Ostin naiselle kalliit valkokultaiset korvarenkaat, ei käytä niitä, koska eivät ole "hänen näköisensä"

Vierailija kirjoitti:

Sama ku ostaisin hevari miehelleni lahjaksi liput oopperaan ja suuttuisin, kun lahja ei ole mieleinen.

Ei se ole kyllä yhtään sama. Sama olisi, jos ostaisit hevarimiehellesi liput jonkin muun bändin keikalle kuin hänen lempibändinsä (jota et etukäteen tietäisi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliit lahjat pitäisi valita yhdessä saajan kanssa. Ihan oma mokasi.

Millainen lahja on sellainen joka on jo paljastettu?

Hyvä lahja. Miksi ihmeessä lahjan pitäisi aina olla yllätys, varsinkin jos ei voi olla varma että se yllätys on positiivinen toiselle?

Ei sen aina pidäkään olla (että mua riepoo tuo AINA, JOKA KERTA yms. äärimmäisyyksiin meno). Jos lahjat ostellaan yhteisestä sopimuksesta niin eikö se varsinkin perheellisillä ole sama kuin nainen itse ostaa yhteisen tilin kortilla haluamansa asiat?

Aikuisilla se onkin minusta järkevintä. Että valitsee itse.

Ei saa sitten valittaa jos ei saa yllätyksiä ja lahjoja. Ja muutenkin, että elämä on pääasia vain Järkevää. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaimo voisi olla kiitollinen hyvästä aikomuksesta ja osoittaa kunnioitustakin. Ja pitää niitä koska rakkaan ihmisen antamat. Ja olen nainen itsekin. Surettava juttu, tällaiseksi on maailma mennyt.

Juttele ja kysy naiselta että mitä mieltä hän on noista kertomistani seikoista kuten hyvän aikeen asiasta jne.

Näin provoilija kommentoi itselleen saadakseen provonsa liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaimo voisi olla kiitollinen hyvästä aikomuksesta ja osoittaa kunnioitustakin. Ja pitää niitä koska rakkaan ihmisen antamat. Ja olen nainen itsekin. Surettava juttu, tällaiseksi on maailma mennyt.

Juttele ja kysy naiselta että mitä mieltä hän on noista kertomistani seikoista kuten hyvän aikeen asiasta jne.

No eihän tästä edes ilmene onko se vaimo kiitollinen. Minä olen aina kiitollinen lahjasta, mutta en silti pitäisi räikeästi omasta tyylistäni poikkeavia koruja tai välttämättä esimerkiksi lue lahjaksi saamaani mutta täysin kiinnostuksistani poikkeavaa kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen tarvii opetuksen ellei juttelun jälkeenkään tajua käytöstään, hän on narsistinen.

Tällaista voi näpäyttää kertomalla ehdotuksen jos annettaisiin  ne korvikset vaikka muulle sukulaistytölle jne. Pian ne killuvat hänen korvissaan auliisti :)

Ja näin. Ketju on nopea selata, lukee vaan ne alapeukutetut viestit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ku ostaisin hevari miehelleni lahjaksi liput oopperaan ja suuttuisin, kun lahja ei ole mieleinen.

Ei se ole kyllä yhtään sama. Sama olisi, jos ostaisit hevarimiehellesi liput jonkin muun bändin keikalle kuin hänen lempibändinsä (jota et etukäteen tietäisi).

No riippuu vähän miten suuri se tyyliero on.

Ongelma ei ole siinä, että nainen ei pidä lahjasta ja on siksi "kiittämätön".

Ongelma on se, että mies ei sen vertaa tunne puolisoaan, että tietäisi millaisista koruista tämä pitää. Asia on kuitenkin äärimmäisen helppo huomata tai selvittää. Jos ei itse osaa katsoa naisen ylle tai korurasiaan, että onko siellä keltakultaa, valkokultaa, hopeaa vai puukoruja, isoja, pieniä, värikkäitä, yksivärisiä, kivellä vai ilman, voi aina laittaa viestin naisen ystävälle, joka varmasti osaa vastata kysymykseen.

Mutta miehillä on harvoin viitseliäisyyttä tähän. Miehillä on tapana ostaa lahja omaksi ilokseen, ei naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Siis jatkaisit tahallasi naiselle sopimattomien lahjojen ostamisesta ja sitten syyttäisit huonosta luonteesta kun se ei edelleenkään tykkäisi niistä? Kertoo enemmän sun luonteesta.

Joskus korun menettäminen on pieni hinta siitä että luonteesta paljastuu ilmiselvä narsisti, sorit siitä. Kyllä laittaisin tullessani vielä jonkin erikoisen hatunkin päähän katsoakseni reaktiota.

Sinkkumiesten joukossa on paljon näitä naisen "testaajia". Tosi vaikea ymmärtää miksi he ovat sinkkuja ;D

Sain kerran lahjaksi kalliin Kalevala Korun, joka ei siis yhtään ollut tyyliäni. Kiitin lahjasta ja sanoin nätisti sen olevan hieman liian näyttävä minulle ja voitaisiinko vaihtaa hillitympään. Lähdettiin siitten yhdessä vaihto-ostoksille ja onneksi ei loukkaantunut. 

Olin nuori tyttö kun mieheni osti minulle pronssisen kalevalakorun sormuksen joululahjaksi.

Kysyi 8 vuotiaalta siskoltani neuvoa.

Itkuhan siinä pääsi.

Onneksi korun pystyi vaihtamaan..

Ap:n nainen ei varmaan ole NUORI TYTTÖ.

Lahjan saajana samassa tilanteessa en vain koskaan käyttänyt korua. En tosin kehdannut ikinä sanoa, etteivät ne ole yhtään tyyliäni. Lahjan antaminen oli kaunis ele, joten en halunnut pilata sitä.

Toisen makua tuntematta ei ylipäätään kannata ostaa kovin henkilökohtaista lahjaa. Voi tosiaan mennä pahastikin pieleen.

en arvosta