Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsivesipunktion tulokset vahvistavat down epäilyt, voinko jukisesti kertoa abortin syykso downin vai esitänkö että meni vaan kesken?
14.02.2019 |
Eli np ultrassa tuli downin suhdeluvuksi 1:150 ja 3 viikon päästä on lapsivesipunktio jonka tulosten jälkeen varmistuu down epäilys. Lapsella voi myös olla silti sydänvika jos ei ole downia. On myös mahdollista että lapsi on sydänvikainen down.
Olen elänyt lapsuuteni kehitysvammaisen pikkuveljen ehdoilla ja elämäni alkoi oikeastaan siinä kohtaa kun muutin kotoa. Minun mielenterveys ei kestäisi jos oma lapsenikin olisi syntyjään kehitysvammainen, sillä tiedän jo millaista se elämä on. Eli mikäli tuloksissa annetaan ymmärtää että down on melko todennäköinen, haluan raskauden keskeytyksen.
Saattaa olla ettemme tämän jälkeen enää uudelleen yritä lasta sillä, sillä en halua enää ehkä kokea tätä uudelleen, sillä raskaus ei muutenkaan ole ollut helppo.
Minua kuitenkin sen verran mietityttää muiden mielipide että voinko kertoa että lapsi vaan meni kesken enkä kertoa että downin takia tein abortin?
Kommentit (112)
Hirveää luettavaa. On olemassa oikeasti vaikeita ja jopa varhaislapsuudessa kuolemaan johtavia vammoja. Ja ihmiset ovat paniikissa downin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit vapaasti valita mitä haluat kertoa kenellekin. Läheisimmät ystävät varmasti ymmärtäisivät ja voisivat tukea paremmin jos kerrot totuuden heille, ellei sielläkin ole joukossa jotain kovin uskonnollista tyyppiä tms. Mutta tee miltä tuntuu.
Mutta: ymmärrän että olet musertunut, itsekin olisin, ja olisin aivan sairaana huolesta ja pelosta tuon ajan mitä tulosten odottelu kestää, mutta älä vielä heitä kirvestä täysin kaivoon, tuo suhdeluku on kuitenkin "vain" 1/150 eli se mikään 100% todennäköisyys ole... Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Voit vapaasti valita mitä haluat kertoa kenellekin. Läheisimmät ystävät varmasti ymmärtäisivät ja voisivat tukea paremmin jos kerrot totuuden heille, ellei sielläkin ole joukossa jotain kovin uskonnollista tyyppiä tms. Mutta tee miltä tuntuu.
Mutta: ymmärrän että olet musertunut, itsekin olisin, ja olisin aivan sairaana huolesta ja pelosta tuon ajan mitä tulosten odottelu kestää, mutta älä vielä heitä kirvestä täysin kaivoon, tuo suhdeluku on kuitenkin "vain" 1/150 eli se mikään 100% todennäköisyys ole... Voimia.
Älä ruoki trollia.
Täällä väitellään tuosta 5 mm niskaturvotuksesta - ehkä tuo 1/150 on saatu sillä laskukaavalla johon otetaan mukaan NT, hormonit, ikä, paino ym.
Minulla on kehitysvammainen perheenjäsen, kehitysvammaisia tuttavia ja vieläpä ohjaan työkseni kehitysvammaisia. Eli kokemusta on, mutta silti en ymmärrä miksi joku edes miettii down vauvan abortointia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voimia sinulle. Olen ollut samassa tilanteessa miettimässä samoja asioita. Olen jopa kirjoittanut siitä tänne palstalle ja saanut näitä samoja kommentteja, mitä sinäkin, joissa epäillään kertomuksesi todenperäisyyttä (valitettavasti osalla palstalaisista on todella omituiset lähtökohdat keskusteluihin). Tosin minulla ei ole vammaista sisarusta. Punktiossa sikiöllämme todettiin down, ja päädyimme lääkkeelliseen keskeytykseen. Valitsin kertoa asiasta kaikille kysyjille rehellisesti - läheisimpien kanssa keskustelimme enemmän ja vähemmän läheisille kerroin vain lyhyesti, minkä jälkeen vaihdoin aihetta. Sain lähes pelkkää kannustusta ja tukea. Vain yksi ihminen kauhistui, että keskeytän raskauden downin oireyhtymän vuoksi ja sanoi, ettei itse pystyisi siihen. En lähtenyt tuohon kommentoimaan mitään, vaikka olisin voinut sanoa hänelle, että itsekin aina kuvittelin itsestäni aivan samaa. Tositilanteessa ratkaisin sitten kuitenkin toisin.
Sinulla on minua paremmat perusteet keskeyttää, jos down todetaan, koska tiedät omasta kokemuksesta mitä se todellisuus on. Jos vain voit, kertoisin päätöksestä myös äidillesi, vaikka se onkin hänelle vaikea uutinen. Sinun ja äitisi välisen suhteen kannalta on tärkeää, että äitisi saa tietää rehellisesti siitä, minkälaista sinun lapsuutesi on ollut vammaisen veljesi rinnalla. Tämä tilanne voi toimia tapana avata keskustelua siitä aiheesta.
Jos kuitenkin tuntuu siltä, että ei ole voimia puhua äitisi ja/tai jonkun muun kanssa asiasta suoraan, voit aivan hyvin toimia kuten ketjussa on jo ehdotettukin. Sanot vain että lasta ei valitettavasti tulekaan. Et ole velvollinen selittämään enempää ja vain harva tuossa tilanteessa lähtee utelemaan lisää. Voit miettiä valmiiksi, mitä vastaat mahdollisiin uteluihin, esim. "En halua puhua asiasta enempää".
Voimia sinulle.
Kyllä mä olen aika avoimesti kertonut. Aivan sama mitä ajatellaan, itselläkin kuitenkin esikoinen on kv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä väitellään tuosta 5 mm niskaturvotuksesta - ehkä tuo 1/150 on saatu sillä laskukaavalla johon otetaan mukaan NT, hormonit, ikä, paino ym.
Mulle vaan kerrottiin tuo suhdeluku, mutta olen suth nuori ja normaalipainoinen ja pikkuveljen kehitysvammaisuutta minun eikä miehen suvussa ei ole sairauksia. Eli jos nuo seikat on tässä asiassa mun puolella, vaikka niskaturvotus on valtava.
Ja olen päättänyt että jos punktion tulokset on huonoja, teen abortin ja kerron syyn lähimille, töihin ja äidille sanon vaan että meni vaan kesken.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, voimia sinulle. Olen ollut samassa tilanteessa miettimässä samoja asioita. Olen jopa kirjoittanut siitä tänne palstalle ja saanut näitä samoja kommentteja, mitä sinäkin, joissa epäillään kertomuksesi todenperäisyyttä (valitettavasti osalla palstalaisista on todella omituiset lähtökohdat keskusteluihin). Tosin minulla ei ole vammaista sisarusta. Punktiossa sikiöllämme todettiin down, ja päädyimme lääkkeelliseen keskeytykseen. Valitsin kertoa asiasta kaikille kysyjille rehellisesti - läheisimpien kanssa keskustelimme enemmän ja vähemmän läheisille kerroin vain lyhyesti, minkä jälkeen vaihdoin aihetta. Sain lähes pelkkää kannustusta ja tukea. Vain yksi ihminen kauhistui, että keskeytän raskauden downin oireyhtymän vuoksi ja sanoi, ettei itse pystyisi siihen. En lähtenyt tuohon kommentoimaan mitään, vaikka olisin voinut sanoa hänelle, että itsekin aina kuvittelin itsestäni aivan samaa. Tositilanteessa ratkaisin sitten kuitenkin toisin.
Sinulla on minua paremmat perusteet keskeyttää, jos down todetaan, koska tiedät omasta kokemuksesta mitä se todellisuus on. Jos vain voit, kertoisin päätöksestä myös äidillesi, vaikka se onkin hänelle vaikea uutinen. Sinun ja äitisi välisen suhteen kannalta on tärkeää, että äitisi saa tietää rehellisesti siitä, minkälaista sinun lapsuutesi on ollut vammaisen veljesi rinnalla. Tämä tilanne voi toimia tapana avata keskustelua siitä aiheesta.
Jos kuitenkin tuntuu siltä, että ei ole voimia puhua äitisi ja/tai jonkun muun kanssa asiasta suoraan, voit aivan hyvin toimia kuten ketjussa on jo ehdotettukin. Sanot vain että lasta ei valitettavasti tulekaan. Et ole velvollinen selittämään enempää ja vain harva tuossa tilanteessa lähtee utelemaan lisää. Voit miettiä valmiiksi, mitä vastaat mahdollisiin uteluihin, esim. "En halua puhua asiasta enempää".
Voimia sinulle.
Kiitos sinulle ja kaikille muillekin jotka jaksoivat kommentoida ja kertoa mielipiteensä asiasta. Koitan laittaa tämän ketjun talteen ja tulla kertomaan miten punktio meni ja mitä tuli tulokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä et menisi niptiin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen aika avoimesti kertonut. Aivan sama mitä ajatellaan, itselläkin kuitenkin esikoinen on kv.
Itsellä muuten tulee reilun viikon päästä tasan 10v tuosta ajasta. Koko kevät oli mustaa ja synkkää. Meillä vielä kävi vähän samoin, että mies pelleili kumin kanssa ja kävi kuten kävi. Itse tiesin, että en pysy järjissäni ellen saa "uutta" lasta ja mies kieltäytyi siitä. Mutta tuli sitten onneksi järkiinsä ja noiden kahden raskauksien la:n väli oli 13 kk. Ja nyt on ihana terve iltatähti (olin sitten 41v kun lapsi syntyi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, ettei autismi näy missään punktioissa. Ne tulee aina yllätyksenä
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei autismi näy missään punktioissa. Ne tulee aina yllätyksenä
Joo, meilläkin kävi todellinen tuuri, koska sairastun raskausaikana kilpirauhasen tulehdukseen/vajaatoimintaan ja vasta jälkikäteen kuulin, että aiheuttaa autismia. t. 69/73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kehitysvammainen perheenjäsen, kehitysvammaisia tuttavia ja vieläpä ohjaan työkseni kehitysvammaisia. Eli kokemusta on, mutta silti en ymmärrä miksi joku edes miettii down vauvan abortointia
Nyt kyllä hieman epäilen.
Kehitysvammaisten kanssa paljon olleen henkilön pitäisi tietää, että myös downin syndroomassa on useita vaikeusasteita.
Lapsi voi olla todella vaikeasti kehitysvammainen, ei opi koskaan kävelemään eikä puhumaan.
Nämä julkisuudessa olleet down-ihmiset (Salatut elämät yms.) ovat antaneet vammasta vain tietynlaisen kuvan, jossa hieman tuettuna pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää.
Suuri yleisö ei näe niitä vakavasti sairaita down-ihmisiä, jotka ovat laitoshoidossa koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin varmaan että lapsi jouduttiin vammaisuutensa takia abortoimaan, ja kun joku kysyisi mikä vamma, niin sanoisin että paha vamma, ja että en halua puhua asiasta enempää. Näin en valehtelisi, mutta pitäisin silti osan aborttipäätöksestä itselläni, eli mua ei haittaisi vaikka ympäristö luulisi vamman laaduksi mitä vain, koska kieltäytyisin puhumasta asiasta enempää vedoten asian rankkuuteen.
Sitä myös aloittajana miettisin, että mikäli vammaisuus lapsessa on ehdoton ei, niin ehkä ei kannata tehdä sitten lasta ollenkaan, sillä on olemaassa vaikka mitä vammaisuuksia, jotka eivät näy sikiöaikaisissa tutkimuksissa, ja se lapsi voi vammautua myös synnytyksessä, sekä myöhemmin elämässään. Vammaisuusmahdollisuus on jokaisella ihmisellä joka tällä pallolla elää, ja jos tietää jo etukäteen ettei vammaista lasta halua, niin sitten on parasta olla lisääntymättä kokonaan. Voin kertoa että downia pahempiakin vammanlaatuja on olemassa vaikka millä mitalla...
Tottakai jokainen tämän tietää.
Siihen sopeutuu kyllä kun tilanne on mikä on, mutta on eri asia tuoda ehdointahdoin vammainen lapsi maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kehitysvammainen perheenjäsen, kehitysvammaisia tuttavia ja vieläpä ohjaan työkseni kehitysvammaisia. Eli kokemusta on, mutta silti en ymmärrä miksi joku edes miettii down vauvan abortointia
Nyt kyllä hieman epäilen.
Kehitysvammaisten kanssa paljon olleen henkilön pitäisi tietää, että myös downin syndroomassa on useita vaikeusasteita.Lapsi voi olla todella vaikeasti kehitysvammainen, ei opi koskaan kävelemään eikä puhumaan.
Nämä julkisuudessa olleet down-ihmiset (Salatut elämät yms.) ovat antaneet vammasta vain tietynlaisen kuvan, jossa hieman tuettuna pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää.
Suuri yleisö ei näe niitä vakavasti sairaita down-ihmisiä, jotka ovat laitoshoidossa koko elämänsä.
Kaikentasoisia downeja tunnen. Suurin osa todellakin on juuri näitä hyvin pärjääviä. Vaikeat vammat downeilla ovat erittäin harvinaisia. Minulla ei ole mitään syytä valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin varmaan että lapsi jouduttiin vammaisuutensa takia abortoimaan, ja kun joku kysyisi mikä vamma, niin sanoisin että paha vamma, ja että en halua puhua asiasta enempää. Näin en valehtelisi, mutta pitäisin silti osan aborttipäätöksestä itselläni, eli mua ei haittaisi vaikka ympäristö luulisi vamman laaduksi mitä vain, koska kieltäytyisin puhumasta asiasta enempää vedoten asian rankkuuteen.
Sitä myös aloittajana miettisin, että mikäli vammaisuus lapsessa on ehdoton ei, niin ehkä ei kannata tehdä sitten lasta ollenkaan, sillä on olemaassa vaikka mitä vammaisuuksia, jotka eivät näy sikiöaikaisissa tutkimuksissa, ja se lapsi voi vammautua myös synnytyksessä, sekä myöhemmin elämässään. Vammaisuusmahdollisuus on jokaisella ihmisellä joka tällä pallolla elää, ja jos tietää jo etukäteen ettei vammaista lasta halua, niin sitten on parasta olla lisääntymättä kokonaan. Voin kertoa että downia pahempiakin vammanlaatuja on olemassa vaikka millä mitalla...
Tottakai jokainen tämän tietää.
Siihen sopeutuu kyllä kun tilanne on mikä on, mutta on eri asia tuoda ehdointahdoin vammainen lapsi maailmaan.
Lapsi on jo maailmassa kohdussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä väitellään tuosta 5 mm niskaturvotuksesta - ehkä tuo 1/150 on saatu sillä laskukaavalla johon otetaan mukaan NT, hormonit, ikä, paino ym.
Mulle vaan kerrottiin tuo suhdeluku, mutta olen suth nuori ja normaalipainoinen ja pikkuveljen kehitysvammaisuutta minun eikä miehen suvussa ei ole sairauksia. Eli jos nuo seikat on tässä asiassa mun puolella, vaikka niskaturvotus on valtava.
Ja olen päättänyt että jos punktion tulokset on huonoja, teen abortin ja kerron syyn lähimille, töihin ja äidille sanon vaan että meni vaan kesken.
Ap
Ei kun tuo suhdeluku / todennäköisyys saadaan kun lasketaan jollain kaavalla todennäköisyys kehitysvammaisuudelle ja siihen kaavaan huomioidaan mm paino (oli se miten normaali tahansa), lisäksi niitä istukkahormonien arvoja joita verikokeessa mitattu. Paino ja ikä on tässä varmasti puolellasi mutta ne ovat mukana siinä kaavassa jolla suhdeluku lasketaan. Siinä on mukana myös niskaturvotuksen arvo eli se pelkkä 5 mm ei kerro lopullista totuutta.
Avoimuus ehkäisee tutkitusti mielenterveyden häiriöitä. Jos käytät energiaasi jonkin suuren asian salaamiseen, se pyörii alitajunnassasi ja mahdollisesti aiheuttaa ahdistuneisuutta, jolloin psyyke alkaa horjua.
Kerro jos haluat.