Ostin naiselle kalliit valkokultaiset korvarenkaat, ei käytä niitä, koska eivät ole "hänen näköisensä"

Töykeää hävittää tarkoituksella kuitti, vähän että lällällää, etpäs pääse palauttamaan ja vaihtamaan mieluisaan. Mäkään en tykkää korvarenkaista, mutta jos olisin tosi ihastunut ja mies vilpittömästi halunnut ilahduttaa mua, voisin silloin tällöin miehen mieliksi käyttää. Tosin vihjaisin, että jatkossa olisi parempi jos voisin itse valita.

Jos miehen asenne olisi sama ylimielinen ”et saa vaihtaa kun kerran oli lahja” mikä ap:lla, niin silloin jättäisin korut kylmän viileästi rasiaan.

Nainen tarvii opetuksen ellei juttelun jälkeenkään tajua käytöstään, hän on narsistinen.

Tällaista voi näpäyttää kertomalla ehdotuksen jos annettaisiin  ne korvikset vaikka muulle sukulaistytölle jne. Pian ne killuvat hänen korvissaan auliisti :)

Minä en ymmärrä miksi pitää antaa henkilökohtaisia lahjoja jos/kun ei tiedä mistä lahjansaaja pitää. Juuri korut/vaatteet/ tuoksut ovat tällaisia. Sitten vielä uhriudutaan kun ne jää täysin ymmärrettävistä syistä käyttämättä. Toki ne voi myös antaa eteenpäin tai myydä. Lahjan tarkoitus on ilahduttaa saajaa eikä kohottaa antajan egoa.

En usko aloitusta todeksi.

Mutta vastaavassa tositilanteessa sanoisin, että miehet ilmeisesti ei katso eikä huomaa mitään tärkeitä asioita.

Esimerkiksi korvakorut: käytän vain ja ainoastaan nappimallisia, en koskaan, ikinä, milloinkaan käyttäisi renkaita. Omaan silmääni ne ovat kaameat, eivät sovi minulle yhtään, juntin näköiset. Huom. vain minun mielipiteeni. Eli niitä en korviini laittaisi koskaan. Olisin vieläpä pettynyt, ettei mies minua tuota vertaa tunne. En voisi käyttää, vaikka mies olisi minulle todella rakas.

Toisekseen, käyttääkö nainen keltakulta- vai valkokultasormuksia? En koskaan sekoita kelta- ja valkokultaisia koruja, en myöskään keltakultaisia ja hopeisia. Moni muukaan ei.

Vinkki: älä osta kihla- tai vihkisormusta naiselle oman maun mukaan.

Tosiaan aloituksessa oli monta asiaa, jotka kertovat, että Porvoon koruliikkeestä on ostettu. Käy kysymässä jos vaihtavat.

Vierailija kirjoitti:

Nainen tarvii opetuksen ellei juttelun jälkeenkään tajua käytöstään, hän on narsistinen.

Tällaista voi näpäyttää kertomalla ehdotuksen jos annettaisiin  ne korvikset vaikka muulle sukulaistytölle jne. Pian ne killuvat hänen korvissaan auliisti :)

Jos joku antaisi minulle korun josta en pidä itse möisin sen tai antaisin eteenpäin. Tomi kullalla on aina tietty arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen tarvii opetuksen ellei juttelun jälkeenkään tajua käytöstään, hän on narsistinen.

Tällaista voi näpäyttää kertomalla ehdotuksen jos annettaisiin  ne korvikset vaikka muulle sukulaistytölle jne. Pian ne killuvat hänen korvissaan auliisti :)

Jos joku antaisi minulle korun josta en pidä itse möisin sen tai antaisin eteenpäin. Tomi kullalla on aina tietty arvo.

Siis romukullalla

Minusta miehille laitetaan kohtuuttomia paineita tällaisissa asioissa. Ihan kohtuuttomia. Ei ihminen ole toisen ajatustelukija eikä tarvi ollakaan, ja virhearviointeja tulee. Tuo reaktio kertoo prinsessamaisesta narsismista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehille laitetaan kohtuuttomia paineita tällaisissa asioissa. Ihan kohtuuttomia. Ei ihminen ole toisen ajatustelukija eikä tarvi ollakaan, ja virhearviointeja tulee. Tuo reaktio kertoo prinsessamaisesta narsismista.

Höpö höpö. Kukaan ei pyytänyt eikä halunnut lahjaa. Typerää mennä ostamaan just jotain erikoisen värisiä korviksiksia, jotka ei sovi yhteen minkään muun kanssa. Maksoipa ne nyt mitä tahansa.

Mun mielestä aika pikkumaista jos nainen ei kykene koskaan niitä korviksia käyttämään, ei edes kotosalla. Ymmärrän ettei tarvitse jokapäiväiseen käyttöön ottaa, mutta jos nyt edes kerran vuodessa käyttäisi niin olisiko oikeasti liikaa vaadittu. Pieni hyväntahdon ele, kyllähän sitä muutenkin kumppaniaan tahtoo ilahduttaa vaikka ei aina olisi "ihan mun juttu".

Vierailija kirjoitti:

Nainen tarvii opetuksen ellei juttelun jälkeenkään tajua käytöstään, hän on narsistinen.

Tällaista voi näpäyttää kertomalla ehdotuksen jos annettaisiin  ne korvikset vaikka muulle sukulaistytölle jne. Pian ne killuvat hänen korvissaan auliisti :)

Tässä vasta voimafantasia 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehille laitetaan kohtuuttomia paineita tällaisissa asioissa. Ihan kohtuuttomia. Ei ihminen ole toisen ajatustelukija eikä tarvi ollakaan, ja virhearviointeja tulee. Tuo reaktio kertoo prinsessamaisesta narsismista.

Höpö höpö. Kukaan ei pyytänyt eikä halunnut lahjaa. Typerää mennä ostamaan just jotain erikoisen värisiä korviksiksia, jotka ei sovi yhteen minkään muun kanssa. Maksoipa ne nyt mitä tahansa.

Erikoise värinen? valkokulta?

Sitten kuitenkin nainen pyytää "yllättäisit minut joskus vaikka jollain korulla". Hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehille laitetaan kohtuuttomia paineita tällaisissa asioissa. Ihan kohtuuttomia. Ei ihminen ole toisen ajatustelukija eikä tarvi ollakaan, ja virhearviointeja tulee. Tuo reaktio kertoo prinsessamaisesta narsismista.

Höpö höpö. Kukaan ei pyytänyt eikä halunnut lahjaa. Typerää mennä ostamaan just jotain erikoisen värisiä korviksiksia, jotka ei sovi yhteen minkään muun kanssa. Maksoipa ne nyt mitä tahansa.

Kai tiedät että valkokulta on hopeanvärinen :D

Mulla on tuollainen kaveri. Vein kerran tuliaisiksi kukkakimpun. "Ei nää oikein sovi meidän tyyliin..." Ja laittoi ne jonnekin vierashuoneen pöydälle jossa kukaan ei edes niitä näe ennen kuin kuihtuvat.

Vierailija kirjoitti:

En usko aloitusta todeksi.

Mutta vastaavassa tositilanteessa sanoisin, että miehet ilmeisesti ei katso eikä huomaa mitään tärkeitä asioita.

Esimerkiksi korvakorut: käytän vain ja ainoastaan nappimallisia, en koskaan, ikinä, milloinkaan käyttäisi renkaita. Omaan silmääni ne ovat kaameat, eivät sovi minulle yhtään, juntin näköiset. Huom. vain minun mielipiteeni. Eli niitä en korviini laittaisi koskaan. Olisin vieläpä pettynyt, ettei mies minua tuota vertaa tunne. En voisi käyttää, vaikka mies olisi minulle todella rakas.

Toisekseen, käyttääkö nainen keltakulta- vai valkokultasormuksia? En koskaan sekoita kelta- ja valkokultaisia koruja, en myöskään keltakultaisia ja hopeisia. Moni muukaan ei.

Vinkki: älä osta kihla- tai vihkisormusta naiselle oman maun mukaan.

Tosiaan aloituksessa oli monta asiaa, jotka kertovat, että Porvoon koruliikkeestä on ostettu. Käy kysymässä jos vaihtavat.

Täysin samaa mieltä. 

Millaiset timantit niissä mahtoi olla jos kerran ihan kalliit olivat? Pelkkä kulta on kuitenkin aika halpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehille laitetaan kohtuuttomia paineita tällaisissa asioissa. Ihan kohtuuttomia. Ei ihminen ole toisen ajatustelukija eikä tarvi ollakaan, ja virhearviointeja tulee. Tuo reaktio kertoo prinsessamaisesta narsismista.

Niin, juuri siksi ettei kukaan ole ajatustenlukija ei kannata ostaa esim. koruja tietämättä varmasti toisen makua ja sitten suuttua kun toinen ei niistä tykkää.

Joillain naisilla on niin hemmetin "vaativa maku". Ei nuo nyt kuulosta edes kovin erikoisilta, jotkut pienet renkaat. Ymmärtäisin jos olisi edes jotkut tosi räikeät ja isot, huomiotaherättävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehille laitetaan kohtuuttomia paineita tällaisissa asioissa. Ihan kohtuuttomia. Ei ihminen ole toisen ajatustelukija eikä tarvi ollakaan, ja virhearviointeja tulee. Tuo reaktio kertoo prinsessamaisesta narsismista.

Höpö höpö. Kukaan ei pyytänyt eikä halunnut lahjaa. Typerää mennä ostamaan just jotain erikoisen värisiä korviksiksia, jotka ei sovi yhteen minkään muun kanssa. Maksoipa ne nyt mitä tahansa.

Kyllä oikeasti rakastava ja kekseliä nainen ehdottaisi lempeästi vaikka: Kulta voitaisko vaikka kullata nämä että säihkyisin vielä enemmän jos kerran vääränväriset.

Joo mulle on kans käynyt noin et edellinen mies ostaa koruja lahjaksi, mitkä ei yhtään ole mun tyylisiä. Koita siinä sitten esittää ilahtunutta pakettia avatessa.. käytin koruja miehen mieliksi muutaman kerran mutta joka kerta mielessäni pyöri vain pettymys ja harmitus siitä, ettei mies ollut vaivautunut tutustumaan minuun sen vertaa, että olisi tuntenut tyyliäni korujenkaan osalta.

Juu ei. Meillä on avoin ja keskusteleva suhde, kalliista lahjoista kysytään toiselta. Esimerkiksi kun mies oli pitkään puhunut haluavansa aloittaa kitaransoiton muttei kitaraa ostanut, kysyin, haluaisiko sen synttärilahjaksi ja ihan itse pääsi valitsemaan mieleisensä. Keikkalippulahjoistakin keskustellaan, vaikka ne epätodennäköisemmin menisi vikaankaan. Kerran suhteen alkupuolella taas mies sanoi katselleensa jotain korua mulle, muttei ollut sitten uskaltanut ostaa kun ei voinut olla varma, että tykkäisin, eikä ollut oikein muutenkaan löytänyt mielestään sopivaa. Hyvä niin, kun en oikein edes tykkää pienistä koruista, enkä siksi arvokoruja käytä (kun ei ihan mihinkään kruununjalokiviin ole varaa :D).

Pienemmät lahjat voi sitten olla ihan ylläreitä, ja miksei isommatkin, kunhan tietää toisen haluavan juuri jonkun tietyn jutun. Ei mene kummankaan energia draamailuun, kun näistä puhutaan. Tuollainen kuitin hävittäminen taas on ihan silkkaa kiusantekoa.