Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään toimivaa uusperhettä?
18.02.2019 |
Meidän ei-niin-toimiva perhe kaipaisi vinkkejä.
Mitkä asiat koette tärkeimmiksi toimivuuden kannalta? Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Yhteisiä vai omia? Miten ja missä lapset asuvat?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#1
Erostamme on nyt kaksi vuotta. Uusi suhde on ollut vuoden ja nyt olisi haaveissa yhteenmuutto. Uudella miehellä on yksi lapsi ja tuntuu että meidän lapset ei vaan löydä yhteistä säveltä.
Ei kannata tuossa tilanteessa sitten väkisin olla sitä yhteistä kotia perustamassa. Antakaa ajan kulua, viettäkää aikaa yhdessä, mutta myös sitä omaa aikaa.
Vähän hankala tilanne kun meille on tulossa yhteinen lapsi kesällä ja ennen sitä olisi kiva asua yhdessä...
Miksi? Eikö tilanne ollut tarpeeksi hankala ja ikävä lapsellesi muutenkin?
Ajateltiin miehen kanssa tässä juurikin lapsia. Että heillä olisi jotain yhteistä mistä olla innoissaan - yhteinen pikkusisarus.
Minun eksöni teki tuon takia uusperheeseen viidennen lapsen. Loppupeleissä vain yksi lapsista oli uudesta puolisisaruksesta innoissaan. Tyttö, joka oli 7 v.
Sen jälkeen tuli ongelmia, kun kukaan muu ei halunnut katsoa perään. Minun poikani muutti sen takia pois heidän vuoroviikkoilustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että meidän perhe poikkeaa hirveästi monista muista uusperheistä.
Ensinnäkin, meillä on yhteiset säännöt lapsille ja molemmilla saa ja pitääkin olla auktoriteetti kaikkiin lapsiin. Ei ole minun lapset - sinun lapset -järjestelmää. Jouluna pyritään hankkimaan samanarvoisia lahjoja ja samoin syntymäpäivinä, toki sukulaisten ostoksiin ei voi vaikuttaa, mutta mitään isoja eroja ei toistaiseksi ole syntynyt eikä kukaan pahoittanut mieltään. Olemme molemmat lähivanhempia ja lapset ovat joka toinen viikonloppu + sovittuja lomia oman toisen vanhemman kanssa.
Meillä ollaan yhdessä perhe, kuskaamme lapsia treeneihin yms. emmekä vain omia lapsia. Miehen lapset voivat esim. minulta kysyä kyytiä jonnekin tai kotiin siinä missä omalta isältäänkin.
Tämä toimii eikä lapsilla ole tässä minun silmääni koskaan ollut ongelmaa vaan päinvastoin. Kokevat olevansa perheessä tasavertaisia eikä kukaan koe ketään ulkopuoliseksi.
Meillä oli myös näin, olen tuo joka edellisellä sivulla kirjoitti jo täysi-ikäisistä lapsista. Vastuu jaettiin kuin kaikki olisivat yhteisiä. Se kuskasi, joka ehti, tai käytti lääkärissä tai mitä milloinkin. Asioita ei erityisesti kysytty omalta vanhemmalta, vaan siltä joka ymmärsi asiaa paremmin. Esim minä autoin kaikkia matikassa ja hoidin vaateostokset ja myöhemmin teineille vaaterahat. Mies hoiti kaiken teknologiaan liittyvän ja lähti heittelemään korista tai potkimaan futista milloin kenenkin kanssa jne. Meillä myös kaikki asuivat pääosin täällä, toki oli vuosien varrella erilaisia kuvioita.
Ei ole itsellä uusperhettä, mutta monia sellaisia tunnen, enemmän tai vähemmän onnistuneita. Epätieteellisellä mutu-tutkimuksella otantana omat tuttuni olen tullut sellaiseen tulokseen, että parhaiten toimivat tällaiset tapaukset: lapset melko pieniä perhettä perustettaessa (alle kouluikäisiä), molemmilla yhtä monta omaa lasta, ja yhteisiä lapsia ei ole lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itsellä uusperhettä, mutta monia sellaisia tunnen, enemmän tai vähemmän onnistuneita. Epätieteellisellä mutu-tutkimuksella otantana omat tuttuni olen tullut sellaiseen tulokseen, että parhaiten toimivat tällaiset tapaukset: lapset melko pieniä perhettä perustettaessa (alle kouluikäisiä), molemmilla yhtä monta omaa lasta, ja yhteisiä lapsia ei ole lainkaan.
Minä jatkan listaa: kumpikaan vanhemmista ei saa olla nipottajatyyppiä.
Olen ollut vakavissani mukana yhdessä uusperhekuviossa lapsettomana, siinä pahin ongelma oli se että minun mieheni ei pärjännyt lastensa kanssa. Eli sanoisin että aikuisten pitää pitää pakka kasassa, se on kaiken lähtökohta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten etu
Jos lapset eivät sopeudu, homma seis ja miettimään uusia keinoja arkeen. Loma-aikojen sopiminen niin että lapsetkin saavat lomailla rauhassa. Ei ole kiva viettää lomaa autossa istuen. Uusi parisuhde voi olla hurjan ihana ja jännittävä, mutta missään kohtaa se ei saa mennä lasten edelle.
Vastuun jakaminen
Pelisäännöt aikuisille siitä kuka on vastuussa mistäkin. Meillä tämä toimii esimerkiksi niin että entisen mieheni uusi vaimo voi mennä vaikka minun lapseni vanhempainiltaan. Kaikki aikuiset huolehtivat ja kaikki noudattavat samoja sääntöjä.
Tarpeeksi tilaa.
Hurjan tärkeä asia. Niitä "viikonloppulapsia" ei voi majoittaa olohuoneeseen patjalle tms. Jokaisella on oikeus omaan rauhaan. Ja vaikka se oma pääsääntöinen koti olisikin muualla, niin silti toisenkin vanhemman luona pitää tuntea olonsa kotoisaksi.
Nuo ovat tärkeitä asioita meidän uusioperheessämme. Mukana kuviossa on siis minä ja kaksi lastani, mieheni ja hänen kaksi lastaan, yksi yhteinen lapsemme, entinen mieheni, entisen mieheni uusi vaimo, heidän kaksi yhteistä lastaan sekä mieheni lasten äiti.
Minulla oli aikanaan oikein hyvä uusperhe, jossa ensin elin viitisen vuotta ilman omaa biologista lasta.
Ex-mieheni kaksi poikaa, jotka olivat suhteemme alkaessa 4- ja 6-vuotiaat, olivat meillä vähintään joka toinen viikonloppu, usein myös sopimuksen mukaan tai ex tempore muulloinkin, koska asuimme samassa kaupunginosassa.
Poikien vanhemmat olivat eronneet nuoremman ollessa n. 1-v. eli minä en mennyt mihinkään väliin.
Heidän äitiinsä minulla oli hyvät välit.
Viihdyin poikien kanssa tosi hyvin eikä pojilla tietääkseni ollut tuolloinkaan minua vastaan mitään, koska olemme edelleen yhteyksissä... Ollaan oltu kaikki vuodet oman avioeroni jälkeen.
He ovat nykyään 25- ja 27-vuotiaat.
Sain oman lapsen viitisentoista vuotta sitten ja erosin vuoden kuluttua.
Meidän uusio toimi oikein hyvin ilman isää.
Miksikö?
No, ex joi kaiken, mitä käteensä sai: työpaikat, perheet, tavarat.
Ajateltiin miehen kanssa tässä juurikin lapsia. Että heillä olisi jotain yhteistä mistä olla innoissaan - yhteinen pikkusisarus.