Omaan surkeuteen havahtuminen

Olet ihan kuin minä...

Ala toimia kuten aikuinen ihminen vauvalla runoilun sijaan. 

Kamala tilanne, yritän päästä aina mahdollisimman nopeasti takaisin ei tiedostavaan ja vähemmän ahdistavaan tilaan.

AP jatkaa vielä:

Mutta se mikä sattuu eniten, on tämä kirkas, melkein epämiellyttävä hetki, kun tajuaa oman surkeutensa. Ei enää selittelyjä, ei enää kyllä mä vielä ehdin -mantraa. Ei mitään sumuverhoa, jonka taakse voisi piiloutua. Vain minä, katsomassa itseäni suoraan silmiin ja tajuamassa, että olen ollut itsepetoksen mestari.

Olen huomannut, että sitä voi olla vuosia tyytymätön ja silti teeskennellä, että kaikki on ihan ok. Elää kuin elämä olisi jonkinlainen väliaikainen vaihe ennen kuin se oikea elämä alkaa. Ja sitten yhtenä iltana heräät siihen, että ei mitään oikeaa elämää ole tulossa tämä on se. Tämä on se paska, jota olet itse ollut lapioimassa päivästä toiseen.

Työn annetaan ihan liikaa määrittää ihmistä ja sen arvoa. Ihmisille on iskostettu päähän joku luterilainen eetos, että pitää vaan tehdä ja tehdä ja raataa ja raataa, mitään nautintoa, onnea, kivaa, kaunista tai hauskaa ei saa olla. Vain orjana raataminen.

Ihmissuhteet on ihan turhaa hapatusta. Hirveää teeskentelyä ja teatteria. Eläimien kanssa on paljon kivempaa ja antoisampaa.

Lopettakaa vertailemasta itseänne ja elämäänne johonkin geneeriseen työnorjaan ja ncp-lampaaseen. Niin turhaa ja typerää. Samalla tavalla ne "oikeaoppisesti" elämänsä by the book eläneet suorittajat ja sosiaaliset jees-miehet/naiset kuolee kuin muutkin joskus elämänsä omalla tavalla eläneet.

Sama, mutta ikää jo 51, joten tuskinpa täältä enää noustaan. Kuolemaa odotellessa.

Mitä väliä, sillä yhteiskunta on ajettu alas tulevina vuosina.

Jos olette edes jotenkin terveitä niin paljon jäljellä ja mahdollisuuksia. 

Itse vakavasti ja kauan 20v. Sairastaneena  harvinaista kivuliasta etenevää sairautta josta ei voi koskaan parantua mutta kituu ja kärsii ja tuntee tuskaa ja monet perustoiminnot ( uni, wc jutut , seksi jne) menee vaikeaksi ja loppuukin. On kuin koe-eläin jota rääkätään päivästä toiseen.  No nyt ei ehkä? Ole enää montaa vuotta jäljellä elämää. Tämä oli tuskallinen elämä. Kuin raamatun Job.  

Niin jos jotain terveyttä on jäljellä. Menkää luontoon, rannoille, lukekaa hyvää kirjallisuutta, etsikää kauneutta. Huomatkaa se kauneus. Olkaa itselle armollisia ja hoitakaa kehoa ja mieltä. 

Aina voi tulla enemmän kipua, enemmän tuskaa, vaikeutta, luopumista. Mitään mittaa ja määrää tai kohtuutta ei ole. Jos et tiedä mitä raamatun Jobin kirja sisältää, tutustu siihen.... ja mieti. Täällä ollaan hetki ja kärsitään...sitten se on ohi. Muurahainen. 

Työ ei ole elämässä tärkeintä. Antaa ihmisten nauttia elämästä ja energiajuomista. 

 

oletko vaikuttunut kun noin paljon piittaat. Are u jealous huh?! Bring it on babe, tule sannoo päin nuamaaaaa loool ääxdeee lollisdee luuuulululuuuu 

Ei kaikki ole sun syy. Varmasti on ollut muissakin vikaa ja perusteita, miksi ei ole jossain mukana. Hyviä perusteita sulla. Lisäksi osa ihmisistä antaa ymmärtää ettei kiinnosta, ei se ole aina sinä vain. Työ on vaikea käsite, koska se sisältää monia mutkia, ellei ole joku selkeä ala.

Nettipelit ja discord on maailman turhin paskapaikka ja kaikki luuseri nolifet nolot siellä hilluu. OIKEA ELÅMÄ MENEE HEILLÄ HUKKAAN! 

samoin niillä, jotka ei osaa tuijottaa ihmisiä ja keskustella heidån kanssaan ilman puhelinta kädessään katse piiloutuneena siihen, kun ei uskalleta aidosti kohdata ihmisiä ja se puhelin ja pelit on pelkkä typerä tekosyy. Ööööö nyt meil on uus peli tai uus servu. Tää on paljon kiinnostavempaa kuin te aidot ihmiset siinä wtf get a life 4real

kuulostaa ihan hallitusurpolta.

"Its okay to live a life that no one else understands."

Itsekkin tässä manaillut että miten elämä on mennyt, ja nyt koen olevani jo liian vanha tehdäkseni kaikkea mikä on nuorempana jäänyt puuttumaan. Aina sanotaan että elämä on omia valintoja, mutta mulla ennemminkin muut ovat tehneet valinnat mun puolesta ja olen mennyt kuin pässi narussa. Johtuen siitä etten saanut kotoa mitään evästystä elämään ja olen ollut ihan liian kiltti ja miellyttämishaluinen. Ketuttaa. Kovasti mietin että jos olisin silloin osannut ja tajunnut tehdä näin ja noin, mutta toisaalta elämäntilanteista johtuen ei olisi ollut mitään mahdollisuutta tehdä niinkuin nyt ajattelen mikä olisi ollut fiksua. Eli olen katkera, vihainen ja surullinen keski-ikäinen luuseri. 

Surkeuteni paljastuu jo siinä, etten jaksanut lukea kuin otsikon. Alamäki alkoi nelisen vuotta sitten, kun tosi pitkä parisuhde päättyi. Apaattisuuteeni, läheisriippuvuusonglmiini (ei kumppaniin nähden), kaikkeen kaunaan, mitä elämä mukanaan tuonut. Olen 50v. Töissä käyn mutta en jaksa liikkua. On monenlaisia ongelmia. Tajuan tämän. Miten vai pääsen pois? Jokin emotionaalinen tyhjyys on joka estää kaiken. Ja kuitenkin tiedän, että pitäisi olla kiitollinen, kun on toistaiseksi terve. Rahaakin olisi hiukan huvitella. 

Minusta jo tuo, että havahtuu siihen, miten ihan itse on tehnyt elämästään sen mitä se on juuri nyt, osoittaa suurta viisautta ja rehellistä itsereflektiota. Tällaisesta lähtökohdasta on erittäin hyvä lähteä rakentamaan tietoisesti uutta. 

Milardöörikin voi ajaa vaikka kolarin ja kuolla sekuneissa pois. Niin hauras on elämä. Siksi siitä kannattaa nauttia täysin palkein kun kaikki voi olla ohi sekuneissa.

Tuttuja ajatuksia itsellekin.

Olisinpa elänyt elämäni toisella tavalla.

Tosi puhutteleva kirjoitus. Lohdullista tietysti on, että koska se tosiaan on ollut itsestä kiinni, itse voit sen myös korjata. Itse asiassa asiat voivat muuttua vaikka heti, jos haluat. Onnea matkaan!