Lue keskustelun säännöt.
Miehen työmatkat ulkomaille
14.02.2019 |
Kertokaahan äidit ja isät kokemuksia tästä. Miten vaikuttaa parisuhteeseen? Vanhemmuuteen? Lapsiin? Oletteko sopeutunut hyvin tällaiseen elämään että puoliso on vaikkapa 5 päivää kuukaudessa ulkomailla?
Itsestäni tuntuu välillä aika vaikealta se että mua pidetään itsestään selvyytenä. Eli että multa ei kysytä ollenkaan että onko ok että puoliso lisää ulkomaan matkoja. Puolisoni olisi hyvin voinut jäädä vanhaan työhönsä jossa reissasi pari päivää silloin tällöin. Nyt ne työmatkat saattaa olla puolentoista viikonkin mittaisia.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli ajatus siitä miten sitä olisi komensoitu esim. taloudellisesti, jos mies olisi jäänyt vanhaan työhönsä? Tai miten olisit tukenut miestäsi, kun hän olisi tyytymättömän jäänyt vanhaan työhönsä? Perhe on väliaikaisratkaisu, joka on olemassa vain hetken, mutta työ ja ura on se joka pysyy hautaan asti ja se oma selusta pitäsi jokaisen turvata.
Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joten lasten maailma ei kaadu satunnaiseen poissaoloon. Jos teidän perheen arvovalinta on ollut, että sinä olet se joka itsestään selvästi hoidat perheen, etkä luo sitä uraa en uhriutuisi, mutta jos sinä nyt jostain jäät ammatillisesti paitsi tilanne on toki toinen.
No niinpä. Mä en voi tehdä mitä tahansa työtä kun pitää aina miettiä että kuka noita lapsia sitten hoitaa. Ja kotiäidin uraa en ole missään vaiheessa luvannut tehdä. Mä en pysty suunnittelemaan elämääni edes kahden viikon päähän.
Ap
Jos kerran miehelläsi on huono peruspalkka, niin valitkaa panostaa sinun uraasi. Mies jää kotiin tai tekee työtä, josta ehtii päiväkodille.
Ei tässä ketjussa ole kysymys tuosta. Mies on tehnyt jo oman valintansa. Ap miettii nyt omaa siirtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole nimenomaan sovittu, että toinen hoitaa lapset, niin on mun mielestä aika outoa, että toinen vaan oletta ja pitää itsestäänselvänä, että niin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sovitte silloin, kun keskustelitte perheen perustamisesta? Sovitteko, että sinä jäät kotiin ja mies käy töissä? Sovitteko, että mies kantaa suuremman vastuun taloudesta? Jos, niin tottakai hänen on kannattanut ottaa vastaan uusi työ, jos siinä on parempi palkka ja se on muutenkin askel uralla eteenpäin. Ja tuskin hän olisi vaihtanut ellei näin olisi.
Usko tai älä mutta mun miehen peruspalkka on niin huono että mä en voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Taloudellisesti ollaan melko samassa tilanteessa kuin aiemman työn kanssa.
Keskusteltiin ennen työn vastaan ottamista asioista mutta olin siinä käsityksessä että niitä ulkomaan matkoja tulee pari kertaa vuodessa. Mutta niitä onkin joka kuukausi ja sanoi että vastuut lisääntyy entisestään eli niitä tulee jatkossa vielä enemmän. En odota hänen vaihtavan työpaikkaa vaan yritän itse muuttua.
Olisin toivonut kokemuksia että mikä auttoi sopeutumaan! Tai auttoiko mikään?
Mikä auttoi sopeutumaan? No, ihan oma asenne ja tietynlainen vastuunjako - meillä mies on niin paljon reissussa että ei siihen toisen matkatyö sopisi enkä edes oikeastaan haluaisi, sellaisestakin on kokemusta.
Teillä taitaa enemmän olla ongelmana se että olet kateellinen miehen reissuista kuin se, että hän on poissa. Kirjoitit tuossa aiemmin ettei reissutyö haittaisi jos sinäkin "pääsisit". Miehellä taitaa olla bielä aika uusi työ jos reissut jotenkin työn suola.
Ei meillä ainakaan vaimon fiilikset vaikuta siihen minne matkoja tulee ja milloin, isommat perhejutut kuten vaikka rippijuhlat toki otetaan huomioon tietenkin. Meillä koko perhe on kasvanut ja tottunut siihen että isä reissaa ja on siitä ollut hienoja etujakin, kuten kaksi komennusta.
Keskustele nyt sen miehen kanssa. Jos et kertakaikkiaan kestä, niin sitten teidän pitää tehdä ratkaisuja sen mukaan. Viikko kuukaudessa ei edes ole kovin paljon mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli ajatus siitä miten sitä olisi komensoitu esim. taloudellisesti, jos mies olisi jäänyt vanhaan työhönsä? Tai miten olisit tukenut miestäsi, kun hän olisi tyytymättömän jäänyt vanhaan työhönsä? Perhe on väliaikaisratkaisu, joka on olemassa vain hetken, mutta työ ja ura on se joka pysyy hautaan asti ja se oma selusta pitäsi jokaisen turvata.
Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joten lasten maailma ei kaadu satunnaiseen poissaoloon. Jos teidän perheen arvovalinta on ollut, että sinä olet se joka itsestään selvästi hoidat perheen, etkä luo sitä uraa en uhriutuisi, mutta jos sinä nyt jostain jäät ammatillisesti paitsi tilanne on toki toinen.
No niinpä. Mä en voi tehdä mitä tahansa työtä kun pitää aina miettiä että kuka noita lapsia sitten hoitaa. Ja kotiäidin uraa en ole missään vaiheessa luvannut tehdä. Mä en pysty suunnittelemaan elämääni edes kahden viikon päähän.
Ap
Mietitkö tätä asiaa yhtään kun perustit sen perheen? Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen jotuuu tekemään toisenlaisia valintoja kuin mies perhettä perustaessa. Ja pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea vaan joudumme tekemään henkilökohtaisia arvovalintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sovitte silloin, kun keskustelitte perheen perustamisesta? Sovitteko, että sinä jäät kotiin ja mies käy töissä? Sovitteko, että mies kantaa suuremman vastuun taloudesta? Jos, niin tottakai hänen on kannattanut ottaa vastaan uusi työ, jos siinä on parempi palkka ja se on muutenkin askel uralla eteenpäin. Ja tuskin hän olisi vaihtanut ellei näin olisi.
Usko tai älä mutta mun miehen peruspalkka on niin huono että mä en voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Taloudellisesti ollaan melko samassa tilanteessa kuin aiemman työn kanssa.
Keskusteltiin ennen työn vastaan ottamista asioista mutta olin siinä käsityksessä että niitä ulkomaan matkoja tulee pari kertaa vuodessa. Mutta niitä onkin joka kuukausi ja sanoi että vastuut lisääntyy entisestään eli niitä tulee jatkossa vielä enemmän. En odota hänen vaihtavan työpaikkaa vaan yritän itse muuttua.
Olisin toivonut kokemuksia että mikä auttoi sopeutumaan! Tai auttoiko mikään?
missä työssä matkustellaan ulkomaille ja on ihan perse palkka? Taas taitaa trollaattori olla vauhdissa.
Ei kaikki työmatkoja tekevät ihmiset tee bisnestä yksityisille firmoille. On professoreita, kuntien ja valtion työntekijöitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!
Ja mikä sitten auttoi...? Yritin keskittyä omaan arkeen, en alkanut kotiorjaksi, vaan mies teki kotihommia ja esim laittoi ruokia valmiiksi ennen reissujaan. Jossain vaiheessa meillä oli myös siivousapua, mutta en kokenut sen auttavan arjen pyörityksessä yhtä paljon kuin esim. valmisruuat ja noutoruuat.
En myöskään kysellyt/enkä halunnut tietää kaikista hienoista ravintolakäynneistä. Joskus oli jopa helpointa, ettei soiteltu miehen työmatkan aikana. En halunnut muistutusta siitä, että hän vietti vapaaelämää hotellissa, samaan aikaan kun minä stressasin koulun, päiväkodin, oman työn, harrastuskuljetusten ja sairaiden lasten kanssa.
Minä sain sitten vapaa-iltoja ja kotityövapauksia, kun mies oli kotona. Lisäksi yhdessä tehdyt lomamatkat antoivat paljon. Pari kertaa vuodessa olin miehen mukana työmatkoilla, lapset isovanhemmilla. Hänen ollessaan töissä kiertelin kaupungilla, kävin hieronnassa jne. Illat vietettiin sitten yhdessä lapsetonta aikaa.
Reissumiehen kommentti:
On ensiksikin ihan ymmärrettävää, että kun reissut lisääntyvät äkillisesti, se vaikuttaa koko perheeseen. Tämä saattaa vaatia muutoksia arkirutiineihin ja muutakin sopimista. Minusta tuo 5 pv kuussa ei kuulosta mitenkään paljolta, etenkin jos se jakaantuu vuodelle jokseenkin tasaisesti. Toki se vaatii toiselta uhrauksia silloin, kun mies on reissussa, mutta on siinä kuitenkin vielä paljon aikaa tasata vastuita vielä 25 päivää joka kuukausi. Asioista olisi hyvä keskustella.
Tiedän myös tapauksia, joissa nimenomaan ulkomaan reissut aiheuttavat puolisossa kateutta. Tätä en oikein ymmärrä. Ihan samaa kuraa se työ on, oli sitten reissussa Hämeenkyrössä tai Frankfurtissa. Aika äkkiä illuusiot katoaa ainakin sillä reissaavalla osapuolella. Yllättävän raskasta nimittäin se matkustaminen on ja yleensä vielä enemmän säätöä, kun johonkin itäeuroopan perssilmään matkustaa. Kannattaa siis miettiä itsekin, että mikä sen ongelman tässä oikeasti aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!
Ja mikä sitten auttoi...? Yritin keskittyä omaan arkeen, en alkanut kotiorjaksi, vaan mies teki kotihommia ja esim laittoi ruokia valmiiksi ennen reissujaan. Jossain vaiheessa meillä oli myös siivousapua, mutta en kokenut sen auttavan arjen pyörityksessä yhtä paljon kuin esim. valmisruuat ja noutoruuat.
En myöskään kysellyt/enkä halunnut tietää kaikista hienoista ravintolakäynneistä. Joskus oli jopa helpointa, ettei soiteltu miehen työmatkan aikana. En halunnut muistutusta siitä, että hän vietti vapaaelämää hotellissa, samaan aikaan kun minä stressasin koulun, päiväkodin, oman työn, harrastuskuljetusten ja sairaiden lasten kanssa.
Minä sain sitten vapaa-iltoja ja kotityövapauksia, kun mies oli kotona. Lisäksi yhdessä tehdyt lomamatkat antoivat paljon. Pari kertaa vuodessa olin miehen mukana työmatkoilla, lapset isovanhemmilla. Hänen ollessaan töissä kiertelin kaupungilla, kävin hieronnassa jne. Illat vietettiin sitten yhdessä lapsetonta aikaa.
vapaaelämää hotellissa...Se onkin niin pirun hohdokasta viettää vapaata poissa kotoa ja rakkaidensa luota 12m2 huoneessa yksin päivästä toiseen. Älä kadehdu seillaisesta, josta tiedät tasan sen mitä nenästä suuhun valuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!
Mäkin mietin että helpottaako sitten kun lapset kasvaa. Mulle miehen työmatkat saattaa merkitä sitä että missaan mun nukkumisvuorot. Meillä on normaalisti viikonloppuisin niin että mä saan nukkua rauhassa ja mies hoitaa lasten yöheräämiset. Meillä on niitä välillä jopa 17 krt yössä.
Ap
Meillä matkustaa molemmat. Viimevuosi mentiin tahtiin 3-5 pv/kk kumpikin reissussa, onneksi ei samalla viikolla.
En ole koskaan nähnyt mitään ongelmaa tuossa, ihan sama olisiko ollut lomamatkoja tai työmatkoja. Silloinkin kun olin 4x äitiyslomalla kotona. Molemmat teimme "omaa työtämme" ja hoidimme omat velvollisuutemme, ei työstä ole sen kummemmin pyydetty lupaa kotona, keskusteltu kylläkin. Jos parempi työpaikka on vaatinut enemmän matkoja niin fine, sitten eletään sen mukaan. Tuleehan siitä ehkä enemmän tuloja tms hyötyä koko perheelle.
Se joka on ollut kotona on hoitanut koko homman. Näin myös 2 talonrakennusprojektin aikana, ei yhtään riitaa työnjaosta tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reissumiehen kommentti:
On ensiksikin ihan ymmärrettävää, että kun reissut lisääntyvät äkillisesti, se vaikuttaa koko perheeseen. Tämä saattaa vaatia muutoksia arkirutiineihin ja muutakin sopimista. Minusta tuo 5 pv kuussa ei kuulosta mitenkään paljolta, etenkin jos se jakaantuu vuodelle jokseenkin tasaisesti. Toki se vaatii toiselta uhrauksia silloin, kun mies on reissussa, mutta on siinä kuitenkin vielä paljon aikaa tasata vastuita vielä 25 päivää joka kuukausi. Asioista olisi hyvä keskustella.
Tiedän myös tapauksia, joissa nimenomaan ulkomaan reissut aiheuttavat puolisossa kateutta. Tätä en oikein ymmärrä. Ihan samaa kuraa se työ on, oli sitten reissussa Hämeenkyrössä tai Frankfurtissa. Aika äkkiä illuusiot katoaa ainakin sillä reissaavalla osapuolella. Yllättävän raskasta nimittäin se matkustaminen on ja yleensä vielä enemmän säätöä, kun johonkin itäeuroopan perssilmään matkustaa. Kannattaa siis miettiä itsekin, että mikä sen ongelman tässä oikeasti aiheuttaa.
Kiitos. En kyllä tunne mitään kateutta miehen työmatkoista. Nuo pitkät reissut varsinkin on rankkoja kun niissä saattaa jäädä öitä kokonaan väliin aikaeron takia.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Meillä ihan sama. Meillä mies on tehnyt reissuhommia aina, välillä noin 5 päivää kerralla putkeen joka toinen viikko, toisinaan 1-2 päivää joka viikko. EI koskaan säännöllisesti samat päivät, vaan joka viikko vaihtelee.
Ehkä ison asia, joka on auttanut henkisesti tässä tilanteessa on se, että otin kaikki ohjat omiin käsiini. Olen itse vastuussa kaikista wilma-viestittelyistä, harrastusasioista, kaverisynttäreille ilmoittautumisista jne. Eli vähän samaan tapaan kuin yksinhuoltajat, niin hoidin kaikki lapsiin liittyvät asiat itse. Ja aina kun mies on kotona harrastuspäivinä hän vie lapset harrastuksiinsa ja minä saan vapaata. Ei ole tasa-arvoista, ei totta tosiaan, mutta oikeasti erittäin paljon mukavampi ja helpompi tilanne kuitenkin kuin totaaliyksinhuoltajilla (kuten vaikka kaverillani, joka jäi leskeksi lasten ollessa pieniä).
En ole enää vuosiin stressannut tästä, vaan homma toimii nyt oikein kivasti. Itse asiassa minua on ruvennut stressaamaan enemmän se, jos miehellä menee monta viikkoa putkeen ilman matkoja. Silloin pyörii tuossa nurkissa koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin mietin että helpottaako sitten kun lapset kasvaa. Mulle miehen työmatkat saattaa merkitä sitä että missaan mun nukkumisvuorot. Meillä on normaalisti viikonloppuisin niin että mä saan nukkua rauhassa ja mies hoitaa lasten yöheräämiset. Meillä on niitä välillä jopa 17 krt yössä.
Ap
Kyllä helpottaa!! Lastenhoito on rankinta silloin kun lapsi on 0-3v, ja kun nuorimmainenkin on ylittänyt tämän rajapyykin, on elämä huomattavan auvoisaa. Riippumatta siitä matkustaako mies vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua tuossa häiritsee? Työt on tehtävä, myös ne työmatkat, jos on sellainen työ mihin ne kuuluu.
Eli kyllä, olemme sopeutuneet. Meillä kumpikin tekee työmatkoja ulkomaille, minä vähän enemmän kuin mies. Lapsia 2.
Ei haittaa parisuhdetta eikä vanhemmuutta eikä lapsia. Sitten on taas mukavaa, kun äiti/isä ollaan yhdessä:)
No ei muakaan häiritsisi jos mäkin tekisin työmatkoja ulkomaille. Silloin suhde olisikin tasavertainen.
Ap
Voin kertoa että se vasta hankalaa sumplimista onkin.
Me matkustettiin pari vuotta molemmat paljon työksemme, sitten päätettiin muuttaa maahan johon suurin osa miehen työmatkoista suuntautui ja nyt ainoastaan minä matkustan säännöllisesti. Pitää olla todella hyvä tukiverkko että kumpikin pystyy matkustamaan, ei ne työnantajat keskenään neuvottele milloin teille parhaiten sopii lähteä reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
En kannata tätä, että pitäisi laskea tarkkaan montako vapaata iltaa kummallakin on. Ensinnäkään miehen ollessa matkalla (työn laadusta riippuen) illat voivat olla aika surkeata raatamista tai hotellissa satojen meilien lukemista kun päivä on kulunut kokouksissa. Ja kotiin tullessa jet lagissa.
Toisekseen eri ihmisillä on erilainen tarve vapaaseen ja omaan tilaan. Joillekin riittää vähemmän, toiset vaativat enemmän. Tarkka päivien laskeminen onkin sitten aika sopiva riidan aihe.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
"Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna"
Onko tän kirjoittaja ikinä tehnyt reissutyötä? Ja jos on, niin millaisessa organisaatiossa?
Oma vapaa-aika on kyllä työmatkoilla ainakin meillä vähisdä. Pitkiä tylsiä lentoja, päälle usein tylsä pitkä junamatka, aikaero väsymys joko kova tai ihan kauhea. Päivät palavereissa ja illat meilien lukemista ja niiden muiden töiden tekemistä. Joskus joku illallinen asiakkaan kanssa jolloin olet töissä.
Sama revohka takaisin. Kaukana hohdokkaasta hotellielämästä runsaan vapaa-ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
"Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna"
Onko tän kirjoittaja ikinä tehnyt reissutyötä? Ja jos on, niin millaisessa organisaatiossa?
Oma vapaa-aika on kyllä työmatkoilla ainakin meillä vähisdä. Pitkiä tylsiä lentoja, päälle usein tylsä pitkä junamatka, aikaero väsymys joko kova tai ihan kauhea. Päivät palavereissa ja illat meilien lukemista ja niiden muiden töiden tekemistä. Joskus joku illallinen asiakkaan kanssa jolloin olet töissä.
Sama revohka takaisin. Kaukana hohdokkaasta hotellielämästä runsaan vapaa-ajan kanssa.
Juuri näin, työmatkoja hohdokkaina pitävät eivät luultavasti itse matkusta. Tottakai ne ovat joskus kivoja ja pääsee käymään maissa joihin ei muuten tulisi mentyä mutta ei se mitään luksusta tai lomailua ole.
Mun mies oli 75% ajasta vuodessa ulkomailla töissä.
Viimeiselle reissulleen jäi, löydettiin kuolleena kadulta aamulla 3000km:n päästä kotoa.
Ajattelin vaan tämänkin aspektin tuoda esille.
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!