Vauva tulossa, mies sekoaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku joskus ehdotti miehille harrastuksen hankkimista pikkulapsiaikana juuri siksi, koska mies joutuu kuitenkin olemaan koko ajan yksin ja ilman seuraa, kun äiti on vain lapsen kanssa. Moni mies tuntuu hahmottavan tilanteen niin, että vauva varastaa naisen mieheltä.

Enemminkin niin, että nainen kääntää miehelle selän eikä arvosta häntä enää. Moni nainen keskittyy niin tiivisti vauvaan, että kaikki muu saa jäädä. Moni myös alkaa suhtautua mieheensä jonain apulaisena, joka ei osaa mitään. Varsinkin vauvan asioissa naisen tapa on se ainoa oikea.

Miehen rooliksi typistyy tuoda se vaaleanpunainen 52cm body oikeanpuoleisen vaatekaapin toisiksi alimmalta hyllyltä ja muun ajan tiskata tai imuroida HILJAA toisessa huoneessa ettei vauvan syöminen tai uni häiriinny. Ei ihme jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Ei vauvan unta saa häiritä isä eikä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaisissa tapauksissa pitää aina ymmärtää? Aina pitää ymmärtää, kun mies yrittää pakoilla vastuuta! Jos lapsia on yhdessä haluttu, niin niistä myös kannetaan vastuu yhdessä eikä toinen voi vaan yhtäkkiä päättää, että alanpas tekemään sitä tai tätä, ettei tarvitsisi olla kotona! Käsittämätöntä...

Vastuunkantamista ei ole hormoonihuuruisen prinsessan mielihalujen mukaan eläminen.

Jokainen normaali mies tajuaa, että naisella voi olla raskauden aikana hormonaalista oirehdintaa ja kyllä silti suurinosa naisista varmasti osaa käyttäytyä eikä leiki mitään prinsessaa. Mitä nämä prinsessan mielihalut sitten olisi?

Väittäisin, että suurin osa naisista käyttäytyy raskaana ollessaan jokseenkin oudosti. Osa hetkittäin, osa lähes jatkuvasti.

Niin se johtuu niistä hormoneista, niin mikä siinä sitten on outoa? Enpä itse ainakaan ole mitään prinsessaa leikkinyt, vaikka välillä olikin tunteet pinnassa, pahaa oloa ja pientä ahdistusta. Mieheni ei ikinä minua moittinut siitä, päin vastoin teki kaikkensa, että minulla on hyvä olla ja oli enemmän huolissani jaksamisestani töissä, kuin minä itse. Minäkin pidin huolta mieheni jaksamisesta ja välillä hän jopa hermoili, että ei sinun tarvitse tehdä tätä tai tuota, että hän kyllä hoitaa ja hyvin hoisikin! Maailman paras mies ja isä :) hänelle on perhe kaikki kaikessa eikä todellakaan käyttäytynyt, kuin joku keskenkasvuinen teinipoika.

Ihmeellistä on se, että nainen ei osaa käyttäytyä ja leikkii prinsessaa.

Olisin enemmän huolissani siitä, että ottaa lainaa harrastusta varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku joskus ehdotti miehille harrastuksen hankkimista pikkulapsiaikana juuri siksi, koska mies joutuu kuitenkin olemaan koko ajan yksin ja ilman seuraa, kun äiti on vain lapsen kanssa. Moni mies tuntuu hahmottavan tilanteen niin, että vauva varastaa naisen mieheltä.

Enemminkin niin, että nainen kääntää miehelle selän eikä arvosta häntä enää. Moni nainen keskittyy niin tiivisti vauvaan, että kaikki muu saa jäädä. Moni myös alkaa suhtautua mieheensä jonain apulaisena, joka ei osaa mitään. Varsinkin vauvan asioissa naisen tapa on se ainoa oikea.

Miehen rooliksi typistyy tuoda se vaaleanpunainen 52cm body oikeanpuoleisen vaatekaapin toisiksi alimmalta hyllyltä ja muun ajan tiskata tai imuroida HILJAA toisessa huoneessa ettei vauvan syöminen tai uni häiriinny. Ei ihme jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Tämä. Miehellä on myös oikeus tasavertaiseen vanhemmuuteen. Valitettavasti ympäröivä yhteiskunta ja esim neuvola ei tätä tue vaan miehen pitäisi itse pitää omia puoliaan ja sanoa niinkun minun mieheni esikoisen vauva-aikana, että "en tuo sitä vaaleanpunaista koon 52 bodyä kun se on pään yli vedettävä body ja sellaiset on hanurista. Puen itse vauvan ja nyt olis sun vuoros imuroida".

Itse en lisääntyisi niin köyhän miehen kanssa että joutuu ottamaan lainaa harrastuksiin. Kyllä pitäisi olla säästössä rahaa aina "pahanpäivän varalle".

Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä, jos se nainen on se, joka heti vauvan synnyttyä lähtee omiin harrastuksiin ja omiin menoihin ja ottaa vielä lainaa, kun yhteiset varat ei riitä? Katsottaisiin todella pahalla, mutta miestä pitää vaan ymmärtää, kun mies on pelästynyt, miehelle tulee itsestään selviä asioita muka yllätyksenä jne. Mikä aivoton reppana se mies muka on? Pidetäänkö miehiä tosiaan niin tyhminä, että heiltä ei voi odottaa mitään vastuun ottamista? Mies vaan päättää, että "mää haluun" tai "mää en haluu", niin sitten pitää ymmärtää...

Lainan ottaminen on edesvastuutonta tilanteessa että rahat on muutenkin vähissä. Se koskee sekä isää että äitiä. Tässä ap:n tilanteessa vaan mitä ilmeisimmin nainen on ahdistanut sekoilullaan miehen tuohon vastareaktioon joka nyt ampuu yli.

Hahhah. Tuskinpa. Mies on vaan päättänyt, että hän haluaa, niin hän myös saa. Mies varmasti myös halunnut lapsen, mutta ei kuitenkaan ole valmis isäksi, kunhan nyt vaan haluaa jatkaa sukuaan (tuollainen lainan ottaminen omaan harrastukseen oman lapsen syntymän aikoihin on käsittämätöntä).

Mitä ovat nämä asiat, joilla nainen mielestäsi sekoilee raskausaikana? Voitko vähän tarkentaa?

Kuten sanottua lainan ottaminen on edesvastuutonta, ei siinä sen kummempaa. Sekoilu on sitä kun nainen on vauvasta jauhamisellaan saanut miehen takajaloilleen ja ahdistumaan.

Kyllä saa olla herkkä mies, jos ahdistuu siitä, että ollaan innoissaan vauvan saamisesta ja asiat pyörii sen ympärillä. Pitäisikö se koko raskausaika olla vaan ihan hissukseen eikä antaa ajatustakaan tulevalle vauvalle tai ihan vaan hiljaa itsekseen naisen kärsiä raskauspahoinvoinnista ja muista oheisongelmista, joita raskaana olevalle naiselle ilmaantuu. Olen mies ja ihmettelen ajatusmaailmaasi.

Hienoa kun näet asiat näin mustavalkoisina! Eihän kyse ole ollut alkuunkaan siitä että vauvalle ja raskaudelle ei saisi antaa ajatustakaan. Kyse on siitä että toisilla ihmisillä (ap:lla ilmeisesti myös) tuo raskaus ja tuleva vauva alkaa viedä elämästä/keskusteluista/tekemisestä suunnilleen 95% näin karkeasti sanottuna. Kun siihen riittää esim. 20%. Lopun ajan voi käyttää sitten niin kuin ennenkin keskittyen muuhun elämään. Tätä se ap:n mieskin varmaan olisi halunnut, mutta vaimo ei antanut tilaa, hoh hoi...

No, tottakai se vie suurimman osan ajatuksesta! Ei se raskaus ole mikään pikkujuttu, että tuosta noin vaan! Kyllä se on iso muutos elämässä ja on kaikenlaista mietittävää ja pohdittavaa ihan jo raskausaikanakin... Kyllä normaalilla järjellä varustettu mieskin sen ymmärtää.

Kun keskitytään lapsen osalta oleellisiin asioihin ja jätetään kaikki kohkaaminen ja hössötys pois, niin tuon noin 20% ajasta ja energiasta riittää kyllä tuohon tulevan lapsen asioiden säätämiseen ja miettimiseen. Siitä ylimenevästä ei lapselle ole mitään hyötyä jos vanhemmat on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettuja. Sillä ylimenevällä kyllä pystytään etäännyttää tulevat vanhemmat toisistaan niin kuin ap:lle on käynyt. Tuo ylimeneväkin on ok, silloin kun se on yhdessä sovittu ja kumpikin tykkää siitä hössötyksestä, mutta ei jos toinen ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaisissa tapauksissa pitää aina ymmärtää? Aina pitää ymmärtää, kun mies yrittää pakoilla vastuuta! Jos lapsia on yhdessä haluttu, niin niistä myös kannetaan vastuu yhdessä eikä toinen voi vaan yhtäkkiä päättää, että alanpas tekemään sitä tai tätä, ettei tarvitsisi olla kotona! Käsittämätöntä...

Vastuunkantamista ei ole hormoonihuuruisen prinsessan mielihalujen mukaan eläminen.

Jokainen normaali mies tajuaa, että naisella voi olla raskauden aikana hormonaalista oirehdintaa ja kyllä silti suurinosa naisista varmasti osaa käyttäytyä eikä leiki mitään prinsessaa. Mitä nämä prinsessan mielihalut sitten olisi?

Väittäisin, että suurin osa naisista käyttäytyy raskaana ollessaan jokseenkin oudosti. Osa hetkittäin, osa lähes jatkuvasti.

Niin se johtuu niistä hormoneista, niin mikä siinä sitten on outoa? Enpä itse ainakaan ole mitään prinsessaa leikkinyt, vaikka välillä olikin tunteet pinnassa, pahaa oloa ja pientä ahdistusta. Mieheni ei ikinä minua moittinut siitä, päin vastoin teki kaikkensa, että minulla on hyvä olla ja oli enemmän huolissani jaksamisestani töissä, kuin minä itse. Minäkin pidin huolta mieheni jaksamisesta ja välillä hän jopa hermoili, että ei sinun tarvitse tehdä tätä tai tuota, että hän kyllä hoitaa ja hyvin hoisikin! Maailman paras mies ja isä :) hänelle on perhe kaikki kaikessa eikä todellakaan käyttäytynyt, kuin joku keskenkasvuinen teinipoika.

Ihmeellistä on se, että nainen ei osaa käyttäytyä ja leikkii prinsessaa.

Annapas esimerkkejä prinsessaleikeistä?

Miehesi ei osaaa kanavoida energiaansa. Vanhemmmille pitäiiisi ollla valmennus tsydeeemi olemassa. Taii päiväkirjaa"hello, i m tom geels is like hypä paarvekkkelta päää edellä 10 kerroksesta. Ican enjoyy it very muuch".

Täältä viimeisillään raskaana oleva nainen lähettää terveisiä tuolle prinsessanhuuruselle ukonkuppanalle: mulla on lantio löystynyt, käveleminen sattuu, välillä lähtee jalat alta, hemoglobiini kävi niin alhaalla etten päässyt sohvalta ylös, ummetus on niin kova että ulostaessa tulee pelkkiä veriklimppejä, yöllä en saa unta kun lonkkiin särkee ja vauva potkii mahassa. Kuorsaan ku katujyrä jos nukun. Tässä on sulle niitä prinsessaleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoi tällaisiin asioihin (kuten muihinkin) eri tavoin. Anna mieheen reagoida sillä tavalla kuin hänelle parhaitten sopii. Kaiken pahinta on jos alat painostamaan miestä asiassa, silloin todennäköisesti miehelle tulee vielä kovempi vastareaktio.

Mitä jos äitikin alkaa vauvan synnyttyä harrastaa pakonomaisesti yksinään? Jättää vauvan miehelle aina vain. Pitääkö hänenkin reaktiotaan asiaan vain ymmärtää ja odotella, josko muutos sattuisi tulemaan?

Nää loputtomiin ymmärtäjät mahdollistaa miesten vastuuttoman kåytöksen. Oikeastihan miehellä on ongelma, joka pitää hoitaa pois, jos käpertyy itseensä juuri silloin kun pitäisi olla puolison tukena ja ottaa vastuu uudesta ihmisestä. Hoitoa tämmöinen mies tarvitsee, ja vaimon täytyy kertoa se hänelle ellei hän itse sitä tajua. Ihmisellä on kieli ja kyky ajatella abstrakteja eikä hän voi käyttäytyä vaistonvaraisesti kuin eläin, vaan täytyy tuntea vastuunsa kun on uuden elämän saattanut alulle.

Vierailija kirjoitti:

Täältä viimeisillään raskaana oleva nainen lähettää terveisiä tuolle prinsessanhuuruselle ukonkuppanalle: mulla on lantio löystynyt, käveleminen sattuu, välillä lähtee jalat alta, hemoglobiini kävi niin alhaalla etten päässyt sohvalta ylös, ummetus on niin kova että ulostaessa tulee pelkkiä veriklimppejä, yöllä en saa unta kun lonkkiin särkee ja vauva potkii mahassa. Kuorsaan ku katujyrä jos nukun. Tässä on sulle niitä prinsessaleikkejä.

Ja ilmeisesti teet sitten myös miehesi elämästä hankalaa ihan vaan sen vuoksi että se on "oikein" sille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä viimeisillään raskaana oleva nainen lähettää terveisiä tuolle prinsessanhuuruselle ukonkuppanalle: mulla on lantio löystynyt, käveleminen sattuu, välillä lähtee jalat alta, hemoglobiini kävi niin alhaalla etten päässyt sohvalta ylös, ummetus on niin kova että ulostaessa tulee pelkkiä veriklimppejä, yöllä en saa unta kun lonkkiin särkee ja vauva potkii mahassa. Kuorsaan ku katujyrä jos nukun. Tässä on sulle niitä prinsessaleikkejä.

Ja ilmeisesti teet sitten myös miehesi elämästä hankalaa ihan vaan sen vuoksi että se on "oikein" sille!

Ihan ohiksena vaan että kuule kun kaikessa ei ole aina kyse miehestä! Raskaana olevan naisen valitus ei ole suunnattu ketään vastaan, vaan älykäs ja empaattinen mies ymmärtää, että häntä tarvitaan huolehtimaan puolison hyvinvoinnista. Ja se, miten mies kohtelee raskaana olevaa lapsensa äitiä, ennakoi monessa tapauksessa sitä miten hän tulee kohtelemaan lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen tämä. Itse antaisin miehen juoda ja matkustaa kavereidensa kanssa aina raskauskuukaudelle 8 asti. Vaikka tuskinpa haluaisi enää niin myöhään kun on luonteeltaan hellä. Kamalaa jos itse joutuisin raskauden takia luopumaan kivoista jutuista, nythän en joudu koska olen jo valmiiksi absolutisti yms. En pystyisi olemaan suhteessa jossa ollaan "itsenäisiä". Eli jo suhteen alussa on ollut selvää ettei läheisyyttä anneta toiselle (tai se pääasiassa tarkoittaa seksiä).

Sinä ja miehesi päätätte pitkän harkinnan jälkeen yrittää lasta ja muutaman kuukauden kuluttua tärppää. Sitten sinä olet koko raskausajan yksin, kärsit oksenteluista, väsymyksestä ja muista terveysongelmista yksin, hoidat yksin kodin, käyt töissä, käyt neuvolassa yksin, pelkäät yksin lapsen terveyden puolesta kohonneen verenpaineen vuoksi, jännität testituloksia yksin, mietit lapsen nimeä yksin, hankit vauvalle tavaroita yksin, raahaat yksin pinnasängyn kotiin ja vain siksi, että miehellä on niin paljon kivempaa puuhaa muualla.

Minulla on sinulle ehdotus: hankkikaa miehen kanssa yhdessä koiranpentu tai kaksi. Sitten kun koira saapuu, sanot miehelle morjens ja jätät kaiken miehen tehtäväksi.

Ei minun tai ystävieni miehet olet ”seonneet” tai sekoilleet ennen lapsen syntymää tai raskauden aikana, mikä ihmeen yleistys tuo nyt on?

Ennemminkin tuolloin on miehet keskittyneet enemmän perheeseen.

Kyllä naisen elämä pyörii ihan täysin sen vauvan ympärillä viime hetkillä, hieman vaikea olisi olla ajattelematta sitä lähes joka hetki kun se potkii palleaan, pää painaa lantiossa, jatkuva vessahätä, ummetus, kolotus jne, Ei toki kaikilla mutta monilla, lähestyvä synnytys jännittää. Töistä jäädään pois ihan vaan sen vauvan takia, joten ymmärrettävästi elämässä ei siinä hetkessä paljon muuta ole. Naisen täytyy fyysisten muutosten ohella käydä henkisesti läpi se mullistus kun yhtäkkiä ei voi enää elää itselleen vaan täytyy asettaa etusijalle toinen pieni, avuton ihminen. Sitä toivoisi että mies olisi siinä naisen tukena, eikä pakenisi omiin harrastuksiinsa. Raskaana oleva nainen kantaa sitä vauvaa sisällään 100% ajastaan joten olisi aika karua jos sitä ei saisi ajatella edes suurinta osaa ajasta. Kun se vauva syntyy, se on läsnä koko ajan ja sen tarpeet on asetettava etusijalle, halusi mies sitä tai ei. Siitä muutoksesta selviää paljon helpommalla jos siihen valmistautuu etukäteen.

Miehen kaveri aloitti triathlontreenaamisen kätevästi vähän ennen vauvan syntymää. Plösö sohvaperuna alkoi yhtäkkiä treenata kuin viimeistä päivää. Sääliksi käy lasta ja äitiä, isi treenaa joka päivä tuntikausia ja lisäksi on tietysti työ.

Some täynnä isukin ja vauvan yhteisposeerauksia mutta taitaa oikeasti aika vähän herra osallistua perheen pyörittämiseen. Nainen näyttää aika nääntyneeltä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa niin päähän! Tiesin kyllä, että miehille iskee joku ihmeellinen paniikki ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyy... Mutta en jaksaisi tätä yhtään.

Meillä kuukausi laskettuun aikaan - ja mies päätti aloittaa uuden, todella paljon aikaa ja rahaa vievän harrastuksen, koska se on aina ollut hänen ”haaveensa”. Totta kai se piti juuri NYT aloittaa! Nyt sitten ei puhu mistään muusta kuin tuosta harrastuksestaan, ei ajattele mitään muuta, kuluttaa kaiken aikansa ja rahansa siihen. On oikein etsimällä etsinyt uusia kavereita harrastuksen ympäriltä, ottanut lainaa rahoittaakseen tekemisiään, jättää tekemättä sovittuja tylsiä arkijuttuja, kun luuhaa vain harrastusjutuissaan.

No, onhan tuo tavallaan parempi kuin se, että olisi alkanut ravata baareissa, tai juoda kaksin käsin tms...

Kiitos kun sain avautua, olen toki miehellekin avautunut, mutta hän ei ole sellaisessa mielentilassa, että menisi viesti ja sen vakavuus ihan perille asti.

Meneehän tuo ohi, meneehän.....? Sitten kun vauva syntyy?

Kuulostaa itsekkäältä toiminnalta ja pakenemiselta. Miehenhän pitäisi olla, juuri nyt sinun tukenasi ja odottaa innolla lasta kanssasi. Itsekästä käytöstä, ei pidä sietää pitkään, siitä tulee todennäköisesti uusi normaali, joten sano se hänelle, että eikö yhteinen lapsen saaminen, kiinnostakaan häntä, tai ole iloinen asia. Keskustelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä viimeisillään raskaana oleva nainen lähettää terveisiä tuolle prinsessanhuuruselle ukonkuppanalle: mulla on lantio löystynyt, käveleminen sattuu, välillä lähtee jalat alta, hemoglobiini kävi niin alhaalla etten päässyt sohvalta ylös, ummetus on niin kova että ulostaessa tulee pelkkiä veriklimppejä, yöllä en saa unta kun lonkkiin särkee ja vauva potkii mahassa. Kuorsaan ku katujyrä jos nukun. Tässä on sulle niitä prinsessaleikkejä.

Ja ilmeisesti teet sitten myös miehesi elämästä hankalaa ihan vaan sen vuoksi että se on "oikein" sille!

Ihan ohiksena vaan että kuule kun kaikessa ei ole aina kyse miehestä! Raskaana olevan naisen valitus ei ole suunnattu ketään vastaan, vaan älykäs ja empaattinen mies ymmärtää, että häntä tarvitaan huolehtimaan puolison hyvinvoinnista. Ja se, miten mies kohtelee raskaana olevaa lapsensa äitiä, ennakoi monessa tapauksessa sitä miten hän tulee kohtelemaan lastaan.

Kyllä vaan. Ja minulla on onneksi juurikin tällainen ihana älykäs ja empaattinen mies. :) Terveisin tuon "raskausvalituksen" kirjoittaja. Ja mun miehelle ei tulis ikinä mieleenkään sanoa mitään noin ilkeää mulle, miten nää kommentoivat "miehet" täällä puhuu raskaana olevista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään mene ohi. Siksihän miehesi sen juuri nyt keksi ettei tarvitse osallistua vauvan hoitoon.

Kysymyksessä on vaistonvarainen pesänrakennusvietti, joka kuitenkin kanavoituu oudosti, koska pesä on jo kunnossa. 

Ts. mies ei tiedä mikä on hänen roolinsa tulevan jälkeläisen suhteen, haluaisi tehdä jotain hyödyllistä tulevaisuutenne eteen ja touhuaa nyt miten sattuu.

Auta häntä - pane esim. silittämään vauvanvaatteet ym. pyykki. Perustele haitallisten bakteerien tuhoamisella. Kyllä hän siitä asettuu kun vauva syntyy ja saa omat säännölliset päivystysvuoronsa :)

Kohta sulla on 2 lasta hyysättävänä. Älä hylkää oikeaa lastasi.

Anna sen toisen puuhastella mitä lystää.

Lycka till, ei käy kateeksi.