Ostin naiselle kalliit valkokultaiset korvarenkaat, ei käytä niitä, koska eivät ole "hänen näköisensä"

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen kaveri. Vein kerran tuliaisiksi kukkakimpun. "Ei nää oikein sovi meidän tyyliin..." Ja laittoi ne jonnekin vierashuoneen pöydälle jossa kukaan ei edes niitä näe ennen kuin kuihtuvat.

Narsistinen reaktio selkeästi. Moukkamaista ja epäkunnioittavaa. Yleistynyt nykyään.

Minun mieheni ostaa myös minulle todella rumia, kalliita koruja, joita en itse käyttäisi.

Arvostan toki ajatusta ja elettä. Aluksi käytinkin niitä kotioloissa etten pahoittaisi miehen mieltä, mutta jäin jossain vaiheessa kiinni, kun mies alkoi ihmettelemään miksi vaihdan korut aina toisiin julkisille paikoille.

Juteltiin asiasta ja naurettiin vedet silmissä koko pelleilylle. Nykyään jos ostaa koruja niin pyytää myyjää valitsemaan korut mieltymysteni ja ikäni mukaan ja saan aina myös kuitin. 14 vuotta oltu yhdessä.

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Siis jatkaisit tahallasi naiselle sopimattomien lahjojen ostamisesta ja sitten syyttäisit huonosta luonteesta kun se ei edelleenkään tykkäisi niistä? Kertoo enemmän sun luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaimo voisi olla kiitollinen hyvästä aikomuksesta ja osoittaa kunnioitustakin. Ja pitää niitä koska rakkaan ihmisen antamat. Ja olen nainen itsekin. Surettava juttu, tällaiseksi on maailma mennyt.

Juttele ja kysy naiselta että mitä mieltä hän on noista kertomistani seikoista kuten hyvän aikeen asiasta jne.

Tässä ap vastasi itselleen. Kunnioitusta, juu. Ap:lla mitään naista ole, älkää menkö lankaan, nämä taas ovat niitä u l i n oita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen kaveri. Vein kerran tuliaisiksi kukkakimpun. "Ei nää oikein sovi meidän tyyliin..." Ja laittoi ne jonnekin vierashuoneen pöydälle jossa kukaan ei edes niitä näe ennen kuin kuihtuvat.

Narsistinen reaktio selkeästi. Moukkamaista ja epäkunnioittavaa. Yleistynyt nykyään.

Mä pitäisin epäkunnioittavana, jos joku tois mulle kukkia. Kaikki ystäväni onneksi tietävät, etten pidä kukista.

Kun minun mieheni osti minulle sinänsä ihan kivat, mutta mielestäni vähän turhan kalliit korvakorut, erehdyin sanomaan että ei olisi tarvinnut. Tuosta meni varmaan kymmenen vuotta ennen kuin sain seuraavat. Otin todellani opikseni. 

Muutenkin on vähän hätiköityä sanoa jostain koruista, ettei ole itsen näköiset. Minä olen saanut muutamia, joista olen tykännyt heti. Yksiä korvakoruja vierastin pitkään, mutta olen niillekin ajan kanssa lämmennyt ja nykyisin ne on ahkerassa käytössä. Vastaavasti jostain itseostamistani koruista olen vieraantunut ja lakannut käyttämästä. 

Kun suomalainen mies ostaa vaimolle korun lahjaksi, niin kyllä se vaan kannattaa kauniisti kiittää eikä esittää mitään protesteja! Niitä koruja voi miehen mieliksi pitää edes silloin tällöin. Eihän korvakoruja edes itse näe kun ne on korvissa, mitä sen väliä vaikkei ne oliskaan niin omantyyliset? Ei ole iso juttu käyttää koruja välillä, jos siitä tulee miehelle hyvä mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehille laitetaan kohtuuttomia paineita tällaisissa asioissa. Ihan kohtuuttomia. Ei ihminen ole toisen ajatustelukija eikä tarvi ollakaan, ja virhearviointeja tulee. Tuo reaktio kertoo prinsessamaisesta narsismista.

Höpö höpö. Kukaan ei pyytänyt eikä halunnut lahjaa. Typerää mennä ostamaan just jotain erikoisen värisiä korviksiksia, jotka ei sovi yhteen minkään muun kanssa. Maksoipa ne nyt mitä tahansa.

Erikoise värinen? valkokulta?

No keltakulta ja jopa punakulta ovat yleisempiä. Ei minulla ainakaan ole valkokullasta, hopeasta tai platinasta valmistettuja koruja. En myöskään käytä korvarenkaita enkä riippuvia korvakoruja vaan ainoastaan nappeja. Jos lahjan antaja ei sen vertaa ole ennen lahjansa antamista miettinyt lahjansa niin kyllä se on enemmän loukkaa kuin ilahduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun minun mieheni osti minulle sinänsä ihan kivat, mutta mielestäni vähän turhan kalliit korvakorut, erehdyin sanomaan että ei olisi tarvinnut. Tuosta meni varmaan kymmenen vuotta ennen kuin sain seuraavat. Otin todellani opikseni. 

Muutenkin on vähän hätiköityä sanoa jostain koruista, ettei ole itsen näköiset. Minä olen saanut muutamia, joista olen tykännyt heti. Yksiä korvakoruja vierastin pitkään, mutta olen niillekin ajan kanssa lämmennyt ja nykyisin ne on ahkerassa käytössä. Vastaavasti jostain itseostamistani koruista olen vieraantunut ja lakannut käyttämästä. 

Kun suomalainen mies ostaa vaimolle korun lahjaksi, niin kyllä se vaan kannattaa kauniisti kiittää eikä esittää mitään protesteja! Niitä koruja voi miehen mieliksi pitää edes silloin tällöin. Eihän korvakoruja edes itse näe kun ne on korvissa, mitä sen väliä vaikkei ne oliskaan niin omantyyliset? Ei ole iso juttu käyttää koruja välillä, jos siitä tulee miehelle hyvä mieli. 

Mielestäni henkilön, joka ei tiedä mistä toinen pitää onkin parempi olla ostamatta yhtään mitään. Saan ostettua itse juuri sellaisia koruja kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen tarvii opetuksen ellei juttelun jälkeenkään tajua käytöstään, hän on narsistinen.

Tällaista voi näpäyttää kertomalla ehdotuksen jos annettaisiin  ne korvikset vaikka muulle sukulaistytölle jne. Pian ne killuvat hänen korvissaan auliisti :)

Ja tämän pointti oli mikä? Ja vielä ihmettelet ettei ole sitä naisystävää. Niin miksihän ei??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen kaveri. Vein kerran tuliaisiksi kukkakimpun. "Ei nää oikein sovi meidän tyyliin..." Ja laittoi ne jonnekin vierashuoneen pöydälle jossa kukaan ei edes niitä näe ennen kuin kuihtuvat.

Narsistinen reaktio selkeästi. Moukkamaista ja epäkunnioittavaa. Yleistynyt nykyään.

Mä pitäisin epäkunnioittavana, jos joku tois mulle kukkia. Kaikki ystäväni onneksi tietävät, etten pidä kukista.

Leikkokukat ovat murha ja kissat syö ruukkukukat, joten samoin, ei mitään kukkia minulle ,kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Siis jatkaisit tahallasi naiselle sopimattomien lahjojen ostamisesta ja sitten syyttäisit huonosta luonteesta kun se ei edelleenkään tykkäisi niistä? Kertoo enemmän sun luonteesta.

Joskus korun menettäminen on pieni hinta siitä että luonteesta paljastuu ilmiselvä narsisti, sorit siitä. Kyllä laittaisin tullessani vielä jonkin erikoisen hatunkin päähän katsoakseni reaktiota.

Vierailija kirjoitti:

Kun minun mieheni osti minulle sinänsä ihan kivat, mutta mielestäni vähän turhan kalliit korvakorut, erehdyin sanomaan että ei olisi tarvinnut. Tuosta meni varmaan kymmenen vuotta ennen kuin sain seuraavat. Otin todellani opikseni. 

Muutenkin on vähän hätiköityä sanoa jostain koruista, ettei ole itsen näköiset. Minä olen saanut muutamia, joista olen tykännyt heti. Yksiä korvakoruja vierastin pitkään, mutta olen niillekin ajan kanssa lämmennyt ja nykyisin ne on ahkerassa käytössä. Vastaavasti jostain itseostamistani koruista olen vieraantunut ja lakannut käyttämästä. 

Kun suomalainen mies ostaa vaimolle korun lahjaksi, niin kyllä se vaan kannattaa kauniisti kiittää eikä esittää mitään protesteja! Niitä koruja voi miehen mieliksi pitää edes silloin tällöin. Eihän korvakoruja edes itse näe kun ne on korvissa, mitä sen väliä vaikkei ne oliskaan niin omantyyliset? Ei ole iso juttu käyttää koruja välillä, jos siitä tulee miehelle hyvä mieli. 

Se väli siinä on, että en käytä roikkuvia korvakoruja enkä renkaita, koska ne tuntuvat ikävältä , monesti painavilta ja takertuvat helposti vaatteisiin, hiuksiin. Sen jälkeen kun lapsi on tarrannut renkaasta kiinni niin, että veri lentää ,ei mielellään renkaita tms käytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Siis jatkaisit tahallasi naiselle sopimattomien lahjojen ostamisesta ja sitten syyttäisit huonosta luonteesta kun se ei edelleenkään tykkäisi niistä? Kertoo enemmän sun luonteesta.

Joskus korun menettäminen on pieni hinta siitä että luonteesta paljastuu ilmiselvä narsisti, sorit siitä. Kyllä laittaisin tullessani vielä jonkin erikoisen hatunkin päähän katsoakseni reaktiota.

No, hyvähän se on että sinun luonteesi tulisi siinä ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Siis jatkaisit tahallasi naiselle sopimattomien lahjojen ostamisesta ja sitten syyttäisit huonosta luonteesta kun se ei edelleenkään tykkäisi niistä? Kertoo enemmän sun luonteesta.

Joskus korun menettäminen on pieni hinta siitä että luonteesta paljastuu ilmiselvä narsisti, sorit siitä. Kyllä laittaisin tullessani vielä jonkin erikoisen hatunkin päähän katsoakseni reaktiota.

Aika idioottia. Eikö sua koskaan hävetä oma käytöksesi?

Mieheni ei onneksi muista koskaan mitä on minulle ostanut. Mainostan itse ostamiani koruja häneltä saaminani. Molemmilla hyvä mieli. Miehellä "nappi-ostoksesta", minulla siitä että saan käyttää mieluisia koruja.

Hänen ostamansa korut päätyvät yleensä lahjaksi iäkkäille sukulaisille/ myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Siis jatkaisit tahallasi naiselle sopimattomien lahjojen ostamisesta ja sitten syyttäisit huonosta luonteesta kun se ei edelleenkään tykkäisi niistä? Kertoo enemmän sun luonteesta.

Joskus korun menettäminen on pieni hinta siitä että luonteesta paljastuu ilmiselvä narsisti, sorit siitä. Kyllä laittaisin tullessani vielä jonkin erikoisen hatunkin päähän katsoakseni reaktiota.

Aika idioottia. Eikö sua koskaan hävetä oma käytöksesi?

Narsisti paljastetaan juuri noin. Ap kysyy ihan hyvää kysymystä tässä.

Ihme niuhoTiina sulla naisena. Mieheni on kova ostamaan koruja ja käytän niitä kaikkia aina säännöllisesti, ei se todellakaan ole minulta pois, vaikka osa ei olisikaan "omaa tyyliä". Ja olen oikeasti tarkka pukeutumisesta, laittaudun huolella töihin joka aamu. Saan kyllä korutkin toimimaan. Ihan kaikesta ei tarvitse olla niin uskomattoman nihkeänä ja toimia kuin mikäkin pirttihirmu. Joskus voi - uskomatonta kyllä - ilahduttaa omaa puolisoa, eikä kitistä kuinka olisi pitänyt tämäkin lahja saada palauttaa/vaihtaa. En ymmärrä yhtään suurinta osaa muista naisista, tämä palsta todistaa päivittäin sen, kuinka minulla ei ole oikein mitään yhteistä toisten suomalaisten naisten kanssa..

Oma mies osti minulle pronssisen Kalevankorun käärmesormuksen. Tykkään mallista, mutta se väri/materiaali.. kaikki muut koruni kun  ovat hopeisia. Käytän kuitenkin sormusta välillä ,vaikka kyllähän se pistää silmään tuolla hopeisten sormusten seassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea on usein yllätys. Minä saattaisin ostaa toisenkin kerran jotain  ja katsoa luonnetta lisää tuolta naiselta.

Siis jatkaisit tahallasi naiselle sopimattomien lahjojen ostamisesta ja sitten syyttäisit huonosta luonteesta kun se ei edelleenkään tykkäisi niistä? Kertoo enemmän sun luonteesta.

Joskus korun menettäminen on pieni hinta siitä että luonteesta paljastuu ilmiselvä narsisti, sorit siitä. Kyllä laittaisin tullessani vielä jonkin erikoisen hatunkin päähän katsoakseni reaktiota.

Aika idioottia. Eikö sua koskaan hävetä oma käytöksesi?

Narsisti paljastetaan juuri noin. Ap kysyy ihan hyvää kysymystä tässä.

Ei narsistinen olisi ottanut taas lämpimään sävyyn keskustelun koruista joita ap osti. Ei ikinä noin. Erikoinen Hattu tms  saa usein narsistin raivon partaalle jo. Hän kun katsoo sen toisen olevan itsen jatketta eikä itseisarvoinen olento, joka hyväksytään sellaisena kuin ollaan valittu.