Mies lähti omien lastensa kanssa laskettelemaan, mun lapsi jäi yksin kotiin. Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset ole huolehtinut lapsesi taidoista?

Tää on niin tätä et naista syytetään aina kaikesta 😂😂 onneksi mulla ei ole lapsia.

Ei sillä sukupuolella ole merkitystä. Tässä toinen vanhempi on huolehtinut, toinen ei.

Lapset on erilaisia. Ehkä ap:n lapsi ei ole laskettelusta niin kiinnostunut? Mies olisi voinut tehdä lasten kanssa jotain sellaista, josta kaikki tykkää. Mä olen 25v nainen enkä ole koskaan laskettelut. Hyvin olen elämässäni selvinnyt 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään ei ole sanottu että miehen lapset olisivat jo teinejä. Voivat olla vaikka 10 ja 12 v. Parempia laskettelijoita vain.

Tämä tilanne on yhdenveroinen siihen että isäviikonloppuna isälle tulee työmeno/muu pakollinen meno ja ap jättää miehen lapset ominensa kotiin ja lähtee omansa kanssa kahdestaan koko päiväksi tekemään jotain kivaa. Ja siis sen ikäiset lapset jotka vielä kaipaavat vanhemman läsnäoloa.

Haluaisinpa on kärpäsenä katossa kun ap tekee vastavetonsa.

Taitaisi ap.lta mennä hukkaan se vastaveto. Sillä tuskinpa nuoret haluaisi lähteä isän nyxän ja sen lapsen kanssa jonnekkin yhteiseen toimintaan. Oletan, että viettäisivät mielellään päivän kahdestaan iskän uudessa kodissa. Tai painuisivat äidilleen.

Varmasti hyvää keskustelua uusperheessä herättäisi, jos AP lähtisi 11-v tyttärensä kanssa yön yli koko päivän vaellukselle ja jättäisi miehen 12-v tytön kotiin. Tai ajamaan poikansa 11-v kanssa cartingia. Tai ylipäänsä lapsensa kanssa viikoksi Kreikkaan. Tai..

Pointti oli, että tehtiin jotain kivaa ja siitä yksi suljettiin pois. Nyt tuon yhden äidin pitää se lapselleen korvata. Ja valitettavasti se tarkoittaa sitä, että silloin miehen lapset jäävät jostain hauskasta paitsi eikä sillä hetkellä kukaan toinen aikuinen sitä voi heille korvata (tyyliin huoltaja töissä).

Miksi ihmeessä sen täytyisi tarkoittaa tuota? Itse en ainakaan haluaisi opettaa lapsilleni tuollaista esihistoriallista "silmä silmästä"-ajattelutapaa. 11-vuotias ymmärtää kyllä vaikka ihan senkin jos selittää että hän ei nyt voi lähteä mukaan, koska ei osaa vielä laskea riittävän hyvin, mutta lupaa että jos laskettelu kiinnostaa niin sitä voidaan harjoitella niin että isompana pääsee mukaan. Se, että tuleeko isä lapsineen niille harjoittelureissuille mukaan on ihan yhdentekevää.

Tai korjataan sen verran, että ei yhdentekevää vaan oikeastaan olisi hienoa jos lähtisivät ja ehkä  vieläpä vuorollaan opettaisivat aloittelijaa. 

Tämän yhden pitää mennä pilaamaan sinne kaikilta kiva laskettulupäivä? Uskomaton ajatusmaailma. Muutenkin on itsestäänselvää, ettei mikään perheaktiviteetti ole aina kaikkien kanssa ja kaikille samat - on vähintäänkin normaalia, että isällä on oikeus viettää aikaa omien lastensa kanssa ja vastavuoroisesti sitten äiti järjestää kivan päivän oman lapsesta kanssa. Ainakin meillä päiviä, että isä tekee joskus toisen kanssa, äiti toisen ja on kahdestaankin juttuja. Sitten yhdessä voidaan tehdä asioita, missä uksi ei sitten pilaa sitä iloa kaikilta. En todellakaan ymmärrä tuollaista "kaikki aina ihan tasan samalla tavalla" elämää, kun ei elämä toimi niin eikä todellakaan kaikki mene aina reilusti yhden halujen mukaan. Näillä kahdella muullakin lapsella on oikeus viettää kiva päivä isänsä kanssa eikä joutua pilaamaan sitä yhden vuoksi kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, että miten mies olisi tuon voinut konkreettisesti edes hoitaa. Yksi lapsista ei osaa laskea ollenkaan niin eihän ne muutkaan sitten pääse laskemaan. Siinä menee kaikilta reissu ihan pilalle tämän yhden vuoksi, niiden kahden on aivan turha lähteä edes mukaan siinä tapauksessa (kukaan laskutaitoinen ei jaksa laskea pelkkää lastenrinnettä). Vähän pitäisi olla joustoa ja ymmärrystä, että kaikkeen ei ole mahdollisuutta. Ei ole mitään velvollisuutta tehdä kaikkea aina yhden mukaan, aina ei mene kaikki elämässä kaikille tasan eikä se ole mikään maailmanloppu vaan ihan normaalia elämää. Teet sitten sen oman lapsesi kanssa jotain muuta loppuviikosta.

Höpöhöpö. Liikunnallisuudesta riippuen 11-v pystyy jo eka päivän jälkeen (tämähän oli ollut kerran rinteessä aiemminkin) laskemaan vähintään keskivaikeat mäet. Itse aloitin laskettelun tätini opissa (ei hiihdonopettaja) juurikin 5-luokalla ja eka päivän lopuksi laskin Rukan jyrkimmän rinteen Kelon. Todellakaan nykyään 11-v aloittelijatkaan eivät laske mitään taikamattorinteitä.

Noniin loppuviikosta sitten AP kipinkapin rinteeseen lapsen kanssa harjoittelemaan niin ehkä ensi vuonna pääsevät kaikki porukalla reissuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään ei ole sanottu että miehen lapset olisivat jo teinejä. Voivat olla vaikka 10 ja 12 v. Parempia laskettelijoita vain.

Tämä tilanne on yhdenveroinen siihen että isäviikonloppuna isälle tulee työmeno/muu pakollinen meno ja ap jättää miehen lapset ominensa kotiin ja lähtee omansa kanssa kahdestaan koko päiväksi tekemään jotain kivaa. Ja siis sen ikäiset lapset jotka vielä kaipaavat vanhemman läsnäoloa.

Haluaisinpa on kärpäsenä katossa kun ap tekee vastavetonsa.

Taitaisi ap.lta mennä hukkaan se vastaveto. Sillä tuskinpa nuoret haluaisi lähteä isän nyxän ja sen lapsen kanssa jonnekkin yhteiseen toimintaan. Oletan, että viettäisivät mielellään päivän kahdestaan iskän uudessa kodissa. Tai painuisivat äidilleen.

Varmasti hyvää keskustelua uusperheessä herättäisi, jos AP lähtisi 11-v tyttärensä kanssa yön yli koko päivän vaellukselle ja jättäisi miehen 12-v tytön kotiin. Tai ajamaan poikansa 11-v kanssa cartingia. Tai ylipäänsä lapsensa kanssa viikoksi Kreikkaan. Tai..

Pointti oli, että tehtiin jotain kivaa ja siitä yksi suljettiin pois. Nyt tuon yhden äidin pitää se lapselleen korvata. Ja valitettavasti se tarkoittaa sitä, että silloin miehen lapset jäävät jostain hauskasta paitsi eikä sillä hetkellä kukaan toinen aikuinen sitä voi heille korvata (tyyliin huoltaja töissä).

Miksi miehen lapsia pitäisi rangaista siitä että ap:n lapsi ei osaa laskea?

Tää on ihan klassinen Tuhkimo-satu. Ei Tuhkiksella ole tanssiaispukua.. kuten tämän tarinan tuhkiksella ei ole laskutaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään ei ole sanottu että miehen lapset olisivat jo teinejä. Voivat olla vaikka 10 ja 12 v. Parempia laskettelijoita vain.

Tämä tilanne on yhdenveroinen siihen että isäviikonloppuna isälle tulee työmeno/muu pakollinen meno ja ap jättää miehen lapset ominensa kotiin ja lähtee omansa kanssa kahdestaan koko päiväksi tekemään jotain kivaa. Ja siis sen ikäiset lapset jotka vielä kaipaavat vanhemman läsnäoloa.

Haluaisinpa on kärpäsenä katossa kun ap tekee vastavetonsa.

Taitaisi ap.lta mennä hukkaan se vastaveto. Sillä tuskinpa nuoret haluaisi lähteä isän nyxän ja sen lapsen kanssa jonnekkin yhteiseen toimintaan. Oletan, että viettäisivät mielellään päivän kahdestaan iskän uudessa kodissa. Tai painuisivat äidilleen.

Varmasti hyvää keskustelua uusperheessä herättäisi, jos AP lähtisi 11-v tyttärensä kanssa yön yli koko päivän vaellukselle ja jättäisi miehen 12-v tytön kotiin. Tai ajamaan poikansa 11-v kanssa cartingia. Tai ylipäänsä lapsensa kanssa viikoksi Kreikkaan. Tai..

Pointti oli, että tehtiin jotain kivaa ja siitä yksi suljettiin pois. Nyt tuon yhden äidin pitää se lapselleen korvata. Ja valitettavasti se tarkoittaa sitä, että silloin miehen lapset jäävät jostain hauskasta paitsi eikä sillä hetkellä kukaan toinen aikuinen sitä voi heille korvata (tyyliin huoltaja töissä).

Miksi ihmeessä sen täytyisi tarkoittaa tuota? Itse en ainakaan haluaisi opettaa lapsilleni tuollaista esihistoriallista "silmä silmästä"-ajattelutapaa. 11-vuotias ymmärtää kyllä vaikka ihan senkin jos selittää että hän ei nyt voi lähteä mukaan, koska ei osaa vielä laskea riittävän hyvin, mutta lupaa että jos laskettelu kiinnostaa niin sitä voidaan harjoitella niin että isompana pääsee mukaan. Se, että tuleeko isä lapsineen niille harjoittelureissuille mukaan on ihan yhdentekevää.

Tai korjataan sen verran, että ei yhdentekevää vaan oikeastaan olisi hienoa jos lähtisivät ja ehkä  vieläpä vuorollaan opettaisivat aloittelijaa. 

Tämän yhden pitää mennä pilaamaan sinne kaikilta kiva laskettulupäivä? Uskomaton ajatusmaailma. Muutenkin on itsestäänselvää, ettei mikään perheaktiviteetti ole aina kaikkien kanssa ja kaikille samat - on vähintäänkin normaalia, että isällä on oikeus viettää aikaa omien lastensa kanssa ja vastavuoroisesti sitten äiti järjestää kivan päivän oman lapsesta kanssa. Ainakin meillä päiviä, että isä tekee joskus toisen kanssa, äiti toisen ja on kahdestaankin juttuja. Sitten yhdessä voidaan tehdä asioita, missä uksi ei sitten pilaa sitä iloa kaikilta. En todellakaan ymmärrä tuollaista "kaikki aina ihan tasan samalla tavalla" elämää, kun ei elämä toimi niin eikä todellakaan kaikki mene aina reilusti yhden halujen mukaan. Näillä kahdella muullakin lapsella on oikeus viettää kiva päivä isänsä kanssa eikä joutua pilaamaan sitä yhden vuoksi kokonaan. 

Luepa nyt ajatuksella sekin viesti mihin tuo korjaus liittyi.

Ap täällä. Mielenkiintoista keskustelua ja hyvin laajoja tulkintoja yhden lyhyen aloituksen perusteella! :D Mutta enpä muuta odottanutkaan. ;)

Omalle lapselle on tietenkin selitetty tilanne ja järjestetty kivaa tekemistä sekä tälle illalle että loppuviikkoon. Omia kavereitaan ei valitettavasti tänään näe, koska kenellekään ei sopinut, joten siksi on yksin nyt. Mä en tosiaan alkuviikosta pystynyt olemaan pois töistä.

Miehen kanssa keskusteltiin asiasta ennen tätä päivää, tottakai, mutta siinä vaiheessa hän oli tämän jo lyönyt lukkoon, samoin kuin omat lomapäivänsä kysymättä ensin minulta, milloin minä voin lomailla. Eli jos olisimme alunperin sopineet näistä yhdessä, tilanne olisi toinen.  Olemme ennenkin tehneet erikseen juttuja (ja teemme jatkossakin), mutta omasta mielestä silloin on tärkeää sopia asioista yhdessä, ettei tämänkaltaisia tilanteita synny. 

Mies ja lapset saavat kyllä viettää aikaa yhdessä, en ole mikään hirviö-äitipuoli, joka on sitä kieltämässä. Päinvastoin, yleensä järjestän viikonloppuja siten, että heille jää myös kolmenkeskistä aikaa. Mies tykkää tuolloin itse laittaa ruuat ym. Hänen lapsensa ovat reilut 1 ja 3 vuotta vanhempia, joten ei kovin iso ikäero.

TÄmän takia en nyt ole eroamassa miehestä. En myöskään miettinyt uusperhettä perustaessa ihan jokaista asiaa, mitä voi tapahtua, ja tehnyt päätöstä visioiden perusteella.

Kiitos näkökulmista, niitä hainkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset ole huolehtinut lapsesi taidoista?

Tää on niin tätä et naista syytetään aina kaikesta 😂😂 onneksi mulla ei ole lapsia.

Ei sillä sukupuolella ole merkitystä. Tässä toinen vanhempi on huolehtinut, toinen ei.

Lapset on erilaisia. Ehkä ap:n lapsi ei ole laskettelusta niin kiinnostunut? Mies olisi voinut tehdä lasten kanssa jotain sellaista, josta kaikki tykkää. Mä olen 25v nainen enkä ole koskaan laskettelut. Hyvin olen elämässäni selvinnyt 😂

No niinhän sitten just tehtiin. Ei otettu laskettelemaan kun ei se kiinnosta.

Nykyään kyllä laskettelutaito on ihan perustaito.

Ja juu, oma lapsi olisi halunnut lähteä mukaan, koska laskettelu oli hänen mielestään kivaa sen kerran kun sitä kokeili.

pää kirjoitti:

Ap täällä. Mielenkiintoista keskustelua ja hyvin laajoja tulkintoja yhden lyhyen aloituksen perusteella! :D Mutta enpä muuta odottanutkaan. ;)

Omalle lapselle on tietenkin selitetty tilanne ja järjestetty kivaa tekemistä sekä tälle illalle että loppuviikkoon. Omia kavereitaan ei valitettavasti tänään näe, koska kenellekään ei sopinut, joten siksi on yksin nyt. Mä en tosiaan alkuviikosta pystynyt olemaan pois töistä.

Miehen kanssa keskusteltiin asiasta ennen tätä päivää, tottakai, mutta siinä vaiheessa hän oli tämän jo lyönyt lukkoon, samoin kuin omat lomapäivänsä kysymättä ensin minulta, milloin minä voin lomailla. Eli jos olisimme alunperin sopineet näistä yhdessä, tilanne olisi toinen.  Olemme ennenkin tehneet erikseen juttuja (ja teemme jatkossakin), mutta omasta mielestä silloin on tärkeää sopia asioista yhdessä, ettei tämänkaltaisia tilanteita synny. 

Mies ja lapset saavat kyllä viettää aikaa yhdessä, en ole mikään hirviö-äitipuoli, joka on sitä kieltämässä. Päinvastoin, yleensä järjestän viikonloppuja siten, että heille jää myös kolmenkeskistä aikaa. Mies tykkää tuolloin itse laittaa ruuat ym. Hänen lapsensa ovat reilut 1 ja 3 vuotta vanhempia, joten ei kovin iso ikäero.

TÄmän takia en nyt ole eroamassa miehestä. En myöskään miettinyt uusperhettä perustaessa ihan jokaista asiaa, mitä voi tapahtua, ja tehnyt päätöstä visioiden perusteella.

Kiitos näkökulmista, niitä hainkin!

Jos sun omalle lapselle on selitetty tilanne ja muutenkin asiat ok niin mikä tässä nyt oli se ongelma? Oletan siis että tuo sun 11 vuotias on ymmärtänyt miksi ei päässyt laskettelemaan toisten mukana.

Jos tämä on totta, niin tulipas kurja mieli sen kotiin jätetyn puolesta. Itse elin yli 20v uusperheessä, nyt nuorinkin jo omillaan, mutta johtoajatus oli aina sopiminen, keskustelu ja ihan jokaisen huomiointi.

Esim ennen lomia tarkat suunnitelmat ketkä lapset ovat meillä, mitä heidän kanssaan tehdään, tarviiko jommankumman aikuisen ottaa lomaa töistä, mitä syövät jos ovat keskenään jne. Ei ole kyse siitä, etteikö isä voisi tehdä asioita vain omiensa ja äiti vain omiensa kanssa vaan siitä, että ketään ei jätetä ikävään tilanteeseen itsekseen, kun muut menevät huvittelemaan. Mekin teimme paljon niin, että itse menin omien tyttärieni kanssa jonnekin ja mies oman poikansa, mutta ne kaikki sovittiin ja keskusteltiin lasten kanssa huolella. Esim jos minulla ei ollut mahdollista olla kotona, mutta miehellä oli, hän huolehti silloin koko porukan hyvinvoinnista ja toisinpäin. Ne "omat laatuajat" vietettiin silloin, kun toisen lapset olivat pois tai kummallakin oli mahdollisuus touhuta omien kanssa.

On ihan ymmärrettävää, että tuntuu tyhmältä ottaa osaamattomampi mukaan, mutta hei, hiihtokouluun sitten vaan se yksi lapsi puoleksi päiväksi harjoittelemaan. Jos nyt etelä-suomen alueella ollaan, ei täällä edes niin ihmeellisiä paikkoja ole, etteikö perhe voisi olla eri rinteissä ja silti tavata laskujen välissä.

Kompromisseja pitää uusperheessä tehdä. Siirtää reissua, ottaa mukaan tai keksiä sille 11veelle jotain sen verran mukavaa, ettei harmita poisjääminen. Ja tämä vaatii aikuisten yhteistä suunnittelua.

Mutta toivon tosiaan, että tämä oli provo.

pöö kirjoitti:

Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.

Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/

  väärin teki, olisivat tehneet sitten jotain muuta tai mukaan. Itse en hyväksyisi tuollaista. 

pää kirjoitti:

Ap täällä. Mielenkiintoista keskustelua ja hyvin laajoja tulkintoja yhden lyhyen aloituksen perusteella! :D Mutta enpä muuta odottanutkaan. ;)

Omalle lapselle on tietenkin selitetty tilanne ja järjestetty kivaa tekemistä sekä tälle illalle että loppuviikkoon. Omia kavereitaan ei valitettavasti tänään näe, koska kenellekään ei sopinut, joten siksi on yksin nyt. Mä en tosiaan alkuviikosta pystynyt olemaan pois töistä.

Miehen kanssa keskusteltiin asiasta ennen tätä päivää, tottakai, mutta siinä vaiheessa hän oli tämän jo lyönyt lukkoon, samoin kuin omat lomapäivänsä kysymättä ensin minulta, milloin minä voin lomailla. Eli jos olisimme alunperin sopineet näistä yhdessä, tilanne olisi toinen.  Olemme ennenkin tehneet erikseen juttuja (ja teemme jatkossakin), mutta omasta mielestä silloin on tärkeää sopia asioista yhdessä, ettei tämänkaltaisia tilanteita synny. 

Mies ja lapset saavat kyllä viettää aikaa yhdessä, en ole mikään hirviö-äitipuoli, joka on sitä kieltämässä. Päinvastoin, yleensä järjestän viikonloppuja siten, että heille jää myös kolmenkeskistä aikaa. Mies tykkää tuolloin itse laittaa ruuat ym. Hänen lapsensa ovat reilut 1 ja 3 vuotta vanhempia, joten ei kovin iso ikäero.

TÄmän takia en nyt ole eroamassa miehestä. En myöskään miettinyt uusperhettä perustaessa ihan jokaista asiaa, mitä voi tapahtua, ja tehnyt päätöstä visioiden perusteella.

Kiitos näkökulmista, niitä hainkin!

ei meillä saa lomaa aina siihen aikaan kuin puoliso haluaa

Olkoot provo tai ei mutta tällaistakin tapahtuu. Ei oo kivaa tuollainen piittaamattomuus. 

Laskettelureissu että tullaan kotiin, ei mennä siis alpeille ei lapiin vaan johonkin eteläsuomen mäennyppylälle. Sen olisi voinut jättää välistä pois ja tehdä jotain muuta ja mennä kaikki yhdessä sitten laskettelemaan. Tuollaisista asioista tulee riitaa jos niitä ei aiemmin sovita ja neuvotella mitä tässä nyt tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

pää kirjoitti:

 Jos sun omalle lapselle on selitetty tilanne ja muutenkin asiat ok niin mikä tässä nyt oli se ongelma? Oletan siis että tuo sun 11 vuotias on ymmärtänyt miksi ei päässyt laskettelemaan toisten mukana.

Koko totuutta on turha kertoa (ettei päässyt mukaan, kun ei ole tarpeeksi hyvä), joten kerrottu, että nuo kolme nyt saavat viettää yhteistä aikaa. Tottakai häntä silti harmittaa, ettei päässyt mukaan. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että hänkin olisi toivonut, että tehdään lomalla porukalla jotain. Kyllä hän pettymyksiä kestää, ja pitääkin kestää, mutta tuntuu että niitä on tässä porukassa jatkuvasti, niin tietty tällainen tuntuu vielä kahta kauheammalta.  Se harmittaa minuakin. - ap 

En ymmärrä tuota perustelua. Kauheaa tuo on lapselle ettei pääse mukaan koska ei osaa riittävän hyvin.

Uusperhe on ihan yhtälailla perhe. Ei kai ydinperheessäkään kukaan jätä yhtä lasta kotiin.

pöö kirjoitti:

Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.

Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/

Tottakai mies saa mennä pelkästään omien lastensa kanssa. Ota huomioon, että vaikka vastuu on sama lapsista periaatteessa, niin tuollaisella laskettelureissulla on aika jännittävää, kun on toisen lapsi kyseessä. Muutenkin aina saa jännittää omien lasten kanssa varmasti , että eivät loukkaa itseään. Ymmärrän hyvin miestäsi. Ottaisitko itse samassa tilanteessa miehen lapsen mukaan?

Kannattaa aina miettiä asioiden seurauksia. Kaikki ei aina ole niin reilua, mutta pitää miettiä myös asioita pidemmälle.

Minä en ottaisi toisen lapsia myöskään laskettelemaan varsinkaan jossei ole lasketellut.

Sellasta se uus"perhe"- elämä on. Oma isäpuoli ei antanut mun ja sisaruksen ottaa jääkaapista edes ruokaa, siis leipää/hedelmää välipalaksi jos tuli vaikka nälkä. Koulun jälkeen en saanut ottaa välipalaa, tai keittää edes kahvia. Äiti maksoi puolet ostoksista. Sitten kun isäpuolen lapset oli meillä, he kyllä sai ottaa ruokaa aina ilman lupaa, syödä vaikka jääkaapin tyhjäksi. Sillä oli myös tapana ostaa lapsillensa hirveästi kaikenlaisia herkkuja, mutta me ei saatu ottaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Laskettelureissu että tullaan kotiin, ei mennä siis alpeille ei lapiin vaan johonkin eteläsuomen mäennyppylälle. Sen olisi voinut jättää välistä pois ja tehdä jotain muuta ja mennä kaikki yhdessä sitten laskettelemaan. Tuollaisista asioista tulee riitaa jos niitä ei aiemmin sovita ja neuvotella mitä tässä nyt tehdään. 

Opettele kirjoittamaan suomea!