Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisista peloista kärsivän miehen puolisona muutama asia sulle pohdittavaksi: häiriön huomioon ottaminen jatkuvasti, pitkäaikaisesti ja muuttuvissa tilanteissa on järjettömän vaikeaa js raskasta. Se tuntuu vähän samanlaiselta kuin vanhemmuus: jatkuvasti pitäisi tukea, huomioida, ennakoida, antaa sopivassa suhteessa tilaa ja vastuuta mutta olla samaan aikaan apuna ja kannattelijana. Omat tunteet ja tarpeet tulee aina toisen tarpeiden jälkeen. Rakkaus, turhautuminen, myötätunto ja raivo vaihtelee.

Yksi asia on erilainen. Parisuhteesta voi lähteä, vanhemmuus pysyy. Lisäksi sä oot itsestäsi ja kuntoutumisestasi vastuussa, toisin kuin lapsi kasvatuksestaan.

Koska viimeksi olet kysynyt miehesi jaksamista ja tunteita?

Kukaan ei pakota olemaan suhteessa jos se on raskasta ja vaikeaa. Haetko myötätuntoa tai aplodeja siitä, että olet niin hieno ihminen ja suhteessa vaikean ja raskaan miehen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voihan kyynel taas. Itse vittuilee eikä kestä kuitenkaan mitään.

Siis missä kohtaa aloittajan kysymys oli vittuileva? Parikin jo väittänyt niin mutta perusteluita ei kuulu. 

No missä kohtaa se miehen vastaus oli vittuileva? Kokonaisuudessaan kuulostaa nauruineen normaalilta keskustelulta.

Edelleenkään et sinä sitä tiedä millainen tilanne oli kun et ollut paikalla.

No eikö tuo sama päde aloittajan kysymykseen? Emme olleet paikalla, emme tiedä. Oikeasti en usko, että AP on vittuillut, mutta hän itsekin kertoi olleensa jännittyneessä tilassa. Siinä voi helposti ylitulkita tilanteita, jos alitajuisesti ajattelee, että muut pitävät jotenkin huonompana. AP:n mies toimi tosi typerästi, mutta ihmetyttää, miten tuon yhden kommentin perusteella täällä mustamaalataan tyyliin koko porukka.

Tuntuu, että tosi moni täällä ymmärtää tahallaan tai vahingossa väärin. AP:ta harmitti kaverin käytös jonka koki v*ttuilevana, mutta suurin ongelma oli kuitenkin se, miten tökerösti mies käyttäytyi sen jälkeen. Eivätkö ihmiset täällä tahallaan ymmärrä sitä? 

En myöskään ymmärrä näitä, jotka sanovat että AP toimi väärin kun lähti ilmoittamatta. Olisi itselleni itsestäänselvää, että lähtisin paikalta jos minut jätettäisiin tuolla tavalla ulkopuolelle kumppanin johdosta joka tietää, että tilanne on muutenkin vaikea. Ei välittävä kumppani toimi noin. On ihan selvää, että AP lähti paikalta koska oli syystäkin loukkaantunut. Kuka ei ymmärrä syy-seuraus-suhdetta tässä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisista peloista kärsivän miehen puolisona muutama asia sulle pohdittavaksi: häiriön huomioon ottaminen jatkuvasti, pitkäaikaisesti ja muuttuvissa tilanteissa on järjettömän vaikeaa js raskasta. Se tuntuu vähän samanlaiselta kuin vanhemmuus: jatkuvasti pitäisi tukea, huomioida, ennakoida, antaa sopivassa suhteessa tilaa ja vastuuta mutta olla samaan aikaan apuna ja kannattelijana. Omat tunteet ja tarpeet tulee aina toisen tarpeiden jälkeen. Rakkaus, turhautuminen, myötätunto ja raivo vaihtelee.

Yksi asia on erilainen. Parisuhteesta voi lähteä, vanhemmuus pysyy. Lisäksi sä oot itsestäsi ja kuntoutumisestasi vastuussa, toisin kuin lapsi kasvatuksestaan.

Koska viimeksi olet kysynyt miehesi jaksamista ja tunteita?

Kukaan ei pakota olemaan suhteessa jos se on raskasta ja vaikeaa. Haetko myötätuntoa tai aplodeja siitä, että olet niin hieno ihminen ja suhteessa vaikean ja raskaan miehen kanssa? 

Tuskin kumpaakaan. Lähinnä halusin testata sitä, löytyykö kumppanin näkökulmalle tilaa. Tiesin vastauksen etukäteen, joten sikäli viestini oli turha. Puolisoille on varattu tietty rooli ja siinä täytyy pitäytyä tarkasti. Muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan tarjolla. 

Äijien ilta johon sinä et sopinut. Olivat mielissään kun vihdoin lähdit. Sori, mutta äijäilta on äijäilta ja siihen ei mahdu naisia. Varsinkaan muka fiksuja. Tarkoitus on vetää kännit ja pyöriä naisasioiden ympärillä tavalla tai toisella.

Itkeminen menee jo aika yli.

Ette tunnu sopivan toisillenne, mutta onki mereen kyllä siihen joku kii jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voihan kyynel taas. Itse vittuilee eikä kestä kuitenkaan mitään.

Siis missä kohtaa aloittajan kysymys oli vittuileva? Parikin jo väittänyt niin mutta perusteluita ei kuulu. 

No missä kohtaa se miehen vastaus oli vittuileva? Kokonaisuudessaan kuulostaa nauruineen normaalilta keskustelulta.

Edelleenkään et sinä sitä tiedä millainen tilanne oli kun et ollut paikalla.

No eikö tuo sama päde aloittajan kysymykseen? Emme olleet paikalla, emme tiedä. Oikeasti en usko, että AP on vittuillut, mutta hän itsekin kertoi olleensa jännittyneessä tilassa. Siinä voi helposti ylitulkita tilanteita, jos alitajuisesti ajattelee, että muut pitävät jotenkin huonompana. AP:n mies toimi tosi typerästi, mutta ihmetyttää, miten tuon yhden kommentin perusteella täällä mustamaalataan tyyliin koko porukka.

Totta kai minä ylitulkitsin, tiedän sen itsekin. Se, että ylitulkitsee ja pelkää muiden tuomitsevan ja ajattelevan sinusta pahaa, kuuluu sairaudenkuvaan. Ongelma olikin se, että tunsin jääväni asian kanssa yksin enkä saanut tukea, mitä olisin itse antanut kumppanilleni vastaavassa tilanteessa. Niin monet kerrat olen ollut se, joka on tukenut häntä vaikeassa tilanteessa, ja nyt kun olisin tarvinnut sitä itse, hän käänsi selkänsä. Se harmittaa. Ap

Raskas nyyhky, en jaksaisi päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisista peloista kärsivän miehen puolisona muutama asia sulle pohdittavaksi: häiriön huomioon ottaminen jatkuvasti, pitkäaikaisesti ja muuttuvissa tilanteissa on järjettömän vaikeaa js raskasta. Se tuntuu vähän samanlaiselta kuin vanhemmuus: jatkuvasti pitäisi tukea, huomioida, ennakoida, antaa sopivassa suhteessa tilaa ja vastuuta mutta olla samaan aikaan apuna ja kannattelijana. Omat tunteet ja tarpeet tulee aina toisen tarpeiden jälkeen. Rakkaus, turhautuminen, myötätunto ja raivo vaihtelee.

Yksi asia on erilainen. Parisuhteesta voi lähteä, vanhemmuus pysyy. Lisäksi sä oot itsestäsi ja kuntoutumisestasi vastuussa, toisin kuin lapsi kasvatuksestaan.

Koska viimeksi olet kysynyt miehesi jaksamista ja tunteita?

Kukaan ei pakota olemaan suhteessa jos se on raskasta ja vaikeaa. Haetko myötätuntoa tai aplodeja siitä, että olet niin hieno ihminen ja suhteessa vaikean ja raskaan miehen kanssa? 

Eiköhän kommentoija halunnut tuoda esille vain sen näkökulman, että puolisollekin tuo voi olla raskasta ja joskus voi sitten mennä kuppi nurin, vaikka toista rakastaa. Puolisokin on vain tavallinen ihminen, ei mikään jeesus. En siis sano tätä mitenkään AP:n miestä puolustaakseni, kun en tilanteesta tarpeeksi tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Ap, sun mies olisi saanut kuulla kavereiltaan tosi paljon vittuilua siitä, jos olisi lähtenyt porukasta lepyttelemään mököttelevää muijaansa.

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

Huomasin, että täällä moni näyttää luulevan, että oletin miehen ottavan minun puoleni. En tarkoittanut sitä. Tarkoitin koko tilannetta ylipäätään, sillä mies oli käyttäytynyt jo koko illan enemmän tai vähemmän niin, etten olisi edes siellä. Outoa, koska itse kinusi minut mukaan illanistujaisiin. Kerroin miehelle, että tunsin oloni hyvin kiusaantuneeksi tuossa tilanteessa ja olisin toivonut asiallista keskustelua ja kannustusta häneltä, mutta sen sijaan hän raivostui ja pakeni paikalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Tsemppiä sinulle AP tilanteen kanssa. Haluatko jatkaa suhteessa? Ehkä mies ei ole tarpeeksi kypsä sinulle, kun ei pysty selvittämään asiaa aikuismaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Ap, sun mies olisi saanut kuulla kavereiltaan tosi paljon vittuilua siitä, jos olisi lähtenyt porukasta lepyttelemään mököttelevää muijaansa.

Mitä sitten? Kunnon mies pitää naisensa puolia, kuten kuka tahansa kumppani toisen puolia. Kunnon mies ei välitä jos kaverit vittuilevat vaan laittavat asiat tärkeysjärjestykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Tsemppiä sinulle AP tilanteen kanssa. Haluatko jatkaa suhteessa? Ehkä mies ei ole tarpeeksi kypsä sinulle, kun ei pysty selvittämään asiaa aikuismaisesti.

Kiitos... Ei minusta tunnu siltä, että tämän jälkeen haluan jatkaa. Ilmeisesti olemme liian erilaisia. Ap

Paljastit miehesi kaverin idiootiksi mikä tämä onkin. Etsisin älykkäämpiä kavereita omistavan miehen. Et kokenut nauttivasi viiteryhmästä joten miksi jatkaisit seurustelua.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tuli mieleen oma exäni. Olen siis nainen ja exäni on exäni on mua vanhempi, ihminen joka on just sosiaalisesti rajoitttunut ja niin edelleen. Anteeksi ap, mutta sinun kaltaisesi kanssa voi elämä olla joskus tosi raskasta. Luulen, että miehesi halusi auttaa sua pyytämällä mukaan illanviettoon. Että saisit sosiaalisia kontakteja ja rohkaisua. Sitten ilta meni niinkuin meni. Miehen silmissä hän yritti sua auttaa, mutta sä vedit herneet ihan olemattomasta ja möksähdit ja häivyit paikalta sanomatta mitään. Eli myös nolasit miehesi ja jätit hänet ihmettelyjen keskelle, että mihin se naisesi häipyi ja miksi, tapahtuiko jotain? Miehesi on todennäköisesti selitellyt jotain eli laitoit hänet tilanteeseen jossa joutui keksimään uskottavia valkoisia valheita.. Siinä samalla kun itsekin oli ihan ihmeissään, että mistä nyt on kyse. Voi et uskokaan kuinka monesti itse olin vastaavissa tilanteissa. Ja sit kotona sain osakseni syyllistämistä, kun en sitä enkä tätä. Koko elämä pyöri miehen ja hänen ongelmien ja epävarmuuden ja rajoitusten ympärillä. Se oli rasittavaa. Yritin kaikkeni, tuin ja rohkaisin ja niin edelleen, mutta koskaan en osannut olla tarpeeksi. Kun oikeasti, niinkuin nyt sinäkin tunnut ajattelevan, olisi pitänyt aina tietää toisen senhetkiset ajatukset ja tunnetilat ja toimia niiden mukaan. Unohtaen täysin itsensä. Ei, ap rakas, se ei ole oimi niin. Tai voi sitä niinkin olla ja elää, mutta loppujen lopuksi se tuhoaa itseä sisältä. En suosittele kenellekän, että alkaa toisen ihmisen ehdoilla elämään. Itse ne omat rajoitteet pitää käsitellä. Tukea ja apua tarvitsee jokai.en, mutta musta tuntuu, että jotkut ihmiset käsittää ihan väärin sen, mitä se on. Se ei ole sitä, että toisen pitää mukautua just si.un asioihin, oloon ja tunteisiin unohtaen itsensä.

Ehkä ero on teille oikea ratkaisu. Mutta se, että sä pystyt jatkossa solmimaan tasaveroisen parisuhteen jonkun kanssa, vaatii, että käsittelet nuo asiasi. Opit elämään niiden kanssa löytäen ratkaisut itse, et muiden kautta. Toisen ei tarvitse eikä pidä olla sun sensorisi eikä ilmanpainemittarisi, eikä mukautua sun fiilisten mukaan. Vierellä ja tukena voi olla, mutta jos sä oikeasti haluat selvitä asioiden kanssa, sun on tehtävä se itse.

Mä olin exän kanssa 14 vuotta. Rakkaudesta. Ja kun en ymmärtänyt tuota äsken kuvailemaani ajoissa. Melkein kadotin itsenikin kun rämmin siinä suossa exäni kanssa. Jälkiviisaana, ei olisi kannattanut, mutta näillä mennä ä n. Nykyään olen ihan toisenlaisessa parisuhteessa, ja on helppo hengittää ja olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies jätti sinut täysin huomiotta tuollaisessa tilanteessa, huomioonottaen paniikkihäiriön ja yms jutut, ja vielä haukkui sut pystyyn ja uhkasi itse erolla, niin sinuna juoksisin ja lujaa. 

Siis oikeesti, mistä te näitä miehiä oikein löydätte?

Valtaosa tämän ketjun vastauksista antaa olettaa, että ihmiset pitävät miehen käytöstä oikeutettuna ja vain AP oli se joka käyttäytyi väärin ja lapsellisesti. Onko siis ihme, että tuollaisia miehiä naiset valitsevat jos nainen oli tuossakin tilanteessa syypää eikä mies tehnyt mitään väärää?

Valtaosa tähän ketjuun vastanneista tajuaa, ettei ap:n tarinaa pidä uskoa varauksetta. Valtaosa ymmärtää, että jos olisivat nähneet koko kuvan siitä, mitä oikeasti tapahtui, voisi mielipide yhdellä sun toisella olla erilainen kuin pelkän ap:n kertomuksen mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Huomioi nyt, että "ivallinen nauru" on ap:n tulkinta asiasta. Ihan samalla lailla kuin se on ap:n tulkinta, että hän sanoi kommenttinsa neutraalisti. "Eikö nyt kannattaisi ihan ensimmäisenä laittaa se ex estoon?" Voi olla myös ivallisesti sanottu... Ei voi tietää, miten tilanne oikeasti meni. 

Totta, ikinä ei voi mistään tietää, jos tuolle linjalle lähdetään. Mutta mietipä hei, kumpi on todennäköisemmin ivallinen kuvatussa tilanteessa: nuori, sosiaalisia tilanteita pelkäävä tyttö, joka on ainut porukan tyttö eikä tunne joukosta muita kuin oman poikkiksensa

vai 

hieman olutta nautiskellut nuori jannu, jolla on luultavasti suuri tarve päteä kavereidensa edessä?

Kaiken lisäksi koska ap on osoittanut viesteillään olevansa järkevä nuori nainen, en näe syytä epäillä hänen arviotaan tilanteesta.

Minulle on käynyt joskus vähän samalla tavalla exän kanssa. Ja minä olen kyllä sosiaalinen ja puhelias ihminen. Oli siis tilanne, jolloin mentiin exän ystävän luo juhlimaan... En tuntenut ketään ja ajattelin, että kyllä ex minut sitten esittelee kavereilleen. Ja p*skat! Mentiin paikan päälle, niin minua kyräiltiin, kuin spitaalista... Kaikki olivat kokoontuneet olohuoneeseen ja minä esittelin itse itseni. Porukka vaan nyökkäili ja ehkä yksi vaivautui esittelemään itsensä.

Ei ole tapana tunkea sellaiseen porukkaan, josta näkee kilometrin päähän, että minun seuraani ei kaivata, joten istuskelin sitten täysin luonteeni vastaisesti yksin sohvan nurkassa hetken aikaa... Mies kyllä biletti, viihdytti naispuolista porukkaa ja oli aivan, kuin minä en olisi siellä. Kävin huikkaamassa, että lähden nyt kotiin ja mies ei siihen edes reagoinut. Kävelin kotiin ja mies ei soitellut tms. perääni. Tuli yöllä kännissä juurikin raivoten, että miksi minä lähdin ja se oli hänelle kuulemma noloa, että lähden kesken kaiken! 😅 No, onneksi suhde on jo takanapäin ja tuo oli kyllä karmiva tilanne... Huomasin silloin oikein kunnolla, ettei tuo mies välitä minusta yhtään.

Ja jos ap:lla on muutenkin vaikeaa uudessa porukassa, niin osaan kuvitella, että hänestä tuollainen ns. hylkääminen tuntui vielä pahemmalta.