Miehen työmatkat ulkomaille
Kertokaahan äidit ja isät kokemuksia tästä. Miten vaikuttaa parisuhteeseen? Vanhemmuuteen? Lapsiin? Oletteko sopeutunut hyvin tällaiseen elämään että puoliso on vaikkapa 5 päivää kuukaudessa ulkomailla?
Itsestäni tuntuu välillä aika vaikealta se että mua pidetään itsestään selvyytenä. Eli että multa ei kysytä ollenkaan että onko ok että puoliso lisää ulkomaan matkoja. Puolisoni olisi hyvin voinut jäädä vanhaan työhönsä jossa reissasi pari päivää silloin tällöin. Nyt ne työmatkat saattaa olla puolentoista viikonkin mittaisia.
Kommentit (66)
Silloin kun lapset ovat pieniä, kotona olo voi olla hyvin raskasta. Minulla on itselläni siitä kokemusta, ja olin välillä hyvin lopussa. Viisi päivää kuussa toki ei vielä ole onneksi kovin paljoa, meillä oli pahimmillaan paljon enemmän reissuja.
Minusta reissaavan puolison pitää ottaa toinen huomioon. Töissä mahdollisuuksien mukaan vähentää matkoja, jos toinen oireilee, tai yrittää järjestää apua. Ehkä isovanhemmista joku voisi joskus matkustaa kylään reissun aikana, tai voitaisiin hankkia maksullista apua, jotta kotona olija pääsisi joskus vaikka ulos kävelylle tai kaverin kanssa kahville.
Kiitos teille jotka vastasitte kysymykseeni ja kerroitte omia kokemuksianne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
"Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna"
Onko tän kirjoittaja ikinä tehnyt reissutyötä? Ja jos on, niin millaisessa organisaatiossa?
Oma vapaa-aika on kyllä työmatkoilla ainakin meillä vähisdä. Pitkiä tylsiä lentoja, päälle usein tylsä pitkä junamatka, aikaero väsymys joko kova tai ihan kauhea. Päivät palavereissa ja illat meilien lukemista ja niiden muiden töiden tekemistä. Joskus joku illallinen asiakkaan kanssa jolloin olet töissä.
Sama revohka takaisin. Kaukana hohdokkaasta hotellielämästä runsaan vapaa-ajan kanssa.
Juuri näin, työmatkoja hohdokkaina pitävät eivät luultavasti itse matkusta. Tottakai ne ovat joskus kivoja ja pääsee käymään maissa joihin ei muuten tulisi mentyä mutta ei se mitään luksusta tai lomailua ole.
En yhtään epäile, etteivätkö työmatkat aikaeroineen yms. olisi rankkoja, mutta toisaalta ne pitkät tylsät lento- ja junamatkat ovat tavallaan kuitenkin sitä omaa aikaa, jolloin todennäköisesti saat esim. syödä rauhassa, eikä kukaan ole koko ajan haluamassa sulta jotakin.
Meillä on sillätavoin erilainen tilanne, että miehen työt ovat kokonaan reissutyötä ja aivan ennakoimattomia kestoltaan. Reissupäiviä kertyy vuosittain +250 ja kotimaanpäivät ovat toimistopäiviä, eikä ylimääräisiä vapaita tule kuin matkustuspäiviltä. Reissut ovat kestoltaan muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen kerrallaan, välissä saattaa olla 1-12 päivää, yleisimmin vajaa viikko.
Monet joulut hän on ollut reissussa, suurimman osan lasten syntymäpäivistä, hääpäivistä puhumattakaan. Valmistujaiset ja muut lasten tärkeät päivät ovat menneet reissussa yhtä lukuunottamatta. Lasten ollessa pieniä kirpaisi joskus sydämestä, kun monta viikkoa ennen synttäreitä alkoi kyselyt, että voisiko isi tänä vuonna tulla synttäreille.
Kyllä se vaatii tietynlaista lujuutta elää jatkuvassa epävarmuudessa, kun ei koskaan voi suunnitella mitään etukäteen missä koko perhe olisi yhdessä. Kaikki suunnittelen niin, että tiedän sen yksin jaksavani tehdä. Jos mies sattuu olemaan kotona silloin, niin se on plussaa, mutta sen varaan en voi mitään laskea.
Minulle kaikkein raskainta on ollut totaalinen yksinäisyys. Ystävyyssuhteet ovat jääneet, kun ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa tai mahdollisuutta pitää yhteyttä ystäviin lasten ollessa pieniä. Työ, päiväkoti, koulu, harrastukset, kodinhoito... yms. kaikki mitä nyt työssäkäyvän lapsiarkeen kuuluu. Illalla rojahdat vaan väsyneenä sänkyyn ja alat odottamaan neljän tunnin kuluttua soivaa herätyskelloa, että pääset alkamaan taas uuden päivän.
Minulla ei ole sukulaisia ja mieheni suku asuu kaukana, eli mitään tukiverkkoa ei meillä ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
"Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna"
Onko tän kirjoittaja ikinä tehnyt reissutyötä? Ja jos on, niin millaisessa organisaatiossa?
Oma vapaa-aika on kyllä työmatkoilla ainakin meillä vähisdä. Pitkiä tylsiä lentoja, päälle usein tylsä pitkä junamatka, aikaero väsymys joko kova tai ihan kauhea. Päivät palavereissa ja illat meilien lukemista ja niiden muiden töiden tekemistä. Joskus joku illallinen asiakkaan kanssa jolloin olet töissä.
Sama revohka takaisin. Kaukana hohdokkaasta hotellielämästä runsaan vapaa-ajan kanssa.
Juuri näin, työmatkoja hohdokkaina pitävät eivät luultavasti itse matkusta. Tottakai ne ovat joskus kivoja ja pääsee käymään maissa joihin ei muuten tulisi mentyä mutta ei se mitään luksusta tai lomailua ole.
En yhtään epäile, etteivätkö työmatkat aikaeroineen yms. olisi rankkoja, mutta toisaalta ne pitkät tylsät lento- ja junamatkat ovat tavallaan kuitenkin sitä omaa aikaa, jolloin todennäköisesti saat esim. syödä rauhassa, eikä kukaan ole koko ajan haluamassa sulta jotakin.
Joskus on, aika usein lentokoneessa/junassa viimeistellään presistä ja valmistellaan palaveria.
Mutta kyllä mä viimeksi 14 tunnin lennolla katsoi aika monta leffaa ja join viiniä :D
Valintoja. Jokaisessa perheessä on - toivottavasti - käyty keskustelu siitä, kumpi ottaa isomman vastuun lapsista. Ap:nkin perheessä olisi voitu sopia, että ap:n puoliso jää kotiin tai muuten tinkii urastaan.