Miten kuvataiteilijat ansaitsevat elantonsa?
Ne jotka siis ansaitsevat elantonsta kuvataiteesta, ottavat vastaan komissioneja? Vai myyvätkö esim taidenäyttelyissä töitään? Olen aina ihmetellyt
Kommentit (29)
Opiskelkaa terapeutiksi ja ottakaa muutama hoitolainen kuvataideterapiaan niin saatte säännöllisiä tuloja lisäksi. Kuvataideterapeuteista on huutava pula. (muistakaa kela-pätevyys niin asiakasvirta on loputon).
Vierailija kirjoitti:
Kai ne saa jotain taiteilijarahaa valtiolta
Apurahat valtaosin yksityisiltä säätiöiltä, ja niitä riittää vain osalle.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa terapeutiksi ja ottakaa muutama hoitolainen kuvataideterapiaan niin saatte säännöllisiä tuloja lisäksi. Kuvataideterapeuteista on huutava pula. (muistakaa kela-pätevyys niin asiakasvirta on loputon).
Tuntemani taiteilijat ovay mielenkiintoisia ihmisiä, mutta hyvin harva heistä sopeutuisi hoitoalalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa terapeutiksi ja ottakaa muutama hoitolainen kuvataideterapiaan niin saatte säännöllisiä tuloja lisäksi. Kuvataideterapeuteista on huutava pula. (muistakaa kela-pätevyys niin asiakasvirta on loputon).
Tuntemani taiteilijat ovay mielenkiintoisia ihmisiä, mutta hyvin harva heistä sopeutuisi hoitoalalle.
Samaa mieltä. Minun tuttavapiirini kuvataiteilijoissa löytyy useampia vakavia diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä. Ei mitenkään voi yleisesti suositella kuvataiteilijoille terapeutiksi ryhtymistä.
Ei taiteilijan taival ole ruusuinen. Tiukilla on elanto ja pitkäkti sossun tukien varassa on mentävä. On pari lasta eikä miestä joka elättäisi. Kirppiksiltä vaatteet ja ale ruokia kaupasta. Että sellaista taiteilijaelämää.
En tunne ketään taidekoulusta valmistunutta joka elää sossun tuilla. Ja tunne heitä kymmenittäin koska puolisoni on taiteilija.
Puolisoni elää myynneillä. Joskus harvoin saa apurahan. On tienannut melkein aina minua paremmin. Olen aineenopettaja.
Kuvataiteilijaksi ryhdytään yleensä sellaisessa elämäntilanteessa kun elämän rahoitus tai puitteet järjestyvät jostain muualta, se ei ole mikään duunariammatti.
Kuvataiteilija voi toki hakea apurahaakin, mutta niillä ei voi elättää itseään jatkuvasti ja kaikki eivät niitä saa. Tilaustyöt ovat yksi vaihtoehto, mutta taitaa olla nykyään niin että graafinen suunnittelija on se kaupallisen kuvataiteen tekijä, ennemmin kuin kuvataiteilija. Keskimääräisen kuvataiteiljan teosten hinnat, ammattilaisenkin, ovat niin halpoja ettei niillä ainakaan itseään elätä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa terapeutiksi ja ottakaa muutama hoitolainen kuvataideterapiaan niin saatte säännöllisiä tuloja lisäksi. Kuvataideterapeuteista on huutava pula. (muistakaa kela-pätevyys niin asiakasvirta on loputon).
Nämä taitavat olla ennemminkin hoitoalalla työskenteleviä, jotka opettelevat kuvataiteen alkeita hyödyntääkseen niitä hoitoalan työssään. Kuvataiteilijalla on yleensä aika erilainen todellisuus kuin soteen päätyvällä. Vaikka teoriassa itsekin osaisin varmaan kuvataiteen keinoin auttaa ihmistä, niin lääketiede tuomitsee metodini humpuukina, tiedän tämän ihan varmaksi.
Maria nordininkin käyttämiä metodeja on tosin alettu nyt suosittelemaan lääketieteellisissä julkaisuissa. Tämä ei ole tietysti kenellekään mistään mitään ymmärtävälle mikään ihme, mutta näin anekdoottina, että lääketiede elelee vähän omassa todellisuudessaan verrattuna taiteilijoihin ja muihin puuhastelijoihin, pyrkien ennemminkin kilpailemaan ja ryöstämään näitä ennemmin kuin kredittaamaan ja auktorisoimaan.
Yhteiskunta tai äiti elättää, tai sitten myyvät palveluitaan ja tuotteita muille. Oliko tämä jotenkin yllätys ap:lle?