Mielialalääkkeen lopetusoireet

https://www.vauva.fi/keskustelu/3285589/hs-tutkimus-masennuslaakkeet-ai…

SSRI Läkkeet ovat kyllä ihan saatanasta. "Vanhemman polven" lääkitykset haittavaikutuksineenkin paljon parempia.

"HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään"

Nämä artikkelit suosittelen lisäksi lukemaan jos on ollut vaikeita ongelmia masennuslääkkeiden viekkareiden kanssa:

Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään – Suomalaisprofessori: ”Ongelma on, että iso osa potilaista lopettaa lääkehoidon kesken”

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005853275.html

Elä vain ihan normaalisti, sanoi lääkäri – Moni masennuslääkkeistä irti pyrkivä jää oireidensa kanssa yksin

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ala-jaa-potemaan-ela-ihan-norm…

Ihmisten lopetusvaikeuksia pitkän ajan käytön jälkeen:

https://www.hs.fi/elama/art-2000005865230.html

"Jäin koukkuun masennuslääkkeisiin"

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/2015050819312111

”Masennuslääkkeille on annettu väärä nimi” – Edes tutkijat eivät täysin ymmärrä, miksi lääke tepsii masennukseen

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/masennuslaakkeille-on-annettu-…

Sitten pari hyvää englanninkielistä artikkelia:

Many People Taking Antidepressants discover they cant quit:

https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-pr…

Online Communities for Drug Withdrawal: What Can We Learn?

https://www.psychiatrictimes.com/addiction/online-communities-drug-with…

Joku kirjoittaa toiseen ketjuun näin:

"Minä en ole saanut avattua yhtäkään masennuslääkepakkausta joka minulle on annettu. Ei vaan pysty. Kun on itse lukenut riskeistä, lääkärit niitä ei kerro ja vähättelee ja jos saakin monen vuoden tai loppuelämän vieroitusoireet niistä niin kukaan muu ei maksa kuin itse omalla terveydellään ja elämällään. Ehkä saa armosta pienen eläkkeen jos työkykykin menee.

Omalla kohdallani lääkevastaisuus on vaikuttanut voimakkaasti siihen että en ole hoidossa. Jotenkin se luottamus vain menee rikki kun niitä lääkkeitä vaaditaan käyttämään vaikka itse sanoin ei. Toivottavasti tulevaisuuden ihmisillä on parempia vaihtoehtoja. Väitän että silloin kauhistellaan näitä nykyajan lääkkeitä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko siitä on kun lopetit, ap?

Oman kokemukseni mukaan varsinaiset lopetusoireet kestävät 1-2 viikkoa, maksimissaan. Sen jälkeen jos alkuperäiset oireet palaavat, niin se ei ole enää lopetusoire vaan alkuperäisen sairauden oire. Lääkärienkin mukaan asia menee yleensä juuri näin, eli mitä pitempään lopettamisesta on, sitä todennäköisemmin kyseessä ei ole lopetusoire vaan relapsi.

Itse olen kokeillut 3 krt lopettaa mielialalääkkeen, ja joka kerta lopetusoireita on ollut sen pari viikkoa, sitten hieman tasaisempi jakso. Alkuperäinen sairaus on iskenyt täydellä voimalla takaisin noin 2 kk lopetuksesta. Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Aivan höpönlöpöjä puhut.

Tässä lainaus sinulle jo Escitalopram Actavis - paketista niinkutsuttujen lopetusoireiden kestosta:

"Useimmiten lopettamisoireet ovat lieviä ja häviävät itsestään parissa viikossa. Joillakin ne voivat kuitenkin olla vaikeita tai kestää kauan (2–3 kuukautta tai kauemmin).amisoireet ovat lieviä ja häviävät itsestään parissa viikossa. Joillakin ne voivat kuitenkin olla vaikeita tai kestää kauan (2–3 kuukautta tai kauemmin)."

Huomaa tuo viimeinen kohta.

Niin: USEIMMITEN ne ovat lieviä ja häviävät parissa viikossa. JOILLAKIN ne voivat olla vaikeita.

Eli todennäköisempää on on, että viekkarit menevät nopeasti ohi, kuin että ne kestäisivät kauan. Peruskoulutason matematiikkaa, ei höpönlöpöä.

No, mutta jos joku on siinä tilanteessa että miettii onko nämä minun oireet vielä lääkkeen vieroitusoireita vai sairauden relapsi, niin eihän hän voi mitenkään tietää, että kuuluu siihen yleisempään ryhmään jolla oireet menevät äkkiä ohi. Hän voi ihan oikeasti kuulua siihen ryhmään jolla oireet kestää kauan, ja "sisuttomuus" lääkkeen lopetuksessa ja luovuttaminen sen takia että "en nämä varmaan ole viekkareita kun on todennäköisempää ettei ne kestä näin kauan" voi johtaa tarpeettomaan lääkityksen jatkamiseen.

Tutkimuksissahan on kyllä myös havaittu että tiettyjen masennuslääkkeiden pitkäaikainen syönti muuttaa paitsi aivojen kemiaa, myös rakennetta, ja ei ole mitenkään mahdotonta että nämä rakennemuutokset ovat hyvinkin pysyviä. Periaatteessa jopa vieroitusoireet jotka kestävät vuosia olisivat mahdollisia, ja on niitäkin potilaita jotka eivät pysty koskaan lopettamaan lääkkeen syömistä vaikka masennukseen olisi ollut selvä elämäntilanteen syy joka on jo mennyt ohi.

Siksi kannattaakin pohtia tilannettaan lääkärin ja terapeutin kanssa eri näkökulmista. Yksin arpomalla se on vaikeaa, mutta tietenkin potilaalla on itsellään oikeus lopulta päättää lääkityksestä ja muista asioistaan.

Kiva kyllä jos on noin hyvässä hoidossa että ihan voi pohtia lääkärin kanssa. Itse sain masennuslääkkeeni työterveyslääkäriltä, ja mitään terapiaa ei koskaan. Ei siellä työterveyslääkärin vartin ajalla paljon muuta kuin uusitaan resepti. Jossain vaiheessa kysyin, että voinko lopettaa lääkkeen, ja se sanoi että lopeta vaan jos haluat. Kun sitten otin yhteyttä että on kammottavat oireet tullut kuin lopetin, vastaus oli että masennus ja ahdistuneisuus on siis tallella ja sinun on syytä syödä lääkkeitä loppuelämä, siitä ei ole mitään haittaa. Siinä ne keskustelut monelta puolelta, ja luulen että tämä on monen todellisuutta.

"Mullakin takana SSRI-myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen. Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala, söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen - en lääkkeitä. Elämäntilanne ajan kanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta...

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään , vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen. Ollut lapsesta asti. Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällä hetkellä työkyvytön. Koen, että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita.

Se , että SSRI korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puutteellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala-asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne.)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa, joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan."

https://www.vauva.fi/keskustelu/3285589/hs-tutkimus-masennuslaakkeet-ai…

Itse myös lopetin Venlafaxinin aikalailla seinään, annos max 225mg.. Koin vaan ettei lääke sopinut,  vaikka on paniikkihäiriö, nyt jo lopetuksesta kuukausia, mieli heitellyt mut jollain tapaa oma itseni olo ja parempi olo.

keeeepin goin 

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoittaa toiseen ketjuun näin:

"Minä en ole saanut avattua yhtäkään masennuslääkepakkausta joka minulle on annettu. Ei vaan pysty. Kun on itse lukenut riskeistä, lääkärit niitä ei kerro ja vähättelee ja jos saakin monen vuoden tai loppuelämän vieroitusoireet niistä niin kukaan muu ei maksa kuin itse omalla terveydellään ja elämällään. Ehkä saa armosta pienen eläkkeen jos työkykykin menee.

Omalla kohdallani lääkevastaisuus on vaikuttanut voimakkaasti siihen että en ole hoidossa. Jotenkin se luottamus vain menee rikki kun niitä lääkkeitä vaaditaan käyttämään vaikka itse sanoin ei. Toivottavasti tulevaisuuden ihmisillä on parempia vaihtoehtoja. Väitän että silloin kauhistellaan näitä nykyajan lääkkeitä."

Itse näkisin lääkkeitä vuosia käyttäneenä lukuisia ongelmakohtia ja riskejä masennuslääkkeiden määräämisessä, vaikka jotkut niistä voi kokea saaneensa enemmän hyötyä kuin harmeja. Erityisesti näen riskejä jos hoitopaikat vaihtuilee ja lääkäriaikoja on vähän ja ne on lyhyitä, lääkettä uusitaan vaan kokoajan, eikä ole kunnolla mitään hoitokontaktia lääkäriin joka seuraa lääkkeen käyttöä (ja mahdollisia haittoja) ja joka oikeasti jopa ymmärtäisikin noiden lääkkeiden päälle ja niiden mahdollisten vieroitusongelmien päälle, jota ei moni yleislääkäri/tk-lääkäri tee. Jollekin voi jäädä lääke roikkumaan vuosiksi päälle, turhaankin vaikka oikeasti pitkäaikaisessa käytössä voi olla suuremmat ongelmat mitä lyhytaikaisessa, esim. vieroitusoireiden tuleminen voi olla todennäköisempää.Sitten kun potilas on lääkkeenkäyttäjä, kaikkia hänen ongelmiaan ratkotaan lääkekeskeisesti - esim. potilas valittaa masennusta johon lääkäri - pitäisikö sinun lääkeannosta nostaa?

Vieroitusohjeet voi olla ihan täysin umpimähkäisiä lääkäriltä joka sanoo että vieroittaudu vaikka näin, ei oikein tajua mitä puhuu ja oikeasti se nopeus onkin potilaalle ihan kauhean nopea. Lääkäri ei välttämättä oikein tajua mitä on tapahtunut, kun potilas on yhtäkkiä ongelmissa vieroituksen kanssa. Potilas ei saa mitään tukea vieroitusongelmien kohdalla vaan hänen kokemustaan pahimmillaan mitätöidään ja laitetaan uusivien oireiden piikkiin, koska osa lääkäreistä luulee että nuo on nallekarkkeja haitoiltaan. Potilas jää yksin haittojensa ja ongelmiensa kanssa huonossa tapauksessa, eikä haittoja edes kirjata mihinkään. Määrätessä lääkettä ei ole mainittu tällaisista ongelmista, joten potilas on sokkona tehnyt päätöksen käytöstä ymmärtämättä kaikkia lääkkeen puolia. Ja eihän niitä voida edes aina ymmärtää, kun lääkkeisiin liittyvät tutkimukset on monesti niin lyhytkestoisia ja pitkäaikaiskäytön tutkimukset hankalampia toteuttaa!

Jos potilas kokee saaneensa lääkkeistä pitkäkestoista harmia, milläs hän sen todistaa. Haitat kärsitään yksin omissa nahoissa. Lääkäri voi olla siinä uskossa että on tehnyt hyödyllisen teon määrätessä lääkkeitä, vaikka potilas uudessa hoitopaikassa vuosia myöhemmin on ongelmissa vaikka lääkevieroituksen kanssa ja saanut lääkkeestä enemmän haittoja kuin hyötyjä.

Paljon on riskejä noissa lääkkeissä mistä ei sanota. Potilaskokemuksista ne on luettavissa.