Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä

182 lisää vielä, että olen tottunut juurikin sellaisiin kaveriporukoihin, jossa uusi ihminen kyllä huomioidaan ja esitellään itsensä. Ja minä olin esitellyt tuon exäni omille kavereilleni enkä ikinä olisi jättänyt häntä yksin kyhjöttämään mihinkään, jos huomaan, ettei hän viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään kyllä kestäisi kumppanin draamailua ja nyyhkimistä tuommoisessa tilanteessa. Ja olen nainen! Miehen sijassa en jatkaisi suhdetta, eihän tuommoista kehtaa mukanaan laahata, joka pillahtelee itkuun. Sorry karkeuteni, mutta ehkä sinun pitää etsiä joku joka jaksaa uniikkia lumihiutaletta paremmin kuin tämä sun nykyinen miehesi. Ja toinen ehdotus: älä lähde noilla hermonpätkillä minnekään jätkäporukan joukkoon kaljalle.

Mutta kestäisit miestä joka kohtelisi sinua kuten APn tapauksessa? Onneksi olkoon. 

No en nyt kyllä tuosta pillahtaisi parkumaan kun ei tilanteessa mitään parkumista ole. Ja jos pillahtaisin niin olisin varmaan itse sitten niin naamat että en enää ymmärtäisi mistään  mitään ja häpeäisin seuraavana päivänä ja pyytäisin anteeksi hölmöilyäni. 

Et näköjään ymmärrä, että kaikki eivät ole samanlaisia. Oletko koskaan kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, kovasta epävarmuudesta tai paniikkihäiriöstä? Jos et, älä tule niistä kärsiville sanomaan, että pillahtaa itkuun turhasta. 

Eli kaikki juhlissa tiesivät sosiaalisten tilanteiden pelostasi ja kaikkien olisi pitänyt hiippailla varovasti varpaillaan juhlissa, etteivät saa aikaan paniikkihäiriötä...? Siis mikä on ratkaisu. En tajua.

En mä ainakaan halua semmoista juhlia, joissa saa panikoida jonkun vieraan herkkyyksien kanssa, niin ettei voi itse toimia normaalisti.

Me ei tiedetä yhtään kuinka monta kertaa mies joutuu päivittäin huomioimaan ap:n milloin mitäkin. Tuohan voi olla vaikka ensitreffit alttarilla -Rosan näppäilemänä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

No voi voi, minulla on kaksi eksää, jotka ovat itse mollanneet minua julkisesti ja ovat ihmetelleet kun ovat saaneet tästä pakata tavaransa.

Sinne meni kaksi mollaajasikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Tsemppiä sinulle AP tilanteen kanssa. Haluatko jatkaa suhteessa? Ehkä mies ei ole tarpeeksi kypsä sinulle, kun ei pysty selvittämään asiaa aikuismaisesti.

Kiitos... Ei minusta tunnu siltä, että tämän jälkeen haluan jatkaa. Ilmeisesti olemme liian erilaisia. Ap

Tulee olemaan kundille helpotus

En jaksa lukea koko ketjua, mutta vastaan toisesta näkökulmasta. Mieheni kärsii yleensä olemisesta paikassa, jossa on paljon ihmisiä. Se on todella raskasta, enkä minä jaksa olla koko ajan tukena ja ymmärtäväinen. Joskus tulee riitaa aiheesta tai saatan tiuskia, että ”mikä helvetti nyt tässäkin ahdistaa!?”

Miehelläsi ei ole mitään velvollisuutta 24/7 yrittää huomioida sinua ja olla joku hoitaja. Minäkin olisin tuossa tilanteessa hermostunut, kun selvästi ylireagoit. Tuo oli ihan normaalia keskustelua, enkä minä olisi edes tajunnut puolisona, että tuossa olisi tarvittu jotain pelastajaa. Pitääkö miehesi olla koko ajan valppaana kun olette jossain? Se on tosi kuluttavaa.

Haluatko siis mieheltäsi jatkuvaa valppaana olemista ja jotain hoitosuhdetta, vai ihan normaalia parisuhdetta, jossa hänkin voi joskus rentoutua ja vaihtaa vapaalle?

Oikeasti?

"Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia"

Ja sitten kun kommentoit tämmöisessä porukassa jonkun ex-kumppania (tietämättä mitään ilmeisemmin ko. suhteesta ja toisekseen asia ei sinulle kuulu), niin ollaan ihan marttyyrina kun oma naseva kommentti ei mene nappiin. Mies ja kaverit voi olla hieman puolueellisia ko. ex-kumppania ja suhdetta arvioimaan.

Sitten ollaan miehelle loukkaantuneita ja ties mitä paskaa. Ei voi olla oikeasti totta.

Sosiaalisten tilanteiden kädettömyys on näköjään sitä luokkaa, että parempi olla hiljaa ja hymyillä nurkassa. Ettei vain tule paha mieli. Jos ei itse osaa puoliaan pitää.

Jätkäporukoissa nyt naureskellaan milloin millekin ja varsinkin, jos olet siellä ainoana naisena, niin saat varmasti kuulla jotakin nasevaa mielipiteestäsi. Ja tuo kuvailemasi tilanne ei todellakaan ollut mitenkään paha... Et sanonut mitään pahaa eikä kukaan sanonut sinulle mitään pahaa.

Vaikka olisi kuinka sosiaalisesti rajoittunut, niin ei tuollainen kiukuttelu mitättömästä aiheuta mitään hyvää. Menet ulos nyyhkyttämään ilman syytä ja miehesi ei halua tulla paapomaan, koska ei tiedä mistä olet loukkaantunut ja varmasti ollut ihan huuli pyöreänä, että mitä just tapahtui... Samoin hänen kaverinsa varmaan ihmettelevät...

Vierailija kirjoitti:

Siis lähdit sanomatta ja selittämättä, ja nolasit miehen näin? Ja jäit vielä lapsellisena odottamaan että mies kysyy sinulta että voi voi voi mikä tuli? Se olisi ollut sun homma kertoa miksi lähdit. Muista että sinä lähdit sanomatta, sinä aiheutit miehelle hankalan tilanteen (varmaan aika nolonkin?) etkä edes kertonut, miksi.

Ehkä sä olet vaan liian herkkä? Usko pois, se ei ole miehesi vika. Ei kukaan voi kulkea munankuorilla koko ajan ja vaikka tietäisin, että joku on herkkä ja osaisin huomioida sen niin tuo käytös olisi vaan läpitörkeää - lähteä nyt sanomatta mitään.

Ja erityisprinsessapisteet siitä, että sinä aiheutat draamaa ja odotat että MIES selvittää sen. Olet aikuinen ihminen, jos loukkaannut niin lähetä edes viesti äläkä jää odottamaan jotain prinssiä anteeksipyytämään ja kiukuttele vielä päälle kun sitä ei tule.

Niele tunteesi ja pyydä mieheltä anteeksi että lähdit.

Ehkä sulla itselläsi on vielä opittavaa ihmissuhteusta. Olisin toiminu tismalleen samoin.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kerron mielipiteeni, eli kyllähän sä ylireagoit. Mä en millääntavalla saa tuosta miehes kaverin kommentista v...uilua, miten ihmeessä sä sen niin ajattelit? Ja luulen ettei sulle ole kukaan ivallisesti nauranut. Sä jännität varmaan kaikkia tilanteita niin tuhottomasti että kaikkien normikin käytös vääristyy sun silmissä. (Puhumpa kokemuksesta, nuorena olin aika "vaikea" tapaus).

Eihän se nyt hienoa käytöstä mieheltäs ollut jos se yöllä raivosi sulle, mutta ei sultakaan fiksua ollut lähteä kälppimään kotiin sanomatta muille mitään. Ja olisi mukava kuulla tästäkin sekä miehes että sen kaverien versiot.

Oon samaa mieltä, " ei se mitään auta" kommenttihan on vain huvittava viittaus siihen, että sitä kaverin hirveää exää ei pidättele sitten mikään, ja kaikki nauroivat sille, EI SINULLE , Ap!:)

Miehes ei varmaan yhtään pystynyt ymmärtämään ja etenkään humalassa, että mistä oikein pahoitit mielesi siinä keskustelussa.

Puhu ja kerro asia selkeästi miehellesi ja jos hän ei ymmärrä sinua yhtään, niin ette sovi kovin hyvin siis toisillenne.

Mut sinuna ottaisin myös ton opetuksena siitä, että aina se tilanne ei todellisuudessa ole niin, kuin sen ensin vääristyneesti tulkitset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Tsemppiä sinulle AP tilanteen kanssa. Haluatko jatkaa suhteessa? Ehkä mies ei ole tarpeeksi kypsä sinulle, kun ei pysty selvittämään asiaa aikuismaisesti.

Kiitos... Ei minusta tunnu siltä, että tämän jälkeen haluan jatkaa. Ilmeisesti olemme liian erilaisia. Ap

Ei kannatakaan jatkaa, sen verran vaikea tapaus olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Tsemppiä sinulle AP tilanteen kanssa. Haluatko jatkaa suhteessa? Ehkä mies ei ole tarpeeksi kypsä sinulle, kun ei pysty selvittämään asiaa aikuismaisesti.

Kiitos... Ei minusta tunnu siltä, että tämän jälkeen haluan jatkaa. Ilmeisesti olemme liian erilaisia. Ap

Ei kannatakaan jatkaa, sen verran vaikea tapaus olet.

Hei, huomatkaa, että tämä on ikivanha keskustelu. Eiköhän nämäkin ole eronneet jo vuosikausia sitten. Turha enää neuvoja antaa.

Olen yli 20 ja mun poikaystävä ja sen kaverit on kyllä rauhallisia ja ymmärtäväisiä vaikka niillä on myös omat jutut. Mietin vain, että kertoiko sun mies kavereilleen, että sulle on sosiaaliset tilanteet vaikeita? Kun se on ihan hyvä kertoa, niin he ymmärtävät paremmin. Tosin, olisi sinun miehen pitänyt olla tukevampi, jos tietää että on sinulle vaikeaa. Iltakin olisi varmaan mennyt paremmin molempien osalta.

Sinut kutsuttiin pelottavaan uuteen tilanteeseen ja olit rohkea, kun menit sinne ja olit rohkea myös, kun uskalsit puhua.

En vaan voi käsittää miten moni täällä palstalla ei tahdo ymmärtää sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja haukkuu vain AP:n. Melkein puolet mun luokasta kärsii siitä ja kaikki ymmärtää. Opettajat ymmärtää.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kaksi asiaa tulee minulle mieleen.  Olen huomannut, että suurella osalla miehiä on ihan yleisesti erilainen tapa käyttäytyä naista kohtaan, kun he ovat "laumassa". Jonkinlainen primitiivinen ylemmyydentunne ja sen mukainen käyttäytyminen, naiselle naureskellaan yhteisvoimin.  Se kai on joinkinlaista huonoa itsetuntoa muiden miesten edessä ja tällä egoa yritetään pönkittää. Toinen asia on, että joskus sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja sen aiheuttajaan, yliherkkyyteen saattaa liittyä epäterve itsekeskeisyys. Siitä kun pääsee eroon, ei ota joka kommentista itseensä ja vastaa rohkeasti tyhmiin kommentteihin. Tähän voisi terapia auttaa.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kaksi asiaa tulee minulle mieleen.  Olen huomannut, että suurella osalla miehiä on ihan yleisesti erilainen tapa käyttäytyä naista kohtaan, kun he ovat "laumassa". Jonkinlainen primitiivinen ylemmyydentunne ja sen mukainen käyttäytyminen, naiselle naureskellaan yhteisvoimin.  Se kai on joinkinlaista huonoa itsetuntoa muiden miesten edessä ja tällä egoa yritetään pönkittää. Toinen asia on, että joskus sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja sen aiheuttajaan, yliherkkyyteen saattaa liittyä epäterve itsekeskeisyys. Siitä kun pääsee eroon, ei ota joka kommentista itseensä ja vastaa rohkeasti tyhmiin kommentteihin. Tähän voisi terapia auttaa.

Oli ap:n reaktio ollut kuinka ylireagointia tahansa, pidän tuollaista kännissä räyhäämistä ja uhkailua huomattavasti epäkohteliaampana ja ilkeämpänä kuin itkemistä ja paikalta poistumista. 

Tuli mieleen tilanne, jolloin vielä tapailin nykyistä miestäni. Päädyimme treffien päätteeksi erään hänen kaveriporukkansa luokse. Huomasin heti, että ihmiset olivat hyvin erityyppisiä kuin itse mutta päätin mennä avoimin mielin mukaan. Noh, hetken päästä huomasin että tämä porukka kyllä osoitti monin elein etten ollut kovin toivottu vieras ja vaikka kuinka yritin ottaa osaa kesksuteluun, huomasin istuvani pian yksin. Tämä tietysti harmitti mutta ilmoitin vain tyynesti että minun on aika poistua. Mies osasi lukea tilanteesta yllättävän hyvin, että kaikki ei ollut kohillaan ja lähti perääni jättäen kaveriporukkansa siihen. Kyseessä tuossa kohtaa vähän yli parikymppinen kaveri ja minä olin vasta muutaman viikon tuttavuus. 

Voin sanoa, että jos mies ei olisi perääni lähtenyt niin seuraavia treffejä ei olisi tullut - olisin pitänyt meitä aivan liian erilaisia (jo tuon kaveriporukan perusteella). Tässä on nyt 5 vuotta takana ja kertaakaan ei ole kumpikaan jättänyt toista yksin. 

Seurustelukumppanilta en tuollaista uhkailua katsoisi millin vertaa. Kyllä asiat pitää pystyä asiallisesti jälkikäteen keskustelemaan vaikka itse tilanteessa olisi kummallakin tunteen kuohunut yli. Yritä AP keskustella miehen kanssa, mutta jos meininki jatkuu tommoisena, mieti tarkkaan minkälaisen ihmisen rinnalla haluat elinvuosiasi viettää. 

Vierailija kirjoitti:

No ei mieskään niin fiksusti toiminut vaikka ap reagoikin aika herkästi. Selän kääntäminen toiselle ja yksin jättäminen on raukkamaista varsinkin kun ollaan porukassa jota ap ei tuntenut yhtä hyvin kuin mies.

Toimi kuin 15v teinipoika, jota nolottaa oma kumppani kavereiden seurassa, koska itsetunto on paperinohut. Kahden kesken homma menee, mutta kaverien edessä punastellaan ja hihitellään, kenties haukutaan.

Nimenomaan poikaystävä. Hommatkaa nyt itsellenne miesystävä ja unohtakaa kavereita mielistelevät pikkupojat.

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

Ryhdy maailmanvalloittajaksi. Valehtele että sinulla on viiden levyn sopimus Sonyn kanssa ja jää odottamaan rekkamiehen näköisen naisen Facebook viestiä ja sen jälkeen päätä ryhtyä lesboksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.

No mies kuitekin tiesi, että ap kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Tämä on se ratkaiseva juttu. Tämän takia miehen olisi pitänyt tukea ja rohkaista ap:ta, kun tämä pahoitti mielensä. Ap pahoitti mielensä kyllä näillä tiedoin alunperin (kavereiden kanssa keskustelu) aika pienestä, mutta tämä liittyy luultavasti myös tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon myös.

Mies olisi voinut muutamalla kannustavalla ja lohduttavalla sanalla todennäköisesti korjata tilenteen, kun ap hänelle meni juttelemaan, sen sijaa oli tyly ja jätti ap:n yksin. Oli aika ikävästi tehty. Miehen olisi pitänyt ottaa ap huomioon paremmin; olivat sentään ensimmäistä kertaa miehen kavereiden kanssa yhdessä. Ja sen sijaan, että asiasta keskusteltaisiin mitenkään järkevästi jälkeenpäin, mies haukkuu ja uhkailee kännissä erolla. törppöä ja ihan keskenkasvuista toimintaa.

Vaikuttivatko miehen kaverit, ap, muuten mielestäsi mukavilta, ennen tuota tapahtumaa? Miehestäkin kertoo jotakin se, millaisia kavereita hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioi nyt, että "ivallinen nauru" on ap:n tulkinta asiasta. Ihan samalla lailla kuin se on ap:n tulkinta, että hän sanoi kommenttinsa neutraalisti. "Eikö nyt kannattaisi ihan ensimmäisenä laittaa se ex estoon?" Voi olla myös ivallisesti sanottu... Ei voi tietää, miten tilanne oikeasti meni. 

Totta, ikinä ei voi mistään tietää, jos tuolle linjalle lähdetään. Mutta mietipä hei, kumpi on todennäköisemmin ivallinen kuvatussa tilanteessa: nuori, sosiaalisia tilanteita pelkäävä tyttö, joka on ainut porukan tyttö eikä tunne joukosta muita kuin oman poikkiksensa

vai 

hieman olutta nautiskellut nuori jannu, jolla on luultavasti suuri tarve päteä kavereidensa edessä?

Kaiken lisäksi koska ap on osoittanut viesteillään olevansa järkevä nuori nainen, en näe syytä epäillä hänen arviotaan tilanteesta.

Olen eri mieltä. Aloitus oli ap:lta jyrkän tuomitseva eikä siinä ollut itsereflektointia. Muiden käytös haukuttiin yksioikoisesti nöyryyttämiseksi, vittuilevaksi, ivailevaksi, porukalla toisen pilkkaamiseksi. Vasta kun osa kommentoijista kyseenalaisti tämän tulkinnan ja kysyi, että voisiko tuo yksipuolinen kertomus johtua ap:n omasta epävarmuudesta, ap myönsi, että kyllähän hän tilanteessa ylitulkitsi.

Samoin miehen kaverin käytös ei ollutkaan ongelma, vaan poikaystävän tuen puute. Kuitenkin kaverin käytös haukuttiin vittuilevaksi ja väitettiin, että hän ihan varmasti nauroi juuri ap:lle ja sai vielä muutkin nauramaan ap:n kustannuksella. Tämänkin osa kommentoijista näki eri tavalla: eli porukka luultavasti nauroi entiselle tyttöystävälle, joka ei niin vain luovuta ja toisaalta ap:n oma kommentti on voinut tuntua itsestäänselvyyksien tyrkyttämiseltä, mikä voi myös olla loukkaavaa käytöstä. 

Toisin sanoen, minusta ap:lla puuttuu kyky arvioida omaa käyttäytymistään ja tunteitaan ja miten ne tunteet vaikuttavat tilanteesta syntyneeseen tulkintaan. Aina ei voi yksioikoisesti syyttää muita vuorovaikutuksen epäonnistumisesta. On hyvä kyseenalaistaa sellaisia ennakkoajatuksia, joissa herkästi tuomitsee muut ilkeiksi ihmiseksi, jotka haluavat vain kiusata. Ja koska aloituksen jyrkkyys kaverien käytöstä kohtaan on tässä matkan varrella huomattavasti lientynyt, niin on syytä olettaa, että ehkä tuo poikaystävän käytöksenkin mollaaminen on vähintäänkin hieman liioiteltua.