Lue keskustelun säännöt.
Miehen työmatkat ulkomaille
14.02.2019 |
Kertokaahan äidit ja isät kokemuksia tästä. Miten vaikuttaa parisuhteeseen? Vanhemmuuteen? Lapsiin? Oletteko sopeutunut hyvin tällaiseen elämään että puoliso on vaikkapa 5 päivää kuukaudessa ulkomailla?
Itsestäni tuntuu välillä aika vaikealta se että mua pidetään itsestään selvyytenä. Eli että multa ei kysytä ollenkaan että onko ok että puoliso lisää ulkomaan matkoja. Puolisoni olisi hyvin voinut jäädä vanhaan työhönsä jossa reissasi pari päivää silloin tällöin. Nyt ne työmatkat saattaa olla puolentoista viikonkin mittaisia.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
"Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna"
Onko tän kirjoittaja ikinä tehnyt reissutyötä? Ja jos on, niin millaisessa organisaatiossa?
Oma vapaa-aika on kyllä työmatkoilla ainakin meillä vähisdä. Pitkiä tylsiä lentoja, päälle usein tylsä pitkä junamatka, aikaero väsymys joko kova tai ihan kauhea. Päivät palavereissa ja illat meilien lukemista ja niiden muiden töiden tekemistä. Joskus joku illallinen asiakkaan kanssa jolloin olet töissä.
Sama revohka takaisin. Kaukana hohdokkaasta hotellielämästä runsaan vapaa-ajan kanssa.
Juuri näin, työmatkoja hohdokkaina pitävät eivät luultavasti itse matkusta. Tottakai ne ovat joskus kivoja ja pääsee käymään maissa joihin ei muuten tulisi mentyä mutta ei se mitään luksusta tai lomailua ole.
En itse kyllä pidä työmatkoja hohdokkaana. Useimmiten mies tekee töitä aamusta iltaan tai vaihtoehtoisesti istuu jossain liikennevälineessä. Vaikka sanoinkin että on tasa-arvoista jos molemmat tekee työmatkoja niin ei se kyllä olisi unelmatyötäni. Ainakaan tuossa määrin mitä mieheni sitä tekee.
Mutta erityisesti silloin harmittaa kun näen jonkun kivan työpaikka ilmoituksen ja meinaan innoissani hakea siihen. Sitten tajuan että jos vien lapseni vuoropäivähoitoon niin työmatkani yhteen suuntaan venyvät 40 minuutilla kun päiväkoti on ihan eri suunnassa kuin työt. Ja lasten päivittäinen hoitoaika ylittäisi 10 tuntia. Ja mitäs sitten tapahtuu kun esikoinen menee kouluun? Ei se vuorotyö sitten onnistukaan enää siinä vaiheessa. Meillä on peruskoulu kaukana vuoropäiväkodista. Eikä työvuoroja voi sopia noin vain kun miehen työmatkojen ajankohta selviää usein edellisellä viikolla.
Ja vaikka heitinkin aloituksessa viiden päivän työmatkoista niin miehellä ne voi tosiaan kestää puolitoista viikkoakin eli kolmas osa kuukaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka reissaajan mielestä ei olisi hohdokasta se tylsä matkustaminen ja yksinäinen vapaa-aika, niin se ei tarkoita sitä että sillä kotona olevallakaan olisi sillä aikaa ihan hemmetin mukavaa. Eikä niitä päiviä tarvi laskea tarkalleen, vaan on pidettävä huolta, että toisen reissutyö ei tarkoita että kotona olevasta tulee lasten ainoa oikea vanhempi ja "24/7 äityli" joka ei enää edes muista, kuka on ihmisenä.
Ei sen kotona olijan tarvii edes lähtee kotoa niinä päivinä, kun reissaaja on ns vastuussa. Mutta vastuussa olija on se, joka sitten juoksee siivoamassa lasten sotkut, ratkomassa riidat jne. Ihmiselle tekee hyvää saada aikaa, jolloin ei tarvitse koko ajan olla valmiina hyppäämään lasten pillin tahtiin.
Pahinta on, jos reissaaja lähtee just tohon marttyyrirooliin, että on niiiiiin rankkaa tehdä töitä aikuisten kanssa, selata puhelinta lentokentällä, nukkua hotellissa jossa lapset ei herätä 17 kertaa yössä jne. Onhan se tylsää ja aikaero rasittaa, mutta siihen verrattuna, että toinen on sillä aikaa työssäkäyvä yksinhuoltaja... Ei sillä reissaajalla ole rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!
Ja mikä sitten auttoi...? Yritin keskittyä omaan arkeen, en alkanut kotiorjaksi, vaan mies teki kotihommia ja esim laittoi ruokia valmiiksi ennen reissujaan. Jossain vaiheessa meillä oli myös siivousapua, mutta en kokenut sen auttavan arjen pyörityksessä yhtä paljon kuin esim. valmisruuat ja noutoruuat.
En myöskään kysellyt/enkä halunnut tietää kaikista hienoista ravintolakäynneistä. Joskus oli jopa helpointa, ettei soiteltu miehen työmatkan aikana. En halunnut muistutusta siitä, että hän vietti vapaaelämää hotellissa, samaan aikaan kun minä stressasin koulun, päiväkodin, oman työn, harrastuskuljetusten ja sairaiden lasten kanssa.
Minä sain sitten vapaa-iltoja ja kotityövapauksia, kun mies oli kotona. Lisäksi yhdessä tehdyt lomamatkat antoivat paljon. Pari kertaa vuodessa olin miehen mukana työmatkoilla, lapset isovanhemmilla. Hänen ollessaan töissä kiertelin kaupungilla, kävin hieronnassa jne. Illat vietettiin sitten yhdessä lapsetonta aikaa.
vapaaelämää hotellissa...Se onkin niin pirun hohdokasta viettää vapaata poissa kotoa ja rakkaidensa luota 12m2 huoneessa yksin päivästä toiseen. Älä kadehdu seillaisesta, josta tiedät tasan sen mitä nenästä suuhun valuu.
Kyllä, vapaaelämää rutiinien hoidosta!
Eli omaa aikaa esim. lukea kirjaa, katsoa filmiä, tehdä töitä, ottaa olut hotellin baarissa, käydä salilla tai vaikka vaan nukkua, jos siltä tuntuu. Itse teet myös ensin työpäivän, sitten samaan aikaan haet lapset hoidosta, ruokit, katsot koululaisten läksyt, Viet harrastuksiin, täytät liput ja laput, hoidat kaverisynttärit ja kaupassakäynnit sekä uudet hanskat hävinneiden tilalle, peset pyykit, nukutat nuorimmaisen ja valmistaudut seuraavan päivän vastaavaan rumbaan. Sillä aikaa mies.... lukee rauhassa kirjaa ja syö ravintolassa. Joskus jopa soittelee, kun ei oo muuta tekemistä... silloin mulla ei ole aikaa jutella, myöhemmin en enää jaksa.
T. Se entisen reissumiehen vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vaikka reissaajan mielestä ei olisi hohdokasta se tylsä matkustaminen ja yksinäinen vapaa-aika, niin se ei tarkoita sitä että sillä kotona olevallakaan olisi sillä aikaa ihan hemmetin mukavaa. Eikä niitä päiviä tarvi laskea tarkalleen, vaan on pidettävä huolta, että toisen reissutyö ei tarkoita että kotona olevasta tulee lasten ainoa oikea vanhempi ja "24/7 äityli" joka ei enää edes muista, kuka on ihmisenä.
Ei sen kotona olijan tarvii edes lähtee kotoa niinä päivinä, kun reissaaja on ns vastuussa. Mutta vastuussa olija on se, joka sitten juoksee siivoamassa lasten sotkut, ratkomassa riidat jne. Ihmiselle tekee hyvää saada aikaa, jolloin ei tarvitse koko ajan olla valmiina hyppäämään lasten pillin tahtiin.
Pahinta on, jos reissaaja lähtee just tohon marttyyrirooliin, että on niiiiiin rankkaa tehdä töitä aikuisten kanssa, selata puhelinta lentokentällä, nukkua hotellissa jossa lapset ei herätä 17 kertaa yössä jne. Onhan se tylsää ja aikaero rasittaa, mutta siihen verrattuna, että toinen on sillä aikaa työssäkäyvä yksinhuoltaja... Ei sillä reissaajalla ole rankkaa.
No ei kummankaan tarvitsisi lähteä siihen marttyyrinrooliin. On varmasti totta, että pikkulapsiperheiden reissaajat varmasti jopa nauttivat rauhallisista hotelliöistä. Uskoisin kuitenkin, että jokaisella omatunto hieman kolkuttaa siitä, että ei ole kotona osallistumassa, varsinkin jos tämä tuodaan koko ajan esille. Itselläni päivät venyy monesti reissussa yli kahdentoista tunnin ja yöunet saattavat jäädä aikaeron takia vajaiksi. Siksi on tosi tärkeää, että ei rasita itseään yhtään enempää esimerkiksi alkoholilla, jotta sitten kotona jaksaa.
Av-mammat kuvittelee , että työntekijä itse kirsikanpoiminta-tyyliin päättää nyt tuosta noin lähteä huvikseen työmatkalle? Ja että se työmatka on pelkkää hotellissa makaamista?
Nyt taas valoja tauluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!
Ja mikä sitten auttoi...? Yritin keskittyä omaan arkeen, en alkanut kotiorjaksi, vaan mies teki kotihommia ja esim laittoi ruokia valmiiksi ennen reissujaan. Jossain vaiheessa meillä oli myös siivousapua, mutta en kokenut sen auttavan arjen pyörityksessä yhtä paljon kuin esim. valmisruuat ja noutoruuat.
En myöskään kysellyt/enkä halunnut tietää kaikista hienoista ravintolakäynneistä. Joskus oli jopa helpointa, ettei soiteltu miehen työmatkan aikana. En halunnut muistutusta siitä, että hän vietti vapaaelämää hotellissa, samaan aikaan kun minä stressasin koulun, päiväkodin, oman työn, harrastuskuljetusten ja sairaiden lasten kanssa.
Minä sain sitten vapaa-iltoja ja kotityövapauksia, kun mies oli kotona. Lisäksi yhdessä tehdyt lomamatkat antoivat paljon. Pari kertaa vuodessa olin miehen mukana työmatkoilla, lapset isovanhemmilla. Hänen ollessaan töissä kiertelin kaupungilla, kävin hieronnassa jne. Illat vietettiin sitten yhdessä lapsetonta aikaa.
vapaaelämää hotellissa...Se onkin niin pirun hohdokasta viettää vapaata poissa kotoa ja rakkaidensa luota 12m2 huoneessa yksin päivästä toiseen. Älä kadehdu seillaisesta, josta tiedät tasan sen mitä nenästä suuhun valuu.
Kyllä, vapaaelämää rutiinien hoidosta!
Eli omaa aikaa esim. lukea kirjaa, katsoa filmiä, tehdä töitä, ottaa olut hotellin baarissa, käydä salilla tai vaikka vaan nukkua, jos siltä tuntuu. Itse teet myös ensin työpäivän, sitten samaan aikaan haet lapset hoidosta, ruokit, katsot koululaisten läksyt, Viet harrastuksiin, täytät liput ja laput, hoidat kaverisynttärit ja kaupassakäynnit sekä uudet hanskat hävinneiden tilalle, peset pyykit, nukutat nuorimmaisen ja valmistaudut seuraavan päivän vastaavaan rumbaan. Sillä aikaa mies.... lukee rauhassa kirjaa ja syö ravintolassa. Joskus jopa soittelee, kun ei oo muuta tekemistä... silloin mulla ei ole aikaa jutella, myöhemmin en enää jaksa.
T. Se entisen reissumiehen vaimo
Itse koin joskus, että mieheni luuli meidän tyyliin istuvan hyllyllä, kiltisti odottamassa kun hän teki rankan työrupeaman. Jotenkin oli vaiheita, ettei hän ymmärtänyt, millaista hulinaa se arki oikeasti oli. Mitä kaikkea siihen yhteenkin arkiviikkoon mahtui lääkärikäynneistä, riitojenselvittelyyn ja ruuanlaitoista oksennustauteihin. Niitäkin kun mahtui pikkulapsiaikaan ja usein tietysti miehen ollessa reissussa.
T. Se sama ex-reissaajan vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!
Ja mikä sitten auttoi...? Yritin keskittyä omaan arkeen, en alkanut kotiorjaksi, vaan mies teki kotihommia ja esim laittoi ruokia valmiiksi ennen reissujaan. Jossain vaiheessa meillä oli myös siivousapua, mutta en kokenut sen auttavan arjen pyörityksessä yhtä paljon kuin esim. valmisruuat ja noutoruuat.
En myöskään kysellyt/enkä halunnut tietää kaikista hienoista ravintolakäynneistä. Joskus oli jopa helpointa, ettei soiteltu miehen työmatkan aikana. En halunnut muistutusta siitä, että hän vietti vapaaelämää hotellissa, samaan aikaan kun minä stressasin koulun, päiväkodin, oman työn, harrastuskuljetusten ja sairaiden lasten kanssa.
Minä sain sitten vapaa-iltoja ja kotityövapauksia, kun mies oli kotona. Lisäksi yhdessä tehdyt lomamatkat antoivat paljon. Pari kertaa vuodessa olin miehen mukana työmatkoilla, lapset isovanhemmilla. Hänen ollessaan töissä kiertelin kaupungilla, kävin hieronnassa jne. Illat vietettiin sitten yhdessä lapsetonta aikaa.
vapaaelämää hotellissa...Se onkin niin pirun hohdokasta viettää vapaata poissa kotoa ja rakkaidensa luota 12m2 huoneessa yksin päivästä toiseen. Älä kadehdu seillaisesta, josta tiedät tasan sen mitä nenästä suuhun valuu.
Kyllä, vapaaelämää rutiinien hoidosta!
Eli omaa aikaa esim. lukea kirjaa, katsoa filmiä, tehdä töitä, ottaa olut hotellin baarissa, käydä salilla tai vaikka vaan nukkua, jos siltä tuntuu. Itse teet myös ensin työpäivän, sitten samaan aikaan haet lapset hoidosta, ruokit, katsot koululaisten läksyt, Viet harrastuksiin, täytät liput ja laput, hoidat kaverisynttärit ja kaupassakäynnit sekä uudet hanskat hävinneiden tilalle, peset pyykit, nukutat nuorimmaisen ja valmistaudut seuraavan päivän vastaavaan rumbaan. Sillä aikaa mies.... lukee rauhassa kirjaa ja syö ravintolassa. Joskus jopa soittelee, kun ei oo muuta tekemistä... silloin mulla ei ole aikaa jutella, myöhemmin en enää jaksa.
T. Se entisen reissumiehen vaimo
Itse koin joskus, että mieheni luuli meidän tyyliin istuvan hyllyllä, kiltisti odottamassa kun hän teki rankan työrupeaman. Jotenkin oli vaiheita, ettei hän ymmärtänyt, millaista hulinaa se arki oikeasti oli. Mitä kaikkea siihen yhteenkin arkiviikkoon mahtui lääkärikäynneistä, riitojenselvittelyyn ja ruuanlaitoista oksennustauteihin. Niitäkin kun mahtui pikkulapsiaikaan ja usein tietysti miehen ollessa reissussa.
T. Se sama ex-reissaajan vaimo
Meilläkin tapahtuu kaikkea nimenomaan silloin kun mies on reissussa. Lapsilla on niin kova ikävä että järjestävät mulle ei niin kivoja yllätyksiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Av-mammat kuvittelee , että työntekijä itse kirsikanpoiminta-tyyliin päättää nyt tuosta noin lähteä huvikseen työmatkalle? Ja että se työmatka on pelkkää hotellissa makaamista?
Nyt taas valoja tauluun.
Kyllä uskon että työmatkoja voisi tehdä vähemmänkin. Miehen työpaikalla tuntuu olevan niin että miehet automaattisesti tekee enemmän työmatkoja kuin naiset. Ihan hyvin voisi miehet pitää puolensa. Kaikilla siinä tiimissä on kuitenkin sama työsopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa siitä, että jos hän on kuukaudessa 5 päivää pois kuvioista, niin hänen pitää sitten vastaavasti ottaa enemmän vastuuta perheen pyörittämisestä kotona ollessaan, jotta sinä et uuvu. Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna. Sulle siis saman verran vapaailtoja kuussa. Näin varmistetaan myös se, että lapsista ei tule sellaisia jotka pyytävät apua joka asiaan aina vain äidiltä, vaikka isä olisi vieressä ja äiti tyyliin vessassa tai suihkussa.
"Mies kuitenkin saa työmatkoillaan todella paljon omaa vapaa-aikaa sinuun verrattuna"
Onko tän kirjoittaja ikinä tehnyt reissutyötä? Ja jos on, niin millaisessa organisaatiossa?
Oma vapaa-aika on kyllä työmatkoilla ainakin meillä vähisdä. Pitkiä tylsiä lentoja, päälle usein tylsä pitkä junamatka, aikaero väsymys joko kova tai ihan kauhea. Päivät palavereissa ja illat meilien lukemista ja niiden muiden töiden tekemistä. Joskus joku illallinen asiakkaan kanssa jolloin olet töissä.
Sama revohka takaisin. Kaukana hohdokkaasta hotellielämästä runsaan vapaa-ajan kanssa.
Juuri näin, työmatkoja hohdokkaina pitävät eivät luultavasti itse matkusta. Tottakai ne ovat joskus kivoja ja pääsee käymään maissa joihin ei muuten tulisi mentyä mutta ei se mitään luksusta tai lomailua ole.
Se kotona oleva puoliso ei ehkä koskaan koe vastaavaa, ei edes niitä ”joskus kivoja matkoja kun pääsee käymään maissa, johon ei muuten tulisi mentyä”. Tämä se dilemma varmaan osaltaan onkin. Kotiarkea pyörittävä jättäisi joskus mielellään lastenhoitorumban taakseen ja lähtisikäymään ”maassa, johon ei muuten tulisi mentyä”. Ei kukaan ole luksuksesta puhunut, enemmänkin kyse on vaihtelusta. Ja kotona olijaa vaihtelu kyllä virkistäisi joskus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sua oikein hyvin. Meillä miehen työmatkat lisääntyi pikkuhiljaa hiipimällä. Eli näistä asioista ei mitään periaatekeskusteluja käyty, sillä se oli vain työtä ja työtehtävät tulee ja menee.
Alkuun hän oli työmatkalla noin 2 pv kuukaudessa, lisääntyen niin, että jossain vaiheessa työmatkoja oli 2-4 pv viikossa. Mutta näistä työtehtävistä ei voinut kieltäytyäkään, jos hän työnsä halusi pitää. 10 vuotta mentiin näin, sitten mies vaihtoi työpaikkaa, sillä alkoi itsekin kokea jatkuvan reissaamisen raskaaksi.
Meillä nämä lisääntyneet työmatkat aiheutti kitkaa. Minä olin väsynyt, kun pyöritin arkea pienten lasten kanssa ja ehkä katkerakin, sillä olin jumissa kotona kun mies samaan aikaan teki uraa ja nautti työstään. Lasten kasvaessa opin nauttimaan viikoista, kun mies oli poissa. Miehen vanhemmuuteen reissaminen ei vaikuttanut muuten, kuin että hän oli aina se odotettu vanhempi, joka sai nauttia perhe-elämän kultareunasta. Minä taas olin se kuria pitävä, organisaattoriäiti, joka oli koko ajan käytettävissä.... ja väsynyt.
Kaikesta selvittiin ja perheenä jatkettu ja rakkautta riittää. En enää ole tuosta rankastsa ajasta katkera, mutta en ole sitä unohtanutkaan. Nyt lasten ollessa jo isoja koululaisia, nautimme tuon rankan ajan antimista ja hyvästä taloudellisests tilanteesta, mikä on pitkälti tuon miehen reissutyön ansiota. Tsemppiä!
Ja mikä sitten auttoi...? Yritin keskittyä omaan arkeen, en alkanut kotiorjaksi, vaan mies teki kotihommia ja esim laittoi ruokia valmiiksi ennen reissujaan. Jossain vaiheessa meillä oli myös siivousapua, mutta en kokenut sen auttavan arjen pyörityksessä yhtä paljon kuin esim. valmisruuat ja noutoruuat.
En myöskään kysellyt/enkä halunnut tietää kaikista hienoista ravintolakäynneistä. Joskus oli jopa helpointa, ettei soiteltu miehen työmatkan aikana. En halunnut muistutusta siitä, että hän vietti vapaaelämää hotellissa, samaan aikaan kun minä stressasin koulun, päiväkodin, oman työn, harrastuskuljetusten ja sairaiden lasten kanssa.
Minä sain sitten vapaa-iltoja ja kotityövapauksia, kun mies oli kotona. Lisäksi yhdessä tehdyt lomamatkat antoivat paljon. Pari kertaa vuodessa olin miehen mukana työmatkoilla, lapset isovanhemmilla. Hänen ollessaan töissä kiertelin kaupungilla, kävin hieronnassa jne. Illat vietettiin sitten yhdessä lapsetonta aikaa.
vapaaelämää hotellissa...Se onkin niin pirun hohdokasta viettää vapaata poissa kotoa ja rakkaidensa luota 12m2 huoneessa yksin päivästä toiseen. Älä kadehdu seillaisesta, josta tiedät tasan sen mitä nenästä suuhun valuu.
Kyllä, vapaaelämää rutiinien hoidosta!
Eli omaa aikaa esim. lukea kirjaa, katsoa filmiä, tehdä töitä, ottaa olut hotellin baarissa, käydä salilla tai vaikka vaan nukkua, jos siltä tuntuu. Itse teet myös ensin työpäivän, sitten samaan aikaan haet lapset hoidosta, ruokit, katsot koululaisten läksyt, Viet harrastuksiin, täytät liput ja laput, hoidat kaverisynttärit ja kaupassakäynnit sekä uudet hanskat hävinneiden tilalle, peset pyykit, nukutat nuorimmaisen ja valmistaudut seuraavan päivän vastaavaan rumbaan. Sillä aikaa mies.... lukee rauhassa kirjaa ja syö ravintolassa. Joskus jopa soittelee, kun ei oo muuta tekemistä... silloin mulla ei ole aikaa jutella, myöhemmin en enää jaksa.
T. Se entisen reissumiehen vaimo
Itse koin joskus, että mieheni luuli meidän tyyliin istuvan hyllyllä, kiltisti odottamassa kun hän teki rankan työrupeaman. Jotenkin oli vaiheita, ettei hän ymmärtänyt, millaista hulinaa se arki oikeasti oli. Mitä kaikkea siihen yhteenkin arkiviikkoon mahtui lääkärikäynneistä, riitojenselvittelyyn ja ruuanlaitoista oksennustauteihin. Niitäkin kun mahtui pikkulapsiaikaan ja usein tietysti miehen ollessa reissussa.
T. Se sama ex-reissaajan vaimo
Meilläkin tapahtuu kaikkea nimenomaan silloin kun mies on reissussa. Lapsilla on niin kova ikävä että järjestävät mulle ei niin kivoja yllätyksiä.
Ap
Pöh. Niin sä sen asian haluat nähdä. Miehen vika on lasten kiukuttelut, kun ihan kehtaa olla poissa kotoa. Rahaa se mies on teille tekemässä siellä, että voitte sitten vaikka lähteä perheenä tai ihan kahdestaankin reissuun.
Ap, jos teillä on "jopa 17 herätystä yössä" niinkuin sanot, niin joku on pahasti pielessä. Vai onko tuo joku poikkeustilanne, lapset sairaana tms.
Ja tuli tuosta palkasta vielä mieleen, että mitenkäs päivärahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ensinnäkin, juttele miehesi kanssa. Syyttelemättä, rakentaen.
Ja yritä muuttaa omaa asennettasi, se auttaa parhaiten sopeutumaan. Nyt vaikutat jotenkin katkeralta.
Ap, pidät puolesi ja otat välillä omaa aikaa. Matkusta vaikka ystävien kanssa jonnekin kaupunkilomalle aina välillä. Saat asua välillä hotellissa ja syödä ravintolassa rauhassa ilman jatkuvaa vastuussa olemista. Merkkaat kalenteriin selkeästi, milloin olet poissa ja annat miehesi hoitaa järjestelyt, jos joutuu työmatkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos teillä on "jopa 17 herätystä yössä" niinkuin sanot, niin joku on pahasti pielessä. Vai onko tuo joku poikkeustilanne, lapset sairaana tms.
Ja tuli tuosta palkasta vielä mieleen, että mitenkäs päivärahat?
Syytä lapsen heräilyihin ei tiedetä. Päällisin puolin terve lapsi. Ei nyt onneksi joka yö herätä noin usein. Viime yönä ehkä 6 kertaa.
Kun pohjapalkka on huono niin päivärahat siihen päälle ei tarkoita sitä että mies olisi hyvätuloinen. Sen verran on matala palkka että saan kotihoidontukeen hoitolisää.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ensinnäkin, juttele miehesi kanssa. Syyttelemättä, rakentaen.
Ja yritä muuttaa omaa asennettasi, se auttaa parhaiten sopeutumaan. Nyt vaikutat jotenkin katkeralta.
Juu. Asennetta pitää muuttaa. Siksihän kysyinkin täällä että miten muut on sopeutunut.
Ja joo. Tänään olen erityisen katkera koska olin ehtinyt sopimaan lapsetonta menoa yhdeksi lauantai aamuksi muutaman viikon päähän mutta nyt mies sanoikin että sillä on ehkä työmatka silloin tai sitten voi olla että sitä työmatkaa ei olekaan. Eli en voi sopia mitään viikkoa pidemmälle. Jopa vuorotyöläinen voi yleensä suunnitella mitä tekee vapaa ajallaan...
Ja niille jotka alussa vihjasi että aina voi erota: Se ei muuttaisi yhtään mitään. Miehen työ ei muuttuisi yhtään sen enempää ennalta arvattavaksi. Ei onnistuisi mikään säännöllinen viikko-viikko systeemi.
Ulkomaanmatkat on kivoja. Itse kun edellisessä työpaikassani jouduin usein (käytännössä kuukausittain) tekemään töiden puitteissa reissuja ulkomaille, otin jokaisen reissun yhteyteen pari päivää lomaa, jolloin reissun yhteydessä pääsin tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja naisiin. Antoisia reissuja. Miehet ymmärtävät. :)
Tokihan mulla on vaimoke täällä kotimaassa lapsia hoitamassa. Mutta en ole enää hänestä kiinnostunut. Pidän suhdetta yllä vain siksi, että vaimo maksaa puolet käytännön asioista (autolainasta, auton kuluista, ruoasta, asumisesta), sekä kustantaa lapsien vaatetukset käytännössä kokonaan (itsepähän hän niitä lapsia vuosia sitten ruinasi).
Vierailija kirjoitti:
Ap, pidät puolesi ja otat välillä omaa aikaa. Matkusta vaikka ystävien kanssa jonnekin kaupunkilomalle aina välillä. Saat asua välillä hotellissa ja syödä ravintolassa rauhassa ilman jatkuvaa vastuussa olemista. Merkkaat kalenteriin selkeästi, milloin olet poissa ja annat miehesi hoitaa järjestelyt, jos joutuu työmatkalle.
Huvimatkathan onkin sama asia kuin työmatkat. Kuinka pihalla te oikein olette?
Lisäksi aloittaja makaa kotona lasten varjolla, sopii mennä töihin tienaamaan niitä matkarahoja.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatkat on kivoja. Itse kun edellisessä työpaikassani jouduin usein (käytännössä kuukausittain) tekemään töiden puitteissa reissuja ulkomaille, otin jokaisen reissun yhteyteen pari päivää lomaa, jolloin reissun yhteydessä pääsin tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja naisiin. Antoisia reissuja. Miehet ymmärtävät. :)
Tokihan mulla on vaimoke täällä kotimaassa lapsia hoitamassa. Mutta en ole enää hänestä kiinnostunut. Pidän suhdetta yllä vain siksi, että vaimo maksaa puolet käytännön asioista (autolainasta, auton kuluista, ruoasta, asumisesta), sekä kustantaa lapsien vaatetukset käytännössä kokonaan (itsepähän hän niitä lapsia vuosia sitten ruinasi).
Voi katkera trolliparka. Uskottavuus: nolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, pidät puolesi ja otat välillä omaa aikaa. Matkusta vaikka ystävien kanssa jonnekin kaupunkilomalle aina välillä. Saat asua välillä hotellissa ja syödä ravintolassa rauhassa ilman jatkuvaa vastuussa olemista. Merkkaat kalenteriin selkeästi, milloin olet poissa ja annat miehesi hoitaa järjestelyt, jos joutuu työmatkalle.
Ihan hyvä idea olettaen, että myös miehellä on sama oikeus omiin LOMAmatkoihin.
Miten te, joilla miehet tekee paljon tai pitkiä työmatkoja kestätte miehen vieraissa käynnin? Olen kuullut että useilla reissuilla se ns. "kuuluu asiaan".