Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?

Tapasin työhaastattelijan kahvilassa. Se oli rento haastattelu ja rento oli työpaikkakin. Ei sentään niin rento kuin minun ensiesiintymiseni. Haimme kahvit ja etsimme pöydän ja rupesin riisumaan hupparia, jossa ei siis ollut vetoketjua. Jotenkin sotkeennuin vaatteisiini ja päädyin vetäisemään alla olevan paidankin kaulaan asti. Siinä sitten esittelin vatsaa ja rintoja työhaastattelijalle. Siksi/siitä huolimatta sain paikan

Elän ruuhkavuosia. Työhaastattelussa kysyttiin mistä olen viimeksi suuttunut ja miten kiukustuminen ilmeni.

Erehdyin selittämään yksityiskohtaisesti miten pää tänäänkin meinasi taas täysin hajota lasten aamushow'n takia, kun päiväkotiin lähdöstä ei tahdo tulla mitään.

Eläkeikää lähestyvien miesten ilmeet olivat vastaukseni kuultuaan näkemisen arvoiset. Tajusin silloin heti sen, että tätä ei selvästikään kysymyksellä haettu.

Vierailija kirjoitti:

MOKAT ei "moat"

Tuollaisten saivartelijoiden vuoksi kieli ei kehity. Ennen uudet sanat vakiintuivat vähitellen suomen taivutuskäytäntöihin, mutta tuo on estetty ainakin autosta alkaen. Jos kielen olisi annettu kehittyä aiempaan tapaan, puhuttaisiin nykyisin audosta. Poikkeuksia ovat esim. mopo, joka on lyhennetty sanasta moottoripolkupyörä.

Myyjäksi hain. Työhaastattelu kuvattiin/nauhoitettiin.  Yllätyin ja menin jotenkin ihan lukkoon ja olin naama ihan tulipunaisena koko haastattelun ajan. Oikein tunsin miten naamaa kuumotti. En saannut paikkaa. Ei ollut yllätys. En edez odottanut saavani. 

Hain uudenlaisiin työtehtäviin vieraalle paikkakunnalle. Haastattelussa tehtäväksi tuli kertoa radioon suunnitelmista alueen kehittämiseksi tietystä, työn kannalta keskeisestä näkökulmasta. Puheen piti kestää viisi minuuttia. Aika nopeasti meni takelteluksi... Lopetin ennen kuin viisi minuuttia oli ohi, koska sen verran paljon puhe alkoi toistaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun ja kysyn ihan liikaa, saastikset venyy pitempään kuin mitä haastattelija on suunnitellut. 

saastikset :D

Tässä moat-ketjussa saastiksetkin ovat sallittuja.

kysyin onko täällä miehiä töissä ja paljon ruoka maksaa xD olin 22v ja sariaanhoitajakoulussa hain ekaa työpaikkaa kotihoitoon.

Sovin haastattelun firmaan x henkilön nimeltä "Anna Makkonen" kanssa. Olen kaikesta tuollaisesta herkästi stressaantuvaa tyyppiä ja join vielä pari mukia kahvia ennen haastattelua joten voitte kuvitella että haastatteluhetkellä olin ns. kilakassa. Koputin tomerasti toimiston oveen. - Päivää, onko Anna KAIKKONEN tavoitettavissa. Kyvyin. - Olen kylläkin Anna Makkonen. Vastasi oven avannut nainen, joten tietenkin aloin kalkattaa sekavaa selitystä siitä miten luokkakaverin ala-asteella oli nimeltään Anna Kaikkonen ja olipas nyt hassu sekaannus hahahhaha. Päästiin Anna Makkosen toimistoon, ja hän kysyi otanko kahvia. Paniikissa vastasin että otan, mikä oli virhe, sillä olin juuri kitannut kahvia ja kävin jo tarpeeksi kierroksilla. Lopputuloksena käteni vispasivat kuin vieroituskuurilla olevalla nistillä ja läikyttelin kahvia pitkin pöytää. Haastattelija kyseli kaikenlaista, mm. "Olet kirjoittanut että työskentelet yrittäjähenkisesti, voitko avata vähän mitä tarkoitat". Minä: ööm no sehän meinaa sitä että työskentelee silleen vastuullisesti ja vähä niinku omassa yrityksessä että ei laiskottele.. 

Ihme ja kumma, sain kuin sainkin paikan ja etenin muutaman vuoden sisällä Anna Makkosen pallille. Ymmärsin paremmin kuin hyvin haastattelussa sopertelevia ja täriseviä ihmisiä :) 

Ihmiset on kovia itselleen.

Moni sattumus ei ole moga ollenkaan.

Vaikka migreenikohtaus.

Työssä vaadittiin vierasta kieltä jota puhun hyvin. Haastattelija päätti vaihtaa kielen ko kieleen kesken haastattelun sanomatta mitään. Totta kai minulla meni sanat ihan sekaisin, ja tyyppi varmaan luuli että valehtelin osaavani kieltä. En saanut paikkaa. :D

"Työnantaja ei saanut sinusta sitoutunutta työntekijää, koska käytit työsuhteen vain omaksi eduksesi."

Käsi ylös kuinka moni EI käytä työsuhdetta vain omaksi edukseen? En usko että kovin moni käy töissä muun kuin oman etunsa (esim palkka) takia..

Olin haastattelua edellisenä päivänä tehnyt 16 tuntisen päivän. Olin väsynyt  ja surullinenkin jostain perheasiasta. Haastattelijat olivat myöhässä ja sekin kiukutti minua. Toinen haastattelija oli entinen työkaverinini, En saanut paikkaa, sain pahan mielen. Mutta jälkeenpäin ajateltuna ei harmita yhtään.

Kun hermostun, alan takellella pahasti.  Alku meni hyvin, mutta sitten sanat tarttuivat taas kurkkuun. Tajusin ettei puheestani ota sikakaan selvää ja tämän havainnoin tehtyäni koko kroppani alkoi  täristä. 

Vierailija kirjoitti:

Työssä vaadittiin vierasta kieltä jota puhun hyvin. Haastattelija päätti vaihtaa kielen ko kieleen kesken haastattelun sanomatta mitään. Totta kai minulla meni sanat ihan sekaisin, ja tyyppi varmaan luuli että valehtelin osaavani kieltä. En saanut paikkaa. :D

Jos jäät sanattomaksi millä tahansa hyvin osaamallasi kielellä se on miinus. Opettele puhumasi kielet seuraavalla kerralla paremmin ja valmistaudu haastattelukysymyksiin ennakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.

Elä välitä noista pelleistä.

Heille elämää tärkeämpää on oikeinkirjoitus ja sen jälkeen yhdyssanat.

Tosin elämä siinä lipattelee ohi mutta se ei liene oleellista.

aloittaja hakee varmaan vieläkin työtä. MOAT. Mikä on MOA? Pitää varmaan olla moka eli pahimmat mokat.

Onnea vaan. Työnhakuun.

Olin maanantaina aamulla aikaisin työhaastattelussa. Minua haastatteli mies ja nainen. Alussa kaikki meni ihan mukavasti ja sitten naista pyydettiin käymään toimistolla. Jäin siis miehen kanssa kahdestaan. Hän haukotteli, otti paremman asennon nojatuolissa ja nukahti. Yritin yskiä, että hän heräisi ja jatkaisimme haastattelua. Vihdoin nainen tuli paikalle ja mies heräsi ja kysyi onko minulla jotain kysyttävää. Kysyin vaan koska työ alkaa ja sain sen työpaikan. Myöhemmin sain tietää, että miehen lapsella oli koliikki ja hän oli valvonut edellisen yön.

Vierailija kirjoitti:

MOKAT ei "moat"

Loka - loat

Ihan ensimmäinen työhaastattelu, hautausmaalle kesäksi. En tiennyt työhaastattelukäytännöistä mitään, enkä osannut kehua itseäni oikein. Sanoin jotain työhön liittymätöntä ja haastattelija kysyi sitten armeliaasti "oletko myös ahkera?" yms.

Rekryfirmassa: "mitä tiedät meidän yrityksestä?" ja vastasin vahingossa "en oikeastaan mitään". Haastattelija esitteli firman sen jälkeen. En saanut paikkaa, enkä ole tuon jälkeen hakenut rekryfirman kautta, havaitsin sen heti minulle sopimattomaksi konseptiksi tuosta.

Haastattelu, johon olin valmistautunut liian hyvin. "Mitä tiedät meidän yrityksestä?" ja luettelin siitä muutaman keskeisen historiajutun ja haastattelija ihasteli, että sinähän tiedät enemmän kuin me.

Liian rehellisesti sanottu huono puoli. Haastattelija oli niin hämmentynyt, ettei kyennyt peittämään sitä.

Vastaanotossa on tullut sanottua väärä nimi pariinkin kertaan. Olen itsekin tehnyt vastaavantyyppistä työtä ja löysin useimmat väärin kysytyt henkilöt. Toisella kerralla tämä toimi itsellenikin, tyyliin Jonna Vaattonen löytyi, vaikka kysyi Jonna Vaittista. Toisella kerralla sekoitin etunimen, piti mennä tyyliin Tommi Kolarille, mutta muistin jännityksessä väärin ja sanoin Mikko Kolari. Aulan sohvalla tarkistin vielä nimen ja huomasin sen mennään väärin, mutta ajattelin, että kyllä se sillä sukunimellä löytyy, löytäisinhän itsekin. Vaksi tuli hetken päästä sanomaan, että laitoin viestiä Mikko Moilaselle, hän on tulossa hakemaan sinut. Saatiin onneksi oikea henkilö minut hakemaan.

Ehkä ensi kerralla muistan tarkistaa nimen jo ennen ovesta sisään astumista.

Vierailija kirjoitti:

Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.

Ihan turhaan pyysit anteeksi. Joillain ihmisillä nyt vain on pakkomielteinen taipumus takertua epäoleellisuuksiin. Sellaisiin kommentteihin voi vain jättää reagoimatta, jotka eivät liity käsiteltävään asiaan millään tavalla. Niin itse aina teen, ihan vain säästääkseni omaa kallisarvoista aikaani.