Lue keskustelun säännöt.
Täytän 28 ens viikolla ja erosimme juuri avomiehen kanssa
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
En ainakaan ennen kuin olen 35.
Hyvä päätös, kannattaa nauttia siitä vapaasta elämästä, sitten kun saa lapsen, mikään ei ole enää ennallaan ja oma aika kutistuukin siihen, että hoidat lapsen tarpeet ensisijaisesti 24/7. Sitten omaa aikaa jää tuurilla ehkä tunti pari illasta. :) Ja sittenkin sua saatetaan huudella apuun pinnasängystä. ;)
Mä tulin kans raskaaksi kun olin 35 v. Ekasta yrityskerrasta tärppäs. Tosin täytyy muistaa tässä se, että kaikki ei välttämättä ole noin hedelmällisiä tuossa iässä, ja sitä ei voi tietää etukäteen, pahimmalla tuurilla voi jäädä lapsettomaksi. Itse ajattelin tuolloin, etten takuulla tule raskaaksi heti, mutta toisin kävi.
Ja onnea synttärin johdosta, kyllä ehdit vielä löytää uuden ukon itsellesi! :) Onnea matkaan!
Todennäköisyys raskautumiselle yhdessä kierrossa on 25% ja sekin vain kaikkein hedelmällisimmässä iässä. Eli kun hedelmällisyys alenee, pienenee tuo todennäköisyyskin jyrkästi.
No mikähän todennäköisyys on raskautua yhdestä yhdyntäkerrasta 37-vuotiaana? Kun sellaisen lopputulos nukkua tuhisee tuossa viereisessä huoneessa. Mutta tämä on ohi aiheen, ei ap nyt tarvi mitään eipäs juupas väittelyä hedelmällisyydestä. Kyllä, on totta että hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta on myös totta että monet raskautuu ilman ongelmia. Se on vähän niin, että asiat tapahtuu jos ovat tapahtuakseen. Uskon että ap:kin löytää vielä jonkun, jonka kanssa pystyy elämään parisuhteessa onnellisena. Vaikka nyt just tuntuu pahalta, niin kannattaa yrittää ajatella että vuoden päästä voi kaikki olla ihan toisin. Ja että se, mitä on oppinut tästä nyt päättyneestä suhteesta, on valmistautumista siihen seuraavaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
swiig duudurleissin duudurleissin duudur kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Olen eronnut mies itseasiassa. Kirjoitin tuollaisen hassun kirjoituksen. Älä ota sitä niin todesta.
Minä olen yllättynyt miten vähän pieni vauva itseasiassa vie rahaa. Ei se oikein syökään mitään ja äitiyspakkauksessa näytti olevan kaikki. Hoidan vauvaa aina kaksi viikkoa kuukaudessa.
Taloudellisesti pieni lapsi ei kyllä vie rahaa juurikaan. Enemmän koirakin vie.
Vauva on myös hoidettavana rento. Saa nukkua vauvan kanssa parhaimmillaan viisikin kertaa päiväunia.
Suosittelen sulle vauvaa. Harmi että en oikein tullut toimeen vauvan äidin kanssa mutta tytär on kyllä ihana olla elämässä. Hauska myös täällä vauvapalstalla neuvoa muita, kun on tavallaan yhteiskuntaluokassa arvoasemassa korkeammalla. Olen mies ja minulla on tytär.
Olen siis arvoasteikossa korkeimmalla tasolla heh :)
Vähän sääliksi käy ap:ta. Tulee ihan oikeasti kiire sen vauvan kanssa.
Ne vuodet vierii tosi nopeasti. Kun kirjoittelen tätä ja muistelen vauvavuosia niin mun tytär on jo 2-vuotias.
Kohta se menee kouluun ja olen opettanut sen lukemaan ennen sitä :) Ihanaa kun on oma lapsi ja se tarvitsee mua. Tunnen olevani tosi tärkeä ja rakastettu.
Se on ihan uudenlainen tunne. Etenkin kun olen mies niin tulee sellainen pätevä olo.
En vähääkään hetkauta jos parikymppiset naiset tokaisee jotain lapsellista. Naureskelen vain ja astelen aurinkoon mun ihanan tyttären kanssa <3
Kuule. Menen mieluummin sähkötuoliin, kuin alkaisin tässä vaiheessa tekemään lapsia. Mieluummin olen koko elämäni lapseton kuin äiti alle 35-vuotiaana.
Nelikymppisenä tosin huomaa ettei ihan jaksa samaan tahtiin juosta pentujen perässä kuin kymmenen vuotta sitten :D
Kannattaa muistaa että neljänkympin tienoilla elimistö muuttuu radikaalisti, vaikka kuinka olisi sporttinen.
Tämä kannattaa muistaa aina. Nuorena ei tule ajatelleeksi sitä. Muistan aina kun ihmettelin nelikymppisiä tuttuja että mikäs tässä ja ei voi olla noin huono kunto.
Nyt tiedän.
Tämäpä juuri. Jos vaikka kolmekymppisenä saa lapsen, niin sitten kun on itse nelikymppinen, niin lapsi on 10-vuotias ja on sen ikäinen, että sen perässä kyllä pitäisi vielä jaksaa hyvinkin juosta. Koska senikäisellä lapsella energiaa piisaa, on harrastuksia, mene sinne, mene tänne jne.
Jos taas saa lapsen 25-vuotiaana tai vähän sitä vanhempana, niin sitten nelikymppisenä se lapsi on n. 15-vuotias tai vähän sen alle, eli siis keskellä pahinta murrosikää tai teini-ikää. Silti nelikymppisenä pitäisi sitten jaksaa ne lapsen teini-iän oikuttelut ja sekoilut kestää.
Mutta hankipa lapsi parikymppisenä, niin pahimpien lapsuuden kiukuttelujen ja teini-iän kiukuttelujenkin aikoihin olet vielä melko nuori, jaksat ne paremmin ja sitten kun olet nelikymppinen, tilanne on jo selvästi rauhoittunut, kun lapsi suunnittelee jo pesästä lentämistä, muuttoa omilleen, ja sinulla jää hyvin aikaa itsellesi.
Minusta tällainen ajattelu osoittaa melkoista kypsymättömyyttä. Lapset on pakko tehdä vähän niinkuin "alta pois", että sitten kun lentävät pesästä niin on vielä "aikaa itselle". Miksi tehdä niitä lapsia sitten ollenkaan, jos lapset rajoittaa noin älyttömästi elämää, että on aikaa itselle vasta kun ne muuttaa omilleen? Tällaiset ihmiset eivät ole pysähtyneet hetkeksikään miettimään, mitä annettavaa heillä on niille lapsilleen. Ja tarkoitan ihan henkistä puolta, en materiaa. Tekevät vain lapsia, kun kaikki muutkin tekee ja "niin kuuluu tehdä", mutta sitten ne lapset huitelee missä sattuu ja niitä pompotellaan exien ja nyxien verkostossa. Eikä se ole mikään ihme. Parikymppiset etsii vielä itseään, ei ne tiedä vielä edes sitä, millaisia itse ovat ja miksi, miten he pystyisivät tukemaan sen lapsen kasvua omaksi itsekseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
En ainakaan ennen kuin olen 35.
Niin haluan lapsen kun olen täyttänyt 35v.
Se kun ei elämässä aina mene niinkuin haluaa.No mieluummin kokonaan ilman kuin alkaisin äidiksi alle 35-vuotiaana. Enkä nyt hirveän huolissani ole, kun äitini on saanut mut 32-vuotiaana ja veljeni 35-vuotiaana. Tätini taas sai nuorimman lapsensa 42-vuotiaana.
Jospa et kykene saamaan lapsia
Nuorena ollaan niin minä minä minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
En ainakaan ennen kuin olen 35.
Niin haluan lapsen kun olen täyttänyt 35v.
Se kun ei elämässä aina mene niinkuin haluaa.No mieluummin kokonaan ilman kuin alkaisin äidiksi alle 35-vuotiaana. Enkä nyt hirveän huolissani ole, kun äitini on saanut mut 32-vuotiaana ja veljeni 35-vuotiaana. Tätini taas sai nuorimman lapsensa 42-vuotiaana.
Jospa et kykene saamaan lapsia
Nuorena ollaan niin minä minä minä.
No sitten en saa. Pienempi paha se kuin alkaa äidiksi silloin kun en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
En ainakaan ennen kuin olen 35.
Hyvä päätös, kannattaa nauttia siitä vapaasta elämästä, sitten kun saa lapsen, mikään ei ole enää ennallaan ja oma aika kutistuukin siihen, että hoidat lapsen tarpeet ensisijaisesti 24/7. Sitten omaa aikaa jää tuurilla ehkä tunti pari illasta. :) Ja sittenkin sua saatetaan huudella apuun pinnasängystä. ;)
Mä tulin kans raskaaksi kun olin 35 v. Ekasta yrityskerrasta tärppäs. Tosin täytyy muistaa tässä se, että kaikki ei välttämättä ole noin hedelmällisiä tuossa iässä, ja sitä ei voi tietää etukäteen, pahimmalla tuurilla voi jäädä lapsettomaksi. Itse ajattelin tuolloin, etten takuulla tule raskaaksi heti, mutta toisin kävi.
Ja onnea synttärin johdosta, kyllä ehdit vielä löytää uuden ukon itsellesi! :) Onnea matkaan!
Todennäköisyys raskautumiselle yhdessä kierrossa on 25% ja sekin vain kaikkein hedelmällisimmässä iässä. Eli kun hedelmällisyys alenee, pienenee tuo todennäköisyyskin jyrkästi.
No mikähän todennäköisyys on raskautua yhdestä yhdyntäkerrasta 37-vuotiaana? Kun sellaisen lopputulos nukkua tuhisee tuossa viereisessä huoneessa. Mutta tämä on ohi aiheen, ei ap nyt tarvi mitään eipäs juupas väittelyä hedelmällisyydestä. Kyllä, on totta että hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta on myös totta että monet raskautuu ilman ongelmia. Se on vähän niin, että asiat tapahtuu jos ovat tapahtuakseen. Uskon että ap:kin löytää vielä jonkun, jonka kanssa pystyy elämään parisuhteessa onnellisena. Vaikka nyt just tuntuu pahalta, niin kannattaa yrittää ajatella että vuoden päästä voi kaikki olla ihan toisin. Ja että se, mitä on oppinut tästä nyt päättyneestä suhteesta, on valmistautumista siihen seuraavaan. Tsemppiä.
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä maaginen rajapyykki se 35 on?
Jatkuva riitely ei ole syy erolle, vaan syy istua alas ja miettiä yhdessä mitä olette valmiita tekemään suhteenne korjaamiseksi ja mistä jatkuva kränä jatkuu. Yhteen muutettua voi viedä aikansa että molempien elämäntyylit mukautuvat yhteen ja se vaatii kompromisseja ja voi välillä aiheuttaa kitkaa. Missä tilanteissa riitelyä tulee? Onko teillä muuten stressiä? Onko teillä riittävästi läheisyyttä?
Kuulostat ikäiseksesi melko naiivilta tämän perusteella (ja ehkä myös ailtä, että olet katsonut liikaa Sinkkuelämää) . "Eroamassa koska kaikki ei ole kuin satua vaan. Riitely tarkoittaa että ette ole oikeita toisillenne, vaikka niin paljon rakastetaan ja byäääh" . News flash: kenenkään kanssa ei elämä ole yhtä juhlaa. Rakkaus vaatii välillä kompromisseja ja toisesta oppimista. Toki jos olette molemmat ihan surkeina 24/7, on yksinään parempi kuin huonossa seurassa, mutta suosittelen nyt vielä ratkaisukeskeistä lähestymistapaa.
T:N28
En ole tähän päivään mennessä halunnut lapsia, enkä omaa minkäännäköistä hoivaviettiä.
Ennen yhteenmuuttoa oltiin kaikki vapaa-aika yhdessä, mutta kun muutimme saman katon alle pari vuotta sitten alkoi alamäki. Asiaa ei helpota, kun mies kulkee kavereidensa kanssa ja mä olin jatkuvasti yksin kotona, kun ystäviä ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan. Kun sitten sain onlinepelissä kavereita joiden kanssa viestitellään muistakin asioista kuin peleistä, alkoi tulla lisää riitoja.
Miksi ihmeessä ihmiset jankuttavat ap:lle lastenhankinnasta, kun useamman kerran on tässä ketjussa sanonut, että on mieluummin ilman lapsia elämänsä kuin alkaisi tekemään niitä vasten tahtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
swiig duudurleissin duudurleissin duudur kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tahtosi kultaseni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Kiire tulee 😬
Ja uitut tulee. Ihme teinariäiti sinäkin.
Yli 10 vuotta hyvää aikaa lapsentekoon ap:llä.
Muistan kun olin 28v ja juuri eronneena tapasin uuden miehen yllättäen.
Kaikki eteni niin nopeasti että aika pian parin viikon seurustelun jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä.
Muutimme yhteen ja päätimme että hankimme lapsen.
Olin syönyt e-pillereitä vuosia edellisessä suhteessa. Lasta ei tullutkaan.
Aloimme myös epäillä miehen siittiötasoja. Mitään ongelmaa ei ollut tutkimuksissa ja lapsen olisi pitänyt tulla normaalein menetelmin. Meille kuitenkin ehdotettiin keinohedelmöitystä.
Emme ottaneet.
Olin 36-vuotias, kun ryntäsin eräänä aamuna kahvia juotuani vessaan oksentamaan.
Olin raskaana. Se vei lähes kymmenen vuotta.
Raskaus myös antoi parisuhteelle lisäaikaa. Olimme puhuneet jo erosta ja miettineet että miehen pitää saada lapsia, kun ei se tässä suhteessa onnistu.
Lapsi oli kovan työn takana. Yritimme ne vuodet todella kovasti.
Ap:n kannattaisi pitää kiirettä. Etenkin kun nykyään miesten siittiöt ovat todella heikkoja ja vammaisia.
Sanoin jo aiemmin, että mieluummin ilman lapsia kuin lapset alle 35-vuotiaana.
Tiedän kultaseni. Tyttäreni äsken sanoi ettei halua vihanneskeittoa. Viiden minuutin päästä hän tuli kertomaan että ottaa sittenkin vihanneskeittoa.
Samalaista minullakin on.
Elämä on sellaista että joskus haluaa ja sitten ei halua.
Et sinä oikeasti tiedä mitä sinä haluat.
Siksi rakastan sinua niin paljon ja annan sinun pitää mielipiteesi ja otan vastaan ilomielin muuttuneen mielipiteesi.
Heppoisin perustein olet aikanaan lapsia hankkinut kun vertaat sitä keiton ottamiseen. Toiset harkitsevat valintojaan perusteellisemmin. Olet ilmeisesti niitä, jotka valittavat, kun ei ole lasten hankkimisen jälkeen rahaa elämiseen ja miten rankaa lasten kanssa on, BYÄÄÄHH!
Olen eronnut mies itseasiassa. Kirjoitin tuollaisen hassun kirjoituksen. Älä ota sitä niin todesta.
Minä olen yllättynyt miten vähän pieni vauva itseasiassa vie rahaa. Ei se oikein syökään mitään ja äitiyspakkauksessa näytti olevan kaikki. Hoidan vauvaa aina kaksi viikkoa kuukaudessa.
Taloudellisesti pieni lapsi ei kyllä vie rahaa juurikaan. Enemmän koirakin vie.
Vauva on myös hoidettavana rento. Saa nukkua vauvan kanssa parhaimmillaan viisikin kertaa päiväunia.
Suosittelen sulle vauvaa. Harmi että en oikein tullut toimeen vauvan äidin kanssa mutta tytär on kyllä ihana olla elämässä. Hauska myös täällä vauvapalstalla neuvoa muita, kun on tavallaan yhteiskuntaluokassa arvoasemassa korkeammalla. Olen mies ja minulla on tytär.
Olen siis arvoasteikossa korkeimmalla tasolla heh :)
Vähän sääliksi käy ap:ta. Tulee ihan oikeasti kiire sen vauvan kanssa.
Ne vuodet vierii tosi nopeasti. Kun kirjoittelen tätä ja muistelen vauvavuosia niin mun tytär on jo 2-vuotias.
Kohta se menee kouluun ja olen opettanut sen lukemaan ennen sitä :) Ihanaa kun on oma lapsi ja se tarvitsee mua. Tunnen olevani tosi tärkeä ja rakastettu.
Se on ihan uudenlainen tunne. Etenkin kun olen mies niin tulee sellainen pätevä olo.
En vähääkään hetkauta jos parikymppiset naiset tokaisee jotain lapsellista. Naureskelen vain ja astelen aurinkoon mun ihanan tyttären kanssa <3
Miten typerä oikein olet? Ap ei halua lapsia vielä, jos ikinä.
Tämäpä juuri. Jos vaikka kolmekymppisenä saa lapsen, niin sitten kun on itse nelikymppinen, niin lapsi on 10-vuotias ja on sen ikäinen, että sen perässä kyllä pitäisi vielä jaksaa hyvinkin juosta. Koska senikäisellä lapsella energiaa piisaa, on harrastuksia, mene sinne, mene tänne jne.
Jos taas saa lapsen 25-vuotiaana tai vähän sitä vanhempana, niin sitten nelikymppisenä se lapsi on n. 15-vuotias tai vähän sen alle, eli siis keskellä pahinta murrosikää tai teini-ikää. Silti nelikymppisenä pitäisi sitten jaksaa ne lapsen teini-iän oikuttelut ja sekoilut kestää.
Mutta hankipa lapsi parikymppisenä, niin pahimpien lapsuuden kiukuttelujen ja teini-iän kiukuttelujenkin aikoihin olet vielä melko nuori, jaksat ne paremmin ja sitten kun olet nelikymppinen, tilanne on jo selvästi rauhoittunut, kun lapsi suunnittelee jo pesästä lentämistä, muuttoa omilleen, ja sinulla jää hyvin aikaa itsellesi.