Lue keskustelun säännöt.
Täytän 28 ens viikolla ja erosimme juuri avomiehen kanssa
Kommentit (69)
Romahdin äsken ihan täysin :( pakkailen täällä kamojani ja nyt en enää tiedä mitä olen pakannut ja täällä on kaikki ihan sekaisin ja en tiedä mitä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Vierailija kirjoitti:
Romahdin äsken ihan täysin :( pakkailen täällä kamojani ja nyt en enää tiedä mitä olen pakannut ja täällä on kaikki ihan sekaisin ja en tiedä mitä teen.
Pitäiskö teidän vielä miettiä, jos noin koville ottaa
Mikä oli se perimmäinen syy erolle?
Vierailija kirjoitti:
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Olen eronnut mies itseasiassa. Kirjoitin tuollaisen hassun kirjoituksen. Älä ota sitä niin todesta.
Minä olen yllättynyt miten vähän pieni vauva itseasiassa vie rahaa. Ei se oikein syökään mitään ja äitiyspakkauksessa näytti olevan kaikki. Hoidan vauvaa aina kaksi viikkoa kuukaudessa.
Taloudellisesti pieni lapsi ei kyllä vie rahaa juurikaan. Enemmän koirakin vie.
Vauva on myös hoidettavana rento. Saa nukkua vauvan kanssa parhaimmillaan viisikin kertaa päiväunia.
Suosittelen sulle vauvaa. Harmi että en oikein tullut toimeen vauvan äidin kanssa mutta tytär on kyllä ihana olla elämässä. Hauska myös täällä vauvapalstalla neuvoa muita, kun on tavallaan yhteiskuntaluokassa arvoasemassa korkeammalla. Olen mies ja minulla on tytär.
Olen siis arvoasteikossa korkeimmalla tasolla heh :)
Vähän sääliksi käy ap:ta. Tulee ihan oikeasti kiire sen vauvan kanssa.
Ne vuodet vierii tosi nopeasti. Kun kirjoittelen tätä ja muistelen vauvavuosia niin mun tytär on jo 2-vuotias.
Kohta se menee kouluun ja olen opettanut sen lukemaan ennen sitä :) Ihanaa kun on oma lapsi ja se tarvitsee mua. Tunnen olevani tosi tärkeä ja rakastettu.
Se on ihan uudenlainen tunne. Etenkin kun olen mies niin tulee sellainen pätevä olo.
En vähääkään hetkauta jos parikymppiset naiset tokaisee jotain lapsellista. Naureskelen vain ja astelen aurinkoon mun ihanan tyttären kanssa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romahdin äsken ihan täysin :( pakkailen täällä kamojani ja nyt en enää tiedä mitä olen pakannut ja täällä on kaikki ihan sekaisin ja en tiedä mitä teen.
Pitäiskö teidän vielä miettiä, jos noin koville ottaa
Mikä oli se perimmäinen syy erolle?
Ei vain toimi. Viimeiset kaksi vuotta mennyt alamäkeen, eikä tunnu paranevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romahdin äsken ihan täysin :( pakkailen täällä kamojani ja nyt en enää tiedä mitä olen pakannut ja täällä on kaikki ihan sekaisin ja en tiedä mitä teen.
Pitäiskö teidän vielä miettiä, jos noin koville ottaa
Mikä oli se perimmäinen syy erolle?
Ei vain toimi. Viimeiset kaksi vuotta mennyt alamäkeen, eikä tunnu paranevan.
Mikä syy se tuollainen on? Jokin konkreettinen syy on oltava olemassa eikä naistenlehtien sanahelinää. Kun saat tiristettyä konkreettisen syyn, voit yrittää korjata sen
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romahdin äsken ihan täysin :( pakkailen täällä kamojani ja nyt en enää tiedä mitä olen pakannut ja täällä on kaikki ihan sekaisin ja en tiedä mitä teen.
Pitäiskö teidän vielä miettiä, jos noin koville ottaa
Mikä oli se perimmäinen syy erolle?
Ei vain toimi. Viimeiset kaksi vuotta mennyt alamäkeen, eikä tunnu paranevan.
Mikä syy se tuollainen on? Jokin konkreettinen syy on oltava olemassa eikä naistenlehtien sanahelinää. Kun saat tiristettyä konkreettisen syyn, voit yrittää korjata sen
ohis
Ei kumpikaan jaksa jatkuvaa riitelyä ilman syytä. Pelkkä rakkaus ei riitä.
swiig duudurleissin duudurleissin duudur kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Olen eronnut mies itseasiassa. Kirjoitin tuollaisen hassun kirjoituksen. Älä ota sitä niin todesta.
Minä olen yllättynyt miten vähän pieni vauva itseasiassa vie rahaa. Ei se oikein syökään mitään ja äitiyspakkauksessa näytti olevan kaikki. Hoidan vauvaa aina kaksi viikkoa kuukaudessa.
Taloudellisesti pieni lapsi ei kyllä vie rahaa juurikaan. Enemmän koirakin vie.
Vauva on myös hoidettavana rento. Saa nukkua vauvan kanssa parhaimmillaan viisikin kertaa päiväunia.
Suosittelen sulle vauvaa. Harmi että en oikein tullut toimeen vauvan äidin kanssa mutta tytär on kyllä ihana olla elämässä. Hauska myös täällä vauvapalstalla neuvoa muita, kun on tavallaan yhteiskuntaluokassa arvoasemassa korkeammalla. Olen mies ja minulla on tytär.
Olen siis arvoasteikossa korkeimmalla tasolla heh :)
Vähän sääliksi käy ap:ta. Tulee ihan oikeasti kiire sen vauvan kanssa.
Ne vuodet vierii tosi nopeasti. Kun kirjoittelen tätä ja muistelen vauvavuosia niin mun tytär on jo 2-vuotias.
Kohta se menee kouluun ja olen opettanut sen lukemaan ennen sitä :) Ihanaa kun on oma lapsi ja se tarvitsee mua. Tunnen olevani tosi tärkeä ja rakastettu.
Se on ihan uudenlainen tunne. Etenkin kun olen mies niin tulee sellainen pätevä olo.
En vähääkään hetkauta jos parikymppiset naiset tokaisee jotain lapsellista. Naureskelen vain ja astelen aurinkoon mun ihanan tyttären kanssa <3
Kuule. Menen mieluummin sähkötuoliin, kuin alkaisin tässä vaiheessa tekemään lapsia. Mieluummin olen koko elämäni lapseton kuin äiti alle 35-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
swiig duudurleissin duudurleissin duudur kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Olen eronnut mies itseasiassa. Kirjoitin tuollaisen hassun kirjoituksen. Älä ota sitä niin todesta.
Minä olen yllättynyt miten vähän pieni vauva itseasiassa vie rahaa. Ei se oikein syökään mitään ja äitiyspakkauksessa näytti olevan kaikki. Hoidan vauvaa aina kaksi viikkoa kuukaudessa.
Taloudellisesti pieni lapsi ei kyllä vie rahaa juurikaan. Enemmän koirakin vie.
Vauva on myös hoidettavana rento. Saa nukkua vauvan kanssa parhaimmillaan viisikin kertaa päiväunia.
Suosittelen sulle vauvaa. Harmi että en oikein tullut toimeen vauvan äidin kanssa mutta tytär on kyllä ihana olla elämässä. Hauska myös täällä vauvapalstalla neuvoa muita, kun on tavallaan yhteiskuntaluokassa arvoasemassa korkeammalla. Olen mies ja minulla on tytär.
Olen siis arvoasteikossa korkeimmalla tasolla heh :)
Vähän sääliksi käy ap:ta. Tulee ihan oikeasti kiire sen vauvan kanssa.
Ne vuodet vierii tosi nopeasti. Kun kirjoittelen tätä ja muistelen vauvavuosia niin mun tytär on jo 2-vuotias.
Kohta se menee kouluun ja olen opettanut sen lukemaan ennen sitä :) Ihanaa kun on oma lapsi ja se tarvitsee mua. Tunnen olevani tosi tärkeä ja rakastettu.
Se on ihan uudenlainen tunne. Etenkin kun olen mies niin tulee sellainen pätevä olo.
En vähääkään hetkauta jos parikymppiset naiset tokaisee jotain lapsellista. Naureskelen vain ja astelen aurinkoon mun ihanan tyttären kanssa <3
Kuule. Menen mieluummin sähkötuoliin, kuin alkaisin tässä vaiheessa tekemään lapsia. Mieluummin olen koko elämäni lapseton kuin äiti alle 35-vuotiaana.
35v on liian yläkanttiin. Sanoisin 30v on paras.
35-vuotiaana tulee kaikenlaisia riskejä ja ne kannattaa oikeasti ottaa todesta.
Kokemuksesta voin kertoa että sain esikoisen 36v, sitten toisen iltatähden 41v.
Ikää tulee ja sen huomaa. Et vielä huomaa ja kolmevitosena jo alkaa huomata.
Se väsymys on ihan erilaista kuin nuorena. Se tulee yllättäen.
Tajuat sitten kun olet nelkyt ja pienten lasten äiti.
Jos nyt saisin valita niin olisin tehnyt nuorena. Fysiikka on parempi ja jaksaisi oikeasti myös harrastaa kaiken ohessa.
Yritäpä käydä töissä, salilla ja lapset siinä ohessa. Ei onnistu kovinkaan helpolla.
Ikä tulee ja se yllättää kenet tahansa.
Mikä siinä suhteessa ei vaan toiminut? Kuusi vuotta yhdessä ja sitten yhteenmuutto kaatoi kaiken? Kerrotko vähän tarkemmin mitä ette vaan sietäneet toisissanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
swiig duudurleissin duudurleissin duudur kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Olen eronnut mies itseasiassa. Kirjoitin tuollaisen hassun kirjoituksen. Älä ota sitä niin todesta.
Minä olen yllättynyt miten vähän pieni vauva itseasiassa vie rahaa. Ei se oikein syökään mitään ja äitiyspakkauksessa näytti olevan kaikki. Hoidan vauvaa aina kaksi viikkoa kuukaudessa.
Taloudellisesti pieni lapsi ei kyllä vie rahaa juurikaan. Enemmän koirakin vie.
Vauva on myös hoidettavana rento. Saa nukkua vauvan kanssa parhaimmillaan viisikin kertaa päiväunia.
Suosittelen sulle vauvaa. Harmi että en oikein tullut toimeen vauvan äidin kanssa mutta tytär on kyllä ihana olla elämässä. Hauska myös täällä vauvapalstalla neuvoa muita, kun on tavallaan yhteiskuntaluokassa arvoasemassa korkeammalla. Olen mies ja minulla on tytär.
Olen siis arvoasteikossa korkeimmalla tasolla heh :)
Vähän sääliksi käy ap:ta. Tulee ihan oikeasti kiire sen vauvan kanssa.
Ne vuodet vierii tosi nopeasti. Kun kirjoittelen tätä ja muistelen vauvavuosia niin mun tytär on jo 2-vuotias.
Kohta se menee kouluun ja olen opettanut sen lukemaan ennen sitä :) Ihanaa kun on oma lapsi ja se tarvitsee mua. Tunnen olevani tosi tärkeä ja rakastettu.
Se on ihan uudenlainen tunne. Etenkin kun olen mies niin tulee sellainen pätevä olo.
En vähääkään hetkauta jos parikymppiset naiset tokaisee jotain lapsellista. Naureskelen vain ja astelen aurinkoon mun ihanan tyttären kanssa <3
Kuule. Menen mieluummin sähkötuoliin, kuin alkaisin tässä vaiheessa tekemään lapsia. Mieluummin olen koko elämäni lapseton kuin äiti alle 35-vuotiaana.
Minusta tuli isä 29-vuotiaana.
Kun minusta tuli toisen kerran isä 35-vuotiaana niin tuskin huomasin eroa. Noin viisi vuotta eroa. Nelikymppisenä tosin huomaa ettei ihan jaksa samaan tahtiin juosta pentujen perässä kuin kymmenen vuotta sitten :D
Kannattaa muistaa että neljänkympin tienoilla elimistö muuttuu radikaalisti, vaikka kuinka olisi sporttinen.
Tämä kannattaa muistaa aina. Nuorena ei tule ajatelleeksi sitä. Muistan aina kun ihmettelin nelikymppisiä tuttuja että mikäs tässä ja ei voi olla noin huono kunto.
Nyt tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
swiig duudurleissin duudurleissin duudur kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Olen eronnut mies itseasiassa. Kirjoitin tuollaisen hassun kirjoituksen. Älä ota sitä niin todesta.
Minä olen yllättynyt miten vähän pieni vauva itseasiassa vie rahaa. Ei se oikein syökään mitään ja äitiyspakkauksessa näytti olevan kaikki. Hoidan vauvaa aina kaksi viikkoa kuukaudessa.
Taloudellisesti pieni lapsi ei kyllä vie rahaa juurikaan. Enemmän koirakin vie.
Vauva on myös hoidettavana rento. Saa nukkua vauvan kanssa parhaimmillaan viisikin kertaa päiväunia.
Suosittelen sulle vauvaa. Harmi että en oikein tullut toimeen vauvan äidin kanssa mutta tytär on kyllä ihana olla elämässä. Hauska myös täällä vauvapalstalla neuvoa muita, kun on tavallaan yhteiskuntaluokassa arvoasemassa korkeammalla. Olen mies ja minulla on tytär.
Olen siis arvoasteikossa korkeimmalla tasolla heh :)
Vähän sääliksi käy ap:ta. Tulee ihan oikeasti kiire sen vauvan kanssa.
Ne vuodet vierii tosi nopeasti. Kun kirjoittelen tätä ja muistelen vauvavuosia niin mun tytär on jo 2-vuotias.
Kohta se menee kouluun ja olen opettanut sen lukemaan ennen sitä :) Ihanaa kun on oma lapsi ja se tarvitsee mua. Tunnen olevani tosi tärkeä ja rakastettu.
Se on ihan uudenlainen tunne. Etenkin kun olen mies niin tulee sellainen pätevä olo.
En vähääkään hetkauta jos parikymppiset naiset tokaisee jotain lapsellista. Naureskelen vain ja astelen aurinkoon mun ihanan tyttären kanssa <3
Kuule. Menen mieluummin sähkötuoliin, kuin alkaisin tässä vaiheessa tekemään lapsia. Mieluummin olen koko elämäni lapseton kuin äiti alle 35-vuotiaana.
Minusta tuli isä 29-vuotiaana.
Kun minusta tuli toisen kerran isä 35-vuotiaana niin tuskin huomasin eroa. Noin viisi vuotta eroa. Nelikymppisenä tosin huomaa ettei ihan jaksa samaan tahtiin juosta pentujen perässä kuin kymmenen vuotta sitten :D
Kannattaa muistaa että neljänkympin tienoilla elimistö muuttuu radikaalisti, vaikka kuinka olisi sporttinen.
Tämä kannattaa muistaa aina. Nuorena ei tule ajatelleeksi sitä. Muistan aina kun ihmettelin nelikymppisiä tuttuja että mikäs tässä ja ei voi olla noin huono kunto.
Nyt tiedän.
Toi on totta. 40v on puolet elämästä.
Nuorena kuvittelee olevansa ikuisesti samoissa voimissa. 80-vuotias on jo vanha ja nelkyt on puolet siitä. 35-vuotias synnyttäjä on todella rajoilla ja ei siitä turhaan lääkärit muistuttele. Pitää muistaa että jokaisen kohdalla raskautuminen ei onnistu helposti. Jos aloittaa 35-vuotiaana voi raskautua vasta neljäkymppisenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdit vielä erota useita kertoja, kun olet noin nuori.
Mikä maaginen rajapyykki se 35 on?
Jatkuva riitely ei ole syy erolle, vaan syy istua alas ja miettiä yhdessä mitä olette valmiita tekemään suhteenne korjaamiseksi ja mistä jatkuva kränä jatkuu. Yhteen muutettua voi viedä aikansa että molempien elämäntyylit mukautuvat yhteen ja se vaatii kompromisseja ja voi välillä aiheuttaa kitkaa. Missä tilanteissa riitelyä tulee? Onko teillä muuten stressiä? Onko teillä riittävästi läheisyyttä?
Kuulostat ikäiseksesi melko naiivilta tämän perusteella (ja ehkä myös ailtä, että olet katsonut liikaa Sinkkuelämää) . "Eroamassa koska kaikki ei ole kuin satua vaan. Riitely tarkoittaa että ette ole oikeita toisillenne, vaikka niin paljon rakastetaan ja byäääh" . News flash: kenenkään kanssa ei elämä ole yhtä juhlaa. Rakkaus vaatii välillä kompromisseja ja toisesta oppimista. Toki jos olette molemmat ihan surkeina 24/7, on yksinään parempi kuin huonossa seurassa, mutta suosittelen nyt vielä ratkaisukeskeistä lähestymistapaa.
T:N28
Miksi et voi viettää iltaa ystäviesi kanssa?
Miksi teidän pitää asua yhdessä ollaksenne yhdessä?
Ettekö voi asua erillään ja seurustella.
Mikä ihmeen pakko se on asua yhdessä ja kuvitella että se on ainoa oikea tapa olla.
En ymmärrä
Vierailija kirjoitti:
Täytän ensi viikolla 22 ja päätettiin avopuolison kanssa juuri meidän hääpäivä ensi vuodelle :)
Tapasin exäni kun olin 23v, naimisiin mentiin 25-vuotiaina, erottiin 36-vuotiaina. Nyt olen 38v ja tuntuu ekaa kertaa elämässäni siltä, että olen tavannut kauan kadoksissa olleen toisen puolikkaani viime vuonna :) <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
En ainakaan ennen kuin olen 35.
Hyvä päätös, kannattaa nauttia siitä vapaasta elämästä, sitten kun saa lapsen, mikään ei ole enää ennallaan ja oma aika kutistuukin siihen, että hoidat lapsen tarpeet ensisijaisesti 24/7. Sitten omaa aikaa jää tuurilla ehkä tunti pari illasta. :) Ja sittenkin sua saatetaan huudella apuun pinnasängystä. ;)
Mä tulin kans raskaaksi kun olin 35 v. Ekasta yrityskerrasta tärppäs. Tosin täytyy muistaa tässä se, että kaikki ei välttämättä ole noin hedelmällisiä tuossa iässä, ja sitä ei voi tietää etukäteen, pahimmalla tuurilla voi jäädä lapsettomaksi. Itse ajattelin tuolloin, etten takuulla tule raskaaksi heti, mutta toisin kävi.
Ja onnea synttärin johdosta, kyllä ehdit vielä löytää uuden ukon itsellesi! :) Onnea matkaan!
Todennäköisyys raskautumiselle yhdessä kierrossa on 25% ja sekin vain kaikkein hedelmällisimmässä iässä. Eli kun hedelmällisyys alenee, pienenee tuo todennäköisyyskin jyrkästi.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.