Lue keskustelun säännöt.
Kaikki tuntemani 80- ja 90-luvulla syntyneet, ovat traumatisoituneet lapsuudessaan.
18.02.2019 |
Juteltiin muutama päivä sitten ystävien kanssa. Jokainen on enenmän tai vähemmän traumatisoitunut lapsuudestaan.
Yksi kertoi traumoistaan sairaalloisen pihin perheen lapsena. Uusia vaatteita ei saanut, ennen kuin kului puhki. Siis käytännössä tarvi olla reiät hihoissa, että uusi ostettiin. Rahasta ei ollut kyse( opettajavanhemmat).
Toisella taas perinteinen ruma ja riitaisa eroperhe. Sun, mun, exän, nyxän lapset. Parempaa vanhemmuutta ilman lapsia jne.
Kolmannella juoppovanhemmat. Pe klo 16.00 - ma aamu klo 6.00 molemmat vanhemmat tillintallin joka ikinen vkl (vieläkin).
Neljännellä (minulla) sairaalloisen uskovaiset vanhemmat. Käytännössä kaikki asiat oli luokiteltu synniksi tai sallituksi. Syntiä oli mm. musta väri ja maallinen musiikki.
Onko muilla näin messed up lapsuus?
Kommentit (481)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina luullut olevani ainoa mutta en olekaan. Tunnekylmät vanhemmat. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa.
Sota aiheuttanut varmasti tämän sukupolvien pilalle menemisen. Mutta silti en ymmärrä, mikseivät omat vanhempani osanneet toimia toisin, koska itsekin osaan. En k o s k a a n voisi pahoinpidellä lapsiani fyysisesti enkä henkisesti.
N82
Ei, kuule tuntuu, että koko ikäluokkamme on täysin traumatisoitunut lapsuudessaan. Miksi 50-luvulla syntyneet vanhemmat olivat näin vaikeita??
Voimaa sinulle, hyvin olet pärjännyt.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä täydellisiä perheitä ei kauhean paljoa ole olemassa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Tuo ketju on silmiä avaava.
Kyllä meidänkin lapset jostain aikanaan valittaa.
Itse en suostu myöntämään olevani erityisen traumatisoitunut, vaikka isä joi joinain viikonloppuina ja selkäänikin sain kahdesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi LAMA!
Se iski korkealta ja kovaa. Tiedän paljon ikäisiäni juuri 80 ja 90 syntyneitä, joilla oli kova lapsuus paljolti laman takia. Meni kodit, meni vanhempien mielenterveys, eroja ja työttömyyttä, velkaa velkaa ja lisää velkaa.
Eikä ne 80 ja 90 luvun lapsien vanhemmatkaan ihan helpolla ole omassa lapsuudessaan päässeet sodan runtelemien vanhempien kasvattamina kun kaikesta oli puutetta.
Silti jos historiaa katsotaan niin se taitaa olla kyllä sääntö eikä poikkeus että on kurja lapsuus. Ennen ollut perhe, suku ja pienet vaatimuksen yhteiskunnalla. Aina ollut kaikille töitä siellä omalla peltotilkulla tai isomman talon pellolla tehdä taksvärkkiä. Nykyään oon vaan teknologiaa lohtuna ja toimettomuutta.
Hei mä sain tuosta listasta 3/4 osumaa! Vanhemmat eivät eronneet vaikka olisi kyllä sietänyt.
Vm. -86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, eronneet alkoholistivanhemmat ja väkivaltainen isäpuoli siihen vielä.
Mulla ei ole mitään traumoja lapsuudesta, eikä oikeastaan koko elämästä, kun nyt alan miettimään. Rauhallinen, lempeä ja onnellinen lapsuus, olen kolmesta lapsesta nuorin. Ei taloushuolia, alkoholismia tai työttömyyttä perheessä. Moni ystävänikin on elänyt onnellisen lapsuuden. T. Vm. 85 Järvenpäästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli ihan onnellinen lapsuus mutta joillakin kavereilla ei ollut.
Yhden parhaimman ystävän vanhemmat erosivat hänen ollessa ala-asteella ja isä ei välitä kuin yhdestä lapsestaan (neljästä).
Entisen luokkakaverin vanhemmat keskittyivät lähinnä uraansa ja lapset olivat sen takia heitteillä. Käytännössä raha korvasi muun huolenpidon.
Kaverin vanhemmat joivat liikaa, niin arkena kuin varsinkin viikonloppuisin ja lomilla.
-88 syntynyt
Minä en saanut lapsuudessani minkäänlaisia traumoja. Vanhempani tulivat silloin toimeen keskenään kuten avioparin kuuluukin ja ovat onnellisesti yhdessä edelleen. Mitään varakkaita ei oltu mutta vanhemmillani oli vakituiset työpaikat ja mistään ei ollut pulaa.
-Mies vuosimallia 84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen havainnut saman. 80-luvun lopussa ja 90-luvulla syntyi uskomattoman heikko sukupolvi, joka on saanut ihan kaiken, mutta joka ei kestä mitään. Käyvät terapiassa, ovat vegaaniuskovaisia ja syyttävät edellisiä sukupolvia ilmastonmuutoksesta, mutta samaan hengenvetoon itkevät sitä, kun isä ei enää maksa viikonloppureissuja Eurooppaan,lentäen tietty.
Lapsia ei haluta hankkia, mutta kerrostalossa on vankina 2-3 koiraa pienessä kaksiossa. Kun ne on ihania!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina luullut olevani ainoa mutta en olekaan. Tunnekylmät vanhemmat. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa.
Sota aiheuttanut varmasti tämän sukupolvien pilalle menemisen. Mutta silti en ymmärrä, mikseivät omat vanhempani osanneet toimia toisin, koska itsekin osaan. En k o s k a a n voisi pahoinpidellä lapsiani fyysisesti enkä henkisesti.
N82
Ei, kuule tuntuu, että koko ikäluokkamme on täysin traumatisoitunut lapsuudessaan. Miksi 50-luvulla syntyneet vanhemmat olivat näin vaikeita??
Voimaa sinulle, hyvin olet pärjännyt.
-ap
Kuvailemasi olosuhteet eivät välttämättä aiheuta ongelmia, vaan se asenne, joka perheessä on yleisesti ottaen vallinnut.
Jos 50-luvulla syntyneet vanhemmat tosiaan ovat vaikeita, yhtenä syynä saattaa olla se, että he olivat toisen maailmansodan jälkeen syntyneitä. Suomessa oli silloin kova jälleenrakennus meneillään. Ehkä se tarkoitti useammin myös vastasyntyneen "hylkäämistä" hoitajalle? En tiedä. Mutta sen tiedän, että Suomessa on jonkin verran kannatettu metodeja, joita natsisaksassa suosittiin vauvojen käsittelyssä. Vai ovatko vaikeudet jo aiempaa perua, kun Suomella oli omat sotansa ja kova ruokapula? Ei siitä niin kauan ole, puhutaan monien kohdalla vain isovanhemmista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -90 ja mulla oli tosi onnellinen lapsuus siihen asti että jouduin kouluun ja päädyin koulukiusatuksi. Siitä jäi sosiaalisten tilanteiden pelko ja heikko itsetunto, jotka edelleen nousevat pintaan tietyissä tilanteissa.
Ei se ole heikkoutta toisaalta, jos kokevat kehittymisen tarvetta. Päinvastoin!
En ole traumatisoitunut.
Rahaa nyt en paljoa saanut mutta tämäkin muuttui kun olin vanhempi teini.
Omakotitalo, onnelliset vanhemmat(on edelleen onnellisia yhdessä) ja työttömyys ei niin koskettanut rakennusalalla olevaa isääni. Äitini oli kotiäiti mutta jossain vaiheessa hänkin meni töihin(siivooja). Taisin olla ylä-asteella silloin.
Yhden vuoden isäni oli työttömänä ja sinä aikana myytiin vanha talo ja rakennettiin uusi. 4 taloa isäni meille rakensi ja nyt asuvat viidennessä jossa itse en ole asunut.
Asuttiin omakotitaloalueella ja kavereilla sama tilanne. En muista että kenenkään vanhemmat olisivat eronneet.
Olen onnekas ollut.
Miks mä en traumatisoitunut, vaikka isäni oli juoppo, olimme köyhiä, vaatteissani oli reikiä, mulla ei ollut omaa huonetta, eikä ikinä ollut ranskanleipää saati leikkeleitä leivän päällä? Aina syötiin kaalia, näkkileipää ja koulussa oli kanaviillokkia.
Ei ollut edes lama.
Itse olen aina luullut olevani ainoa mutta en olekaan. Tunnekylmät vanhemmat. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa.
Sota aiheuttanut varmasti tämän sukupolvien pilalle menemisen. Mutta silti en ymmärrä, mikseivät omat vanhempani osanneet toimia toisin, koska itsekin osaan. En k o s k a a n voisi pahoinpidellä lapsiani fyysisesti enkä henkisesti.
N82