Antaisitko puolison pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, etten omista sitä jota rakastan, eikä hän minua. Olen myös miettinyt, ettei minua häiritse se, mitä hän tietämättäni tekee, ellei se ole laitonta, vastuutonta, tyhmää tai julmaa jotakuta kohtaan. Pääasia on, että kumpikin on onnellinen eikä kahlitse toista. Ei minua häiritse. Pidän seksiä yhtä normaalina asiana kuin syömistä; saa hän muiden kanssa syödäkin, joten miksi olisin pikkumainen ja vetäisin rajan seksiin?

Onkohan tämä itsetuntokysymys? Omistuksenhaluiset ja mustasukkaisethan ovat äärimmäisen epävarmoja ihmisiä. Usein aika narsistisiakin.

Ihmisten on vaikea ajatella tätä asiaa järjellä. Menettämisen pelko, pelko siitä että joutuu itse jotenkin naurunalaiseksi, lisäksi kaikki opitut koskaan kyseenalaistamattomat ajatukset siitä että rakkaus todistetaan sillä ettei seksi muiden kanssa kiinnosta. Vaatii jonkun verran itsetutkiskelua miettiä että mistä siinä oikeastaan on kyse että tulee niin voimakkaat tunteet tästä.

Veikkaan että taustalla on hyvin alkukantaisia asioita, jotka liittyvät omien geenien ja jälkeläisten suojelemiseen. Sitä ei pidä mielestäni väheksyä, vaikka jotenkin älyllisellä tasolla pystyisikin liitelemään sen yläpuolella. Lisäksi minä en ainakaan yksinkertaisesti halua sotkea muita ihmisiä kahdenkeskiseen suhteeseen, siitä harvoin selvitään ilman jonkinlaisia ongelmia.

Rakkautta ei mielestäni tarvitse todistella mitenkään, mutta itse ainakaan en rakastuneena edes halua käydä muissa sängyissä. Ehkä kaikki eivät koe rakkautta yhtä voimakkaasti? Kemiallinen illuusiohan sekin taitaa olla, mutta olkoon mitä on.

treytrytrey kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, etten omista sitä jota rakastan, eikä hän minua. Olen myös miettinyt, ettei minua häiritse se, mitä hän tietämättäni tekee, ellei se ole laitonta, vastuutonta, tyhmää tai julmaa jotakuta kohtaan. Pääasia on, että kumpikin on onnellinen eikä kahlitse toista. Ei minua häiritse. Pidän seksiä yhtä normaalina asiana kuin syömistä; saa hän muiden kanssa syödäkin, joten miksi olisin pikkumainen ja vetäisin rajan seksiin?

Onkohan tämä itsetuntokysymys? Omistuksenhaluiset ja mustasukkaisethan ovat äärimmäisen epävarmoja ihmisiä. Usein aika narsistisiakin.

Ihmisten on vaikea ajatella tätä asiaa järjellä. Menettämisen pelko, pelko siitä että joutuu itse jotenkin naurunalaiseksi, lisäksi kaikki opitut koskaan kyseenalaistamattomat ajatukset siitä että rakkaus todistetaan sillä ettei seksi muiden kanssa kiinnosta. Vaatii jonkun verran itsetutkiskelua miettiä että mistä siinä oikeastaan on kyse että tulee niin voimakkaat tunteet tästä.

Veikkaan että taustalla on hyvin alkukantaisia asioita, jotka liittyvät omien geenien ja jälkeläisten suojelemiseen. Sitä ei pidä mielestäni väheksyä, vaikka jotenkin älyllisellä tasolla pystyisikin liitelemään sen yläpuolella. Lisäksi minä en ainakaan yksinkertaisesti halua sotkea muita ihmisiä kahdenkeskiseen suhteeseen, siitä harvoin selvitään ilman jonkinlaisia ongelmia.

Rakkautta ei mielestäni tarvitse todistella mitenkään, mutta itse ainakaan en rakastuneena edes halua käydä muissa sängyissä. Ehkä kaikki eivät koe rakkautta yhtä voimakkaasti? Kemiallinen illuusiohan sekin taitaa olla, mutta olkoon mitä on.

Ehkä kaikki ei koe seksiä niin voimakkaana henkisenä asiana. Itselleni seksi on vain seksiä. Ei todiste mistään, ei palkinto mistään, ei minkään toisen asian huipentuma, vain seksiä. Tykkään siitä, mutta en anna sille mitään lisämerkityksiä.

up

Vierailija kirjoitti:

treytrytrey kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, etten omista sitä jota rakastan, eikä hän minua. Olen myös miettinyt, ettei minua häiritse se, mitä hän tietämättäni tekee, ellei se ole laitonta, vastuutonta, tyhmää tai julmaa jotakuta kohtaan. Pääasia on, että kumpikin on onnellinen eikä kahlitse toista. Ei minua häiritse. Pidän seksiä yhtä normaalina asiana kuin syömistä; saa hän muiden kanssa syödäkin, joten miksi olisin pikkumainen ja vetäisin rajan seksiin?

Onkohan tämä itsetuntokysymys? Omistuksenhaluiset ja mustasukkaisethan ovat äärimmäisen epävarmoja ihmisiä. Usein aika narsistisiakin.

Ihmisten on vaikea ajatella tätä asiaa järjellä. Menettämisen pelko, pelko siitä että joutuu itse jotenkin naurunalaiseksi, lisäksi kaikki opitut koskaan kyseenalaistamattomat ajatukset siitä että rakkaus todistetaan sillä ettei seksi muiden kanssa kiinnosta. Vaatii jonkun verran itsetutkiskelua miettiä että mistä siinä oikeastaan on kyse että tulee niin voimakkaat tunteet tästä.

Veikkaan että taustalla on hyvin alkukantaisia asioita, jotka liittyvät omien geenien ja jälkeläisten suojelemiseen. Sitä ei pidä mielestäni väheksyä, vaikka jotenkin älyllisellä tasolla pystyisikin liitelemään sen yläpuolella. Lisäksi minä en ainakaan yksinkertaisesti halua sotkea muita ihmisiä kahdenkeskiseen suhteeseen, siitä harvoin selvitään ilman jonkinlaisia ongelmia.

Rakkautta ei mielestäni tarvitse todistella mitenkään, mutta itse ainakaan en rakastuneena edes halua käydä muissa sängyissä. Ehkä kaikki eivät koe rakkautta yhtä voimakkaasti? Kemiallinen illuusiohan sekin taitaa olla, mutta olkoon mitä on.

Ehkä kaikki ei koe seksiä niin voimakkaana henkisenä asiana. Itselleni seksi on vain seksiä. Ei todiste mistään, ei palkinto mistään, ei minkään toisen asian huipentuma, vain seksiä. Tykkään siitä, mutta en anna sille mitään lisämerkityksiä.

Ei sen tarvitse aina henkistä ollakaan, eikä se minullekaan ole todiste tai palkinto, vaan normaalia kanssakäymistä uroksen ja naaraan välillä. Mutta silti en vain pidä ajatuksesta, että tyttöystäväni jörnisi jonkun muun kanssa. Ja sama kääntäen. Olkoon taustalla sitten ihan vaan ylpeys, tai vaikka joku sokea alkukantainen ohjelmointi siitä, että haluan varmistua että mahdollinen jälkikasvu on omaani eikä jonkun toisen. Syyllä ei oikeastaan ole väliä, se vaan ei käy päinsä.

Hyvä, jos sinä kykenet olemaan noin vapautunut. Vähän pelkään vain, että tuollainen vapaa kuvio tulee aina kaatumaan pidemmän päälle jonkinlaiseen kriisiin jostain suunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso olisi harrastanut seksiä toisen kanssa, antaisitko anteeksi? Kerrottakoon, että itse en antanut anteeksi.

En antaisi. Tässä nyt kuitenkin on minulla ihan perinteiset käsitykset siitä jos parisuhteessa on. Jos seukkaan niin vastapuoli saa olla ihan rauhassa sen asian suhteen että lipeänkö muualle, en lipeä.

Jos itselleni pidän moista kuria niin tietenkin myös vastapuolen täytyy ajatella vastaavasti ettei hänkään lähde sooloilemaan.

Perinteinen sananlaskukin sanoo: Kohtele ihmisiä siten miten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, etten omista sitä jota rakastan, eikä hän minua. Olen myös miettinyt, ettei minua häiritse se, mitä hän tietämättäni tekee, ellei se ole laitonta, vastuutonta, tyhmää tai julmaa jotakuta kohtaan. Pääasia on, että kumpikin on onnellinen eikä kahlitse toista. Ei minua häiritse. Pidän seksiä yhtä normaalina asiana kuin syömistä; saa hän muiden kanssa syödäkin, joten miksi olisin pikkumainen ja vetäisin rajan seksiin?

Onkohan tämä itsetuntokysymys? Omistuksenhaluiset ja mustasukkaisethan ovat äärimmäisen epävarmoja ihmisiä. Usein aika narsistisiakin.

Kerrotko tässä itsestäsi, vai?

Vierailija kirjoitti:

Aina kun tällä palstalla puhutaan haluttomuudesta, kaikki rientävät kilvan vakuuttamaan ettei se seksi saa olla niin tärkeää että ihan erota pitäisi. Että pitää ajatella lapsia ja niin edelleen.

Tässä asiassa seksi on kuitenkin joku elämää suurempi kysymys, ja yksikin hairahdus oikeuttaa purkamaan heti vuosien yhteiselämän ja viemään lapsilta kodin. Kummallista.

Itse en koe, että seksuaalinen uskottomuus olisi absoluuttisesti pahinta, mitä voi tehdä. Jos puolisoni vaikka pahoinpitelisi minut tai lapsemme, varmaan se olisi saman tien eron paikka. Joku satunnainen syrjähyppy sen sijaan ei tunnu miltään maailmanlopulta. Kurjalta se varmasti tuntuisi, mutta jos puolisolla olisi halua jatkaa liittoamme ja tehdä töitä sen eteen, tuskinpa haluaisin itsekään erota ja uskon että voisin antaa anteeksi. Vaikea sanoa, kun en 20 vuoden liiton aikana ole kertaakaan joutunut asian eteen.

Jos kävisi ilmi että vaimoni on pettänyt minua, niin liittomme päättyisi todennäköisesti siihen. Ei siksi, että hän on sattunut panemaan jotain toista miestä, vaan siksi, että en tuntisi enää voivani luottaa häneen. Eli ei se seksi siinä ole se 'elämää suurempi kysymys', vaan se luottamus.

Yhden illan juttu olisi suhteellisen helppo antaa anteeksi, joten sitä tuskin miettisin sen enempää. Jos kumppani rakastuu toiseen/ylläpitää pidempää suhdetta, en tiedä mitä anteeksi antamista siinä sinänsä olisi. Ensinnäkään ei ole varmaa haluaako puoliso edes jatkaa ja jos haluaa niin, miksi. Ehkä hän vain pelkää muutosta, vaikkei suhteemme häntä tyydytä.

Minulta ei kyllä edes kysytty annanko anteeksi, vaan sivusuhteen tultua ilmi, ilmoitettiin vaan, että hän on nyt niin ihastunut tähän toiseen, että ole hyvä ja poistu.

En antaisi anteeksi koska tunnen puolisoni. Hän olisi rakastunut siihen toiseen jos menisi sänkyyn. Peli olisi ohi jo joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulta ei kyllä edes kysytty annanko anteeksi, vaan sivusuhteen tultua ilmi, ilmoitettiin vaan, että hän on nyt niin ihastunut tähän toiseen, että ole hyvä ja poistu.

Oletko miettinyt että olisitko antanut anteeksi? Ovatko muuten edelleen yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta ei kyllä edes kysytty annanko anteeksi, vaan sivusuhteen tultua ilmi, ilmoitettiin vaan, että hän on nyt niin ihastunut tähän toiseen, että ole hyvä ja poistu.

Oletko miettinyt että olisitko antanut anteeksi? Ovatko muuten edelleen yhdessä?

En itseasiassa ole miettinyt , enkä edes taida tuohon suuntaan lähteä. Tämä on tapahtunut niin hiljattain, että oletettavasti ovat vielä yhdessä.

Sarjatulittaja ap jatkaa loputtomiin.

Mutta entä jos antaisikin luvan pettämiseen, niin pettäisivätkö ihmiset enää siinä määrin?

Pettämisen suolahan on siinä, että se on kiellettyä. Entäs jos se olisikin sallittua?

Eiköhän siinä pettämisessä ole kyse luottamuksen katoamisesta, kuin pelkästään seksistä. Jos on sovittu, että ollaan sellaisessa suhteessa jossa ei käydä muiden luona ja sitten toinen käykin, niin siinä on lupaukset ja sovinnot petetty. Sen jälkeen ei voi toisiin luottaa.

Jos on sellainen suhde jossa taas kumppanit ajattelevat, että toisten luona saa käydä sekstailemassa (tai niinkun täällä sanottiin aikaisemmin, "syömässä") niin eikai se pettäminen sitten niin iso asia ole, koska asiasta on varmasti suhteessa erikseen puhuttu, että tälläinen käytäntö on ok ja näin ei luottamusta ole petetty. 

Minulle luottamus on a ja o, sekä 100% sitoutuminen toiseen, yhteen ihmiseen. eli joo, anteeksi ehkä voisin antaa, pettynyt olisin ja varmaan aluksi myös vihainen. Syyttäisin luultavasti myös itseäni ja itsetunto kokis kovan romahduksen. Mutta ei, en jatkaisi parisuhdetta sellaisen jälkeen. Ei siitä mitään tulisi, en usko että pääsisin eroon mielikuvasta rakkaastani jonkun toisen kanssa. Ahdistun jo herkästi siitä, jos joku muu nainen koskettelee miestäni tai katsoo häntä turhan kiinnostuneena, vaikka kyse olisi ihan näennäisesti viattomasta jutusta. Tunnen itseni, joten vaikka 100% varmaksi en voisi sanoa (koska elämä ei ole mustavalkoista) niin luulen että en voisi jatkaa suhdetta pettäjän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, etten omista sitä jota rakastan, eikä hän minua. Olen myös miettinyt, ettei minua häiritse se, mitä hän tietämättäni tekee, ellei se ole laitonta, vastuutonta, tyhmää tai julmaa jotakuta kohtaan. Pääasia on, että kumpikin on onnellinen eikä kahlitse toista. Ei minua häiritse. Pidän seksiä yhtä normaalina asiana kuin syömistä; saa hän muiden kanssa syödäkin, joten miksi olisin pikkumainen ja vetäisin rajan seksiin?

Onkohan tämä itsetuntokysymys? Omistuksenhaluiset ja mustasukkaisethan ovat äärimmäisen epävarmoja ihmisiä. Usein aika narsistisiakin.

No tämä on sinun käsitys. en usko, että kyse on aina mustasukkaisuudesta tai huonosta itsetunnosta. Tai siinä tapauksessa varmaan noin  80-90% ihmisistä on mustasukkaisia ja huonoitsetuntoisia. Se nyt on vaan niin, että monelle se itse seksi ei ole se juttu vaan se että luottamus petetään ja toimitaan seläntakana. Jos on sovittu, tai ihan perustellusti oletettu että ollaan vain yhdessä, eikä kenenkään muun kanssa seksiä harrasteta, niin sitten jos niin kuitenkin tehdään niin se on toisen pettämistä. Miten vaikeaa se on tajuta? Jos olette sopineet omassa suhteessanne että se, mitä tapahtuu toisen poissa ollessa on ihan sama, ja että silloin saa vaikka seksiä harrastaa jonkun muun kanssa niin silloinhan se on ok! kunan se on molempien päätös ja asia on tiedossa molemmille. Se että toimitaan (oli toiminta mitä tahansa) toisen seläntakana tietäen että toiselle se ei ole ok, on aina pettämistä. asiasta riippumatta! ja suurimmalle osalle seksi on niin iso rajatekijä, että sen vuoksi sitten erotaan jos sellainen luvaton seksi toisen ihmisen kanssa paljastuu. Jollekkin toiselle isompi asia voi olla vaikka rahankäyttö. Jos sovitaan että herra x ei käytä rahaa pokerin pelaamiseen luvatta tai asiasta etukäteen juttelematta ja yhteisymmärryksessä asia on ok, mutta sitten herra x meenkin ja käyttää rahaa pokeriin rouva y:n seläntakana. Niin silloin myös herra x pettää rouva y:tä. Ero tulee todennäköisesti Y:n päätöksestä, koska hänet on petetty. Hän ei voi enää LUOTTAA ettei meis tekisi niin jatkossa. Eli ongelma ei ole se pokeri itsessään vaan luottamuksen rikkominen. MITEN VAIKEAA SITÄ ON KÄSITTÄÄ?? luottamuksen rikkomisella ei ole mitään tekemistä itsetunnon tai mustasukkaisuuden kanssa... 

trtert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, etten omista sitä jota rakastan, eikä hän minua. Olen myös miettinyt, ettei minua häiritse se, mitä hän tietämättäni tekee, ellei se ole laitonta, vastuutonta, tyhmää tai julmaa jotakuta kohtaan. Pääasia on, että kumpikin on onnellinen eikä kahlitse toista. Ei minua häiritse. Pidän seksiä yhtä normaalina asiana kuin syömistä; saa hän muiden kanssa syödäkin, joten miksi olisin pikkumainen ja vetäisin rajan seksiin?

Onkohan tämä itsetuntokysymys? Omistuksenhaluiset ja mustasukkaisethan ovat äärimmäisen epävarmoja ihmisiä. Usein aika narsistisiakin.

Ehkä pikemminkin on kyse siitä, että useimpien mielestä syöminen ja seksi eivät todellakaan ole rinnastettavissa olevia asioita. Miten olisivat? Joo, biologisia perustoimintoja molemmat, mutta siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin. Seksissä tulee mukaan psykologiaa, evoluutiobiologiaa, hormonitoimintaa ja ties mitä sellaista, joka vaikuttaa vähän eri tavalla kuin syöminen, jota voi suorittaa myös toisista ihmisistä riippumatta.

Kyse ei ole omistamisesta, vaan sovituista säännöistä ja siitä että luottamus joko säilyy tai rikotaan. Toisen kunnioittamisesta.

Toki jokainen pari voi halutessaan sopia, että asia on ok ja silloinhan siinä ei ole mitään kummallista. Mutta en ymmärrä miksi tällaiset ihmiset tulevat pettämisketjuun, koska heidän elämässään ei ole sellaista käsitettä kuin pettäminen.

jep, yksiavoisena ihmisenä olen aina ihmetellyt tätä avoimemmin seksiin suhtautuvien ajatusmaailmaa. mitkä ovat heille sitten ne seikat, jonka perusteella erotaan? missä se suhteen raja sitten menee, mikä on anteeksiantamatonta heille? ja kun heille se on joku asia x. niin miksi? ja minkätakia he eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan, jolle joku muu asia (tässä tapauskessa se seksi) on samalla tavalla ratkaiseva asia? ihmiset ovat erilaisia, toisille toiset asiat on tärkeämpiä kuin toisille. Isolle osalle ihmisistä seksi on hyvinkin tärkeä osa elämää, ja siihen liittyy tosi isoja oletuksia ja odotuksia, sekä rajoja ja toiveita. Jos ne rikotaan, niin silloin suhteen jatkaminen ihmiselle joka näitä asioita pitää tärkeänä on mahdoton ajatus. Ihan samalla tavalla, kuin jollekkin toiselle on iso asia vaikkapa fyysinen tai henkinen väkivalta, vaikka seksi ei olisikaan niin tärkeä juttu. Eihän se silti tarkoita, että muidenkin pitäisi ajatella samalla tavalla? Ihmiten näyttää olevan ihan hemmetin vaikeaa ajatella muita, ja asettua eritavalla ajattelevan ihmisen osaan. Maailma ei ole mustavalkoinen. kaikki ei ajattele samalla tapaa. Se nyt vaan on fakta, että tässä asiassa iso osa ihmisiä on sitä mieltä, että seksi toisen kanssa ilman että siitä on etukäteen sovittu on sellainen asia, jonka vuoksi tulee ero ja mitä ei voi antaa anteeksi. jollekkin ratkaiseva asia voi olla vaikka se miten puoliso kohtelee vaikka eläimiä. Vaikka eihän näitä voi verrata. tai siis, suurin osa ihmisistä ei voisi verrata näitä asioita keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi juuri syrjähyppy on monille se kaikkein pahin peikko. Se, mitä ei koskaan missään tilanteessa voi antaa anteeksi eikä unohtaa, ja minkä vuoksi ero on väistämätön.

Minä olen avioliitossakin oma itseni ja niin on puolisonikin. Me emme voi elää toisiamme vahtien, säännöstellen ja kontrolloiden. Tähän ikään mennessä olen ymmärtänyt, ettei juuri mikään elämässä ole kovin mustavalkoista tai ehdotonta. Monenlaisia erehdyksiä olemme kumpikin tehneet ja joskus loukanneet toisiamme vihaisena tai muuten heikolla hetkellä. Aina olemme saaneet asiat selvitettyä.

No mikä sinusta sitten olisi parempi syy erolle? 

Monelle ihmisell kun tuo seksi on niin henkilökohtainen ja intiimi asia niin sen luottamuksen rikkominen on todellakin kauhein asia mitä voi kuvitella, ja anteeksiantamatonta. Ei toki kaikille, siksi jotkut tuon anteeksi antavatkin ja jotkut elää avoimessa tai moniavioisessa suhteessa. ihmisiä on erilaisia. tärkeetä olis kuitenki löytää itelleen se sopiva kumppani. se, jonkakaa nämä tietyt käsitykset asioista kohtaa. Jos käsitykset on erilaiset, niin tottkai se synnyttää konflikteja oli asia sitten mikä tahansa. Kyllä mulle parisuhteessa on muitakin tärkeitä asioita, jonka vuoksi eroaisin heti. Seksi muidenkanssa on yksi niistä, mutta sama vaikutus olisi myös väkivallalla, huumeiden tai liiallisen alkoholin käytöllä tai jollain rikollisella toiminnalla. Niille on nollatoleranssi. Samoin pettämiselle. Ja sitten on sellaisia suhteita, jotka päättyy ihan kaikkein muiden asioiden takia, kuin seksi tai joku noista aiemmin mainitsemistani. Itseasiassa varmaan yleisin syy on joku muu kuin pettäminen, vaikka se onkin yleistä. 

Sanon nyt että en todennäköisesti jatkaisi. Tilanne riippuisi täysin siitä miten asia tulisi esimerkiksi ilmi ja mitkä ovat syyt/taustat.

Jos asia salataan ja saan itse tietää jotain kautta tai jäisi rysän päältä kiinni tms. tai kieltäisi asian vaikka asia olisi selvä, en missään nimessä jatkaisi.

Jos mies tunnustaisi itse saman tien ja selkeästi katuisi asiaa, saattaisin harkita asiaa. Lähinnä silloin miettisin mikä suhteessa on ollut pielessä että toisen sänkyyn on päätynyt ja se ratkaisi aika paljon. Olenko minä jollain tavalla ns. syyllinen siihen että toinen lopulta sivuraiteelle ajautui.

Toistaiseksi en ole kokenut pettämistä (tai ainakaan tälläistä ei ole käynyt ilmi) joten vaikea sanoa suoraan vastausta.