Lue keskustelun säännöt.
Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä
12.02.2019 |
Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.
Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.
Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/
Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.
Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.
Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä naiset niin lapsia, etteivät taas kestä mitään? Naisten suusta pääsee mitä milloinkin, mutta miestä saa halveksua ihan julkisesti. Kaksilla rattailla ajellaan tässäkin.
Ei tarvitsekaan kestää sikamaista käytöstä mieheltä. Kuka tässä muuten halveksi miestä julkisesti?
Ei tuossa ollut mitään sikmaista. Jos avaat suus, niin vastaat myös mitä sieltä tulee. Ap ylireagoi ja on lapsellinen. Esimerkiksi sinä halveksit miestä, vaikka hän ei ole tehnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.
No ei ainakaan äksyillä takaisin ja suunnilleen haistattaa paskat. Miten olisi vaikka vastaus ”En usko että he nauroivat pahoittaakseen sinun mieltäsi. Mennään yhdessä takaisin ja yritetään pitää kiva ilta.”
Se mies ei sanonut tuota, koska ap oli se, joka esitti vittuilevan kysymyksen.
Mikä kysymyksessä oli vittuilevaa?
Kaverin "häiriköinti" -puheista voisi ymmärtää, että kyseessä ei ollut ihan noin helposti pois ravisteltava tapaus. Joten ap:n kommentti siitä, että laita estolle, on voinut tuntua asian yksinkertaistamiselta kuulijasta. Ns. "oletko niin tyhmä, ettet tiedä miten tilanteessa toimia". Se, että kaverit nauroivat myötäillen miehen vastaukselle, että "ei se kuule riitä", antaa ymmärtää, että näin tosiaan oli. Ehkä hän on jopa kokeillut estoa, mutta nainen soittaa toisesta numerosta? Mistäs sen voi tietää. Ihmetyttää vain, että automaattisesti ihmiset ajattelevat ap:n tulkinnan olevan oikea ja mies on tosiaan vittuillut ja nauranut ivallisesti ja saanut koko porukan naureskelemaan hänen kustannuksellaan. Sillä ap:n miehen reaktiosta voisi päätellä, että hän piti nimenomaan ap:n käytöstä törkeänä, ei kavereiden.
No voihan kyynel taas. Itse vittuilee eikä kestä kuitenkaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.
No ei ainakaan äksyillä takaisin ja suunnilleen haistattaa paskat. Miten olisi vaikka vastaus ”En usko että he nauroivat pahoittaakseen sinun mieltäsi. Mennään yhdessä takaisin ja yritetään pitää kiva ilta.”
Se mies ei sanonut tuota, koska ap oli se, joka esitti vittuilevan kysymyksen.
Mikä kysymyksessä oli vittuilevaa?
Kaverin "häiriköinti" -puheista voisi ymmärtää, että kyseessä ei ollut ihan noin helposti pois ravisteltava tapaus. Joten ap:n kommentti siitä, että laita estolle, on voinut tuntua asian yksinkertaistamiselta kuulijasta. Ns. "oletko niin tyhmä, ettet tiedä miten tilanteessa toimia". Se, että kaverit nauroivat myötäillen miehen vastaukselle, että "ei se kuule riitä", antaa ymmärtää, että näin tosiaan oli. Ehkä hän on jopa kokeillut estoa, mutta nainen soittaa toisesta numerosta? Mistäs sen voi tietää. Ihmetyttää vain, että automaattisesti ihmiset ajattelevat ap:n tulkinnan olevan oikea ja mies on tosiaan vittuillut ja nauranut ivallisesti ja saanut koko porukan naureskelemaan hänen kustannuksellaan. Sillä ap:n miehen reaktiosta voisi päätellä, että hän piti nimenomaan ap:n käytöstä törkeänä, ei kavereiden.
Tai sitten kysymyksessä on vain sika mies
Vierailija kirjoitti:
No voihan kyynel taas. Itse vittuilee eikä kestä kuitenkaan mitään.
Siis missä kohtaa aloittajan kysymys oli vittuileva? Parikin jo väittänyt niin mutta perusteluita ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin kerron mielipiteeni, eli kyllähän sä ylireagoit. Mä en millääntavalla saa tuosta miehes kaverin kommentista v...uilua, miten ihmeessä sä sen niin ajattelit? Ja luulen ettei sulle ole kukaan ivallisesti nauranut. Sä jännität varmaan kaikkia tilanteita niin tuhottomasti että kaikkien normikin käytös vääristyy sun silmissä. (Puhumpa kokemuksesta, nuorena olin aika "vaikea" tapaus).
Eihän se nyt hienoa käytöstä mieheltäs ollut jos se yöllä raivosi sulle, mutta ei sultakaan fiksua ollut lähteä kälppimään kotiin sanomatta muille mitään. Ja olisi mukava kuulla tästäkin sekä miehes että sen kaverien versiot.
Sinun mielestäsi olisi pitänyt tuntemattomassa paikassa marssia toisen taloon sisään sen jälkeen kun mies on juuri jättänyt yksin pihalle? Ei, kyllä se olisi ollut miehen tehtävä tulla pyytämään mukaan porukkaan.
No kyllä ap olisi voinut mennä muiden mukana sisälle, miksi sitä oisi pitänyt sinne pihalle jäädä maanittelemaan. Kuulostan kovalta mutta ehkä ap on omassa jännityksessään ihminen joka odottaa aina lohtua ja huomiota kun kokee asiat (ehkä) aivan päin honkia. Se käy aikaamyöten aika raskaaksi selitellä ja hyssytellä kun toinen kaipaa jatkuvaa huomiota omassa epävarmuudessaan.
Jotain apua ap tarvitsee että pääsee noista sosiaalisten tilanteiden pelosta ja kasvaa normaalin terveitsetuntoiseksi ihmiseksi. Se onnistuu mutta vaatii ponnisteluja ja halua.
Sanoiko joku että AP ei ole hakenut apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjestas mitä kommentteja taas.
Ymmärrän Ap sua tosi hyvin. Ahdistuneelle ja pelokkaalle ihmiselle se naureskelu ihan tosissaan voi tuntua siltä että juuri hänelle nauretaan vaikka sen kuinka järjellä yrittäisi ajatella että asia ei näin ole. Ei se ole sellainen asia mitä kaikki välttämättä ymmärtää jos ei itse kärsi sellaisista ongelmista. Toki tässä tilanteessa oli väärin että lähdit paikalta pois ilmeisesti sanomatta, mutta ymmärrän sen silti. Enemmän väärää kuitenkin näen sun kumppanin toiminnassa.
Mulla itsellä oli parikymppisenä sosiaalisissa tilanteissa pahaa ahdistusta. Yritin silti aina parhaani ja ahdistuksesta huolimatta lähdin mukaan ja yritin tutustua ihmisiin. Tiesin että jättäytymällä pois en ainakaan tilannetta helpottaisi joten ihan tietoisesti pyrin tilanteisiin jotka oli tosi hankalia. Poikaystävä jatkuvasti vähätteli sitä ahdistusta (myös kotona kahdestaan ollessa) ja kännissä joka ikinen kerta alkoi erolla uhkailu ja haukkuminen. Tuota huutamista ja uhkailua ja haukkumista tapahtui myös silloin kun olin itse ollut kotona illan ja hän baarissa. Hän ei edes yrittänyt ymmärtää eikä missään tilanteessa saanut minkäänlaista tukea. Lopulta sitten erottiin, luojan kiitos, sillä se suhde vain pahensi mun vointia. Nykyään mulla onneksi on kumppani joka tukee ja ymmärtää. Ymmärryksellä ja terapialla olen päässyt ahdistuksesta suurimmaksi osaksi eroon eikä se enää rajoita elämää. Eikä muuten kukaan enää hauku ja uhkaile erolla.
Se mitä haluan sulle Ap tällä kommentilla sanoa on se että valitettavasti täältä harvoin ymmärrystä saa, joten ei kannata kuunnella noita jotka vähättelee ja on sitä mieltä että ylireagoit. Sairastunutta on usein hankala ymmärtää eikä niistä ahdistavista ajatuksista niin vain järkeillä pois vaikka kuinka tietäis paremmin. Valitettavasti myös luulen että nykyiseltä kumppaniltasi et tarvitsemaasi ymmärrystä tule saamaan ja todennäköisesti tuo tulee toistumaan. Jatka terapiaa, mutta jätä jälkeesi tuollainen ihminen. Teet ison palveluksen itselles sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.
Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan kyynel taas. Itse vittuilee eikä kestä kuitenkaan mitään.
Siis missä kohtaa aloittajan kysymys oli vittuileva? Parikin jo väittänyt niin mutta perusteluita ei kuulu.
No missä kohtaa se miehen vastaus oli vittuileva? Kokonaisuudessaan kuulostaa nauruineen normaalilta keskustelulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan kyynel taas. Itse vittuilee eikä kestä kuitenkaan mitään.
Siis missä kohtaa aloittajan kysymys oli vittuileva? Parikin jo väittänyt niin mutta perusteluita ei kuulu.
No missä kohtaa se miehen vastaus oli vittuileva? Kokonaisuudessaan kuulostaa nauruineen normaalilta keskustelulta.
Kysymykseesi on jo vastattu täällä, kun jaksat vähän etsiä. Nyt on sinun vuorosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan kyynel taas. Itse vittuilee eikä kestä kuitenkaan mitään.
Siis missä kohtaa aloittajan kysymys oli vittuileva? Parikin jo väittänyt niin mutta perusteluita ei kuulu.
No missä kohtaa se miehen vastaus oli vittuileva? Kokonaisuudessaan kuulostaa nauruineen normaalilta keskustelulta.
Edelleenkään et sinä sitä tiedä millainen tilanne oli kun et ollut paikalla.
MInusta ap:n mies toimi aivan todella törkeästi. Ap:n kommentti ei ollut kaverille ilkeä ja myöhemmin hän kertoi miehelle, että miltä hänestä tuntui tai miten hän olisi toivonut miehen käyttäytyvän tilanteessa. Mies voi vapaasti olla eri mieltä, mutta asia pitää esittää ystävällisesti. Kyllä parisuhteeseen kuuluu, että toista tuetaan henkisesti ja ymmärretään, että se toinen on ihminen ja omaa heikkouksia. Niistä voidaan keskustella, olla eri mieltä, mutta ei toista jätetä yksin pihalle. Itse olisin varmaan myös suuttunut.
Btw, miksi kaikkien pitäisi olla sanavalmiita ja kyvykkäitä puolustamaan itseään? Miksei puolisolta voi odottaa tukea (en nyt tarkoita tätä tilannetta) sellaisissa tilanteissa, jotka kokee itse ahdistaviksi? Eikö tarkoitus parisuhteessa ole yhdessä olla parempia ja vahvempia kuin yksin? Miksi ujot ja aremmat ihmiset niputetaan heti alempaan kastiin ja ihaillaan niitä, jotka pystyvät näpäyttämään takaisin? Itse olen aika sanavalmis, mutta tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät ole. He ovat usein hyvin kilttejä ja mukavia ihmisiä. Joskus surettaa, että pidetään automaationa sitä, että alistuvien ja kilttien ihmisten pitäisi olla rohkeampia ja muuttua sen sijaan, että odotettaisiin niiltä muilta mukavaa ja asiallista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut ihan samanlainen aloitus aikaisemmin, ehkä vuosi tai pari sitten. Otsikko vaan oli eri, koitin googlettaa mutta en löytynyt. Löytäisköhän tai muistaako kukaan?
Minäkin muistin sen, otsikko taisi olla ihan sama, mutta siinä "nolaus" oli se, että mies kertoi kavereilleen ap:n kännimokia ja vihjaili ettei tämän kannattaisi enää juoda. Sen aloituksen sävy oli astetta aikuisempi.
Ei se numeron estäminen auta, kun toinen voi hankkia uuden liittymän ja jatkaa häiriköintiä.
Kyllä ylireagoit. En ymmärrä mikä ihmeen itkemisen aihe tuo on. Enkä ymmärrä sitäään, miten mies jaksaa sinua, jos itket ja täriset joka asiasta ja mökötät minkä ehdit.
Toivottavasti mies tosiaan pelastaa itsensä ja eroaa sinusta niin saa elää normaalia elämää ilman joka asiasta itkevää ja riippuvaista tyttistä.
Sosiaalisista peloista kärsivän miehen puolisona muutama asia sulle pohdittavaksi: häiriön huomioon ottaminen jatkuvasti, pitkäaikaisesti ja muuttuvissa tilanteissa on järjettömän vaikeaa js raskasta. Se tuntuu vähän samanlaiselta kuin vanhemmuus: jatkuvasti pitäisi tukea, huomioida, ennakoida, antaa sopivassa suhteessa tilaa ja vastuuta mutta olla samaan aikaan apuna ja kannattelijana. Omat tunteet ja tarpeet tulee aina toisen tarpeiden jälkeen. Rakkaus, turhautuminen, myötätunto ja raivo vaihtelee.
Yksi asia on erilainen. Parisuhteesta voi lähteä, vanhemmuus pysyy. Lisäksi sä oot itsestäsi ja kuntoutumisestasi vastuussa, toisin kuin lapsi kasvatuksestaan.
Koska viimeksi olet kysynyt miehesi jaksamista ja tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisista peloista kärsivän miehen puolisona muutama asia sulle pohdittavaksi: häiriön huomioon ottaminen jatkuvasti, pitkäaikaisesti ja muuttuvissa tilanteissa on järjettömän vaikeaa js raskasta. Se tuntuu vähän samanlaiselta kuin vanhemmuus: jatkuvasti pitäisi tukea, huomioida, ennakoida, antaa sopivassa suhteessa tilaa ja vastuuta mutta olla samaan aikaan apuna ja kannattelijana. Omat tunteet ja tarpeet tulee aina toisen tarpeiden jälkeen. Rakkaus, turhautuminen, myötätunto ja raivo vaihtelee.
Yksi asia on erilainen. Parisuhteesta voi lähteä, vanhemmuus pysyy. Lisäksi sä oot itsestäsi ja kuntoutumisestasi vastuussa, toisin kuin lapsi kasvatuksestaan.
Koska viimeksi olet kysynyt miehesi jaksamista ja tunteita?
Niin, sinä sen sanoit. Suhteesta voi lähteä, vaan AP:n mies on silti hänen kanssaan. Se on oma valinta, joten silloin täytyy myös kestää, mitä oman valintansa mukana tulee.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisista peloista kärsivän miehen puolisona muutama asia sulle pohdittavaksi: häiriön huomioon ottaminen jatkuvasti, pitkäaikaisesti ja muuttuvissa tilanteissa on järjettömän vaikeaa js raskasta. Se tuntuu vähän samanlaiselta kuin vanhemmuus: jatkuvasti pitäisi tukea, huomioida, ennakoida, antaa sopivassa suhteessa tilaa ja vastuuta mutta olla samaan aikaan apuna ja kannattelijana. Omat tunteet ja tarpeet tulee aina toisen tarpeiden jälkeen. Rakkaus, turhautuminen, myötätunto ja raivo vaihtelee.
Yksi asia on erilainen. Parisuhteesta voi lähteä, vanhemmuus pysyy. Lisäksi sä oot itsestäsi ja kuntoutumisestasi vastuussa, toisin kuin lapsi kasvatuksestaan.
Koska viimeksi olet kysynyt miehesi jaksamista ja tunteita?
Joka päivä kysyn miten voi, mitä kuuluu. Hän kärsii itse masennuksesta, aiemmin masennus oli vaikea. Tuen parhaani mukaan. Se tässä varmaan vielä enemmän harmittaakin, kun itse tukee toista hänen heikkoudessaan mutta ei saa samanlaista kohtelua osakseen itse. AP
Ymmärrän, että aloittaja yritti keksiä jotain sanottavaa. Ja sitten keksi sen, että miksei laita estoon. Mutta kun tuo kommentti oli juuri niin itsestäänselvä, vaikkakin sinällään järkevä.
Ja kaverin vastauksineen oli ihan siihen asiaan sopiva, ehkä nauru/naurahtaa juuri kovasti sitä turhautumista, kun toinen tarjosi itsestäänselvyytenä *neuvon*.
Aloittajalle lauseen sanominen vaati paljon työtä, ehkä. Mutta muille se ei ollut kuin yksi pieni, ohitet4avai asia.
Ei voi vaatia, että ihmiset, ehkä nopeatempoisessakin keskustelussa ja kaljotellessa tajuavat, että loukkaannun, eivät tajua, että olisi ollut mitään loukkaantumisen syytä.
Jos kerran itsekin sanoit, että et loukkaantunut kaverin kommentista, niin miksi sitten itkeskelit ja odotat miehesi selvittävän asiaa? Siis mitä asiaa? Eikö *asia* ollut, että kaveri v...uili?
Mutta sitten eihan kuitenkaan. Mistä sitten loukkaannuit ja odotit miehesi apua *tilanteeseen*?
Ymmärrän sen että tunsit itsesi ulkopuoliseksi jos mies ei sinua esitellyt eikä auttanut keskustelussa. Mutta miksi mies sitten kuitenkin halusi sinut mukaan, että tutustuttaa sitten sinut kavereilleen? Jos sitten ei halunnutkaan?
Oliko kuitenkin niin, että käsitit väärin alkujaan koko mukaan lähdön? Tiesitkö mies, että olet ainoa nainen? Että toinen nainen oli perunut tulonsa? Sillon jos tiesi, niin ihmettelen miksi silti halusi sinut porukkaan, varsinkin kun tietää pelkotilasi.
Ainoana naisena on rohkeammankin vaikea olla mukana ellei tunne muita hyvin.
Kuvio on outo, minun mielestäni, en osaa hahmottaa.
Ei tarvitsekaan kestää sikamaista käytöstä mieheltä. Kuka tässä muuten halveksi miestä julkisesti?