Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten kieltäytyä kutsusta hienotunteisesti?
17.02.2019 |
Miten te muut sanoisitte ja suhtautuisitte seuraavanlaiseen tilanteeseen:
Pieni paikkakunta. Joku puolituttu henkilö - jonka nimen ehkä tiedätte, mutta ette muuten tunne, ja jonka kanssa olette ohimennen joskus vaihtaneet pari sanaa - esittää teille kyläilykutsun. Oletetaan, että tilanne on sellainen, että tiedätte, että ette varmasti halua mennä kyläilemään hänen luokseen, mutta haluatte kuitenkin olla ystävällinen ja loukkaamatta hänen tunteitaan...
Minä olen muutaman kerran joutunut kuvailemaani tilanteeseen ja koska olen sosiaalisesti kömpelö, en varmasti ole osannut hoitaa tilannetta oikein?
Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia?
a) pitäisikö sanoa ihan suoraan, että en minä halua tulla käymään sinun luonasi...
Vaikka tuo onkin totta, niin minusta se kuulostaa tylyltä ja epäkohteliaalta
b) vai pitäisikö todeta ympäripyöreästi, että kiitos kutsusta, voin joskus poiketa, mutta en ihan hetimiten jouda...
Tuo kuulostaa ystävällisemmältä, mutta jättää kutsun esittäjälle mielikuvan, että olisin tulossa kylään, mutta en ihan juuri nyt
c) vai sanoisinko, että minäpä pistäydyn joskus....
Tuo puolestaan on selkeä lupaus.
Öööh...
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä kieltäydy suoraan, vaikka täällä joku sosiaalisesti kyvytön totuudentorvi niin kehottaa tekemään. Sanomalla suoraan ettet halua tulla tai häneen tutustua sen paremmin, nolaat toisen perusteellisesti.
Kattellaan / eihän sitä tiedä vaikka joskus / nyt on vähän kiire mutta täytyy miettiä myöhemmin / mä voin joskus laittaa viestiä jos on on asiaa sinnepäin / tms. kiertoilmaisuilla et lupaa mitään mutta toinen voi säilyttää kasvonsa.
Millä tavalla kutsuja muka menettää kasvonsa jos toinen kieltäytyy? Nolohan on vain se, joka ei osaa arvostaa toisen ystävällistä elettä (vaan peräti laskettelee luikuria, koska ei ole oppinut sanomaan sanaa ei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin tyypeille ei vaan tehoa tuo että katsellaan, vaan he alkavat kärttää päivämäärää. Sitten kun sanoo että en tiedä koska olen kiireinen nyt enkä millään tiedä tulevasta, he soittavat parin viikon kuluttua että milloinkas sopisi se kyläily. Silloin on vaan pakko sanoa että sori, olet mukava ihminen mutta en ole kiinnostunut syvällisemmästä kaveruudesta (kyläilystä).
Yksi mies oli aikanaan ilmaissut kiinnostuksensa minuun, halusi suhdetta mutta minä en. Juteltiin joskus ja jouluna, vuoden päästä kysyi kylään. Ilmoitin tällöin että pidän hänestä kovasti kaverina, mutta taannoisten tapahtumien takia en tunne oloani mukavaksi ja tarvitsen ainakin vielä aikaa, että voin jatkaa kaverina. Joskus juteltiin viesteillä ja kävinkin kylässä kun aikaa oli kulunut ja tilanne ehtinyt tasaantua niin että tuo miehen ihastus ei enää tullut keskusteluissamme esille ja tiesin homman olevan 100% kaveripohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä kieltäydy suoraan, vaikka täällä joku sosiaalisesti kyvytön totuudentorvi niin kehottaa tekemään. Sanomalla suoraan ettet halua tulla tai häneen tutustua sen paremmin, nolaat toisen perusteellisesti.
Kattellaan / eihän sitä tiedä vaikka joskus / nyt on vähän kiire mutta täytyy miettiä myöhemmin / mä voin joskus laittaa viestiä jos on on asiaa sinnepäin / tms. kiertoilmaisuilla et lupaa mitään mutta toinen voi säilyttää kasvonsa.
Millä tavalla kutsuja muka menettää kasvonsa jos toinen kieltäytyy? Nolohan on vain se, joka ei osaa arvostaa toisen ystävällistä elettä (vaan peräti laskettelee luikuria, koska ei ole oppinut sanomaan sanaa ei).
Noloa tietysti on esittää kutsu, kun ystävyys ei selvästikään ole edennyt kyläilytasolle. Noloa on asettaa toinen siihen asemaan, että pitää miettiä, kuinka kieltäytyä loukkaamatta. Jos tuollaiseen kutsuun vastaisi rehellisesti, että ei, en halua tulla luoksesi, toinen miettii kauan, että miksei se halua, onko minussa jotain vikaa jne. Paljon kohteliaampaa on jättää kutsu ikään kuin ilmaan. En usko, että näille totuudentorville kutsuja sateleekaan kovin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä kieltäydy suoraan, vaikka täällä joku sosiaalisesti kyvytön totuudentorvi niin kehottaa tekemään. Sanomalla suoraan ettet halua tulla tai häneen tutustua sen paremmin, nolaat toisen perusteellisesti.
Kattellaan / eihän sitä tiedä vaikka joskus / nyt on vähän kiire mutta täytyy miettiä myöhemmin / mä voin joskus laittaa viestiä jos on on asiaa sinnepäin / tms. kiertoilmaisuilla et lupaa mitään mutta toinen voi säilyttää kasvonsa.
Millä tavalla kutsuja muka menettää kasvonsa jos toinen kieltäytyy? Nolohan on vain se, joka ei osaa arvostaa toisen ystävällistä elettä (vaan peräti laskettelee luikuria, koska ei ole oppinut sanomaan sanaa ei).
Noloa tietysti on esittää kutsu, kun ystävyys ei selvästikään ole edennyt kyläilytasolle. Noloa on asettaa toinen siihen asemaan, että pitää miettiä, kuinka kieltäytyä loukkaamatta. Jos tuollaiseen kutsuun vastaisi rehellisesti, että ei, en halua tulla luoksesi, toinen miettii kauan, että miksei se halua, onko minussa jotain vikaa jne. Paljon kohteliaampaa on jättää kutsu ikään kuin ilmaan. En usko, että näille totuudentorville kutsuja sateleekaan kovin usein.
Minusta kiva ja sosiaalinen ihminen on aloitteellinen ihmissuhteissaan. Se on tietysti harmi ettei aina saa toivomaansa vastakaikua, mutta ei se mikään epäonnistuminen ole. Suoraan kutsuun kuuluu vastata suoraan eikä jättää tilannetta auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä kieltäydy suoraan, vaikka täällä joku sosiaalisesti kyvytön totuudentorvi niin kehottaa tekemään. Sanomalla suoraan ettet halua tulla tai häneen tutustua sen paremmin, nolaat toisen perusteellisesti.
Kattellaan / eihän sitä tiedä vaikka joskus / nyt on vähän kiire mutta täytyy miettiä myöhemmin / mä voin joskus laittaa viestiä jos on on asiaa sinnepäin / tms. kiertoilmaisuilla et lupaa mitään mutta toinen voi säilyttää kasvonsa.
Millä tavalla kutsuja muka menettää kasvonsa jos toinen kieltäytyy? Nolohan on vain se, joka ei osaa arvostaa toisen ystävällistä elettä (vaan peräti laskettelee luikuria, koska ei ole oppinut sanomaan sanaa ei).
Noloa tietysti on esittää kutsu, kun ystävyys ei selvästikään ole edennyt kyläilytasolle. Noloa on asettaa toinen siihen asemaan, että pitää miettiä, kuinka kieltäytyä loukkaamatta. Jos tuollaiseen kutsuun vastaisi rehellisesti, että ei, en halua tulla luoksesi, toinen miettii kauan, että miksei se halua, onko minussa jotain vikaa jne. Paljon kohteliaampaa on jättää kutsu ikään kuin ilmaan. En usko, että näille totuudentorville kutsuja sateleekaan kovin usein.
Minusta kiva ja sosiaalinen ihminen on aloitteellinen ihmissuhteissaan. Se on tietysti harmi ettei aina saa toivomaansa vastakaikua, mutta ei se mikään epäonnistuminen ole. Suoraan kutsuun kuuluu vastata suoraan eikä jättää tilannetta auki.
Itse haluan tuntea ihmisen melko hyvin, ennen kyläilyvaihetta. Mistä sen tietää vaikka kutsuja olisi eräs suositun blogistin kaltainen. Suosin varovaisuutta ystävyyssuhteissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et halu mennä kylään? Etkö voisi mennä, niin sillä siitä pääsisit. Ja jollet jatkossa halua pitää yhteyttä, et esitä vastakutsua.
Jos kutsuja on vastakkaista sukupuolta, niin sillä on takia-ajatuksia ja parasta kieltäytyä selkeästi.
Jos kutsuja on samaa sukupuolta, niin ei ole mitään syytä kieltäytyä kutsusta, sillä kutsuja tietty joutuu häpeään ja loukkaantui.
Jos et halua häntä ystäväksi, voit vaan olla kutsumatta häntä luoksesi ja siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kieltäytyminen aina merkki siitä ettei pidä toisesta tai jotain muuta negatiivista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vaan kutsusta, mutta et kuuluu kaveripiiriini. Eipä ainakaan tule toista kutsua, sitähän sä halusit.
Mä olen sanonut, että kiitos ei, olen huono kyläilemään.
Sitten ne ehdottaa, jos tulisivat meille kylään. Ei kiitos, en mä vieraita kotiini. Jos haluat tapailla, niin voidaan me kahviloissakin treffata. Tai mulle kelpaa ihan tää hiekkalaatikon reunakin.
Osa ymmärtää, osa ei. Ymmärtäjät ovat jääneet elämään ja olen saanut heistä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jo tutustumisvaiheessa tuon jollain tavalla esiin, etten ole kyläily- ja kahvittelutyyppiä ihmisenä. Se on totuus ja sanon sen naurahtaen, mutta siten että toinen tajuaa, ettei kyseessä ole vitsi. Vain ihan läheisten ihmisten (kuten perheenjäsenet ja pitkäaikaiset kaverit) kanssa tykkään kyläilemisestä silloin tällöin puolin ja toisin.
Jos joutuisin kuvailemaasi tilanteeseen, sanoisin varmaan jotain ympäripyöreää, jota ketjussa on jo ehdotettu, esim. "Kiitos, pitää katella joku kerta." Ihan ääritilanteessa saattaisin jopa kerran käydä kylässä lyhyesti, mutta vain kerran.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Normi Suomessa: "Ei kiitos, en tule kylään. Nyhjään mieluummin yksin kotona AV:ta selaillen, kun en oikein pidä ihmisistä. Tämä ei ole mitään henkilökohtaista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- et sano mitään (esim. ilmoittele kun pääset, et ilmoitakaan)
- sanot että katsoo jos pääsee, en tiedä kun kysyy.
- ”olen varmaan menossa _ ” _olen menossa _ ”
(_ = paikka vaikka miehelle, vanhempien luokse, toiselle tuttavalle, laskettelemaan, sukulaisen syntymäpäivälle)
- sanot suoraan että en voi.
Kyllähän se kuulostaa tylyltä, mullekin on tehty niin:
sovitaan, että nähdään, kysyin että no nähdäänkö kesällä ja vastattiin ”en tiedä” eikä nyt kiinnostanut yhteyttä siihen pitää kun ei mitään kuulunut. Nähtiin sattumalta, vaihdettiin pari sanaa ”piti nähdä haha joo” ja jatkettiin matkaa.
Onhan se paskamaista luvata, että nähdään eikä nähdäkään ikinä. Näin tämäkin teki, ei voi luottaa ollenkaan kun ei ikinä nähty vaikka jopajoskus sovittiin että ensi viikolla nähdään.
Noh, ei siinä! Ymmärrän tilanteen, ehkä mieluummin valehtelisit että on muuta menoa etkä pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et reagoi mitenkään vaan selität jotain muuta päälle jos se ein sanominen on mahdotonta. Jotkut sosiaaliset typerykset eivät osaa sellaista loivaa kieltoa pitää kieltona vaan luulevat sitä lupauksesi.
Sehän on lupaus, jos kiittää kutsusta ja sanoo, että yritetään keväämmällä nähdä yms. Törppö selittelee tällaista jollei oikeasti tahdo tavata.
Yksinkertaisille sekä a- kirjolaisille tiedoksi, jos joku lupaa, että katsotaan myöhemmin, soitellaan myöhemmin jne. Tarkoittaa kiitos ei . Tällä yritetään saada kohteliaasti toisen kasvot säilyttäen ymmärtämään ettei näin tule tapahtumaan. Sosiaalinen konventio estää suorasukainen kiellon.
Ei estä. Tyhjiä lupaamalla tekee itsestään nolon vaikutelman.
Ainoastaan typerien ja a-tyyppien silmissä, jotka ottavat kaiken kirjaimellisesti. Normaalit ihmiset osaavat lukea tilannetta ja tulkitsevat toisin.
Vierailija kirjoitti:
Itse tulkitsen sen kutsunkin vain kohteliaisuudeksi eikä todelliseksi kutsuksi, kun kerran kyse on vain puolitutusta. Ja vastaus sen mukaisesti jotain epämääräistä "ehkä jonakin päivänä voitaisiin nähdäkin, katsotaan".
Näinhän normaalit ihmiset sen kokevat. Nämä ovat kohteliaisuuksia puolin ja toisin. Ystävällistä, muttei velvoita kumpaakaan mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et reagoi mitenkään vaan selität jotain muuta päälle jos se ein sanominen on mahdotonta. Jotkut sosiaaliset typerykset eivät osaa sellaista loivaa kieltoa pitää kieltona vaan luulevat sitä lupauksesi.
Sehän on lupaus, jos kiittää kutsusta ja sanoo, että yritetään keväämmällä nähdä yms. Törppö selittelee tällaista jollei oikeasti tahdo tavata.
Yksinkertaisille sekä a- kirjolaisille tiedoksi, jos joku lupaa, että katsotaan myöhemmin, soitellaan myöhemmin jne. Tarkoittaa kiitos ei . Tällä yritetään saada kohteliaasti toisen kasvot säilyttäen ymmärtämään ettei näin tule tapahtumaan. Sosiaalinen konventio estää suorasukainen kiellon.
En le yksinkertainen enkä autisti, mutta pitäisin tuota lupauksena että myöhemmin sopii, ei nyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsussa ei ole täsmällistä ajankohtaa, se ei ole kutsu. Esim jos sanotaan, että olisi kiva jos tulisit joskus käymään, sinne toisen kotiin EI saa pölähtää kyläilemään omia aikojaan. Ja siihen vastataan, että kiitos, se olisi kiva. Mutta EI mennä.
Jos kutsu on täsmällinen, se on oikea kutsu. Eli tulisitko lauantaina kuuden maissa meille, niin vietetään iltaa yhdessä. Silloin vastataan kohteliaasti mutta suoraan, eli kiitos, mielelläni, nähdään sitten, tai jos ei halua mennä, kiitos kutsusta, mutta nyt ei onnistu.
Yksinkertaisia perusasioita käytöksestä.
Tämä.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tuo "voidaan katsella sopivaa aikaa" onkin jo vähän liikaa, parempi tuo "kiitos, katellaan jos joskus". Mutta kun toinen ei aktiivisesti ota yhteyttä niin kyllä normaali ihminen tajuaa että hän ei ole kiinnostunut tapaamisesta, ja tuo on mielestäni HUOMATTAVASTI mukavampaa kuin että saisin kuulla että kiitos, mutta en ole kiinnostunut seurastasi. Vaikka viesti on sama, niin tuo jälkimmäinen tuntuisi tosi pahalta, edellisestä voi miellyttävästi ajatella, että no hän on kiireinen tms.