Lue keskustelun säännöt.
Mitä olette mieltä ja mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Lapsen kasvatuksesta..
15.02.2019 |
Eli meillä on sellainen perhe jossa huudetaan ja karjutaan jos tilanne sitä vaatii, ollaan räiskähteleväisiä ja kova äänisiä, toisaalta meillä näytetään myös ne rakkauden tunteet ja suru, meillä siis itketään, nauretaan, huudetaan ja lauletaan ja rakastetaan ihan kympillä.
Miehellä meni vuosia minun kanssani tottua siihen että asioista voi riidellä, voi huutaa ja päästää tunteet valloilleen, eikä mitään mene rikki.
Heillä kotona on aina asiat käsitelty jotenkin passiivis-agressiivisesti, puhumatta, huutamatta, sellaisella jännällä hiljaisella, kasvottomalla, elettömällä tavalla.. Kaikki ovat kuin viilipyttyjä ja kärsivätkin siitä tavallaan, on masennusta ja huumeiden käyttöä..
Nyt kun mummu sitten tulee meille, on tilanne aina todella omituinen.. Me vanhemmat koitamme esittää rauhallista ja toimia aivan toisin kuin meillä yleensä toimitaan, eli aika moinen teatteri aina käynnissä.. Lapsethan tämän hoksaavat ja laittavat ranttaliksi.
Sitten lipsun ja saatan karjaista tai huutaa ja sanoa asiasta tiukasti. Sitten onkin helvetti valloillaan, minua hävettää, lapset itkee ja mummu on aivan todella järkyttynyt.
Tilanne on aivan epätodellinen.. Mummu istuu järkyttyneenä sohvalla ja ei puhu enää varsinkaan minulle enää mitään, hän ei pääse tilanteen yli. Mies koittaa keräillä kasvojaan ja esittää rauhallista isää joka lässyttää lapsille.. Viimeisimmän episodin jäljiltä mummu ei taaskaan edes puhu minulle.
Mitä ihmettä me tehdään? Auttakaa.
Ei tästä esittämisestäkään mitään tule.. Lapsia en jaksa prepata käyttäytymään tietyllä tavalla, kun he kyllä huomaavat meidän heikon hetken.
Auttakaa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
No jospa et huutaisi lapsille? Tarviiko sitä huutaa vaikka mummoa ei olisikaan?
Yritä olla rauhallinen mutta jämäkkä, niin sitten lapsetkin huomaa ettet ole vietävissä.
Kuten sanoin tuossa jo aiemmin, meillä on oikein tyytyväisiä lapsia ja tämä on meidän tapa olla ja elää. Olen rauhallinen ja jämäkkä, ja lapset on kunnollisia ja tottelevaisia, meillä nyt vaan saattaa välillä äänet nousta ja joku saattaa jopa hermostua.
Minusta kuulostaa oudolta ettei ikinä huudeta eikä puhuta kovaan ääneen.
Juu, kyllä muistan miehen lapsuuden kodista sen, että siellä kaikki oli suljettujen ovien takana ja pöydässä joku saattoi keskustella hiljaisella äänellä, sitten kaikki lukittaituivat omiin oloihinsa. Eivät tehneet mitään yhdessä. Meillä ollaan porukassa ja aina on jotain sanottavaa jollain. Saatan tehdä ruokaa keittiössä ja kakarat rupiaa painimaan olkkarissa niin kyllä karjaisen että nyt perkele loppuu ennenkuin jotakuta sattuu.. Siihen se loppuu, yleensä tulevat sotkemaan keittiöön ja kyselemään mitä voivat tehdä.
Sen kaiken naurun ja remakan yli täytyy joskus huutaa, että saa jonkun luurit päässä istuvan huomion. Näin meillä. Aika usein kauhea mekkala kun lapset tapaa toisensa päivän jälkeen ja isäkin tulee ja siinä mennään ja huudetaan ja nauretaan ja otetaan näkemispainit.
Tämä kaikki reuhu täytyy jättää pois kun mummu tulee ja kaikki koittavat käyttäytyä sivistyneesti ja olla hiljaa.. Ei vaan jakseta kauaa esittää, se on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä olisin tuo mummu, miettisin lasun tekemistä. Ovatko lapset turvassa sun kanssas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei kuulosta hyvältä, että huutamista pidetään ihan normaalina kommunikaationa. En usko, että lapsista on mukava kuunnella karjumista, ainakin itselleni tulee siitä epämiellyttävä olo.
Olisi varmaan hyvä opetella rakentavampia tapoja ilmaista suuttumusta, koska niitäkin kyllä on. Väestöliiton sivuilla sanotaan, että ylenpalttinen raivoaminen on yksi väkivallan muoto. En tarkoita väittää, että olisitte millään lailla huonoja vanhempia, uskon että kotinne on rakastava, mutta toi huutaminen on oikeasti huono juttu eikä siinä voi vedota temperamenttiin. Aikuinen pystyy kyllä kehittämään itseään ja tunnesäätelyään.
Lapsennekin oppivat esimerkkinne myötä ilmaisemaan itseään räyhäämällä, ette varmaan sitä kuitenkaan toivo.
Oon itsekin räiskähtelevä samoin kuin puolisoni, mutta meillä ei huudeta edes riideltäessä. Se on mahdollista eli nyt vaan opettelemaan.
Miksi riideltäessä ei voi huutaa?
Mitä pahaa siinä tapahtuu?
Ei se että joskus keskustellaan tai huudetaan tai menetetään maltti, aiheita kenellekään mitään vauriota. Eikä se ole sama asia kuin räyhääminen, joskus vaan kiehahtaa ja sillä selvä.Koska silloin kun kiehahtaa, sanoo sellaisia asioita toiselle, joita ei oikeasti haluaisi sanoa. Esim. haukkuu toista ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Ei ole todellakaan oikeutettua ensin haukkua ja sitten vähän ajan päästä pahoitella, et sori tosta hei. Sanat satuttavat. Silloin kun vi*uttaa, pitäisi mennä rauhoittumaan ensin ja sitten vasta keskustella asiasta. Tässäkin tapauksessa lapset haukkuvat vanhempiaan, koska vanhemmat antavat siihen luvan.
En muista että meillä olisi ikinä ketään haukuttu, vaikka kovaäänisesti riidellään.
Kysyin mistä poika on keksinyt tuon väkivaltaisen hullun, niin oli kuullut sen koulussa kun kaveri oli haukkunut toista kaveria jolla oli palanut päreet ja oli huitaissut toista jolloin oli ruvennut tulemaan verta nenästä..
Meidän poika oli tästä ollut järkyttynyt.
Oisko teidän rauhallisten poikia nuo tappelijat... ;)
Olen opettaja ja valitettavaa on, että kotona lasta opetetaan tottelemaan huutamalla. Tämä näkyy sitten koulussa, jossa aikuista ei uskota ennen kuin tämä käytännössä huutaa oppilaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa et huutaisi lapsille? Tarviiko sitä huutaa vaikka mummoa ei olisikaan?
Yritä olla rauhallinen mutta jämäkkä, niin sitten lapsetkin huomaa ettet ole vietävissä.Kuten sanoin tuossa jo aiemmin, meillä on oikein tyytyväisiä lapsia ja tämä on meidän tapa olla ja elää. Olen rauhallinen ja jämäkkä, ja lapset on kunnollisia ja tottelevaisia, meillä nyt vaan saattaa välillä äänet nousta ja joku saattaa jopa hermostua.
Minusta kuulostaa oudolta ettei ikinä huudeta eikä puhuta kovaan ääneen.
Juu, kyllä muistan miehen lapsuuden kodista sen, että siellä kaikki oli suljettujen ovien takana ja pöydässä joku saattoi keskustella hiljaisella äänellä, sitten kaikki lukittaituivat omiin oloihinsa. Eivät tehneet mitään yhdessä. Meillä ollaan porukassa ja aina on jotain sanottavaa jollain. Saatan tehdä ruokaa keittiössä ja kakarat rupiaa painimaan olkkarissa niin kyllä karjaisen että nyt perkele loppuu ennenkuin jotakuta sattuu.. Siihen se loppuu, yleensä tulevat sotkemaan keittiöön ja kyselemään mitä voivat tehdä.
Sen kaiken naurun ja remakan yli täytyy joskus huutaa, että saa jonkun luurit päässä istuvan huomion. Näin meillä. Aika usein kauhea mekkala kun lapset tapaa toisensa päivän jälkeen ja isäkin tulee ja siinä mennään ja huudetaan ja nauretaan ja otetaan näkemispainit.
Tämä kaikki reuhu täytyy jättää pois kun mummu tulee ja kaikki koittavat käyttäytyä sivistyneesti ja olla hiljaa.. Ei vaan jakseta kauaa esittää, se on ongelma.
Joudutko laittamaan rahaa kiroilupurkkin? Miksi kiroilet lapsillesi? Mummu-parka, millainen äiti lapsenlapsilla on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei kuulosta hyvältä, että huutamista pidetään ihan normaalina kommunikaationa. En usko, että lapsista on mukava kuunnella karjumista, ainakin itselleni tulee siitä epämiellyttävä olo.
Olisi varmaan hyvä opetella rakentavampia tapoja ilmaista suuttumusta, koska niitäkin kyllä on. Väestöliiton sivuilla sanotaan, että ylenpalttinen raivoaminen on yksi väkivallan muoto. En tarkoita väittää, että olisitte millään lailla huonoja vanhempia, uskon että kotinne on rakastava, mutta toi huutaminen on oikeasti huono juttu eikä siinä voi vedota temperamenttiin. Aikuinen pystyy kyllä kehittämään itseään ja tunnesäätelyään.
Lapsennekin oppivat esimerkkinne myötä ilmaisemaan itseään räyhäämällä, ette varmaan sitä kuitenkaan toivo.
Oon itsekin räiskähtelevä samoin kuin puolisoni, mutta meillä ei huudeta edes riideltäessä. Se on mahdollista eli nyt vaan opettelemaan.
Miksi riideltäessä ei voi huutaa?
Mitä pahaa siinä tapahtuu?
Ei se että joskus keskustellaan tai huudetaan tai menetetään maltti, aiheita kenellekään mitään vauriota. Eikä se ole sama asia kuin räyhääminen, joskus vaan kiehahtaa ja sillä selvä.Koska silloin kun kiehahtaa, sanoo sellaisia asioita toiselle, joita ei oikeasti haluaisi sanoa. Esim. haukkuu toista ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Ei ole todellakaan oikeutettua ensin haukkua ja sitten vähän ajan päästä pahoitella, et sori tosta hei. Sanat satuttavat. Silloin kun vi*uttaa, pitäisi mennä rauhoittumaan ensin ja sitten vasta keskustella asiasta. Tässäkin tapauksessa lapset haukkuvat vanhempiaan, koska vanhemmat antavat siihen luvan.
En muista että meillä olisi ikinä ketään haukuttu, vaikka kovaäänisesti riidellään.
Kysyin mistä poika on keksinyt tuon väkivaltaisen hullun, niin oli kuullut sen koulussa kun kaveri oli haukkunut toista kaveria jolla oli palanut päreet ja oli huitaissut toista jolloin oli ruvennut tulemaan verta nenästä..
Meidän poika oli tästä ollut järkyttynyt.
Oisko teidän rauhallisten poikia nuo tappelijat... ;)
Että niin paljon oli järkyttynyt, että haukkui sua sitten siksi😂 Tajusitko ollenkaan, miten typerän kuvan annat nyt itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin tuo mummu, miettisin lasun tekemistä. Ovatko lapset turvassa sun kanssas?
Eivät varmaan, en taida osata kasvattaa lapsistani masennuspotilaita ja huumeiden käyttäjiä kuten hän.
Onneksi mieheni löysi minut ja sain hänestä vielä hyvän, ihmisen joka uskaltaa myös riidellä ja vaikka huutaa jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei kuulosta hyvältä, että huutamista pidetään ihan normaalina kommunikaationa. En usko, että lapsista on mukava kuunnella karjumista, ainakin itselleni tulee siitä epämiellyttävä olo.
Olisi varmaan hyvä opetella rakentavampia tapoja ilmaista suuttumusta, koska niitäkin kyllä on. Väestöliiton sivuilla sanotaan, että ylenpalttinen raivoaminen on yksi väkivallan muoto. En tarkoita väittää, että olisitte millään lailla huonoja vanhempia, uskon että kotinne on rakastava, mutta toi huutaminen on oikeasti huono juttu eikä siinä voi vedota temperamenttiin. Aikuinen pystyy kyllä kehittämään itseään ja tunnesäätelyään.
Lapsennekin oppivat esimerkkinne myötä ilmaisemaan itseään räyhäämällä, ette varmaan sitä kuitenkaan toivo.
Oon itsekin räiskähtelevä samoin kuin puolisoni, mutta meillä ei huudeta edes riideltäessä. Se on mahdollista eli nyt vaan opettelemaan.
Miksi riideltäessä ei voi huutaa?
Mitä pahaa siinä tapahtuu?
Ei se että joskus keskustellaan tai huudetaan tai menetetään maltti, aiheita kenellekään mitään vauriota. Eikä se ole sama asia kuin räyhääminen, joskus vaan kiehahtaa ja sillä selvä.Koska silloin kun kiehahtaa, sanoo sellaisia asioita toiselle, joita ei oikeasti haluaisi sanoa. Esim. haukkuu toista ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Ei ole todellakaan oikeutettua ensin haukkua ja sitten vähän ajan päästä pahoitella, et sori tosta hei. Sanat satuttavat. Silloin kun vi*uttaa, pitäisi mennä rauhoittumaan ensin ja sitten vasta keskustella asiasta. Tässäkin tapauksessa lapset haukkuvat vanhempiaan, koska vanhemmat antavat siihen luvan.
En muista että meillä olisi ikinä ketään haukuttu, vaikka kovaäänisesti riidellään.
Kysyin mistä poika on keksinyt tuon väkivaltaisen hullun, niin oli kuullut sen koulussa kun kaveri oli haukkunut toista kaveria jolla oli palanut päreet ja oli huitaissut toista jolloin oli ruvennut tulemaan verta nenästä..
Meidän poika oli tästä ollut järkyttynyt.
Oisko teidän rauhallisten poikia nuo tappelijat... ;)Että niin paljon oli järkyttynyt, että haukkui sua sitten siksi😂 Tajusitko ollenkaan, miten typerän kuvan annat nyt itsestäsi?
Ei vaan siksi että meidän lapset rupeaa aina käyttäytymään ihan kummallisesti kun mummu tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa et huutaisi lapsille? Tarviiko sitä huutaa vaikka mummoa ei olisikaan?
Yritä olla rauhallinen mutta jämäkkä, niin sitten lapsetkin huomaa ettet ole vietävissä.Kuten sanoin tuossa jo aiemmin, meillä on oikein tyytyväisiä lapsia ja tämä on meidän tapa olla ja elää. Olen rauhallinen ja jämäkkä, ja lapset on kunnollisia ja tottelevaisia, meillä nyt vaan saattaa välillä äänet nousta ja joku saattaa jopa hermostua.
Minusta kuulostaa oudolta ettei ikinä huudeta eikä puhuta kovaan ääneen.
Juu, kyllä muistan miehen lapsuuden kodista sen, että siellä kaikki oli suljettujen ovien takana ja pöydässä joku saattoi keskustella hiljaisella äänellä, sitten kaikki lukittaituivat omiin oloihinsa. Eivät tehneet mitään yhdessä. Meillä ollaan porukassa ja aina on jotain sanottavaa jollain. Saatan tehdä ruokaa keittiössä ja kakarat rupiaa painimaan olkkarissa niin kyllä karjaisen että nyt perkele loppuu ennenkuin jotakuta sattuu.. Siihen se loppuu, yleensä tulevat sotkemaan keittiöön ja kyselemään mitä voivat tehdä.
Sen kaiken naurun ja remakan yli täytyy joskus huutaa, että saa jonkun luurit päässä istuvan huomion. Näin meillä. Aika usein kauhea mekkala kun lapset tapaa toisensa päivän jälkeen ja isäkin tulee ja siinä mennään ja huudetaan ja nauretaan ja otetaan näkemispainit.
Tämä kaikki reuhu täytyy jättää pois kun mummu tulee ja kaikki koittavat käyttäytyä sivistyneesti ja olla hiljaa.. Ei vaan jakseta kauaa esittää, se on ongelma.
No sitten joko sanotte mummolle että meillä tehdään näin piste tai yritätte olla hiljempaa yms. Aloitusviestistä sai sellaisen käsityksen ettette saa lapsia kuriin. Jos lapsi huomaa että hissuttelet jonkun toisen takia niin ne tekevät noin, huutamalla saavat sen reaktion mitä toivovat, siksi sanoin että ole silloin rauhallinen mutta jämäkkä, näytä esimerkkiä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei kuulosta hyvältä, että huutamista pidetään ihan normaalina kommunikaationa. En usko, että lapsista on mukava kuunnella karjumista, ainakin itselleni tulee siitä epämiellyttävä olo.
Olisi varmaan hyvä opetella rakentavampia tapoja ilmaista suuttumusta, koska niitäkin kyllä on. Väestöliiton sivuilla sanotaan, että ylenpalttinen raivoaminen on yksi väkivallan muoto. En tarkoita väittää, että olisitte millään lailla huonoja vanhempia, uskon että kotinne on rakastava, mutta toi huutaminen on oikeasti huono juttu eikä siinä voi vedota temperamenttiin. Aikuinen pystyy kyllä kehittämään itseään ja tunnesäätelyään.
Lapsennekin oppivat esimerkkinne myötä ilmaisemaan itseään räyhäämällä, ette varmaan sitä kuitenkaan toivo.
Oon itsekin räiskähtelevä samoin kuin puolisoni, mutta meillä ei huudeta edes riideltäessä. Se on mahdollista eli nyt vaan opettelemaan.
Miksi riideltäessä ei voi huutaa?
Mitä pahaa siinä tapahtuu?
Ei se että joskus keskustellaan tai huudetaan tai menetetään maltti, aiheita kenellekään mitään vauriota. Eikä se ole sama asia kuin räyhääminen, joskus vaan kiehahtaa ja sillä selvä.Koska silloin kun kiehahtaa, sanoo sellaisia asioita toiselle, joita ei oikeasti haluaisi sanoa. Esim. haukkuu toista ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Ei ole todellakaan oikeutettua ensin haukkua ja sitten vähän ajan päästä pahoitella, et sori tosta hei. Sanat satuttavat. Silloin kun vi*uttaa, pitäisi mennä rauhoittumaan ensin ja sitten vasta keskustella asiasta. Tässäkin tapauksessa lapset haukkuvat vanhempiaan, koska vanhemmat antavat siihen luvan.
En muista että meillä olisi ikinä ketään haukuttu, vaikka kovaäänisesti riidellään.
Kysyin mistä poika on keksinyt tuon väkivaltaisen hullun, niin oli kuullut sen koulussa kun kaveri oli haukkunut toista kaveria jolla oli palanut päreet ja oli huitaissut toista jolloin oli ruvennut tulemaan verta nenästä..
Meidän poika oli tästä ollut järkyttynyt.
Oisko teidän rauhallisten poikia nuo tappelijat... ;)Että niin paljon oli järkyttynyt, että haukkui sua sitten siksi😂 Tajusitko ollenkaan, miten typerän kuvan annat nyt itsestäsi?
Ei vaan siksi että meidän lapset rupeaa aina käyttäytymään ihan kummallisesti kun mummu tulee.
.. Ja se taas johtuu siitä että me ruvetaan käyttäytymään aina ihan kummallisesti kun mummu tulee.. Kyllä he selvästi tuntevat olonsa turvattomaksi kun äiti ja isä ovat ihan omituisia ja hakevat reaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin tuo mummu, miettisin lasun tekemistä. Ovatko lapset turvassa sun kanssas?
Eivät varmaan, en taida osata kasvattaa lapsistani masennuspotilaita ja huumeiden käyttäjiä kuten hän.
Onneksi mieheni löysi minut ja sain hänestä vielä hyvän, ihmisen joka uskaltaa myös riidellä ja vaikka huutaa jos siltä tuntuu.
On olemassa jotain tuolta väliltäkin eli kultainen keskitie. Ja eihän rauhallinen kasvattaminen tarkoita, etteikö tunteita näytettäisi avoimesti tai välillä lapset riehuisi tai painisi. Tunteiden näyttäminen tarkoittaa oikeasti sitä, että ne aidosti sanoitetaan eli kerrotaan toiselle, että nyt olen vihainen tai minulla on ollut sinua ikävä. Riitely kovaäänisesti ei välttämättä kerro vielä sitä, että ne pohjimmaiset tunteet tulisivat toisen tietoon. Toinen näkee kyllä, että esimerkiksi puoliso on vihainen, mutta taustallahan voi olla pettymystä toisen toimintaan tai muuta vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin tuo mummu, miettisin lasun tekemistä. Ovatko lapset turvassa sun kanssas?
Eivät varmaan, en taida osata kasvattaa lapsistani masennuspotilaita ja huumeiden käyttäjiä kuten hän.
Onneksi mieheni löysi minut ja sain hänestä vielä hyvän, ihmisen joka uskaltaa myös riidellä ja vaikka huutaa jos siltä tuntuu.
Kyllä tuolla menolla ihan varmasti onnistut.
No mitäs mummu on sanonut siitä, että miten lapset käyttäytyvät hänen kanssaan silloin kun sinä ja miehesi ette ole paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa et huutaisi lapsille? Tarviiko sitä huutaa vaikka mummoa ei olisikaan?
Yritä olla rauhallinen mutta jämäkkä, niin sitten lapsetkin huomaa ettet ole vietävissä.Kuten sanoin tuossa jo aiemmin, meillä on oikein tyytyväisiä lapsia ja tämä on meidän tapa olla ja elää. Olen rauhallinen ja jämäkkä, ja lapset on kunnollisia ja tottelevaisia, meillä nyt vaan saattaa välillä äänet nousta ja joku saattaa jopa hermostua.
Minusta kuulostaa oudolta ettei ikinä huudeta eikä puhuta kovaan ääneen.
Juu, kyllä muistan miehen lapsuuden kodista sen, että siellä kaikki oli suljettujen ovien takana ja pöydässä joku saattoi keskustella hiljaisella äänellä, sitten kaikki lukittaituivat omiin oloihinsa. Eivät tehneet mitään yhdessä. Meillä ollaan porukassa ja aina on jotain sanottavaa jollain. Saatan tehdä ruokaa keittiössä ja kakarat rupiaa painimaan olkkarissa niin kyllä karjaisen että nyt perkele loppuu ennenkuin jotakuta sattuu.. Siihen se loppuu, yleensä tulevat sotkemaan keittiöön ja kyselemään mitä voivat tehdä.
Sen kaiken naurun ja remakan yli täytyy joskus huutaa, että saa jonkun luurit päässä istuvan huomion. Näin meillä. Aika usein kauhea mekkala kun lapset tapaa toisensa päivän jälkeen ja isäkin tulee ja siinä mennään ja huudetaan ja nauretaan ja otetaan näkemispainit.
Tämä kaikki reuhu täytyy jättää pois kun mummu tulee ja kaikki koittavat käyttäytyä sivistyneesti ja olla hiljaa.. Ei vaan jakseta kauaa esittää, se on ongelma.No sitten joko sanotte mummolle että meillä tehdään näin piste tai yritätte olla hiljempaa yms. Aloitusviestistä sai sellaisen käsityksen ettette saa lapsia kuriin. Jos lapsi huomaa että hissuttelet jonkun toisen takia niin ne tekevät noin, huutamalla saavat sen reaktion mitä toivovat, siksi sanoin että ole silloin rauhallinen mutta jämäkkä, näytä esimerkkiä lapsille.
Olin rauhallinen ja jämäkkä, sanoin hiljaisella äänellä (sen karjaisemisen sijaan) että nyt ylös siitä, että ole hyvä ja lopeta ja otin pojalta kuulokkeet pois päästä ja siirsin hänet pois tuolista, siitä kauhea huuto että miksi sä olet tuollainen väkivaltainen hullu, eli ihan ylimitoitettu reaktion haku, josta tietysti mummu jota koitettiin pitää tasapainossa, järkyttyi.
Oikeastaan jos olisin tavalliseen tapaan huikannut omalla kovalla äänelläni että nyt se kone kii, poika olisi varmaan totellut ja kaikki olisi hyvin, paitsi mummu olisi järkyttynyt siitä että huudan lapsille. Hän menee oikeasti ihan tolaltaan jos korotan yhtään ääntäni tai vaikka nauran liian kovaäänisesti.. Raukka parka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin tuo mummu, miettisin lasun tekemistä. Ovatko lapset turvassa sun kanssas?
Eivät varmaan, en taida osata kasvattaa lapsistani masennuspotilaita ja huumeiden käyttäjiä kuten hän.
Onneksi mieheni löysi minut ja sain hänestä vielä hyvän, ihmisen joka uskaltaa myös riidellä ja vaikka huutaa jos siltä tuntuu.On olemassa jotain tuolta väliltäkin eli kultainen keskitie. Ja eihän rauhallinen kasvattaminen tarkoita, etteikö tunteita näytettäisi avoimesti tai välillä lapset riehuisi tai painisi. Tunteiden näyttäminen tarkoittaa oikeasti sitä, että ne aidosti sanoitetaan eli kerrotaan toiselle, että nyt olen vihainen tai minulla on ollut sinua ikävä. Riitely kovaäänisesti ei välttämättä kerro vielä sitä, että ne pohjimmaiset tunteet tulisivat toisen tietoon. Toinen näkee kyllä, että esimerkiksi puoliso on vihainen, mutta taustallahan voi olla pettymystä toisen toimintaan tai muuta vastaavaa.
Hmm.. Näin 20 vuoden yhdessä olon jälkeen voin todeta että ne asiat joilla on merkitystä, on todellakin saatu selvitettyä ja välillä on hulluna huudettukin jotta höyryt poistuu. Toimii meillä. Ensin kiljutaan ja pompitaan tasakäpälää, sitten keskustellaan ja sitten sovitaan.
Ei tarvi jatkuvasti miettiä miten mä tässä käyttäydyn, kun kaikki on omia aitoja itsejään.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs mummu on sanonut siitä, että miten lapset käyttäytyvät hänen kanssaan silloin kun sinä ja miehesi ette ole paikalla?
Ei ole sanonut siitä mitään. Ei yleensäkään sano mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin tuo mummu, miettisin lasun tekemistä. Ovatko lapset turvassa sun kanssas?
Eivät varmaan, en taida osata kasvattaa lapsistani masennuspotilaita ja huumeiden käyttäjiä kuten hän.
Onneksi mieheni löysi minut ja sain hänestä vielä hyvän, ihmisen joka uskaltaa myös riidellä ja vaikka huutaa jos siltä tuntuu.On olemassa jotain tuolta väliltäkin eli kultainen keskitie. Ja eihän rauhallinen kasvattaminen tarkoita, etteikö tunteita näytettäisi avoimesti tai välillä lapset riehuisi tai painisi. Tunteiden näyttäminen tarkoittaa oikeasti sitä, että ne aidosti sanoitetaan eli kerrotaan toiselle, että nyt olen vihainen tai minulla on ollut sinua ikävä. Riitely kovaäänisesti ei välttämättä kerro vielä sitä, että ne pohjimmaiset tunteet tulisivat toisen tietoon. Toinen näkee kyllä, että esimerkiksi puoliso on vihainen, mutta taustallahan voi olla pettymystä toisen toimintaan tai muuta vastaavaa.
Hmm.. Näin 20 vuoden yhdessä olon jälkeen voin todeta että ne asiat joilla on merkitystä, on todellakin saatu selvitettyä ja välillä on hulluna huudettukin jotta höyryt poistuu. Toimii meillä. Ensin kiljutaan ja pompitaan tasakäpälää, sitten keskustellaan ja sitten sovitaan.
Ei tarvi jatkuvasti miettiä miten mä tässä käyttäydyn, kun kaikki on omia aitoja itsejään.
Sä väitit juuri yhdessä viestissä, ettei teillä kiljuta. Ja nyt kuitenkin kiljutaan. Huh, toivottavasti mummu tekee teidän lapsista lasun.
Ei kai se nyt niin mene, että joko huutamisella tai jäätävällä rauhallisuudella kasvatetaan masentuneita narkkareita. Eiköhän se ole monimutkaisempi kokonaisuus.
Olen kyllä enemmistön kanssa samaa mieltä aikuisten huutamisesta. Kyllä meillä lapset saa huutaa ja raivota, mutta me aikuiset ei huudeta lapsille, koska useimmat lapset pelkäävät aikuisten huutamista. Ok teidän lapset on kai tottuneet siihen mutta onko se sitten hyvä asia?
Ja siis jos teillä ei jatkuvasti huudeta niin miten noita tilanteita tulee usein anopin läsnäollessa? Meidän lapset kyllä varaa ne pahimmat meltdownit perheen keskisiin hetkiin.
Ette ole ok. Olette oppineet tuollaisen käytösmallin kotona. Mutta se ei ole ok.