Pitkästä liitosta eronneet, jakakaa parhaimmat vinkit

Vähän liian laaja kysymys.

Ongelma kannattaa aina pilkkoa ja hoitaa asia kerrallaan. Kyllä siitä selviää kun käy toimeen ja päämäärä selvillä, eli millaisen elämän itselleen tahtoo.

Minä lähdin 20 vuoden liitosta. Lapset oli teinejä ja jäivät asumaan isälleen sillä ajatuksella etten kodista heitä revi ja halutessaan muuttavat luokseni. Maksoin elatusmaksua isälle. Yksitellen sitten vuoden sisällä kaikki kolme muuttivat perässäni.

Omaisuus jaettiin siten, että molemmat otti omansa. Tietty kun lähdin niin lähes kaikki kodintavara jäi miehelle ja lapsille. Itse hankin pikkuhiljaa tavaroita. Huonekaluja oli pakko ostaa heti muuttaessani. Kun lapset muuttivat luokseni niin elatusasiat hoidettiin lastenvalvojan kautta.

Hyvin selviää! Taloudelliset asiat on tietenkin selvitettävä huolella, pidä puolesi! Parasta on, jos asioista ei tarvitse riidellä, se syö turhaan voimia. Mutta en tiedä ketään, joka olisi eroon kuollut, elämä jatkuu! Ja usein entistä parempana, kun raskas päätös on tehty.

Kun käytännön asioista on sovittu tai päätetty, sitten vaan pontevasti asiat toimeksi! Siinä vaiheessa ei kannata liikaa tunteilla, sitä kyllä joutaa myöhemminkin. Mutta ylipäätään ei kannata jäädä kauhistelemaan tai vellomaan tilanteeseen, parasta hyväksyä tapahtunut ja suunnata katse eteenpäin! Lasten kanssa tietenkin kannattaa viettää aikaa mahdollisimman paljon, varsinkin jos tuntuu, että tilanne heitä hämmentää. Usein jo teini-ikäiset ymmärtävät tilanteen, ja saattavat kokea eron jopa helpottavana, jos tilanne ennen eroa on ollut kotona tulehtunut.

Tsemppiä ja voimia!

Omaisuus jaetaan, lapset jaetaan eli kysytään niiltä kumman kanssa haluavat elää vaiko vuoroviikoin. Ajan kanssa selvitään, miten selvitään. Omasta erosta on 15v ja nyt kun esikoinen sai vauvan, vuosien jälkeen tunsin surua erosta, en voi yhdessä isoisän kanssa iloita vauvasta, ei samaa nykyisen puolison kanssa, joka ei ole vauvan isoisä.

Meillä oli omaisuutta sen verran, että palkkasimme juristin laatimaan osituksen. Se oli selkeä, riidaton ja molempia osapuolia tyydyttävä. 

Emme riidelleet irtaimistosta. Halusin vain mummoni perintöhuonekalut ja muutamia ostamiani huonekaluja, mutta muutenhan sitä haluaa lähteä aloittaakseen kaiken aivan alusta.Mitä järkeä on raahata muistoja perässään?

Meillä ei ollut lapsia, mutta kolme kissaa. Sovimme kissojenkin kanssa ihan nätisti, että kaksi jäi miehelle ja yksi minulle.

Minä en jättäisi teinejä yksin tekemään asumispäätöstä kriisin keskellä. Pohtikaa mieluummin ehdotus tai vaihtoehtoja valmiiksi ja ilmaiskaa teineille, että haluatte kuulla heidän mielipiteensä kyllä. Oli päätös mikä tahansa, niin vastuu on aikuisten, ei nuorten.