkin räjähti. Olisin ehkä voinut saada paikan, mutta asian esille tuonti korosti sitä että olen vääränsukupuolinen heidän työyhteisöönsä. Toki olin nuori tuolloin, ja jälkikäteen myönnän asian esille tuonnin olleen typerää. Mutta että mies alkaa huutamaan täysillä, että mitä likka tuli oikein sanottua, ja että tuo romahdutti hänen arvostuksensa minua kohtaan täysin....

Noh, ehkä ihan hyvä, että en alkanut työskentelemään tässä firmassa.

Jenkeissä on alettu kouluttaa rekrytoijia tuollaisten diversiteettisotureiden varalta. Heidän ottaminen töihin kun tuppaa tuomaan mukanaan kaikenlaista ylimääräistä ongelmaa työyhteisöön ja varsinainen fokus työntekoon kärsii :D

Kyseessä oli haastattelu sosionomikoulutukseen heti ylioppilaaksi päästyäni elikkä hain ensimmäistä kertaa ammattikorkeakouluun. Jännitin aivan älyttömästi ja olin vasta 18, en ollut ihan ajatuksella ajatellut loppuun asti mitään ja häpeän koko hommaa jälkeenpäin aivan pirusti. Menin paikalle pikkushortseissa ja melko avonaisessa topissa. Kaksi haastattelijaa istuu tylyinä vastapäätä, toinen oikealla ja toinen vasemmalla, ja pommittavat vuoronperään kysymyksillä. Sain koko homman kuulostamaan virheellisesti siltä että haluan ammattikorkeakouluun sen helppouden vuoksi ja yliopistoon en halua kun siellä sitten pitäisi tehdäkin jotain. Amkissa vaan kaivellaan nenää ja homehdutaan persiillään. Ai että häpesin. En päässyt kouluun sillä kierroksella.

Tarkoitatko ap mokat? Hassusti kirjoittelet

Välillä moka sattuu haastattelijalle: hain tehtävää, missä englannin osaaminen oli keskiössä. Olin juuri selittänyt haastattelijalle, että pärjäisin työssä vaivatta kielivaatimusten osalta, kun englanti kerran oli pääaineeni ja minulla on siitä tutkinto. Haastattelija nyökytteli ja kirjoitti jotain papereihin. Sitten hän kysyi "Do you speak English?" Haastatteluissa kyllä kysellään, mutta vastauksia ei näemmä aina kuunnella! :D

Ap, kerrotko ensin mikä on "moa"?

Mikähän toi moa oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerro harrastuksistasi englanniksi"

"Öööööööö ööööö ööööö öööö öööö i öööö ööö i walk a lot"

Jeps, nämä kun haastattelukieli vaihtuu yhtäkkiä englanniksi/ruotsiksi. Se haastattelu on sit siinä. Jäädyn niin totaalisesti ettei tosikaan. Eipä nuo kielitaidot tosin muuten kovin kummoset olekaan mutta kaikki katoaa päästä kun muulla kielellä esitetään kysymys.

Hain kerran sihteerin paikkaa ja multa kysyttiin mikä automerkki mulla on. Silloin oli Opel. En saanut paikkaa, tosin tuskin tuo vaikutti. Mutta kysymyksenä hassu, tilanne ei ollut mikään small talk tilanne.

Aina neuvotaan että ei saa haukkua nykyistä työpaikkaa jos on vaihtamassa firmaa. Hain kerran täysin samoihin duuneihin kuin mitä tein (sihteerin töitä) ja kun kysyttiin miksi olen lähdössä, vastasin rehellisesti että pahojen ilmapiiriongelmien takia ja että vaihtuvuus kyseisessä toimessa on ollut suurta. Sain uuden paikan.

Sama täällä. Hain kerran työpaikkaa eräästä kaupungista, missä tiesin olevan paljon ruotsinkielisiä. Kun haastattelija sitten kysyi heikkouksia, sanoin suoraan, että osaan huonosti ruotsia. Eiköhän haastattelija sitten vaihtanut lennosta kieltä ja alkanut kysellä ruotsiksi. Ymmärsin kyllä kaiken mitä hän sanoi, mutta itse en saanut kieltäni taipumaan yhteenkään ruotsin sanaan. Niin että hän sitten kyseli ruotsiksi ja minä vastailin suomeksi.

En saanut paikkaa. Se ei tosin johtunut kielitaidon puutteesta, vaan työhön valitulla oli vain enemmän työkokemusta alalta - tai näin haastattelija ainakin minulle vakuutteli.

Parikymppisenä nuorena naisena olin työhaastattelussa paikallisen huoltamon kahvila-apulaiseksi.

Haastattelijana pari mieshenkilöä, joista toinen oli paikan omistaja ja toinen kokki. Kyselivät haastattelun aikana, että milloin voisin aloittaa tehtävässä. Minun piti tarkistaa mahdollinen aloituspäivämäärä kalenteristani. Kaivoin kalenterin käsilaukustani. Ja kas, kalenterin mukana laukusta putosi kaksi terveyssidettä. Voi sitä häpeän ja nolotuksen määrää, kun vaivihkaa yritin niitä libressejä kerätä lattialta. 

Tämä sattui asuessani ulkomailla, vaikka ei oikeastaan ollut edes oma mokani. Sain rekrytoinnilta kutsun haastatteluun, olin juuri muuttanut kyseiseen kaupunkiin eikä se ollut minulle vielä entuudestaan kovin tuttu. Haastattelu oli ihan kaupungin toisella laidalla sijaitsevassa toimistorakennuksessa, ei siis sellainen paikka, että sinne suunnille olisi tullut vahingossa eksyttyä.

Mieheni vei minut haastatteluun sillä en itse uskaltanut ajaa sinne, kun en ollut aiemmin käynyt. Mentiin ihan navigaattorin mukaan loppumatka. Sanotaan, että osoite oli vaikka "Tehdaskatu" 12 ja sitä lähestyessä aloimme ihmetellä, ettei siellä ole kyllä oikein mitään, pelkkiä asuintaloja eikä alue näyttänyt ollenkaan siltä, että siellä olisi joku monikansallisen ison yrityksen iso toimistorakennus. Tarkistin osoitteen haastattelukutsusta ja edelleen Tehdaskatu 12 se oli. Onneksi yksi miehen tuttu oli töissä tuossa yrityksessä ja soitimme hänelle kysyäksemme sijaintia. Tässä vaiheessa haastattelun alkuun oli noin 10 minuuttia. Sitten selvisikin, että osoite oli annettu väärin, oikea osoite oli Tehdaskatu 22 - mikä olikin sitten jossain highwayn ihan toisella puolella. Soitin heti tuonne työpaikkaan, missä vastasi joku sihteeri ja kerroin, että olin saanut väärän osoitteen. Hän lupasi välittää tiedon eteenpäin. Lopulta meillä kesti joku 30-40 min, että pääsimme oikeaan paikkaan, vaikka numeroissa ei tosin ollutkaan iso ero...

Haastattelija oli selvästi jo tehnyt päätöksen ettei ota minua, vaikka pahoittelin tilannetta ja selitin, että olin saanut väärän osoitteen (eli periaatteessa ei ollut minun vikani vaan sen joka oli lähettänyt kutsun väärillä tiedoilla.) Hän tyytyi vain sanomaan ettenkö muka tiennyt missä ko. yritys sijaitsee; ihmetteli siis että tarvitsinko tosiaan ihan tarkkaa osoitetta sinne löytämiseksi. Jäi huono maku tuosta koko haastattelusta, vaikka muuten olisin ollutkin pätevä siihen virkaan. En tosiaan tullut valituksi.

Vierailija kirjoitti:

Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.

Ei se ole kirjoitusvirhe, vaan kielioppivirhe. Kannattaisi opetella oma äidinkielensä hyvin.

Mielenkiintoinen keskustelu niin jotkut jaksaa ulista tuosta otsikon pienestä virheestä???

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu niin jotkut jaksaa ulista tuosta otsikon pienestä virheestä???

Minua kiinnostaa tuossa vikinässä se, että kun ketju on pantu alkuun 10 tuntia aikaisemmin ja ollaan jo menossa sivulla kuusi, joidenkin päähän ei pälkähdä se, että joku olisi jo saattanut huomauttaa kirjoitusvirheestä. Nyt puolen tusinaa valopäätä on jaksanut ihan antaa Wikipedia-linkin lentokyvyttömiin lintuihin. Nokkelaa, nokkelaa...

Toi moa on kaikista hauskin! Nyt mäkin osaan moailla.

Mua hävettää vieläkin, kun joskus nuorena hain ensimmäisiä työpaikkoja. Hain puhelinmyyjäksi ja haastattelija kysyi palkkatoivetta, johon vastasin jonkun tyyliin 500€. En saanut paikkaa, haastattelija ilmeisesti ajatteli, että ei olisi motivaatiota yrittää tehdä kunnolla töitä. Joo, en kyllä tiedä mitä ajattelin kun heitin noin pienen summan.

En muista omia mokiani... Viimeksi, kun olin haastattelemassa, niin haastattelu meni ok, mutta joku jäi vaivaamaan. Hyvien tapojen vastaisesti googlailin hakijaa ja tulin siihen tulokseen, että hän oli aika reippaasti muunnellut cv:tään ja liioitellut ansioitaan. Valheista jää kiinni, koska haastattelijat googlettavat hakijat aina, vaikka eivät sitä julkisesti myönnäkään. Emme valinneet häntä, mutta emme myöskään kertoneet syytä olla valitsematta, joten ehkä hän käyttää edelleen samaa cv:tä hakiessaan töitä.

Sain paikan vaikka mokasin.Haastattelijoina mies ja nainen.Nainen taputteli alavatsaansa,olikin aika killi. Kysyin sitten että koska vauva tulee.Voi miten noloa,olikin kuukautiskipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.

Ei se ole kirjoitusvirhe, vaan kielioppivirhe. Kannattaisi opetella oma äidinkielensä hyvin.

Näitä opettaja wannabeetä ketjut täynnä.Ihan ketjun teema menee ohi suun kun vaahdotaan kirjoitus-/kielioppivirheistä.

Opiskelijaystäväni oli mennyt työhaastatteluun, jossa oli kaksi haastattelijaa. Nainen ja mies. Hän ihmetteli, kun kummatkin haastattelijat olivat olleet vaivautuneita. Nainen selvitteli kurkkuaan, mies hymyili ja katsoi koko ajan haastateltavan ohi. Haastatteluun oli varattu tunti, mutta se oli ohi vartissa.

Kun ystäväni lähti haastattelusta hän huomasi, että kauluspaidan napit olivat jääneet auki kriittisesti rintavarustuksen kohdalta.

Ei saanut paikkaa.