Eronnut mies: Miltä sinusta tuntuu? Millaista elämäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Tuota en näin naisena ymmärrä, että lakataan syömästä, siivoamasta, lopetetaan liikkuminen ym. ja varsinkin jos on lapsia. Ja sitten kuitenkaan se ei ilmeisesti ole mitään masennusta jos se käyttäytyminen loppuu kuin seinään heti kun tulee uusi nainen. Tuollainen saattaa ajaa yhteen taas väärän ihmisen kanssa, kun on melkein pakko ottaa kuka tahansa vastaantulija joka tulee laittamaan elämän järjestykseen. Se on teidän oma hyvinvointi jota te siinä poljette maan rakoon tuolla ”ei väliä millään” asenteella. Pitäkää niistä rutiineista kiinni. Rypemällä itsesäälissä tilanne vain huononee. Jos oikeasti iskee masennus päälle niin hakekaa apua, ei ensimmäistä pubiruusua joka suostuu tulemaan siivoamaan, vaan ihan mielenterveysapua.

Huomaa että et ole mies, vaan nainen jolle erossa jää talo ja kaikki tutut tavarat siellä, sekä lapset. Tule sitten sanomaan kuka on masentunut ja kuka ei, kun itse olet ollut samassa tilanteessa kuin moni meistä miehistä täällä. 

Tiedätkö että häkkikoirankin masennus loppuu, kun se pääsee sieltä häkistään vapauteen? 

Aulis kirjoitti:

Hei sinä, joka olet eronnut.

Haluaisin tietää millaista elämäsi on eron jälkeen. Miten ensimmäiset päivät, viikot tai kuukaudet kuluivat? Miltä sinusta OIKEASTI tuntui, tai tuntuu juuri nyt? Saitko erosta fyysisiä oireita? Miten nopeasti pääsit erosta yli vai kipuiletko edelleen asian kanssa?

Olen huomannut että kukaan lähipiiristä ei oikeasti puhu näistä asioista tai sano oikein juuta eikä jaata. Hyvä että jaksaa edes partaa ajaa tai etsiä niitä sukkia, mitkä on jaksanut pestä.

Voin paremmin kuin koskaan. Hävisi fyysinen kipu ja henkinen ahdistus. Talous on kunnossa ja kukaan ei ole kyttäämässä eikä tarvitse riidellä tyhmistä asioista. Maksoin 90% kaiken, koska tuloerot olin niin isot ja joidenkin mielestä se on silloin oikein maksaa enemmän. Pitemmän päälle sekin asia alkaa vtuttamaan rankasti. Yhteisia lapsia meillä ei ollut, koska en itse voi saada lapsia. Vaimolla oli edellisestä suhteesta yksi lapsi. Ero oli helpotus ja tein aloitteen erosta, mutta toi talousasia ei ollut se suurin syy vaan siihen vaikutti muutama muu asia ennen sitä.

Tyttö on 18v nyt, mutta olen edelleen tekemisissä ja tuen häntä jos tarvii taloudellisesti ja käydään syömässä välillä kahdestaan. Olin kuitenkin 15 vuotta sen lapsen elämässä ja elettiin perheenä, niin ei minulla ole mitään syytä häntä hylätä ja esittää tuntematonta, vaikka biologinen isä en olekaan. Enemmän minä isä olen kun hänen biologinen isä, jota ei paljoa ole näkynyt. Olen testamentin tehnyt, niin että hän saa kaiken minulta, kun ei minulla ole niitä omia lapsia. Isäksi se minua kutsuu edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Newsflash: mies tutustuu naiseen ensisijaisena tarkoituksenaan saada pillua. Kaikki muu on toissijaista.

Siinä seksikertojen välissä jos nainen osoittautuu muutenkin mukavaksi/fiksuksi, voi naiselle löytyä muutakin "käyttöä". Mutta silloinkin pitää saada säännöllisesti, pelkkä "muu" ei riitä.

Newsflash: Rakkaus ei ole seksin sivutuote.

T. Mies

Väitätkö tosissasi että ns huonon hoidon/lahnan kanssa laitat hynttyyt yhteen ja myös pysyt - sillä jos rakastat oikeasti, et toki haaveile paremmasta seksistä ja hyi kauhistus, vielä jonkun toisen kanssa. Tai sitten on hyvä opetella itselleen valehtelu hyvin.

Joskus kannattaisi ajatella asioita ihan inhorealistisesti niin ei tule ikäviä yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en näin naisena ymmärrä, että lakataan syömästä, siivoamasta, lopetetaan liikkuminen ym. ja varsinkin jos on lapsia. Ja sitten kuitenkaan se ei ilmeisesti ole mitään masennusta jos se käyttäytyminen loppuu kuin seinään heti kun tulee uusi nainen. Tuollainen saattaa ajaa yhteen taas väärän ihmisen kanssa, kun on melkein pakko ottaa kuka tahansa vastaantulija joka tulee laittamaan elämän järjestykseen. Se on teidän oma hyvinvointi jota te siinä poljette maan rakoon tuolla ”ei väliä millään” asenteella. Pitäkää niistä rutiineista kiinni. Rypemällä itsesäälissä tilanne vain huononee. Jos oikeasti iskee masennus päälle niin hakekaa apua, ei ensimmäistä pubiruusua joka suostuu tulemaan siivoamaan, vaan ihan mielenterveysapua.

Huomaa että et ole mies, vaan nainen jolle erossa jää talo ja kaikki tutut tavarat siellä, sekä lapset. Tule sitten sanomaan kuka on masentunut ja kuka ei, kun itse olet ollut samassa tilanteessa kuin moni meistä miehistä täällä. 

Tiedätkö että häkkikoirankin masennus loppuu, kun se pääsee sieltä häkistään vapauteen? 

Itse naisena täytyy todeta että tässä on rouva oikeassa. Vaikka minunkin mies oli vuosia ollut elätettävänäni, pahoinpidellyt minut työkyvyttömäksi ja eläkkeelle ja hänen ryyppäämisen takiaan olin joutunut ulosottoon ja kotoani heitettiin erotessa kirjaimellisesti  pakkaseen pelkät vaatteet päälläni ja mitään en mukaani  maksamastani omaisuudesta saanut niin sen sijaan että olis itseäni vahingoittanut niin päätin alkaa rakastaa itseäni ja on helvetillisestä kuopasta noustu hyvään elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en näin naisena ymmärrä, että lakataan syömästä, siivoamasta, lopetetaan liikkuminen ym. ja varsinkin jos on lapsia. Ja sitten kuitenkaan se ei ilmeisesti ole mitään masennusta jos se käyttäytyminen loppuu kuin seinään heti kun tulee uusi nainen. Tuollainen saattaa ajaa yhteen taas väärän ihmisen kanssa, kun on melkein pakko ottaa kuka tahansa vastaantulija joka tulee laittamaan elämän järjestykseen. Se on teidän oma hyvinvointi jota te siinä poljette maan rakoon tuolla ”ei väliä millään” asenteella. Pitäkää niistä rutiineista kiinni. Rypemällä itsesäälissä tilanne vain huononee. Jos oikeasti iskee masennus päälle niin hakekaa apua, ei ensimmäistä pubiruusua joka suostuu tulemaan siivoamaan, vaan ihan mielenterveysapua.

Huomaa että et ole mies, vaan nainen jolle erossa jää talo ja kaikki tutut tavarat siellä, sekä lapset. Tule sitten sanomaan kuka on masentunut ja kuka ei, kun itse olet ollut samassa tilanteessa kuin moni meistä miehistä täällä. 

Tiedätkö että häkkikoirankin masennus loppuu, kun se pääsee sieltä häkistään vapauteen? 

Aika monelle naisellekkaan ei jää mitään taloja ja tavaroita. Eikö se omaisuus laiteta puoliksi? Huonekaluja, kodinkoneita ja tekstiilejä saa fb-kirppareilta nykyään jopa ilmaiseksi. Sen uuden asunnon saa nopeasti ihan asutun näköiseksi. Ja jos on lapsia niin sitä suuremmalla syyllä. Eihän lapset voi edes tulla käymään jos ei ole normaalit elämiseen tarvittavat tavarat ja rutiinit hallussa. Teidän pitäisi olla niitä luotetavia aikusia lapsillenne, eikä heittäytyä itsekkin lapseksi ja etsiä huolehtijaa. Ja ihan kaikella rakkaudella sanon tämän. Teidän oma hyvinvointi siitä eniten kohenee kun otatte vastuun omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa todella moninon löytänyt uuden kumppanin. Miehille lienee helpompaa.

Itse olen eronnut 3 v sitten (olen nainen), eikä ole uusi kumppani ollut lähelläkään löytyä.

Baareissa en käy, salilta ja lenkkipolulta ei löydy, netissä olleet aika kauheita pettymyksiä (eivät ollenkaan kuvauksensa mukaisia).

Joten hämmästelen kyllä. Mistä uuden kumppanin edes löytäisi jollei satu olemaan mies?

En usko, että olennaista eroa on sukupuolten välillä.

Luulenpa, että on. Miehet jotka tuttavapiirissä eronneet, ovat löytäneet uuden kumppanin vuodessa. Naiset ko. erojen jälkeen kaikki edelleen sinkkuina yrityksistä huolimatta.

Onko niin, että naiset ovat tarkempia uuden kumppanin valinnassa (en tarkoita kranttuja), etteivät tekisi samoja vääriä valintoja uudestaan, kun taas miehille kelpaa melkein mikä vain. Kunhan vain on joku vieressä.

Eiköhän tämä riipu eron syistä ja muutenkin ihmisestä itsestään. 

Kuka jätti.

Henk. koht. olin helpottunut ja loppuen lopuksi onnellinen.

Pitkästä aikaa oon saanu pillua niin paljon kun jaksaa nussia yms.

Miksi miehet aina jää rypemään johonkin itsesäälin syövereihin eivätkä ota itseään niskasta kiinni ja vähän tsemppaa? Itketään jonkun naisen perään vielä 10 vuotta eron jälkeen. Miehillä on vähän paha tapa että tajuavat vasta eron jälkeen mitä ovat menettäneet ja usein sitten haikaillaan menneiden perään. Naiset kun eroaa niin pääsääntöisesti se asia on siinä. Surut murhehditaan sillä hetkellä ja suunnataan katse eteenpäin. Tai ei ainakaan jäädä märehtimään jotain liittoa vuosiksi eteenpäin niin että se estäisi elämän jatkumisen.  Minulla on tuttu mies. Ihan moukka ollut avoliitossaan. Eikö itse hoksaa? Ei ihme että ero tuli ja nyt ruikutetaan kostonhimoisena perään. Muuttaisi käytöstään mutta ei kun syy on aina muualla kuin omassa itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet aina jää rypemään johonkin itsesäälin syövereihin eivätkä ota itseään niskasta kiinni ja vähän tsemppaa? Itketään jonkun naisen perään vielä 10 vuotta eron jälkeen. Miehillä on vähän paha tapa että tajuavat vasta eron jälkeen mitä ovat menettäneet ja usein sitten haikaillaan menneiden perään. Naiset kun eroaa niin pääsääntöisesti se asia on siinä. Surut murhehditaan sillä hetkellä ja suunnataan katse eteenpäin. Tai ei ainakaan jäädä märehtimään jotain liittoa vuosiksi eteenpäin niin että se estäisi elämän jatkumisen.  Minulla on tuttu mies. Ihan moukka ollut avoliitossaan. Eikö itse hoksaa? Ei ihme että ero tuli ja nyt ruikutetaan kostonhimoisena perään. Muuttaisi käytöstään mutta ei kun syy on aina muualla kuin omassa itsessä.

Tuo ei nyt täsmää sen havainnon kanssa jota ainakin muutama nainen esittää miesten nopeista uusista parisuhteista. Eikä myöskään useamman ketjussa yksin varsin hyvin viihtyvän eronneen miehen kokemuksiin. Eikä päde siis myöskään omaan kokemukseeni. Varmasti rypijöitäkin on, mutta sukupuoleen katsomatta.

Eiköhän noita itsesääliin jääviä rypijöitä ole ihan tasapuolisesti molemmissa sukupuolissa. Itse kirjoiti tuon #16 tekstin, ja voin sanoa että vaikka lasten puolesta olen tosi pahoillani tapahtuvasta, niin toisaalta oikein odotan että pääsen omaan kotiin, jossa voin lähteä puhtaalta pyödältä jatkamaan elämää. Toki melko lailla lasten ehdoilla alkuun.

Uusista kumppaneista en viitsi edes vielä haaveilla, mutta toivottavasti jossain vaiheessa joku vielä tarttuu mukaan. Toki pelottaa myöskin siltä osin, etten ole koskaan ollut oikein mikään sanaseppo tai muutenkaan sulavapuheinen naisten kanssa, joten pieni pelko yksinjäämisestä tietenkin on. Mutta itsesääli pitää koittaa välttää... :D

Erosin puoli vuotta sitten vaimon aloitteesta. Olo on ristiriitainen, suren ydinperheen hajoamista ja viikko-viikot lasten kanssa päiväkotiin viemisineen ovat aika raskaita. Toisaalta enää ei tarvitse kuunnella jatkuvaa valitusta ja haukkumista vaimolta ja viikot yksin ovat helppoja, paljon urheilua ja juhlimista. Olen tavannut mukavan naisenkin ja tästä exä on vihoissaan. Exä on vihjaillut haluavansa ehkä palata yhteen. Pahinta on lastrn toiveet yhteen palaamisesta. Nyt yksinäni olen tullut siihen tulokseen etten halua palata exän kanssa yhteen. Olen hieman katkera huonosta lohtelustani.

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Lähdin 20-vuotisesta liitosta puolison järjettömien syytösten vuoksi. Uudessa elämässä oli pohjalla riemu; nyt saan olla vapaasti, toisaalta taas illat olivat välillä aika yksinäisiä. Aika pian löysin uutta sosiaalista elämää ja muutenkin elämä vakiintui ihan mukavaksi. Sitten vajaan vuoden kuluttua tapasin elämäni rakkauden ja nyt olemme ollet kahdeksan vuotta yhdessä. Vasta tässä iässä sain tajuta, kuinka hienoa elämä voi olla kun sen viettää oikean ihmisen rinnalla. Ehdottomasti elämäni paras aika on juuri menossa. Olen suunnattoman kiitollinen exälleni hänen tyhmyydestään, ilman sitä en varmaankaan olisi tässä.

Onko aiemmasta liitosta lapsia?

Yksi täysi-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Osa? Kaksi vastaajaa sun kommenttiin menneessä jopa. Onpa huima luku! Miksi jätit muut lukematta?

Minulla noi naisjutut liittyi siihen, että lopetin alkon kokonaan, aloitin kuntokuurin sekä tekemään väikkäriä.

Siihen kuvioon ei mitään uutta perhejuttua mahtunut mukaan. Sen sijaan kiinnostavia naisia alkoi pyöriä ympärillä. En minä mitään munkinlupausta ollut tehnyt joten annoin palaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ero on hyvin tuore ja uusi. Tuntuu että on pakko uskoa, että tämä oli oikein. Nyt. Hänen syyllistämistä ja pieniä eroja välillä, lopulta ne kasaantuivat valtavaksi, ja menin työkyvyttömyyden rajoille. Mitään hyvää ei ex-avokki minusta muista ja on ilmoittanut että oikeasti hänelle sellaista ei kanssani edes ollut, vain huonoa. Neljä vuotta sitten olin vahva ihminen, nyt pirstaleina ja enkä tiedä miten selviän päivästä toiseen. Tekee mieli juoda. Ja olen juonutkin. Sekin harmittaa kun haluaisin urheilla, tehdä kaikkea terveellistä. Mutta tämä pää. Ja ne uskomattomat syytökset ja mustamaalaus! Mieli huutaa apua. En tiedä miten jaksan.

Laita korkki kiinni vuodeksi ja pidä kuntokuuri. Lähde Sveitsiin alpeille viikoksi tai Pietarin Eremitaasiin ihmettelemään. Norjankin voi mennä ylhäältä alas autolla ja pysähtyä siellä missä huvittaa.

Minä en kolmannen kommentin jälkeen ole näitä vastauksia lukenut.  Avasinkin koko ketjun vain sen takia, että katson, kuinka monnennessa kommentissa aletaan lässyttää sänkyhommista.  Kolmannessahan se sitten jo tapahtui.

Itse olen jo elämää elänyt ja ihan hyvässä liitossa (toisessa) olenkin ja kaikki hyvin, siis olen naisihminen.  Minun eksäni ei ainakaan päässyt nuorten eikä luultavasti vanhempienkaan naisten kanssa sängyssä mellastelemaan, hän ajoi itsensä täydelliseen piippuun eron jälkeen ja kuoli alkoholimyrkytykseen.  Yhtään naista en ole kuullut hänellä olleen.  Kenellepä olisi kelvannutkaan järkyttävässä kännissä oleva mies. 

En tunne yhtäkään eronnutta miestä, jonka elämä eron jälkeen olisi ollut yhtämittaista nuorten naisten kanssa sängyssä peuhaamista.  Kukaan ei ole nuorta naista kainalossaan kuljetellut, sen olen huomannut.  Ystävämies löysi aika pian uuden naisen, joka on  - yllätys yllätys - häntä itseään vanhempi. Heillä kyllä näyttäisi menevän hyvin.  Miehen veli oli pitkään täysin yksin, kunnes viimein löysi uuden kumppanin.  Ei ole nuori, samanikäinen on kuin entinenkin.

Vaikka ketä eronnutta miestä ajattelen, minkäänlaista häntäheikin häivähdystäkään en pysty heihin liittämään.  Alkoholi on joillekin tullut liiankin tutuksi.  Se syö tehokkaasti kiinnostavuutta.  Kun vaimo on ottanut ja lähtenyt, eipä ole muutkaan naiset huomaansa haalineet.  Jossainhan se syy siihenkin on ollut.

Kuvitelmia on paljon, mutta totuus on tuolla jossain ilmassa.   Näihin miesten "minä ja nuoret naiset -lässyn lässyihin" suhtaudun suurella varauksella.  Niin kannattaa muidenkin tehdä.

Niin, minun exälläni oli puheissaan suuren suuri naisarsenaali varalla jo avioliiton aikanakin.  Tosin todisteita siitä en koskaan havainnut.  Eikä sitten eron jälkeen näköjään löytynyt yhtäkään.  

Niin kuin sanotaan, ei suuret puheet suuta halkaise.  Sama pätee näihinkin palstalla hölöttäjiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa todella moninon löytänyt uuden kumppanin. Miehille lienee helpompaa.

Itse olen eronnut 3 v sitten (olen nainen), eikä ole uusi kumppani ollut lähelläkään löytyä.

Baareissa en käy, salilta ja lenkkipolulta ei löydy, netissä olleet aika kauheita pettymyksiä (eivät ollenkaan kuvauksensa mukaisia).

Joten hämmästelen kyllä. Mistä uuden kumppanin edes löytäisi jollei satu olemaan mies?

En usko, että olennaista eroa on sukupuolten välillä.

Luulenpa, että on. Miehet jotka tuttavapiirissä eronneet, ovat löytäneet uuden kumppanin vuodessa. Naiset ko. erojen jälkeen kaikki edelleen sinkkuina yrityksistä huolimatta.

Onko niin, että naiset ovat tarkempia uuden kumppanin valinnassa (en tarkoita kranttuja), etteivät tekisi samoja vääriä valintoja uudestaan, kun taas miehille kelpaa melkein mikä vain. Kunhan vain on joku vieressä.

Tämä on ihan puuta heinää. Tunnen molempia lajeja, niin naisia ja miehiä jotka on löytäneet puolessa vuodessa uuden, ja sekä naisia että miehiä jotka on olleet helposti viisikin vuotta sinkkuna, ilman mitään suhteita.

Ei liity sukupuoleen.

N49

Mulle tuli 30-vuotiaana 7v avioliiton jäkeen yllätyksenä se, miten paljon naisseuraa olisi ollut tarjolla. Silloin kun ex-vaimon kanssa yksiin menin, olin epävarma laiha ruipelo, puhuin hermostuksissani mitä sattuu, eikä minulla ollut paljon naiskokemusta ennen ex-vaimoani. Muutaman kanssa yritin seurustella eron jälkeen, mutta kuivuivat aika äkkiä kokoon. Halukkaita kainaloon olisi ollut vielä paljon enemmän, mutta totesin että en ole valmis vielä mihinkään, enkä ole mikään yhdenillanseuranhakija ollut koskaan. Kyllä niitä naisehdokkaita oli 20v ylöspäin, ja jos ja kun kuljin iltariennoissa siinä eron jälkeen suhteellisen usein, niin yksin ei olisi tarvinnut monestikaan kotiin lähteä, mutta lähdinpä kuitenkin. En osannut nauttia huomiosta, koska olen tällainen ujo yhden naisen mies. Nyttemmin löytyi se loppuelämän kulta vierelle, ja tämän myötä vasta olen tajunnut, kuinka epäsopivia olimme ex-vaimoni kanssa. Exäni oli minua 4 vuotta vanhempi, ja saatoin naiiviudessani ja nuoremmuuttani jäädä aika lailla jalkoihin avioliiton aikana. 

Ero, olipa millainen tahansa, on aina kriisi. Elämä myllertyy, suru ja kaikki muutkin tunteet on hyvä antaa tulla ja käydä läpi. Vaikka joskus tuntisit kuin olisit telaketjun alle jäänyt, muista pimeimmälläkin hetkellä, että mikään olotila ei ole pysyvä. Elämässä aukeaa aina uusi sivu, ja monen monta polkua odottaa ensimmäistä askeltasi. Riippuu sinusta itsestäsi, mille polulle otat suunnan. Iloa ja onnea tulevaan. Sinä valitset sen värit.

Erosta kohta kuusi vuotta. Lapsen kanssa ollaan joka viikko yhdessä pari päivää ainakin. Kuuden vuoden aikana ei ole mitään dramaattista tapahtunut. Jonkin verran olen yrittänyt nettitreffeillä pyöriä. Ei vaan ole tapahtunut mitään vaikka joidenkin naisten kanssa ollaan tavattukin. Seksiä ei ole ollut yli neljään vuoteen ja kohta alkaa tuntuun että eipä sitä enää kohta kaipaakaan.  

Jotenkin ei ole nekään naiset joita on tavannut, sytyttänyt loppupeleissä ollenkaan. Jotkut kyllä on olleet lihavia ja se ei vaan mulle toimi. Mutta ajattelen että jos ei satu kohdalle sopivaa mulle niin olen vaikka ilman mieluummin. Ei se itse asiassa ole elämä ilman naista ollut mitenkään kovin synkkää. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Ei koko elämä, mutta se on suurin muutos eron jälkeen. Ja toki rahaa jää ihan eri tavalla käyttöön