Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kaikki tuntemani 80- ja 90-luvulla syntyneet, ovat traumatisoituneet lapsuudessaan.

Vierailija
18.02.2019 |

Juteltiin muutama päivä sitten ystävien kanssa. Jokainen on enenmän tai vähemmän traumatisoitunut lapsuudestaan.

Yksi kertoi traumoistaan sairaalloisen pihin perheen lapsena. Uusia vaatteita ei saanut, ennen kuin kului puhki. Siis käytännössä tarvi olla reiät hihoissa, että uusi ostettiin. Rahasta ei ollut kyse( opettajavanhemmat).

Toisella taas perinteinen ruma ja riitaisa eroperhe. Sun, mun, exän, nyxän lapset. Parempaa vanhemmuutta ilman lapsia jne.

Kolmannella juoppovanhemmat. Pe klo 16.00 - ma aamu klo 6.00 molemmat vanhemmat tillintallin joka ikinen vkl (vieläkin).

Neljännellä (minulla) sairaalloisen uskovaiset vanhemmat. Käytännössä kaikki asiat oli luokiteltu synniksi tai sallituksi. Syntiä oli mm. musta väri ja maallinen musiikki.

Onko muilla näin messed up lapsuus?

Kommentit (481)

Vierailija
481/481 |
12.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huom. Traumat puskevat esiin vasta kun saa omia lapsia. Ekan lapsen syntymään asti minäkin ajattelin miten hyvät vanhemmat minulla on ollut, koska elin vielä kiinni heissä ja heitä varten.

Olin ollut äitini terapeutti ja isäni sylkykuppi mutta en tajunnut kuin vasta lapseni myötä, että kukaan lastaan rakasrava vanhempi ri toimi kuten omat vanhempani olivat toimineet. Lapsi on aina lojaali vanhemmilleen, ja yleensä sitä enemmän lojaali, mitä huonommin kohdellaan (esim. minulla ei ollut mitään murrosikää).

N82

Samanlaista oli minullakin. En uskaltanut uhmata vanhempia, kun kotona oli niin turvatonta muutenkin. Omille tunteille ei ollut mitään tilaa.

Juuri näin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi yhdeksän