Vauva tulossa, mies sekoaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä, jos se nainen on se, joka heti vauvan synnyttyä lähtee omiin harrastuksiin ja omiin menoihin ja ottaa vielä lainaa, kun yhteiset varat ei riitä? Katsottaisiin todella pahalla, mutta miestä pitää vaan ymmärtää, kun mies on pelästynyt, miehelle tulee itsestään selviä asioita muka yllätyksenä jne. Mikä aivoton reppana se mies muka on? Pidetäänkö miehiä tosiaan niin tyhminä, että heiltä ei voi odottaa mitään vastuun ottamista? Mies vaan päättää, että "mää haluun" tai "mää en haluu", niin sitten pitää ymmärtää...

Lainan ottaminen on edesvastuutonta tilanteessa että rahat on muutenkin vähissä. Se koskee sekä isää että äitiä. Tässä ap:n tilanteessa vaan mitä ilmeisimmin nainen on ahdistanut sekoilullaan miehen tuohon vastareaktioon joka nyt ampuu yli.

Hahhah. Tuskinpa. Mies on vaan päättänyt, että hän haluaa, niin hän myös saa. Mies varmasti myös halunnut lapsen, mutta ei kuitenkaan ole valmis isäksi, kunhan nyt vaan haluaa jatkaa sukuaan (tuollainen lainan ottaminen omaan harrastukseen oman lapsen syntymän aikoihin on käsittämätöntä).

Mitä ovat nämä asiat, joilla nainen mielestäsi sekoilee raskausaikana? Voitko vähän tarkentaa?

Kuten sanottua lainan ottaminen on edesvastuutonta, ei siinä sen kummempaa. Sekoilu on sitä kun nainen on vauvasta jauhamisellaan saanut miehen takajaloilleen ja ahdistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö ohi? No riippuu mistä tuo johtuu. Onko tämä vastapainoa kenties sille että sinä olet alkanut hössöttää tulevasta vauvasta ja raskaudesta yli miehen sietokyvyn? Ehkäpä miehestä tuntui että elämästä ei jäänyt enää muuta jäljelle ja oman selviytymisen takia piti keksiä jotain ihan muuta? Jos näin, niin silloin kummankin pitäisi tulla vastaan. Eli sinun pitäisi puhua muustakin kuin vauvasta yms... ja miehen sitten myös palata takaisin maanpinnalle. Jos sitten kyse on vaan jostakin hetken mielijohteesta, niin se voi mennä ohi ajan kanssa.

Tässä on mielestäni perustavanlaatuinen ajatusvirhe. Ikään kuin vauva olisi naisen "juttu", josta mies ei ole ja miehen ei tarvitse olla kiinnostunut. Hän on sen sijaan kiinnostunut harrastuksestaan! Ja naisen pitää tehdä kompromissi, ja puhua vähemmän heidän yhteisestä vauvasta. Ei! Ei tämä ole mikään kompromissin paikka. Defaultoletus on se, että tuleva vauva on molemmille valtavan tärkeä asia, ja loppuraskauden aikana täyttää koko elämän.

Ei, sinun ajattelussa on perustavaalaatua oleva virhe. Vauva kyllä on ja pitää olla tärkeä sekä isälle että äidille. Mutta vauvasta/raskaudesta hössöttäminen/jauhaminen/jatkuva korostaminen ja muiden asioiden ohi ajaminen ei ole millään tavalla hyväksyttävää, jos kumpikin vanhempi ei omasta tahdostaan sitä halua tehdä. Siitä hössötyksestä ei tarvitse kiinnostua ollenkaan ja sitä ei tarvitse sietää. Se vauvasta hössöttäminen on ihan samanarvoista kuin jostain suopotkupallo tms. harrastuksesta jauhaminen, ei sitä tarvitse toisen sietää. Se vaan aiheuttaa pahimmillaan tuollaisia yli meneviä vastareaktioita. Lapsen odotuksen ja syntymän voi ottaa ihan viileästi niin kuin minkä tahansa muunkin asian ilman että siitä tarvitsee numeroa tehdä. Se vaan tuntuu olevan hankalaa isolle osalle naisia ja myös pienelle osalle miehiä. Samaan asiaan liittyy myös se kun kaverit alkaa kaikkoamaan lapsen saaneen ihmisen ympäriltä.

Ei todellakaan ole samanarvoista, etenkään juuri ennen esikoisen syntymää. "Kompromissi" tuossa tilanteessa on vähän kuin minä vaatisin sinulta tuhat euroa. No sinä tietysti sanoisit että ei tipu. Minä siihen sitten, että ok, voin tyytyä viiteen sataan.

Ei näin, vaan molempien vanhempien kuuluu olla ensisijaisesti kiinnostuneita vauvasta tuossa vaiheessa eikä todellakaan vaatia, että toinen kuuntelisi yhtä paljon horinaa jostain harrastuksesta kuin mitä tämä puhuu vauvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä oli muutaman kuukauden pakoiluvaihe synnytyksen jälkeen, koska hän pelkäsi vauvan terveyden puolesta. Tilanne oli tavallaan toistuma hänen omasta lapsuuden kodistaan eli jo sieltä oli kertynyt painolastia ja kun tuli uusi vastaavanlainen tapahtuma päälle, niin se aiheutti pakoreaktion, jossa vältteli kiintymyksen syntymistä lapsen, koska pelkäsi lapsen menettämistä.

Juu tai sitten mies vaan pakoili, kun ei jaksanutkaan sitä vauvan itkua ja yöheräämisiä ja huomasi, ettei se vauva olekaan mikään nukke, vaan elävä ihminen, josta pitää kantaa vastuu.

Tästä ei ollut kyse. Ei ollut eka lapsi kyseessä. Kyseessä oli lapsi, jolla oli vakavia terveysongelmia. Tilanne alkoi ennen ensimmäistäkään yöheräilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö ohi? No riippuu mistä tuo johtuu. Onko tämä vastapainoa kenties sille että sinä olet alkanut hössöttää tulevasta vauvasta ja raskaudesta yli miehen sietokyvyn? Ehkäpä miehestä tuntui että elämästä ei jäänyt enää muuta jäljelle ja oman selviytymisen takia piti keksiä jotain ihan muuta? Jos näin, niin silloin kummankin pitäisi tulla vastaan. Eli sinun pitäisi puhua muustakin kuin vauvasta yms... ja miehen sitten myös palata takaisin maanpinnalle. Jos sitten kyse on vaan jostakin hetken mielijohteesta, niin se voi mennä ohi ajan kanssa.

Tässä on mielestäni perustavanlaatuinen ajatusvirhe. Ikään kuin vauva olisi naisen "juttu", josta mies ei ole ja miehen ei tarvitse olla kiinnostunut. Hän on sen sijaan kiinnostunut harrastuksestaan! Ja naisen pitää tehdä kompromissi, ja puhua vähemmän heidän yhteisestä vauvasta. Ei! Ei tämä ole mikään kompromissin paikka. Defaultoletus on se, että tuleva vauva on molemmille valtavan tärkeä asia, ja loppuraskauden aikana täyttää koko elämän.

Ei, sinun ajattelussa on perustavaalaatua oleva virhe. Vauva kyllä on ja pitää olla tärkeä sekä isälle että äidille. Mutta vauvasta/raskaudesta hössöttäminen/jauhaminen/jatkuva korostaminen ja muiden asioiden ohi ajaminen ei ole millään tavalla hyväksyttävää, jos kumpikin vanhempi ei omasta tahdostaan sitä halua tehdä. Siitä hössötyksestä ei tarvitse kiinnostua ollenkaan ja sitä ei tarvitse sietää. Se vauvasta hössöttäminen on ihan samanarvoista kuin jostain suopotkupallo tms. harrastuksesta jauhaminen, ei sitä tarvitse toisen sietää. Se vaan aiheuttaa pahimmillaan tuollaisia yli meneviä vastareaktioita. Lapsen odotuksen ja syntymän voi ottaa ihan viileästi niin kuin minkä tahansa muunkin asian ilman että siitä tarvitsee numeroa tehdä. Se vaan tuntuu olevan hankalaa isolle osalle naisia ja myös pienelle osalle miehiä. Samaan asiaan liittyy myös se kun kaverit alkaa kaikkoamaan lapsen saaneen ihmisen ympäriltä.

Ei todellakaan ole samanarvoista, etenkään juuri ennen esikoisen syntymää. "Kompromissi" tuossa tilanteessa on vähän kuin minä vaatisin sinulta tuhat euroa. No sinä tietysti sanoisit että ei tipu. Minä siihen sitten, että ok, voin tyytyä viiteen sataan.

Ei näin, vaan molempien vanhempien kuuluu olla ensisijaisesti kiinnostuneita vauvasta tuossa vaiheessa eikä todellakaan vaatia, että toinen kuuntelisi yhtä paljon horinaa jostain harrastuksesta kuin mitä tämä puhuu vauvasta.

Päinvastoin. Nainen on tässä tehnyt sen tonnin vaatimuksen kun on vallannut elämän vauva-hössötyksellä. Ja se että on vauvasta kiinnostunut ei tarkoita että vauva ajaisi kaiken ohi, ei ollenkaan. Tuo kallis harrastu ap:n tapauksessa on ylireagointi naisen omaan ahdistavaan tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä oli muutaman kuukauden pakoiluvaihe synnytyksen jälkeen, koska hän pelkäsi vauvan terveyden puolesta. Tilanne oli tavallaan toistuma hänen omasta lapsuuden kodistaan eli jo sieltä oli kertynyt painolastia ja kun tuli uusi vastaavanlainen tapahtuma päälle, niin se aiheutti pakoreaktion, jossa vältteli kiintymyksen syntymistä lapsen, koska pelkäsi lapsen menettämistä.

Mietipä muuten sitä että miksi se on teistä kahdesta sinä joka raportoi ja ymmärtää miehesi tunnetiloja ja taustoja.

Jatka samaan malliin niin saat todella jatkaa katkeraan loppuun asti.

Onneksi ymmärsin miehen tunnetilat. Lasten teho-osaston lääkärikin ymmärsi hyvin, kun kerroin hänelle, että miehen lapsuuden perheessä on samankaltainen tapaus. Tilanne oli rankka meille molemmille, mutta miehelle se oli entisen painolastin vuoksi vielä rankempi.

En ole katkera ja lapsetkin ovat jo muuttaneet pois kotoa. Toivottavasti sinäkään et ole katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoi tällaisiin asioihin (kuten muihinkin) eri tavoin. Anna mieheen reagoida sillä tavalla kuin hänelle parhaitten sopii. Kaiken pahinta on jos alat painostamaan miestä asiassa, silloin todennäköisesti miehelle tulee vielä kovempi vastareaktio.

Mitä jos äitikin alkaa vauvan synnyttyä harrastaa pakonomaisesti yksinään? Jättää vauvan miehelle aina vain. Pitääkö hänenkin reaktiotaan asiaan vain ymmärtää ja odotella, josko muutos sattuisi tulemaan?

Monellä äidillä on ongelmia synnytyksen jälkeen. Silloin puhutaan synnytysmasennuksesta. Neuvolassa pyritään huomaamaan nämä tilanteet ja hankitaan äidille apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö ohi? No riippuu mistä tuo johtuu. Onko tämä vastapainoa kenties sille että sinä olet alkanut hössöttää tulevasta vauvasta ja raskaudesta yli miehen sietokyvyn? Ehkäpä miehestä tuntui että elämästä ei jäänyt enää muuta jäljelle ja oman selviytymisen takia piti keksiä jotain ihan muuta? Jos näin, niin silloin kummankin pitäisi tulla vastaan. Eli sinun pitäisi puhua muustakin kuin vauvasta yms... ja miehen sitten myös palata takaisin maanpinnalle. Jos sitten kyse on vaan jostakin hetken mielijohteesta, niin se voi mennä ohi ajan kanssa.

Tässä on mielestäni perustavanlaatuinen ajatusvirhe. Ikään kuin vauva olisi naisen "juttu", josta mies ei ole ja miehen ei tarvitse olla kiinnostunut. Hän on sen sijaan kiinnostunut harrastuksestaan! Ja naisen pitää tehdä kompromissi, ja puhua vähemmän heidän yhteisestä vauvasta. Ei! Ei tämä ole mikään kompromissin paikka. Defaultoletus on se, että tuleva vauva on molemmille valtavan tärkeä asia, ja loppuraskauden aikana täyttää koko elämän.

Ei, sinun ajattelussa on perustavaalaatua oleva virhe. Vauva kyllä on ja pitää olla tärkeä sekä isälle että äidille. Mutta vauvasta/raskaudesta hössöttäminen/jauhaminen/jatkuva korostaminen ja muiden asioiden ohi ajaminen ei ole millään tavalla hyväksyttävää, jos kumpikin vanhempi ei omasta tahdostaan sitä halua tehdä. Siitä hössötyksestä ei tarvitse kiinnostua ollenkaan ja sitä ei tarvitse sietää. Se vauvasta hössöttäminen on ihan samanarvoista kuin jostain suopotkupallo tms. harrastuksesta jauhaminen, ei sitä tarvitse toisen sietää. Se vaan aiheuttaa pahimmillaan tuollaisia yli meneviä vastareaktioita. Lapsen odotuksen ja syntymän voi ottaa ihan viileästi niin kuin minkä tahansa muunkin asian ilman että siitä tarvitsee numeroa tehdä. Se vaan tuntuu olevan hankalaa isolle osalle naisia ja myös pienelle osalle miehiä. Samaan asiaan liittyy myös se kun kaverit alkaa kaikkoamaan lapsen saaneen ihmisen ympäriltä.

Tuota noin. Vauva on perheenjäsen, pieni avuton ihminen, joka tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja huomioimista (muuten ei säily edes hengissä). Suopotkupallo on harrastus, ei perheenjäsen. Suopotkupallo selviää ihan hyvin itsekseen ilman jatkuvaa korostamista ja priorisoimista. Vauva ei selviä. Ja vauvasta on suuri vastuu, kun sen kerran saa. Suopotkupallosta ei ole mitään erityistä vastuuta.

Jälleen kerran, montaa miestä pentu kiinnostaa vain sen tekemisen ajan, n. 10 min.

Onko alottajat jotain 19v teinejä? Olin tuossa saitsulla ja kattelin tanskalaista sarjaa nuorista äideistä, joka tulee friiltä aamuisin,  niin huh huh, kyllä joku pakko abortti pitäisi olla 30 vuotiaaksi asti, pikkusen kiinnostaa muut asiat tuossa iässä kun sinappikone, varsinkin niitä "isi" kokelaita.

Vierailija kirjoitti:

Oikein sappi kiehuu näitä lukiessa. Vaimo kantaa sisällään 9 kk yhteistä lasta, körsii erilaisista vaivoista ja epämukavuudesta. Sitten puskee lapsen tuskalla ulos. Jää työstään pois, ja mues kehtaa olla arvostamstta tätä ja jättäänaisen yksin.

Muija lähes aina varmasti halusi sen kakaran, mutta halusiko mies?

Tämä usein näiltä synnytyksen ja raskauden tuskista uhriutuvilta unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein sappi kiehuu näitä lukiessa. Vaimo kantaa sisällään 9 kk yhteistä lasta, körsii erilaisista vaivoista ja epämukavuudesta. Sitten puskee lapsen tuskalla ulos. Jää työstään pois, ja mues kehtaa olla arvostamstta tätä ja jättäänaisen yksin.

Muija lähes aina varmasti halusi sen kakaran, mutta halusiko mies?

Tämä usein näiltä synnytyksen ja raskauden tuskista uhriutuvilta unohtuu.

Laitan heti omaan kategoriaansa miehen, joka läyttää muija-sanaa.

Lopoutejsti osouttaa intitutioni oikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko alottajat jotain 19v teinejä? Olin tuossa saitsulla ja kattelin tanskalaista sarjaa nuorista äideistä, joka tulee friiltä aamuisin,  niin huh huh, kyllä joku pakko abortti pitäisi olla 30 vuotiaaksi asti, pikkusen kiinnostaa muut asiat tuossa iässä kun sinappikone, varsinkin niitä "isi" kokelaita.

Toivottavasti et ole mun lapseni kavereita, meinaan teistäkin on tosi moni syntynyt alle kolmekymppisille vanhemmille. Pakkoabortoisit koko porukan.

Tähän on selkeä ratkaisu. Paljaat tavarasi ja muutat pois tai paljaat miehen tavarat ja heität äijän pellolle. Tuollaisesta kumppanista ei ole mitään hyötyä. Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Tähän on selkeä ratkaisu. Paljaat tavarasi ja muutat pois tai paljaat miehen tavarat ja heität äijän pellolle. Tuollaisesta kumppanista ei ole mitään hyötyä. Jätä se sika.

Siis pakkaat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaisissa tapauksissa pitää aina ymmärtää? Aina pitää ymmärtää, kun mies yrittää pakoilla vastuuta! Jos lapsia on yhdessä haluttu, niin niistä myös kannetaan vastuu yhdessä eikä toinen voi vaan yhtäkkiä päättää, että alanpas tekemään sitä tai tätä, ettei tarvitsisi olla kotona! Käsittämätöntä...

Vastuunkantamista ei ole hormoonihuuruisen prinsessan mielihalujen mukaan eläminen.

Raskaana olevasta on prinsesssaus kaukana ja koko lapsenteosta naiselle. Koko homma on vaivaa kipua tuskaa verta ja revenneitä paikkoja.

Kaikki ihmiset toimivat hormonien ohjaamina. Hormonit tekee miehestä miehen ja naisesta naisen.

Mies joka ei ymmärrä minkä uhrauksen ja käsittämättömän työn nainen tekee tehdessään yhteisen lapsen ei ansaitse naista elämäänsä

Kun olin raskaana, niin oksensin ensimmäiset pari kuukautta päivällä ja yöllä, ja myös viimeiset pari kuukautta. Vaikka olen urheilullinen ja pitänyt lihaksistani hyvää huolta, niin selkäni meni rikki raskauden vuoksi eikä se koskaan täysin parantunut kuntoon. Istukan sijainnin vuoksi jouduin keisarinleikkaukseen, jossa vatsalihakseni revittiin irti eikä ne palaudu kuntoon koskaan. Haavan ompelussa tapahtui hoitovirhe, ja vatsanalue ei tule kuntoon ikinä (voin tosin elää asian kanssa, mutta kauniilta vatsa ei näytä). Sektion jälkeen oli kaksi kuukautta kovat kivut leikkausalueella. Mitä prinsessamaista tässä jatkuvassa oksentelussa ja kehon tuhoutumisessa on? Enemmän olo oli kuin teuraseläimellä.  

Äijä on pulassa, ja tietää sen. Muija vaahtoaa vaikkei lapsi ole vielä edes syntynyt, eli negatiivinen asenne jo valmiiksi... muistakaa, että vauva ymmärtää äänensävyt ja saa kokea sen, että on teille riesa.

Minusta raskaus oli parasta aikaa ikinä. Tunsin olevani niin tärkeä.

Otsikko voisi olla: "Vauva tulossa, miesKIN sekoaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaisissa tapauksissa pitää aina ymmärtää? Aina pitää ymmärtää, kun mies yrittää pakoilla vastuuta! Jos lapsia on yhdessä haluttu, niin niistä myös kannetaan vastuu yhdessä eikä toinen voi vaan yhtäkkiä päättää, että alanpas tekemään sitä tai tätä, ettei tarvitsisi olla kotona! Käsittämätöntä...

Vastuunkantamista ei ole hormoonihuuruisen prinsessan mielihalujen mukaan eläminen.

Raskaana olevasta on prinsesssaus kaukana ja koko lapsenteosta naiselle. Koko homma on vaivaa kipua tuskaa verta ja revenneitä paikkoja.

Kaikki ihmiset toimivat hormonien ohjaamina. Hormonit tekee miehestä miehen ja naisesta naisen.

Mies joka ei ymmärrä minkä uhrauksen ja käsittämättömän työn nainen tekee tehdessään yhteisen lapsen ei ansaitse naista elämäänsä

Joo, tuollaisen marttyyrin ei kannata lapsentekoon ryhtyäkkään jos se niin isolta uhraukselta kerran tuntuu.