Onko äitisi käyttäytynyt väkivaltaisesti perhettään kohtaan?

Kokemuksia tai ajatuksia?

Ainakin oli henkistä väkivaltaa.

Ei koskaan lyönyt mutta lyhestä virsi kaunis; aikuisena olen jumalaton suorittaja, yritän liikaa ja poltan itseni loppuun koska mikään ei ole koskaan tarpeeksi paljon tai tarpeeksi hyvin tehty. Aikoinaan psykiatrini suositteli että minun ei pitäisi tehdä täyttä työpäivää koska poltan itseni loppuun.

On käyttäytynyt. Meitä on seitsemän sisarusta, ja kahta tyttöä (minä toinen) ja kahta poikaa kohtaan käyttäytynyt erittäin vahingollisesti. Jäljet on jääneet ja syvät. Tarkemmin en kerro.

Myös isä sai osansa, henkistä väkivaltaa, haukkumista ja halveksuntaa jne. Isä on kuollut. Ihmettelen miksi hän jäi sellaiseen liittoon, liian heikko ja alistettu ehkä lähtemään.

Äitini oli sairaalassa diabeteksen aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi, ja siellä käynyt kiinni hoitajiin ja huutanut hävyttömyyksiä. Sairashan se ihminen on, ja väleissä en ole ollut vuosiin. Vain yksi meistä sisaruksista pitää enää yhteyttä, mutta aina valittaa sitten miten äiti taas sitä ja tätä. Mädäntykööt myrkkyihinsä.

Henkistä väkivaltaa ja nöyryyttämistä koko lapsuus. Vieläkin jaksetaan jatkaa samaa rataa, vaikka olen asunut omillani 16-vuotiaasta asti.

Viimeksi kun eilen nähtiin, niin äiti jaksoi edelleen jauhaa minulta kaupungilla varastetusta käytetystä polkupyörästä ja siitä hänen kokeman häpeän määrästä, jonka hän olisi tuntenut jos olisi kohdannut polkupyörän myyneen henkilön ja varsinkin jos se olisi sattunut kysymään kuinka pyörä on toiminut. Pyörä pöllittiin ollessani 15-vuotias...

M 44