Mihin rakastuit miehessäsi ensimmäisenä?

Lämmin, avoin katse ja ihana hymy. Olin myyty ensisilmäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on mielestäni niin komea ja ihanan nörtti ja ihana persoona. Rakastuin myös hänen ominaistuoksuunsa ja siihen että hänen kanssaan on niin ihana rakastella. Oltiin molemmat ekan vuoden opiskelijoita samassa oppiaineessa kun tavattiin.

Tuoksukin oli muuten tärkeä tekijä, sillon joskus. T:Ap

Todellakin. Feromonit eivät ole mitään huuhaata. Yhä edelleen 23 vuoden jälkeen rakastan mieheni tuoksua. Ja hän minun. Nenä edellä, sinkut! 😊

Ihan mahdottoman mukava ja hauska. 

Mahtavaan patukkaan.

Isoihin karvaisiin sieraimiin.

Luonteeseen, vaikka moni voisi pitää jopa pelottavana tätä tapaa millä mies ilmaisee itseään, suoraa ja rehellistä puhetta, sitä itse arvostan.

Avoimeen, positiiviseen ja ehdottoman hyväntahtoiseen luonteeseen. Ihan vähän myös siihen että mies oli järjestänyt kyseisen tilaisuuden tavatakseen minut :)

Siihen että mies ihan oikeasti kuunteli minua ja oli kiinnostunut mielipiteistäni.

Vierailija kirjoitti:

Ihan aluksi ulkonäköön. Lihaksikas, komea ja muutenkin aivan valloittavan näköinen. Kun vielä luonne oli yhtä ihana kuin ulkonäkö, se olikin menoa sitten. Tuosta kaikesta on aikaa kohta kolmekymmentä vuotta. Lihakset ovat vähän surkastuneet ja ulkonäkö muutenkin vähän rapistunut, mutta luonne on vain parantunut iän mukana. Rakastan edelleen tuota mölisköä. Samalla tavalla olen itsekin rapistunut mutta tiedän että tuo ihana rakastaa minua edelleen.

Ai että. Miehen pakaralihaksien alle on tullut muutamat ihovekit ja nekin näyttää hyvältä. Yhdessä vanheneminen on niin turvallista. T:Ap

Pitkänhuiskeaan olemukseen, ruskeisiin silmiin, leveään hymyyn ja nopeaan älyyn, terävään huumoriin ja ikäänsä nähden uskomattomaan viisauteen. Eikä mikään noista ole muuttunut vuosien myötä, ihan saman tyypin tunnistan yhä katsoessani, vaikka tunne, joka mussa syttyy onkin lempeää, rauhallista rakkautta alun kiihkeän ja vastaansanomattoman halun sijaan. Mutta jopa se halukin on siellä yhä suhteen pohjavirtana ja kun vain kiire välillä hellittää, se edelleen nousee esiin yhtä väkevänä ja kaiken muun tieltään työntävänä. Kaiken muun pahan vastapainoksi, mitä elämä on mulle tuonut, olen äärimmäisen onnellinen ja onnekas, kun olen saanut löytää hänen kaltaisen kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

onpa kiva ketju, saavat miehet välillä kehujakin :)

Tietenkin saa ja varsinkin pitkien suhteiden miehissä on sitä jotain. Hän on nyt täydellinen vaarikin.

Persoonaan.

Luonteeseen. Aluksi tietenkin epäilin onko tyyppi se mikä sanoo ja esittää. Meni noin 2kk kun oikein kyttäsin häntä etten taas pety. Kuukausi meni ennen kun oli seksiä ja aluksi ihmettelin ettei  pyydä heti seksiä. Kun enrmmän oltiin yhdessä, niin odotin koska muuttuu kuspääksi ja varsinkin kun se eka sänkyjuttu on taputeltu. Minulla on lapsia, mutta huomasin, kun alko enemmän viettää aikaa meillä niin hänestä ja pojasta tuli parhaat kaverit unohtamatta tytärtä, vaikka hheillä on isäkin. Oli se mikä sano olevansa. Kerroin hänelle myös etten luota ihmisiin. Mies sanoi että anna näyttää ja jos ei kelpaa niin potki ulos.... Ei ole tarvinut potkii ulos. On se mikä sano olevansa.