Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pappa betalar - ketju
13.02.2019 |
Tähän ketjuun listataan niitä asioita joita teidän vanhempanne ovat maksaneet teidän puolestanne.
- - - -
Minulle vanhemmat maksoivat opiskelun, ajokortin, auton, omistusasunnon, huonekalut, sijoitusasunnon, valmiin osakesalkun ja valmiin oesämunan säästöistä. Näiden lisäksi maksavat edelleen joka vuotisen perheen yhteisen loman ulkomaille sekä festarit.
Kommentit (54)
Olen saanut vaikka mitä. Aikaa ja rahaa. Upeinta on, että isä on rakentanut mulle talon.
Kaiken tämän luksuksen voisin mielellään jakaa sisaruksen kanssa, jos olisin sellaisen saanut... No en minä valita, olen kultalusikalla ruokittu. Omille lapsilleni siirrän samaa hyvää eteenpäin, mitä itse olen saanut. Joutuvat tosin jakamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajokortin.
Menin 16 vuotiaana osa-aikatöihin.
Myöhemmin olen kerran lainannut rahaa eikä sitä ole tarvinnut maksaa takaisin.
Minulla vanhemmat maksoivat kaiken kotona asuessani 19-vuotiaaseen asti (elämisen lisäksi ajokortin, ratsastusharrastuksen, soittimet ja vaatteet jotka halusin). Olin kyllä kesätöissä lukiossa, palkalla ostin mm. pyörän. Kotoa muuttamisen jälkeen tukeminen on jatkunut ja keskittynyt lähinnä asumiseen. Opiskeluaikana asuin vanhempien ostamassa yksiössä ilman kuluja. Heti valmistumisen jälkeen ostivat uuden auton ja aso-asunnon, myöhemmin antoivat käsirahan mieheni ja minun ensiasunnon lainaan. Kun vuosia myöhemmin ostettiin okt, takasivat lainan.
Nykyään vanhempani ovat hyvätuloisia eläkeläisiä ja olemme puolisoni kanssa molemmat vakavaraisessa työssä. Silti vanhemmat antavat yhä avokätisiä lahjoja ja siirtävät säännöllisesti lapsilleni sijoitettavaa rahaa. Molemmilla lapsilla (alakouluikäisiä) on parinkymmenen tuhannen salkku tällä hetkellä.
Käsitän täysin, kuinka paljon vanhempieni panos on helpottanut elämääni ja yritämmekin nyt mahdollisuuksien mukaan helpottaa myös heidän elämäänsä.
Huh huh miten elämä kohtelee eriarvoisesti.
Mun ilkeät väkivaltaiset vanhemmat kaltoinkohtelivat ja hakkasivat lapsiaan 18v ikään asti jolloin heittivät pihalle sanoen että nyt loppu heidän vastuut, omillas oot ja takasin ei tartte tulla.
En ole saanut tuon jälkeen kertaakaan henkistä tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa. En killinkiäkään rahaa, en ainuttakaan lahjaa, en yhtään MITÄÄN. Mun vanhemmat lopetti yhteydenpidon tuohon, emme ole vuosikymmeniin olleet yhteydessä.
Noin käy kun sellaset jotka inhoaa lapsia, tekee niitä kuitenkin.
Vihaan hirviövanhempiani, toivottavasti saavat kurjan vanhuuden.
Ajokortti, ulkomaanmatkat, kotiin paljon huonekaluja, läppärin, mitä milloinkin.. -N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on neljä sisarusta. Isoveli, isosisko, minä ja pikkuveli.
Isä oli yrittäjä. Lapsuudesta lähtien olin "poikkeava" muista sisaruksista.
Olin aktiivinen, hyväntuulinen ja äärimmäisen omatoiminen.
Kun isälläni oli aikaa, niin keskustelin hänen kanssaan. Hän otti minut myös pyynnöstäni mukaan tavatessaan asiakkaita. Olin tosiaan silloin alle kouluikäinen.
Ei siis ihme, että isäni on tukenut minua. Pyrkimys menestykseen ja positiivinen halu tehdä työtä. :)
Sisaret kateellisina?
Kaksi näistä edelleen hiljaisena hymistelee nurkissa. Viinaa kun saavat niin, haukkuvat kaiken. Isän, äidin ja minut. Loppuillasta haukkuvat toisensakin. Nyrkeinkin. 😑
Seuraavana päivänä pyydetään anteeksi.
Olen tottunut tuohon kuvioon. Täytyy ottaa huomioon juhlia järjestettäessä.
Oletko perheesi,isäsi golden child?
Vierailija kirjoitti:
Huh huh miten elämä kohtelee eriarvoisesti.
Mun ilkeät väkivaltaiset vanhemmat kaltoinkohtelivat ja hakkasivat lapsiaan 18v ikään asti jolloin heittivät pihalle sanoen että nyt loppu heidän vastuut, omillas oot ja takasin ei tartte tulla.En ole saanut tuon jälkeen kertaakaan henkistä tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa. En killinkiäkään rahaa, en ainuttakaan lahjaa, en yhtään MITÄÄN. Mun vanhemmat lopetti yhteydenpidon tuohon, emme ole vuosikymmeniin olleet yhteydessä.
Noin käy kun sellaset jotka inhoaa lapsia, tekee niitä kuitenkin.
Vihaan hirviövanhempiani, toivottavasti saavat kurjan vanhuuden.
No sulla ei todellakaan mennyt että pappa tai mamma betalar.Miten olet jaksanut ponnistaa noista lähtökohdista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elatuksen tietty lukioaikana, ajokortin, läppärin opiskeluihin, huonekaluja ja tarpeita solukämppään, junamatkoja kotiseudulle, jostain syystä puhelinlaskut yli 20-vuotiaaksi, kunnes totesin, että se minimaalinen kustannus ei talouttani kaataisi.
Lisäksi silloin tällöin tarjoavat ravintolakäynnin jos syödään yhdessä ja nykyään täys ylläpito kunhan sukuloimaan mummolaan raahaudutaan. Ai niin, ja yhdet lennot ulkomaille.
Tiedä sitten johtuuko hyvästä avustuksesta vai jostain omista teoista, mutta minulla ei ole ollut eläessäni tiukkaa rahasta. Toki elän aika vaatimattomasti ja opiskellessanikin olin kesät aina töissä ja osin talvellakin.
Et voinut itse valita huonekaluja?
Eivät oikein mitään mutta sain perinnön.
Puolukkahillokin oli arvossaan siihen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla vanhemmat maksoivat kaiken kotona asuessani 19-vuotiaaseen asti (elämisen lisäksi ajokortin, ratsastusharrastuksen, soittimet ja vaatteet jotka halusin). Olin kyllä kesätöissä lukiossa, palkalla ostin mm. pyörän. Kotoa muuttamisen jälkeen tukeminen on jatkunut ja keskittynyt lähinnä asumiseen. Opiskeluaikana asuin vanhempien ostamassa yksiössä ilman kuluja. Heti valmistumisen jälkeen ostivat uuden auton ja aso-asunnon, myöhemmin antoivat käsirahan mieheni ja minun ensiasunnon lainaan. Kun vuosia myöhemmin ostettiin okt, takasivat lainan.
Nykyään vanhempani ovat hyvätuloisia eläkeläisiä ja olemme puolisoni kanssa molemmat vakavaraisessa työssä. Silti vanhemmat antavat yhä avokätisiä lahjoja ja siirtävät säännöllisesti lapsilleni sijoitettavaa rahaa. Molemmilla lapsilla (alakouluikäisiä) on parinkymmenen tuhannen salkku tällä hetkellä.
Käsitän täysin, kuinka paljon vanhempieni panos on helpottanut elämääni ja yritämmekin nyt mahdollisuuksien mukaan helpottaa myös heidän elämäänsä.
Annettiinko sama sisaruksille vai oletko ainut lapsi?
Vaatteet ja ruoan. Itse olen maksanut vain viinat ja kaljat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh miten elämä kohtelee eriarvoisesti.
Mun ilkeät väkivaltaiset vanhemmat kaltoinkohtelivat ja hakkasivat lapsiaan 18v ikään asti jolloin heittivät pihalle sanoen että nyt loppu heidän vastuut, omillas oot ja takasin ei tartte tulla.En ole saanut tuon jälkeen kertaakaan henkistä tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa. En killinkiäkään rahaa, en ainuttakaan lahjaa, en yhtään MITÄÄN. Mun vanhemmat lopetti yhteydenpidon tuohon, emme ole vuosikymmeniin olleet yhteydessä.
Noin käy kun sellaset jotka inhoaa lapsia, tekee niitä kuitenkin.
Vihaan hirviövanhempiani, toivottavasti saavat kurjan vanhuuden.
No sulla ei todellakaan mennyt että pappa tai mamma betalar.Miten olet jaksanut ponnistaa noista lähtökohdista?
No, hyvin, mutt se vaati kyllä yli-inhimilliset ponnistelut, koska olin niin vaurioitunut. Lukio piti maksaa työtä tehden, yliopisto työtä tehden, välillä näin nälkää ja keräsin pulloja.
Musta tuli akateeminen ja etenin johtajaksi, juurikin sillä asenteellä että kestän kurjuutta ja vastoinkäymisiä enkä menetä toimintakykyäni.
Nyt mun vanhemmat vihaa mua kun oon ”herraportaassa” ja suvun kautta ovat mulle märisseet että heiän ansiotaan kun he ”kaiken mulle antoivat ja tekivät”. HAH HAH! sen enempää ei voi lastaan laiminlyödä kuin he tekivät. Mikään, siis yhtään mikään ei ole heidän ansiotan.
Paitsi ehkä se että oon elossa. Parikertaa meinas henki lähteä kun isä lapsena kuristi liki tajuttomaksi.
Kustantivat elämäni siihen asti kunnes pääsin ylioppilaaksi vuonna 2009. Sen jälkeen olen saanut ehkä yhteensä 500€ käteistä ihan muuten vaan. Läppärit, opiskelut sun muut olen rahoittanut itse. Ajokorttia en ole raaskinut hommata, mutta ehkä lähitulevaisuudessa.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi näistä edelleen hiljaisena hymistelee nurkissa. Viinaa kun saavat niin, haukkuvat kaiken. Isän, äidin ja minut. Loppuillasta haukkuvat toisensakin. Nyrkeinkin. 😑
Seuraavana päivänä pyydetään anteeksi.
Olen tottunut tuohon kuvioon. Täytyy ottaa huomioon juhlia järjestettäessä.