Eronnut mies: Miltä sinusta tuntuu? Millaista elämäsi on?

Elämä pysähtyi vaimon lähdettyä. Koppa kaljaa helpottaa vähäksi aikaa, muuten katkeruus on vallalla

Ensimmäiset päivät ja viikot ja kuukaudetkin meni säätäessä ex-vaimon kanssa osituksesta, lapsista yms... sekä opetellessa uuteen rytmiin. Uusi rytmi osoittautui sitten oikein hyväksi, lapset on minulla joka toisen viikon. Silloin eletään arki normaalia elämää, lapset käy koulussa ja minä töissä. Yhteisenä viikonloppuna puuhaillaan yhdessä, vähän matkustellaan yms... Sitten ne lapsivapaat viikot teen reilusti töitä ja sivubusineksia ja käyn vähän viihteellä kavereiden kanssa. Nyt on 5kk mennyt eropäätöksestä ja varsinaista seuraelämää en vastakkaisen sukupuolen kanssa aloittanut, ei ole tehnyt mieli. Näin on ollut hyvä ja on vielä toistaiseksi.

Mutta kaikenkaikkiaan erittäin hyvä päätös, vaikka ex-vaimon kanssa aikamoista vääntöä olikin alussa, piti vaan pitää pää kylmänä. Sanoisin, että elän parasta aikaa ainakin 15-vuoteen! :)

Hyvin, kiitos kysymästä! Nyt on 10 vuotta nuorempi daami jot saa tampata sydämmensä kyllyydestä ei trvitse vongata pihtarilta.

Ensimmäiset puoli vuotta - vuosi olivat vitutuksen aikaa. Sen jälkeen aloin elää menetettyä nuoruutta. 

En ole koskaan pannut niin paljon kuin silloin, ja minkälaisia tipuja. 

Ehtii harrastaa niin paljon kuin haluaa, urheilla ja rahaa on käytettävissä ihan eri tavalla. Pesää tulee riittävästi ja elämä hymyilee. Huomenna Alpeille laskettelemaan.

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Vaan naisille saa olla seksi tärkeää miehet vaietkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Vaan naisille saa olla seksi tärkeää miehet vaietkoon.

Kaikkein tärkeintä? Ainoa asia mitä kommentoi kun kysyy millaista elämä on? 

Minulle seksi on hyvin tärkeää, mutta ei se ole asia mistä mainitsen heti kun joku kysyy millaista elämäni on. "No joka ilta saan mieheltä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Vaan naisille saa olla seksi tärkeää miehet vaietkoon.

Kuulostaa vaan ulin provolta jos mitään muuta kerrottavaa ei ole. Varmaan aitoja kokemuksia haettiin eikä jotain fantasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa kun miehiltä kysytään millaista elämä on niin osa vastaa vain seksielämäänsä koskien. Siinäkö se koko elämä? 

Vaan naisille saa olla seksi tärkeää miehet vaietkoon.

Kaikkein tärkeintä? Ainoa asia mitä kommentoi kun kysyy millaista elämä on? 

Minulle seksi on hyvin tärkeää, mutta ei se ole asia mistä mainitsen heti kun joku kysyy millaista elämäni on. "No joka ilta saan mieheltä". 

Turhaa yleistystä. Ja niille miehille jotka on avioliitossa joutuneet olemaan puutteessa, niin tuo avautunut seksielämä voi ollakin se suurin juttu.

Ensin meni pari vuotta tosi lujaa kun pääsin eroon nalkuttavasta vaimosta ja sen vittumaisista sukulaisista. Vähän tuli kuppia otettua ja sain paljon uusia kavereita. Nyt mulla on uusi naisystävä ja asun hänen luonaan. En tapaa lapsia, jäivät vaimon kanssa entiseen kotiimme asumaan. Joskus soitan mutta muuta yhteyttä ei oikein ole. Ei kukaan heistä soita koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensin meni pari vuotta tosi lujaa kun pääsin eroon nalkuttavasta vaimosta ja sen vittumaisista sukulaisista. Vähän tuli kuppia otettua ja sain paljon uusia kavereita. Nyt mulla on uusi naisystävä ja asun hänen luonaan. En tapaa lapsia, jäivät vaimon kanssa entiseen kotiimme asumaan. Joskus soitan mutta muuta yhteyttä ei oikein ole. Ei kukaan heistä soita koskaan.

Se on oikeastaan sinun asiasi pitää lapsiin yhteyttä, eikä toisin päin.

Oikein hyvää ja kesää odotellessa. Tuplasti nuorempia irtopaloja nautiskellessa mennyt aika. Kesää ja kärpäsiä odotellessa. Lapsia ei ole, joten ei ole ongelmaa. Exän kanssa ihan hyvät välit

mies50v

Sumussa meni alkuajat aika pitkälle. Ex-vaimo saneli miten tehdään, ja minä tein niin kuin käskettiin, koska en muuta jaksanut enkä pystynyt. Kävin juttelemassa psykologin kanssa parin viikon välein, kertoilemassa mitä kuuluu, ja miten on mennyt, ja koin sen hyvänä asiana, että joku tiesi milloin mulla mitenkin menee, ja osasi sanoa jos alkoi huolestuttaa. Hyvää oli myös se, että ei tarvinnut miettiä mitä hänelle puhui, koska hän ei  valinnut puolia, eikä kertonut sanomisiani eteenpäin. Ex-vaimolle jäi kaikki mitä kotiimme liittyi, ja lapset tietysti jäi hänelle, minä muutin poikamiesboksiin, jonne hain lapset joka toinen viikonloppu, vaikka meillä ei ollut siellä oikein mitään. En jaksanut enkä viitsinyt siivota, kämppä oli sekaisin ja likainen, käytin kertakäyttöastioita ettei tarvinnut tiskata. Parit vaihtuvat naisystävät siinä pyöri, ja alkoa kului. Töissä kuljin pää sumussa ja rähjäisen näköisenä. Lapsia oli ikävä, ja entistä kotia, vaikka sinänsä ihan yhteisymmärryksessä erosimmekin. Neljä vuotta erosta tapasin mukavan naisen, ja rakastuin aivan korviani myöten. Siitä alkoi nousukausi, jota on jatkunut tähän päivään asti, ja toivottavasti loppuelämäni. Varovaista tutustumista, arkuutta, ja muutoksenpelkoa sekä toivetta vuorotellen. 

Isot asiat jännittivät, ja että kestääkö onni, ja mitä jos taas jään yksin. 

Nyt 5 v yhdessä tämän elämäni rakkauden kanssa. Lapset kasvaneet, ja käyvät täällä säännöllisesti. Työt sujuu, on harrastuksia, kavereita. Alkoa ei kulu juuri lainkaan. ostettiin yhdessä talo, ja sitä laitellaan kun jaksetaan.

Oikeastaan ainoa miinus on nyt ex-vaimon toilailut, harmi ettei hänestä pääse eroon kokonaan vielä moniin vuosiin. Hän jaksoi olla empaattinen kun minulla meni aivan surkeasti, mutta kun löysin uuden naisen ja aloin nousta suosta, elkoi kikkailu ja lapsilla kiristäminen ja uhkailu. Onneksi lapset vaikuttavat täysipäisiltä, ja ovat itse huomanneet ettei isän luona vietetystä ajasta kannata raportoida äidille kuin se että hyvin meni, ja kivaa oli. Pääsevät hekin helpommalla.

Lähdin 20-vuotisesta liitosta puolison järjettömien syytösten vuoksi. Uudessa elämässä oli pohjalla riemu; nyt saan olla vapaasti, toisaalta taas illat olivat välillä aika yksinäisiä. Aika pian löysin uutta sosiaalista elämää ja muutenkin elämä vakiintui ihan mukavaksi. Sitten vajaan vuoden kuluttua tapasin elämäni rakkauden ja nyt olemme ollet kahdeksan vuotta yhdessä. Vasta tässä iässä sain tajuta, kuinka hienoa elämä voi olla kun sen viettää oikean ihmisen rinnalla. Ehdottomasti elämäni paras aika on juuri menossa. Olen suunnattoman kiitollinen exälleni hänen tyhmyydestään, ilman sitä en varmaankaan olisi tässä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset päivät ja viikot ja kuukaudetkin meni säätäessä ex-vaimon kanssa osituksesta, lapsista yms... sekä opetellessa uuteen rytmiin. Uusi rytmi osoittautui sitten oikein hyväksi, lapset on minulla joka toisen viikon. Silloin eletään arki normaalia elämää, lapset käy koulussa ja minä töissä. Yhteisenä viikonloppuna puuhaillaan yhdessä, vähän matkustellaan yms... Sitten ne lapsivapaat viikot teen reilusti töitä ja sivubusineksia ja käyn vähän viihteellä kavereiden kanssa. Nyt on 5kk mennyt eropäätöksestä ja varsinaista seuraelämää en vastakkaisen sukupuolen kanssa aloittanut, ei ole tehnyt mieli. Näin on ollut hyvä ja on vielä toistaiseksi.

Mutta kaikenkaikkiaan erittäin hyvä päätös, vaikka ex-vaimon kanssa aikamoista vääntöä olikin alussa, piti vaan pitää pää kylmänä. Sanoisin, että elän parasta aikaa ainakin 15-vuoteen! :)

Itsellä vasta ero tulossa, mutta odotan (ja toivon) jotain tuonkaltaista. Eniten pelkään miten lapset reagoi aluksi, mutta jos saadaan tulevan exän kanssa pidettyä välit semmoisina mitä ne nyt on, niin olen optimistinen, että kaikki sujuu.

Omalla henkisellä puolella odotan jonkinlaisen taakan vierähtävän hartioilta, kun saa asiat järjestymään ja pääsee kaikesta ahdistavasta eroon mitä tässä ajan saatossa on kertynyt. Kaikkein pahinta tässä on jonkin aikaa ollut tunne, ettei oikein ole ollut kaikki langat hyppysissä, eikä voi oikein muuta kuin odottaa että päästään eteenpäin.

Anders kirjoitti:

Lähdin 20-vuotisesta liitosta puolison järjettömien syytösten vuoksi. Uudessa elämässä oli pohjalla riemu; nyt saan olla vapaasti, toisaalta taas illat olivat välillä aika yksinäisiä. Aika pian löysin uutta sosiaalista elämää ja muutenkin elämä vakiintui ihan mukavaksi. Sitten vajaan vuoden kuluttua tapasin elämäni rakkauden ja nyt olemme ollet kahdeksan vuotta yhdessä. Vasta tässä iässä sain tajuta, kuinka hienoa elämä voi olla kun sen viettää oikean ihmisen rinnalla. Ehdottomasti elämäni paras aika on juuri menossa. Olen suunnattoman kiitollinen exälleni hänen tyhmyydestään, ilman sitä en varmaankaan olisi tässä.

Onko aiemmasta liitosta lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset päivät ja viikot ja kuukaudetkin meni säätäessä ex-vaimon kanssa osituksesta, lapsista yms... sekä opetellessa uuteen rytmiin. Uusi rytmi osoittautui sitten oikein hyväksi, lapset on minulla joka toisen viikon. Silloin eletään arki normaalia elämää, lapset käy koulussa ja minä töissä. Yhteisenä viikonloppuna puuhaillaan yhdessä, vähän matkustellaan yms... Sitten ne lapsivapaat viikot teen reilusti töitä ja sivubusineksia ja käyn vähän viihteellä kavereiden kanssa. Nyt on 5kk mennyt eropäätöksestä ja varsinaista seuraelämää en vastakkaisen sukupuolen kanssa aloittanut, ei ole tehnyt mieli. Näin on ollut hyvä ja on vielä toistaiseksi.

Mutta kaikenkaikkiaan erittäin hyvä päätös, vaikka ex-vaimon kanssa aikamoista vääntöä olikin alussa, piti vaan pitää pää kylmänä. Sanoisin, että elän parasta aikaa ainakin 15-vuoteen! :)

Itsellä vasta ero tulossa, mutta odotan (ja toivon) jotain tuonkaltaista. Eniten pelkään miten lapset reagoi aluksi, mutta jos saadaan tulevan exän kanssa pidettyä välit semmoisina mitä ne nyt on, niin olen optimistinen, että kaikki sujuu.

Omalla henkisellä puolella odotan jonkinlaisen taakan vierähtävän hartioilta, kun saa asiat järjestymään ja pääsee kaikesta ahdistavasta eroon mitä tässä ajan saatossa on kertynyt. Kaikkein pahinta tässä on jonkin aikaa ollut tunne, ettei oikein ole ollut kaikki langat hyppysissä, eikä voi oikein muuta kuin odottaa että päästään eteenpäin.

Minulla aikalailla sama tilanne kuin hänellä jota lainasit. Ero tuo mukanaan hyviä ja huonoja asioita. Parhaimmillaankin. Minun elämäni täyttävät lapset, työ, harrastukset ja mielenkiinnon kohteet, unelmat ja suunnitelmat. Hiukan on vielä puhti pois, mutta sellainen i'llbe back kaiken sen suhteen mitä on funtsinut vuosikymmenien myötä, erilaisia projekteja joita nyt voi vielä vapaammin ryhtyä toteuttamaan. Arvioisin, että tämän olotilan mahdollistaa hyvä suhde exään sekä tietenkin erityisesti lapsiini. Asuvat paljon täällä. En sano, että valtaosin, vaikka asuisivatkin, koska en halua missään nimessä että heiltä yhdeltäkään katkeaa minkäänlainen side äitiinsä.

Erosin kihlatustani noin 6 vuoden suhteen jälkeen. Raskasta se oli ja ekat viikot eron jälkeen oli tosi ahdistava olo. Koitin vaan keskittyä töihin ja urheiluun ja sulkee koko asian pois mielestä, ja ainakin hetkittäin se esimerkiks töissä onnistu, mutta  aina kun päivän jälkeen oli pakko palata tyhjään kotiin niin paha fiilis iski heti. Välillä se tuntu jopa fyysisesti ja vaikka oon huono itkemään niin muutaman kerran sekin tapahtu.

Hiljalleen alko helpottamaan ja muutaman vaikeimman viikon jälkeen aloin vähän avautuun fiiliksistäni yhdelle parhaimmista frendeistäni kuka on naispuolinen. Hänen tukensa oli tärkeässä osassa ja muut frendit taas autto raahaamalla välillä jonnekkin tekemään jotain vaikkei olis huvittanut. Jostain syystä miesten kesken ei onnistuttu sen syvällisemmin erosta kuitenkaan juttelemaan. Sanoisin, että sanonta aika parantaa haavat päti tässä tapauksessa aika hyvin, mutta hitaasti se todellakin tapahtu. Vaikka olo helpotti ja sellaset surun ja ikävän hetket muuttu hetkittäisiks jokusten kuukausien jälkeen niin se, että pääsin kokonaan yli erosta ja ex-kihlatustani vei varmasti 1-2 vuotta. Paria naista koitin tapailla jo tona aikana, mutta ei niistä vaan tullu mitään ja jälkeenpäin ajateltuna yks syy oli se etten vaan ollu vielä valmis mihinkään uuteen enkä osannu aidosti uskoo voivani enää kokee mitään vastaavaa mitä eksän kanssa.

Nyt tosta erosta on jo 5 vuotta ja oon onnellisesti parisuhteessa maailman upeimman naisen kanssa. Muutettiin viime syksynä yhteen ja meillä on vaikka mitä hienoja suunnitelmia tulevaisuudelle. Ja mitä eksään tulee, oon tajunnu vasta, että ehkä me ei vaan oltu sopivia toisillemme loppujen lopuks. Vaikka oltiinkin tosi rakastuneita, en usko että se olis riittäny ja kyseinen suhde toiminu esimerkiks vielä 10 vuoden päästä. Oltiin liian erilaisia joissain liian tärkeissä asioissa. En kuitenkaan kadu sitä suhdetta, se anto ja opetti paljon, ja eksästä ihmisenä ei oo pahaa sanottavaa. Ollaan itseasiassa nykyään hyviä frendejä, pidetään yhteyttä viesteillä yms aika usein ja sillon tällön nähdäänkin, yleensä yhteisen kaveriporukan kokoontumisissa.

M31

Itsemurha mielessä päivittäin