Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset suree kuolemaa?
htrrht
16.02.2019 |
Siis kun joku kuolee, niin surraan paljon ja itketään. Mutta mehän kaikki kuolemme aikanaan 100 % varmuudella. Eikö se ole loppujen lopuksi ihan sama milloin kuolee.
Reilu sata vuotta eteenpäin, niin kaikki maapallolla nyt elävät ihmiset ovat kuolleet. Ja pian kukaan ei enää muista, että ikinä olivat olemassakaan. Paitsi suuret julkisuuden henkilöt jäävät elämään historian kirjoihin.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Uskikset ei sure
Kun kuolet niin sielu painuu taivaaseen jossa NYKÄNEN odottaa
Mua kyllä hävettäisi tuollaisen tietämättömyyden julistaminen.
Uskis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä surisemaan. Ajattelleva ihminen on surissut jo etukäteen.
Mikset ap siis tapa itseäsi vaikka nyt heti, jos sillä ei ole mitään merkitystä, milloin kuolet?
Melko omituinen aloitus. Kaikki kuolee aikanaan..joo..entä kun kuolee nuorena/lapsena elämä jää kesken ennenkö on kunnolla alkanutkaan...olen menettänyt monta läheistä ja kyllä se luopuminen on surullista,ei yhtään lohduta että kaikki me kuollaan joskus. Julkkisten pois lähtö ei kosketa mitenkää syvästi,enhä heitä tunne hen koht.
Kyllä papitkin suree, kun oma läheinen kuolee.
Olen kysynyt, että onko heille helpompaa läheisen menettäminen, suru siitä.
Ei ole ,minulle sanottiin ,surra täytyy.
Vasta kun menettää esim oman lapsen, tietää mitä menetys, suru ja sen kanssa eläminen on. Vain se joka on sen kokenut, tietää.
Vuodet ei merkitse mitään. Aikaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskikset ei sure
Kun kuolet niin sielu painuu taivaaseen jossa NYKÄNEN odottaa
LERSSI KOVANA
Tajuatko ite kuinka törkeä olet? Et varmaan..pää umpiluuta
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän pelottavalta, ettei "osaa" surra toisen kuolemaa ollenkaan. Ehkä ei sitten ole menettänyt tarpeeksi läheistä ihmistä, kuolema ei ole koskettanut siten itseä.
Jotkut naureskelevat sille, miten ihmiset surevat julkkisten kuolemia. Jos nyt vaikkapa Olli Lindholmia mietitään, suren hänen kuolemaansa, koska hän oli hyvin aktiivinen, hänellä oli paljon läheisiä (tunnen empatiaa heitä kohtaan) ja työtovereita, elämänsuunnitelmia, paljon vielä meneillään ja lisäksi hän oli suht nuori kuolemaan. Jos Olli Lindholm olisi kuollut 89-vuotiaana maattuaan sairaalassa halvaantuneena viimeiset kaksi vuotta, en usko, että surisin häntä lainkaan. Olisin helpottunut, että hänen elämänsä päättyi.
Ihminen suree yleensä suhteessa itseensä. Suru on tavallaan itsekästä. Suren sitä, että minä menetin tämän ihmisen, en varsinaisesti koe, että vainaja kärsi (ellei hänen kuolemansa ollut hyvin kivulias tai vaikkapa väkivaltainen, silloin voi tietenkin tuntea tuskaa kuvitellessaan tätä hetkeä).
Sen, joka ei koskaan sure kenenkään kuolemaa, arvelisin olevan melkoisen tunnekylmä ihminen.
Kyllähän se vasta outoa on jollei läheisen kuolema kosketa millään lailla..kivestä veistetty kylmä kalikka on hän
LERSSI KOVANA