Kun miehesi kaveri vaihtaa paljon nuorempaan sirpakkaan neitoon. Miten suhtaudut miehesi osoittamaan innostukseen asiaa kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään menen enemmän kuin mielelläni yhteisiin saunailtoihin kun saan samalla silmän ruokaa kaverin uudesta nuoresta naisesta. Voin sitten ajatella sitä näkyä kun vaimon kanssa puuhastellaan.

Puuhastelu kertoo miehestä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimpaan osaan naisista tyydytään. Se, mitä oikeasti haluttaisiin on jotakin ihan muuta. Naiset jotka tiedostavat tämän voivat elää ihan mukavaa elämäänsä tiedostaen, että ei ole miehelleen se haluttu vaihtoehto. Ne katkeroituvat, jotka eivät asiaa sisäistä.

Kukaan ei halua olla se kakkonen tai se huonompi vaihtoehto. Huomattavasti parempi on olla sinkkuna.

Moni on se huonompi vaihtoehto ja tietämättään. Vaikea esimerkiksi yhtäkkiä olla kaksikymmentä vuotta nuorempi jos miehelle tulee ikäkriisi. Jos ymmärtää miehensä irrationaalisen hölmön ajattelun niin voi olla onnellinen. Mieheni joskus suhteemme alkuaikoina kyseenalaisti olenko hänen elämänsä nainen kun joku toinen oli jossain mielessä parempi. Sanoin, että aina on jossain joku parempi, nyt onkin kyse siitä mitä haluat nyt. En edes kertonut kuinka joku muu mies voisi olla miestäni parempi, jossain suhteessa.

Meni vuosia, ehkä seitsemän ja mieheni kertoi hieman humalassa, että minä olen hänen elämänsä nainen ja ei ole ketään rakastanut niin paljon kuin minua eikä kerään tule rakastamaankaan. Hymyilin vain ja suutelin häntä. Kun on tarpeeksi järkevä nainen, siis tietää miten ne asiat menee eikä kaipaa mitään vakuutteluja niin ei mieti onko kakkonen tai huonompi, sillä ei ole merkitystä vaan sillä mitä itse haluaa ja ajattelee. Sanoilla ei ole merkitystä, mielipiteet vaihtelee.

Älä hyvä nainen anna miehesi määritellä oletko sinä hänelle paras vaihtoehto. Jos tiedät hänen olevan sinun miehesi niin ota se mies ja ole onnellinen. Sillä mitä miehesi ajattelee tai luulee ajattelevansa ei ole väliä, mielipiteet ja ajat vaihtelevat.

Millainen ihminen tyytyy tyytyjään? Etkö muka saanut parempaa?

Järkevä ihminen. Minä en halunnut ketään muuta ja olen ollut onnellinen, joka päivä ja nyt noin 14 vuotta. Ei ollut näin edellisessä suhteessani, siinä oli enemmän hankauksia. Mieheni on paras minulle ja minä hänelle. Hän vain kipuili suhteemme alkuaikoina onko hän valmis sitoutumaan loppuelämäkseen. No nyt on käynyt ilmi, että kyllä vaan. Tyytyjä sai mitä halusi ja on onnellinen. Ähäkutti sinulle.

En ole tyytynyt tyytyjään vaan vaadin enemmän. Onnellisena yhdessä 35 v .

Ei vakuuta. Laatikkoon sidottu ajattelu ei yleensä kerro onnesta vaan puusilmäisyydestä. Toki voi olla tyytyväinen siihen miten uskoo ja miten tilanteen on itselleen selittänyt ja rakastaa oikeasti, en väitä toisin. Mutta sanat tyytyä ja vaatia ei oman käsitykseni mukaan kuulu rakkauteen. Ja et voi tietää miten puolisosi todella ajattelee ellet anna suunvuoroa. Onhan siihen 35 vuoteen mahtunut niin hyviä ajatuksia puolisosta kuin huonojakin vaikka et myöntäisi sitä. Mehän muuten ollaan vastarakastunut nuoripari teihin verrattuna, ihana ajatus.

Jep . Noin mäkin selittelisin sinuna taas yhtä huonoa suhdetta...

En ole vaimon kuullen mitään sanonut asiasta mutta kyllähän se että kaveri on saanut nuoren ja tiukan pimun vähän herättää kateutta ja sen olen kaverille myös myöntänyt.

Olen "vanhan" miehen uusi, nuorempi, sirpakkaampi avovaimo. Miehen parhaan kaverin vaimo suhtautuu minuun todella nyrpeästi, ei edes katso minuun päin kun kohdataan. Kyseinen rouva on siis minua 20 vuotta vanhempi. En ole perheenrikkoja, joten siinä ei ole syy. Mieheni paras kaveri kyllä on mukava mulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimpaan osaan naisista tyydytään. Se, mitä oikeasti haluttaisiin on jotakin ihan muuta. Naiset jotka tiedostavat tämän voivat elää ihan mukavaa elämäänsä tiedostaen, että ei ole miehelleen se haluttu vaihtoehto. Ne katkeroituvat, jotka eivät asiaa sisäistä.

Kukaan ei halua olla se kakkonen tai se huonompi vaihtoehto. Huomattavasti parempi on olla sinkkuna.

Moni on se huonompi vaihtoehto ja tietämättään. Vaikea esimerkiksi yhtäkkiä olla kaksikymmentä vuotta nuorempi jos miehelle tulee ikäkriisi. Jos ymmärtää miehensä irrationaalisen hölmön ajattelun niin voi olla onnellinen. Mieheni joskus suhteemme alkuaikoina kyseenalaisti olenko hänen elämänsä nainen kun joku toinen oli jossain mielessä parempi. Sanoin, että aina on jossain joku parempi, nyt onkin kyse siitä mitä haluat nyt. En edes kertonut kuinka joku muu mies voisi olla miestäni parempi, jossain suhteessa.

Meni vuosia, ehkä seitsemän ja mieheni kertoi hieman humalassa, että minä olen hänen elämänsä nainen ja ei ole ketään rakastanut niin paljon kuin minua eikä kerään tule rakastamaankaan. Hymyilin vain ja suutelin häntä. Kun on tarpeeksi järkevä nainen, siis tietää miten ne asiat menee eikä kaipaa mitään vakuutteluja niin ei mieti onko kakkonen tai huonompi, sillä ei ole merkitystä vaan sillä mitä itse haluaa ja ajattelee. Sanoilla ei ole merkitystä, mielipiteet vaihtelee.

Älä hyvä nainen anna miehesi määritellä oletko sinä hänelle paras vaihtoehto. Jos tiedät hänen olevan sinun miehesi niin ota se mies ja ole onnellinen. Sillä mitä miehesi ajattelee tai luulee ajattelevansa ei ole väliä, mielipiteet ja ajat vaihtelevat.

Millainen ihminen tyytyy tyytyjään? Etkö muka saanut parempaa?

Järkevä ihminen. Minä en halunnut ketään muuta ja olen ollut onnellinen, joka päivä ja nyt noin 14 vuotta. Ei ollut näin edellisessä suhteessani, siinä oli enemmän hankauksia. Mieheni on paras minulle ja minä hänelle. Hän vain kipuili suhteemme alkuaikoina onko hän valmis sitoutumaan loppuelämäkseen. No nyt on käynyt ilmi, että kyllä vaan. Tyytyjä sai mitä halusi ja on onnellinen. Ähäkutti sinulle.

En ole tyytynyt tyytyjään vaan vaadin enemmän. Onnellisena yhdessä 35 v .

Ei vakuuta. Laatikkoon sidottu ajattelu ei yleensä kerro onnesta vaan puusilmäisyydestä. Toki voi olla tyytyväinen siihen miten uskoo ja miten tilanteen on itselleen selittänyt ja rakastaa oikeasti, en väitä toisin. Mutta sanat tyytyä ja vaatia ei oman käsitykseni mukaan kuulu rakkauteen. Ja et voi tietää miten puolisosi todella ajattelee ellet anna suunvuoroa. Onhan siihen 35 vuoteen mahtunut niin hyviä ajatuksia puolisosta kuin huonojakin vaikka et myöntäisi sitä. Mehän muuten ollaan vastarakastunut nuoripari teihin verrattuna, ihana ajatus.

Jep . Noin mäkin selittelisin sinuna taas yhtä huonoa suhdetta...

Ai? Taas yksi huono suhde. No 14 vuotta naimisissa, olipas taas typerä kun uskoin rakkauteen ja joka päivä. Sait minut todellakin ymmärtämään kuinka väärässä olen ollut! Oih ja voih, pieksen itseni henkiselle sinelmille.

Mitä tarkoittaa sirpakka?

Vierailija kirjoitti:

Olen "vanhan" miehen uusi, nuorempi, sirpakkaampi avovaimo. Miehen parhaan kaverin vaimo suhtautuu minuun todella nyrpeästi, ei edes katso minuun päin kun kohdataan. Kyseinen rouva on siis minua 20 vuotta vanhempi. En ole perheenrikkoja, joten siinä ei ole syy. Mieheni paras kaveri kyllä on mukava mulle. 

Kyllä kohtelias pitää olla ja sanoa päivää, katsoa silmiin vaikka seura muuten ei kiinnostaisi tai edes miellyttäisi. Mikään ei pakota rouvaa viettämään aikaansa sinun seurassasi mutta hyvät käytöstavat pitää muistaa.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/tommi_liimatain…

Noo kaikki miehet ei tykkääkään nuorista naisista ;)

Vierailija kirjoitti:

En ole vaimon kuullen mitään sanonut asiasta mutta kyllähän se että kaveri on saanut nuoren ja tiukan pimun vähän herättää kateutta ja sen olen kaverille myös myöntänyt.

Sano ihmeessä kaverisi naiselle, että pidät häntä nuorena ja tiukkana pimuna. Hän ja kaverisi varmasti arvostavat näkemystäsi.

En mitenkään. Käskisin painua sen pimatsun hoideltavaksi. Olisin hemmetin helpottunut,

kun saisin elää omaa elämääni rauhassa. Ehkä hieman vahingoniloinen koko jutusta.

En huolisi ukkoa takaisin edes isosta rahasta. Kyseessä on lähes lottovoitto!! :D.

Kukaan nuori mies ei sanoisi naisensa olevan nuori ja tiukka pimu ellei ole ihan ääliö. Eiköhän tuo jo kerro tarpeeksi siitä, että vertaisensa sopivat toisilleen paremmin kuin nuori ja ikääntynyt toisilleen.

Sukulaismies vaihtoi nelikymppisenä 25-vuotiaaseen sirpakkaan neitoon. Seitsemän vuotta myöhemmin tuo sirpakka tapaus vaihtoi lennosta miehen parhaaseen ystävään. Siinä meni nainen ja ystävä. Mies romahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollainen entiset kaverisuhteet katkaisee ihan varmasti.

Miksi ihmeessä?

Prioriteetit ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat. Harvoin se uusi onni solahdat tuosta vaan siihen kaverin entiseen elämään. Hänen valintansa, joten kyllä sitten on ne seurauksetkin hyväksyttävä. Monesti varsinkin nämä uudet ikäero parit tippuu niin sen nuoremman kuin vanhemmatkin osapuolen kaveripiiristä pois.

Kuulostatte kyllä sellaiselta porukalta ettei ole kummoinenkaan menestys vaikka tippuisittekin pois. Ei täälläpäin kyllä ole kenenkään kumppanin vaihtuminen tuollainen sosiaalinen kriisi ollut, oli se uusi kumppani sitten nuori tai vanha.

En ole sama - tuleeko sinulle jotenkin yllätyksenä, että kun pariskunnan kiinnostuksen kohteet ovat erit niin ei oikein entisten kavereiden kanssa pariskuntana synkkaa? Aika tuttu juttu.

Miksi ne olisi niin eri jos puhutaan aikuisista kuitenkin, eikä opiskelijoista tai alaikäisistä?

Nuo on varmaan sitä samaa ihmistyyppiä, joka esikoisensa  saatuaan dumppaa kaikki lapsettomat kaverinsa. Eli ei iso menetys.

Tottakai tilanteiden vaihtuessa myös se ystäväpiiri vaihtuu. Helpompi seurustella samaan viiteryhmään kuuluvien kanssa. Haluatko sinä viettää lapsettoman sinkkuna aikaasi toisiaan lääppivien pariskuntia kanssa tai kuunnella illat pitkät lapsiperheiden iloja ja suruja? Vai oletko mieluummin porukassa, joka jakaa sinun kiinnostuksen kohteeksi?

Kyllä kai niitä yhteisiä kiinnostuksenkohteita on yleensä muitakin kuin lapset tai parisuhdestatus, toivottavasti ainakin. Aika surullista olisi tuollainen, että ystäväpiiri vaihtuisi tuollaisilla perusteilla, kuulostaa siltä että aika vähän on sisältöä elämässä. Itselläni onneksi ystävät ovat pysyneet vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta, osa jo lastentarhaikäisestä asti ja uusiakin on matkan varrelta tietysti löytynyt. Siinä se ystävyys syvenee kun kohdataan yhdessä ne elämän huippuhetket ja aallonpohjat, elämäntilanteista ja vuosien ja vuosikymmenten vierimisestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään menen enemmän kuin mielelläni yhteisiin saunailtoihin kun saan samalla silmän ruokaa kaverin uudesta nuoresta naisesta. Voin sitten ajatella sitä näkyä kun vaimon kanssa puuhastellaan.

Säälittävä kyylääjä 😂

Et ole nettipokea löytänyt?

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Käskisin painua sen pimatsun hoideltavaksi. Olisin hemmetin helpottunut,

kun saisin elää omaa elämääni rauhassa. Ehkä hieman vahingoniloinen koko jutusta.

En huolisi ukkoa takaisin edes isosta rahasta. Kyseessä on lähes lottovoitto!! :D.

Miksi ihmeessä tuhlaat elämääsi ukon kanssa josta eroon pääseminen olisi lottovoitto? Oletko jotenkin vajaa? 

Monet miehet suhtautuu pilkallisemmin näihin juttuihin kuin naiset.Esimerkiksi Emilia Poikkeus ei mitenkään nostanut miesten silmissä Jungerin statusta.Junger vaikutti vain ja ainostaan hyväksikäyteltyltä hölmöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollainen entiset kaverisuhteet katkaisee ihan varmasti.

Miksi ihmeessä?

Prioriteetit ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat. Harvoin se uusi onni solahdat tuosta vaan siihen kaverin entiseen elämään. Hänen valintansa, joten kyllä sitten on ne seurauksetkin hyväksyttävä. Monesti varsinkin nämä uudet ikäero parit tippuu niin sen nuoremman kuin vanhemmatkin osapuolen kaveripiiristä pois.

Kuulostatte kyllä sellaiselta porukalta ettei ole kummoinenkaan menestys vaikka tippuisittekin pois. Ei täälläpäin kyllä ole kenenkään kumppanin vaihtuminen tuollainen sosiaalinen kriisi ollut, oli se uusi kumppani sitten nuori tai vanha.

En ole sama - tuleeko sinulle jotenkin yllätyksenä, että kun pariskunnan kiinnostuksen kohteet ovat erit niin ei oikein entisten kavereiden kanssa pariskuntana synkkaa? Aika tuttu juttu.

Miksi ne olisi niin eri jos puhutaan aikuisista kuitenkin, eikä opiskelijoista tai alaikäisistä?

Nuo on varmaan sitä samaa ihmistyyppiä, joka esikoisensa  saatuaan dumppaa kaikki lapsettomat kaverinsa. Eli ei iso menetys.

Tottakai tilanteiden vaihtuessa myös se ystäväpiiri vaihtuu. Helpompi seurustella samaan viiteryhmään kuuluvien kanssa. Haluatko sinä viettää lapsettoman sinkkuna aikaasi toisiaan lääppivien pariskuntia kanssa tai kuunnella illat pitkät lapsiperheiden iloja ja suruja? Vai oletko mieluummin porukassa, joka jakaa sinun kiinnostuksen kohteeksi?

Kyllä kai niitä yhteisiä kiinnostuksenkohteita on yleensä muitakin kuin lapset tai parisuhdestatus, toivottavasti ainakin. Aika surullista olisi tuollainen, että ystäväpiiri vaihtuisi tuollaisilla perusteilla, kuulostaa siltä että aika vähän on sisältöä elämässä. Itselläni onneksi ystävät ovat pysyneet vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta, osa jo lastentarhaikäisestä asti ja uusiakin on matkan varrelta tietysti löytynyt. Siinä se ystävyys syvenee kun kohdataan yhdessä ne elämän huippuhetket ja aallonpohjat, elämäntilanteista ja vuosien ja vuosikymmenten vierimisestä huolimatta.

Miten niin "aika vähän on sisältöä elämässä" jos ei enää tule vietettyä esim. sinkkuna perheellisten ihmisten kanssa aikaa tai lapsettomana lapsiperheiden kanssa aikaa? Jos kaverit haluavat nähdä vain koko perheen tai puolisonsa kanssa tai lapset ovat aina mukana niin kenellähän se elämän sisältö on tasan siinä puolisossa tai lapsissa?

Eri asia jos pystyy olemaan edelleen yksilö myös parisuhteessa ja vanhempana niin seura on erittäin tervetullutta, mielellään ilman sitä puolisoa ja lapsia. Ja voi sitten tosiaan puhua niistä elämänsä huippuhetkistä ja aallonpohjista sekä elämäntilanteista kunhan ei vaan koko ajan puhu siitä puolisostaan tai lapsistaan. Voihan niistä asioista sitten puhua jonkun kanssa, jolla on puoliso tai lapsia ja joka pystyy samaistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Käskisin painua sen pimatsun hoideltavaksi. Olisin hemmetin helpottunut,

kun saisin elää omaa elämääni rauhassa. Ehkä hieman vahingoniloinen koko jutusta.

En huolisi ukkoa takaisin edes isosta rahasta. Kyseessä on lähes lottovoitto!! :D.

Miksi ihmeessä tuhlaat elämääsi ukon kanssa josta eroon pääseminen olisi lottovoitto? Oletko jotenkin vajaa? 

Ketju on täynnä katkerien vanhempien akkojen myrkkyä, samanlaisten kuin tuo. Haukkuvat ikäisiään miehiä papoiksi ja itse ovat näyttäneet pystyyn kuolleilta jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä hauska aloitus. Aloin oikein miettimään, millainen olisi tilanne, että harmaantunut, köntysäijäni alkaisi ihailemaan, jos joku sen köntyskavereista ottaisi sirpakan neitosen itselleen.

Repeäisin varmaan nauramaan :D ja ehdottaisin, että on vapaa kokeilemaan, jos löytäisi itselleen. Että harmaat piiloon ja painoa alemmas ja ruokavalioon tiukempi karsinta, ettei kihti vaivaisi niin useasti. 

Siinäpä intoilisi. Kun tietää, ettei ole varaa minua menettää, kun en usko, että kukaan sirpakka nainen haluaa miestä, joka kuorsaa yöllä ja ei seksiäkään enää niin usein jaksa ja on mökkiytynyt vanhuuttaan melkoiseksi kömyräksi. 

Hyvä, että kodinkone tietää arvonsa. Seksiä eivät monet miehet innostu harrastamaan, koska se, jonka kanssa sitä pitäisi harrastaa ei enää kiihota millään tavalla. Rupsahtanutämmä vittumaisella luonteella. Varmasti toisenlaisen naisen kanssa olisi intoa uudella tavalla.

Varmasti olisi intoa mutta kun siihen tarvitaan kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Käskisin painua sen pimatsun hoideltavaksi. Olisin hemmetin helpottunut,

kun saisin elää omaa elämääni rauhassa. Ehkä hieman vahingoniloinen koko jutusta.

En huolisi ukkoa takaisin edes isosta rahasta. Kyseessä on lähes lottovoitto!! :D.

Miksi ihmeessä tuhlaat elämääsi ukon kanssa josta eroon pääseminen olisi lottovoitto? Oletko jotenkin vajaa? 

Ketju on täynnä katkerien vanhempien akkojen myrkkyä, samanlaisten kuin tuo. Haukkuvat ikäisiään miehiä papoiksi ja itse ovat näyttäneet pystyyn kuolleilta jo vuosia.

Kuolinkellot sulla on heilunut jalkojen välissä jo vuosia.