Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä itsekään tykkäisi tuollaisesta, että puoliso järjestää jonkun mökötysloukkaantumisdraamakohtauksen kesken illanvieton ja sitä pitäisi selvitellä kahden kesken puoli-iltaa jossain takahuoneessa.

Ei ole kivaa pilata omas tai muiden iltaa jollain turhalla murjotuksella.

Siis olet samanalinen törppö, etkä osaa huomioida ja puolustaa kumppaniasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.

Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap

Mutta eihän tuossa kaverin kommentissa ollut mitään ihmeellistä? Väitit aloituksessa, että hän v*ttuili sulle? 

Sen, v*ttuiliko ko. henkilö, voi tietää vain tilanteen kokenut, ei kukaan täällä palstalla. V*ttuilu kun voi olla niin paljon muutakin kuin vain ikäviä sanoja, esimerkiksi tuon ihmisen olemus, äänensävy ja muu käytös on voinut tehdä ulosannista v*ttumaisen. Jos tuo henkilö on vaikkapa katsonut aloittajaan ikävästi, naureskellut ivallisesti ja sanonut vastakommenttinsa veemäiseen sävyyn, on se silloin tulkittavissa vittuiluksi. Etenkin jos vastaanottaja on erityisen herkkä tulkitsemaan muita ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Jopas, sattumalta löysin tämän langan, itse olin tuolla paikalla.

Tosiaan, tämä kyseinen nainen heitti sen kommentin todella vittuilevaan sävyyn, ja siihen vastattiin ja jatkettiin keskustelua samalla tavalla kuin koko illan ajan. Ei mitenkään ilkeästi naurettu takaisin, mutta huomattiin että hän veti kauheat koiskeet siintä. En sitten tiedä mitä myöhemmin illalla tapahtui kotona, joten en ota siihen kantaa.

Turhaan valehtelet kukaan ei sinua usko.

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

No voi voi, minulla on kaksi eksää, jotka ovat itse mollanneet minua julkisesti ja ovat ihmetelleet kun ovat saaneet tästä pakata tavaransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, mitä sen miehen olisi pitänyt lohduttaa, kun käyty keskustelu oli ihan normaalia? Ehkä miesystävä hermostui, kun vaadit suojelua ja kannustusta normaaliin keskusteluun.

Silloin mies on väärä, koska kumppanin tulee ymmärtää toisen ongelmakohtia ja kannustaa ja auttaa niissä, ei lyödä toista maahan. Jos AP:lle normaali keskustelu on hankalaa juurikin mainitsemiensa ongelmien takia ja mies luultavasti niistä tietää, olisi hänen tehtävä kumppanina tukea ja auttaa keskusteluun mukaan, ei jättää siitä ulkopuolelle. 

Jotain realismia nyt, tässä on kyseessä parikymppiset pojat kaljoineen... 

Aivan, sepäs se oikeuttaa ikävän käytöksen kumppania kohtaan! Juuri tällaisia keskenkasvuiset miehet ovat. Oikeutusta omalle p*rseilylle haetaan milloin kaljasta, milloin pahasta olosta, milloin iästä, milloin kavereista, oikeastaan milloin mistäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.

No ei ainakaan äksyillä takaisin ja suunnilleen haistattaa paskat. Miten olisi vaikka vastaus ”En usko että he nauroivat pahoittaakseen sinun mieltäsi. Mennään yhdessä takaisin ja yritetään pitää kiva ilta.”

Vierailija kirjoitti:

Eihän se nauru suinkaan kommentista johtunut vaan siitä että henkilö josta puhuttiin on sen verran sekopäinen ettei normaalit estot häneen toimi ja porukka nauroi sille ei suinkaan kommentille estää numero. Nyt on ap kyllä todella hetkillä jos noin tavallinen keskustelu otetaan itseensä. Tietysti tilannetta ei täysin ymmärrä kun ei sitä ole itse kokenut mutta väittäisin että mies on enemmän loukkaantunut sinulle siitä että hän halusi esitellä tyttöystävänsä kavereilleen joka mokasi tapaamisen pahimmalla tavalla itkien syyttä ja poistuen sanaa sanomatta paikalta. Hän on ollut sinun käytöksestäsi niin nolona ettei todellakaan ole kehdannut sanoa kavereille että lähtee tämän takia perääsi ja pilaa kavereidensa illanvieton jotka eivät ole tehneet mitään. Tämä kaikki hänen nolaamisensa on sitten kehittynyt suuttumukseksi kun hänellä ei ole ollut ymmärrystä miksi hänet nolasi ja se on purkautunut hänen päästyään kotiin eroilmoituksella. Jos ap olet noi herkkä ja empaattinen niin mikset ymmärrä miltä miehestäsi on sinun käytöksesi tuntunut? Et voi ajatella vain itseäsi ja sinun tuntemuksiasi kun harva ihminen kokee asioita kuten sinä.

Älä puhu potaskaa, kukaan ei sinun stooriasi usko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

No voi voi, minulla on kaksi eksää, jotka ovat itse mollanneet minua julkisesti ja ovat ihmetelleet kun ovat saaneet tästä pakata tavaransa.

Jos olet kerran itse kokenut samaa, miksi mollaat toista joka on vastaavassa tilanteessa? Missä empatiakykysi? 

En katsoisi tuollaista urpoilua hetkeäkään. Omalle kumppanille ei puhuta noin, eikä jätetä yksin illanviettoon itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

No voi voi, minulla on kaksi eksää, jotka ovat itse mollanneet minua julkisesti ja ovat ihmetelleet kun ovat saaneet tästä pakata tavaransa.

Jos olet kerran itse kokenut samaa, miksi mollaat toista joka on vastaavassa tilanteessa? Missä empatiakykysi? 

Koska apn asenne on niin avuton ja uhriutuva. Ei tuollainen valittaja tarvitse empatiaa, vaan itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole mikään pikkutyttö jota poikaystäväsi pitää palvella vaikka nolaat hänet häipymällä. Käyttäydyit itsekin törkeästi.

Vaikea uskoa, että AP häipymällä paikalta nolasi miestä kun ei ollut kerran huomioinut AP:ta juurikaan kun oli vielä paikalla. Tyyliin marssinut sisälle ja naureskellut ja ollut kun ei mitään, ehkä kavereiden kesken pilkannut vähän naisia kuinka herkkiä ja typeriä ovatkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

Marttyyrimorsiamen muistelmat OSA 1........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.

Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap

Mutta eihän tuossa kaverin kommentissa ollut mitään ihmeellistä? Väitit aloituksessa, että hän v*ttuili sulle? 

Sen, v*ttuiliko ko. henkilö, voi tietää vain tilanteen kokenut, ei kukaan täällä palstalla. V*ttuilu kun voi olla niin paljon muutakin kuin vain ikäviä sanoja, esimerkiksi tuon ihmisen olemus, äänensävy ja muu käytös on voinut tehdä ulosannista v*ttumaisen. Jos tuo henkilö on vaikkapa katsonut aloittajaan ikävästi, naureskellut ivallisesti ja sanonut vastakommenttinsa veemäiseen sävyyn, on se silloin tulkittavissa vittuiluksi. Etenkin jos vastaanottaja on erityisen herkkä tulkitsemaan muita ihmisiä. 

NIin eli ap vittuili miehen kaverille? Selittää sen, miksi ap:n mies ei alkanut puolustamaan "kaltoinkohtelusta". Koska sitä ei ollut. Selittää myös sen, miksi mies suuttui ap:n epäkohteliaasta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.

No ei ainakaan äksyillä takaisin ja suunnilleen haistattaa paskat. Miten olisi vaikka vastaus ”En usko että he nauroivat pahoittaakseen sinun mieltäsi. Mennään yhdessä takaisin ja yritetään pitää kiva ilta.”

Se mies ei sanonut tuota, koska ap oli se, joka esitti vittuilevan kysymyksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.

Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/

Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.

Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.

Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(

No voi voi, minulla on kaksi eksää, jotka ovat itse mollanneet minua julkisesti ja ovat ihmetelleet kun ovat saaneet tästä pakata tavaransa.

Jos olet kerran itse kokenut samaa, miksi mollaat toista joka on vastaavassa tilanteessa? Missä empatiakykysi? 

Koska apn asenne on niin avuton ja uhriutuva. Ei tuollainen valittaja tarvitse empatiaa, vaan itsetuntoa.

Ap valitti syystäkin. Mies on urpo. Jos yhtään luit ketjua, AP ei vaikuttanut siltä että on uhriutuva ja avuton, päin vastoin hakenut itselleen apuakin. Kumppanin kuuluu tukea, ei jättää yksin ikävässä tilanteessa. Jotkut ihmiset täällä ovat juuri sinun laillasi niin kamalan tuomitsevia, kylmiä ja tunteettomia että ihan pahaa tekee. Toisekseen, itsetunto ei kasva hetkessä takaisin jos sen on syystä tai toisesta menettänyt. AP:n mies ei varsinaisesti hoitanut kumppanin velvollisuutta ja auttanut häntä kasvattamaan sitä, päin vastoin pahensi asiaa. 

Onko täällä naiset niin lapsia, etteivät taas kestä mitään? Naisten suusta pääsee mitä milloinkin, mutta miestä saa halveksua ihan julkisesti. Kaksilla rattailla ajellaan tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.

No ei ainakaan äksyillä takaisin ja suunnilleen haistattaa paskat. Miten olisi vaikka vastaus ”En usko että he nauroivat pahoittaakseen sinun mieltäsi. Mennään yhdessä takaisin ja yritetään pitää kiva ilta.”

Se mies ei sanonut tuota, koska ap oli se, joka esitti vittuilevan kysymyksen. 

Mikä kysymyksessä oli vittuilevaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.

No ei ainakaan äksyillä takaisin ja suunnilleen haistattaa paskat. Miten olisi vaikka vastaus ”En usko että he nauroivat pahoittaakseen sinun mieltäsi. Mennään yhdessä takaisin ja yritetään pitää kiva ilta.”

Se mies ei sanonut tuota, koska ap oli se, joka esitti vittuilevan kysymyksen. 

Ja mikä tää kysymys oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.

No ei ainakaan äksyillä takaisin ja suunnilleen haistattaa paskat. Miten olisi vaikka vastaus ”En usko että he nauroivat pahoittaakseen sinun mieltäsi. Mennään yhdessä takaisin ja yritetään pitää kiva ilta.”

Tuollainen käytös on nimenomaan sitä, mitä kumppanilta kuuluisikin odottaa ja miten meidän kaikkien tulisi kohdella meille rakasta ihmistä. Ilmeisesti AP:n mies ei välitä toisesta, pelkästään kaljasta ja kavereista. 

Hahaha olet ap uhri. Olisiko jotain kriisipuhelinta, toki siellä voi olla jonoa jos joku on syönyt taas lasten vanukkaat ja jonkun mies hikoilee liikaa.